Miksi aikuiset ihmiset miettii puolisolta salaa eroa

Vierailija kirjoitti:

No itse ainakin oletan että aikuinen ihminen puhuu jos joku tuntuu pahalta, koska keskimäärin ajateltuna se on se ainoa tie miten asioita voi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kyllä olla aikamoinen itsepetturi ja tyhmis, joka ei huomaa minkään olevan vialla. Syyttäköön itseään, jos ero tuli "yllärinä".

ja sä päättelit, ettei se ole puhunutkin? Mikään puhe ei välttämättä auta, ja jos puoliso on kunnon pässinpää, se ei "kuule" koskaan kritiikkiä, vaan kaikki tulee sille muutenkin "yllätyksenä".

Tarvitseeko ylipäätään toiselle sanoa, että "hei, sä et tee mitään kotitöitä, en ole saanut vuosiin orgasmia seksissä, et koskaan tee mitään lasten kanssa?" Järkevä ihminen tietää sen sanomattakin, koska pyrkii kunnioittamaan toista ja tekemään puolet yhteisistä töistä.

Mä lähden siitä, että jokainen on itse vastuussa tekemisistään. Jos ei kunnioita puolisoaan, siihen ei puhe auta.

Miten voi olla yrittänyt korjata asiaa jos ei ole puhunut asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse ainakin oletan että aikuinen ihminen puhuu jos joku tuntuu pahalta, koska keskimäärin ajateltuna se on se ainoa tie miten asioita voi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kyllä olla aikamoinen itsepetturi ja tyhmis, joka ei huomaa minkään olevan vialla. Syyttäköön itseään, jos ero tuli "yllärinä".

Ehkä se puoliso on yrittänyt vuosia jo korjata asiaa, mutta itsepetosta harrastava vaimo/mies ei ole sitä halunnut nähdä eikä osallistua asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ok.kiitos

Muotoilin ehkä osittain kysymyksen huonosti,

Ehkäpä jatkokysymyksenä siis se mitä eniten asiassa pohdin.

Miksei ihminen puhu asioista ennenkuin suhde on siinä pisteessä että kokee ettei enää kestä, miksi pantataan tietoa toiselta, eikä edes yritetä puhua?

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että kaksi syytä: joko vastapuoli on sellainen jonka reaktion jo etukäteen tietää sellaiseksi ettei kannta neuvotella, tai sitten lähtöä suunnitteleva on niin nössö, ettei kestä konflikteja. Ei tule muita syitä mieleen.

Tuossa oli sulle jo vastaus. Miksi jankkaat? Jos puolisolle on turha yrittää puhua mitään, koska mitään vikaa hänessä ei ikinä ole, miksi neuvotella/tiedottaa yhtään mitään muuta kuin että tässä on avaimet, minä ja lapset lähdetään NYT. 

Minä annoin kolmannen vaihtoehdon: puoliso on niin arvaamaton ja/tai aggressiivinen, että kukaan ei tiedä, mitä tapahtuu, jos hän tietää etukäteen eron olevan tulossa.

9

Vierailija kirjoitti:

Miten voi olla yrittänyt korjata asiaa jos ei ole puhunut asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse ainakin oletan että aikuinen ihminen puhuu jos joku tuntuu pahalta, koska keskimäärin ajateltuna se on se ainoa tie miten asioita voi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kyllä olla aikamoinen itsepetturi ja tyhmis, joka ei huomaa minkään olevan vialla. Syyttäköön itseään, jos ero tuli "yllärinä".

Ehkä se puoliso on yrittänyt vuosia jo korjata asiaa, mutta itsepetosta harrastava vaimo/mies ei ole sitä halunnut nähdä eikä osallistua asiaan.

Itsepetosta harrastava ei kuule, vaikka puhuttaisiin megafonilla korvaan.

Krhm. Minä en ole eronnut miehestäni, mutta ei-kovin-kauan-sitten panin välit poikki dominoivaan ystävään. Olin yrittänyt hänelle monta kertaa sanoa, että hänen komentelunsa loukkaa ja antanut palautetta mustavalkoisesta besserwisseroinnista.

Silti mokoma silmät kirkkaana kehtasi sanoa - kun ilmoitin, että ystävyytemme on tässä, koska hän käyttäytyy loukkaavasti - että "miksi et ole sanonut mitään?"

WTF!

Tosiasia on, että joillekin ihmisille mikään sanominen ja palaute ei riitä, koska he uskovat aina olevansa oikeassa ja toimivansa oikein. He eivät kuuntele.

Mikä ei kyllä yllätä jos tämä on keskustelun taso!

Esimerkiksi. Mies ei taaskaan vienyt roskia,vaikka lupasi

Voin sanoa :kyllä sä vittu oot laiska mitään et tee, et edes roskia saa vietyä.kuka tollasta paskaa viittii kattoa.

Tai voin sanoa miltä oikeasti tuntuu

: tuntuu että et välitä yhtään minusta, kun tämä on toistuvaa että asiat jää hoitamatta ja se tuntuu pahalta.

Kumpihan saa vastaanoton että puoliso haluaa kuunnella eikä suutu ?

Vierailija kirjoitti:

Siksi että sen puolison kanssa ei voi keskustella järkevästi mistään tai se rupeaa heti skitsoilemaan järjettömästi menkkapärinöissään.

Ero on joka tapauksessa pakko tehdä ihan itse, ei sitä tehdä yhdessä keskustellen.

Mekin keskustelimme ongelmista vaikka kuinka paljon. Ollaan ihmiset jotka on liian erilaiset, yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Keskustelu ei lisännyt ymmärrystä yhtään.

"Toista ei voi muuttaa, vain itsensä" ja "jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan". Joskus tuo yhtälö kyllä johtaa eroon eikä siihen että itse muuttuisi eri ihmiseksi.

JOs jollekin tulee puolison eroaikeet yllätyksenä niin on peiliin katsomisen paikka. Toki "salaa " eroa hautonut käyttäytyy ikävästi toista kohtaa mutta mistä se johtuu?

1. Ongelmista on puhuttu mutta toinen ei ota niitä tosissaan/vähättelee toisen pahaa olo/ajattelee että toi menee ohi

2. Toinen on niin dominoiva ja " aina oikeassa", että suhteen dynamiikka on ollut vuosia perseellään ja alistuvampi pääsee helpomalla myöntymällä kunnes mitta tulee täyteen

3. Radikaalit erot seksin/läheisyyden tms. kanssa, joita ei ole yhdessä saatu ratkottua. Katso kohta 2, dominoiva osapuoli voi myös lannistaa esim. toisen kokeilunhaluisuuden tms. koska on aina oikeassa

4. Muuttuneet toiveet/haveet työ/opiskelu/lasten lkm/lemmikit/vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa tms. Jos toinen syyllistää toista harrastamisesta tai töiden tekemisestä ja perus arvot eriää paljon niin tilanne voi tulla sietämättömäksi ajan kanssa

5. Jatkuva pikku nipotus, toisen nälviminen "läpällä", toisen ulkonäön kommentointi negatiivisesti jne.

Jos koet, että et ole tehnyt mitään näistä ja olet 100% varma, että olet myös huolehtinyt siitä, että puolisollasi on ollut turvallinen olo jotta hän voi näistä mahdollisista kipukohdista sinulle puhua niin voi olla että ero tuli oikeasti yllätyksenä ja se on erittäin ikävää. Muuten... no... katso peiliin myös samalla ja opi jotain seuraavaa suhdetta varten.

Ovat pelkureita ja luusereita.

Eron miettiminen on seurausta siitä, että ongelmista puhumisella ei ole ollut mitään vaikutusta. Ei siinä vaiheessa ole enää mitään puhuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ei kyllä yllätä jos tämä on keskustelun taso!

Esimerkiksi. Mies ei taaskaan vienyt roskia,vaikka lupasi

Voin sanoa :kyllä sä vittu oot laiska mitään et tee, et edes roskia saa vietyä.kuka tollasta paskaa viittii kattoa.

Tai voin sanoa miltä oikeasti tuntuu

: tuntuu että et välitä yhtään minusta, kun tämä on toistuvaa että asiat jää hoitamatta ja se tuntuu pahalta.

Kumpihan saa vastaanoton että puoliso haluaa kuunnella eikä suutu ?

Vierailija kirjoitti:

Siksi että sen puolison kanssa ei voi keskustella järkevästi mistään tai se rupeaa heti skitsoilemaan järjettömästi menkkapärinöissään.

Niin. Totta kai palautetta voi antaa monella tapaa.

Mutta voi myös puhua vaikka parisuhdeterapeutin oppikirjasta pöllityllä neuvottelutaktiikalla, eikä puheella ole mitään vaikutusta.

Onko sinut ap jätetty vastikään, vai miksi otat aiheen noin kovin henkilökohtaisesti? Ymmärrän hyvin, että olet erosta järkyttynyt, mutta ei se silti ole kovin älyllisesti rehellistä väittää, että miehesi/vaimosi ei mitenkään - siis todellakaan mitenkään viestinyt olevansa tyytymätön ennen eroa. Jokainen viestii jotenkin. Otitko onkeesi vai sivuutitko ne viestit?

Toisen käytökseen ei voi vaikuttaa, vain omaansa.

Melkein tulee tunne, että ap on se, joka ei kuule, vaan jankkaa vaan omaa näkemystään. Täällä on tullut jo monta vastausta ja selitystä, mutta hän ei tunnu kuulevan.

Vaikkapa siksi, että se toinen osapuoli ei kykene keskustelemaan tällaisesta asiasta, vaan seurauksena on raivari. Joissain tapauksissa myös turpaanveto.

Menipä yksipuoliseksi tämä keskustelu. Aika paljon ihmisiä, jotka huutavat hiljaiseksi ne toiset mielipiteet. Eli sen, että on paljon ihmisiä, jotka oikeasti eivät puhu mitään etukäteen. Ei ole mitään varoitusta, ei peiliin katsomista. Ihmisiä, joille asioista puhuminen on vaikeaa ja jotka välttelevät konflikteja viimeiseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Menipä yksipuoliseksi tämä keskustelu. Aika paljon ihmisiä, jotka huutavat hiljaiseksi ne toiset mielipiteet. Eli sen, että on paljon ihmisiä, jotka oikeasti eivät puhu mitään etukäteen. Ei ole mitään varoitusta, ei peiliin katsomista. Ihmisiä, joille asioista puhuminen on vaikeaa ja jotka välttelevät konflikteja viimeiseen asti. 

Ei erossa ole enää kyse mielipiteistä. Asioista, jotka parisuhteessa hiertävät, puhutaan paljon (useimmiten kyllästymiseen asti jauhetaan samoista iänikuisista asioista eikä mikään siltikään muutu) ja kauan ennenkuin eroa alkaa edes miettimään. Jos toinen ei kuuntele, ei ota vakavasti tai ei tee mitään asioiden korjaamiseksi, myöhäistä se on enää siinä vaiheessa, kun toinen jo suunnittelee eroa. Olisi pitänyt kuunnella, ottaa vakavasti ja tehdä jotain asioiden korjaamiseksi silloin, kun ne olivat ajankohtaisia eikä vasta sitten, kun toinen on todennut, että mulle riitti nyt.

Vierailija kirjoitti:

Menipä yksipuoliseksi tämä keskustelu. Aika paljon ihmisiä, jotka huutavat hiljaiseksi ne toiset mielipiteet. Eli sen, että on paljon ihmisiä, jotka oikeasti eivät puhu mitään etukäteen. Ei ole mitään varoitusta, ei peiliin katsomista. Ihmisiä, joille asioista puhuminen on vaikeaa ja jotka välttelevät konflikteja viimeiseen asti. 

Anteeksi, kirjoitin ihan huonosti. Tarkoitin:

Tässä ketjussa on aika paljon ihmisiä, jotka huutavat hiljaiseksi tässä ketjussa esiintyvät toiset mielipiteen, jotka poikkeavat omasta.

Voisin avata sen salaa eroa miettivän näkökulmaa:

Olen itse miettinyt salaa ja kaikessa hiljaisuudessa eroa. En ole millään tavalla vihjannut asiasta kumppanille, joten hän ei ole voinut mitenkään arvata ajatuksiani. Syyni on ollut se, että en miettinyt eroa kumppanin vikojen vuoksi enkä parisuhdeongelmien vuoksi, vaan omien ongelmieni vuoksi ja oman elämäni pohtimisen vuoksi. Parisuhteessa ei ollut mitään erityistä ongelmaa tai minua häiritsevää asiaa, eikä kumppanissa mitään ihmeempää vikaa. Mutta aloin itse mietiskelemään mitä haluan elämältäni ja haluanko sellaista elämää jonka voisin tämän kumppanin kanssa saada ja onko hän minulle riittävän sopiva ja toisaalta minulla oli myös ahdistushäiriö ja mietin että kannattaako minun ylipäätään olla sen vuoksi parisuhteessa vai saanko hoidettua omaa ahdistustani helpommin yksin. 

En halunnut puhua eroajatuksistani, koska en ollut varma haluanko erota ja asian esille nostaminen olisi lopulta vienyt tilanteen kohti eroa, jos ei muuten niin siksi että olisin puheillani tehnyt toisen epävarmaksi suhteestamme ja saanut hänet epäilemään sitoutumistani. Ei ollut mitään mitä hän olisi voinut tehdä toisin parantaakseen suhdettamme eikä ollut mitään mitä hän olisi voinut itsessään korjata saadakseen minut lopettamaan eromietteeni. Ehkä tein väärin kun en puhunut, en tiedä. Mutta lopulta onnistuin yksin omassa päässä korjaamaan omat ongelmani ja luovuin eroajatuksista ja olemme edelleen yhdessä enkä enää mieti eroa.  

Onhan tässä puhuttu jo kymmenen vuotta... monta kertaa vuodessa samoista asioista eikä koskaan tapahdu mitään. Toista ei voi muuttaa ellei tämä itse sitä halua eikä suostu edes kompromissiin. Itseäni olen yrittänyt muuttaa mutta tuloksetta, ei ole reilua että minä yksin tekisin kaiken ja silti itselle jäisi tästä vain paha mieli.

Kyllä tulee nykyään mietittyä eroa useinkin varsinkin nyt kun talo on myynnissä, katselen itselleni sopivia kämppiä jne. Sanoinkin jo miehelle että miettii sitten tarkkaan mitä haluaa kun tämä on myyty. Minä tiedän mitä haluan loppuelämältäni enkä enää suostu kompromisseihin, niillä on menty mun puolelta koko yhdessäoloaika!!

Ei varmasti tule yllärinä miehelle mun lähtöni

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsuudessa ei ole oppinut tunteiden käsittelyä, niin tunteet aiheuttavat sellaisen ristiriidan (jota ei osaa käsitellä), että mieluummin pakenee kuin kohtaa ne.

Silloin pitää mennä terapiaan käsittelemään tunnelukkojaan. 

Tulee mieleen, kuinka lapset joskus huvikseen hyppivät suojatiellä valkoiselta viivalta toiselle ikään kuin suoja sijaitsisi niissä viivoissa. Samalla tavoin välillä lähinnä miehet hyppivät naisesta toiseen kuin jotain kamalaa voisi tapahtua, jos elämään syntyy naisettomia aukkoja. Eron hetkellä asiaa tehdään tikusta tai yksinkertaisesti ghostataan, vaikka puoliso olisi kaikin tavoin vakaa ja asiallinen ihminen. Siihen asti ollaan joojoo - tyytyväisiä, eikä haluta muuttaa mitään. Jos joku näin toiminut haluaisi valaista, mitä siellä taustalla tapahtuu, olisin kiinnostunut lukemaan.