Miksi aikuiset ihmiset miettii puolisolta salaa eroa

Joskus on kyse siitä, että ei vain tunne vetoa toiseen enää eikä rakasta. On saattanut miettiä, että vaikka toinen muuttaisi joitakin tapojaan tai muuta, niin siltikään ei alkaisi rakastaa uudestaan. Aina ei välttämättä ole koko suhteen aikana edes rakastanut koko sydämestään, jolloin toisessa itsessään tai suhteessa ei ole mitään muuta vikaa kuin sen tunteen puute, jota ei alunalkaeenkaan ollut olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Koska se keskustelu ei tuottanut mitään tulosta. Mies siis tiesi varsin hyvin, mikä suhteessa oli pielessä ja hänellä oli mahdollisuus keskustella ja korjata asia. En kokenut tekeväni mitään väärää, kun en puhunut eroaikeistani vaan pelkästään siitä syystä, josta halusin erota. Se ero oli vain väistämätön seuraus sille, että asiat eivät muuttuneet. Jos mies ei itse tajunnut, että isot jatkuvasti toistuvat ongelmat johtavat ennen pitkää eroon, ei voi kuin syyttää itseään.

Mutta kun ne eivät läheskään aina johda. Sitä kun katselee muita suhteita, joissa pysytään yhdessä vaikka mitä tulisi, alkoholismia, pettämistä, väkivaltaa. Ja sitten itse tulee jätetyksi puskista noihin verrattuna ihan mitättömästä asiasta, niin ei se ihan reilulta tunnu. Jää sellainen tunne, ettei se nainen kovin tosissaan ollut alunperinkään kun ei halua kääntää jokaista kiveä ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Ero on joka tapauksessa pakko tehdä ihan itse, ei sitä tehdä yhdessä keskustellen.

Mekin keskustelimme ongelmista vaikka kuinka paljon. Ollaan ihmiset jotka on liian erilaiset, yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä. Keskustelu ei lisännyt ymmärrystä yhtään.

"Toista ei voi muuttaa, vain itsensä" ja "jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan". Joskus tuo yhtälö kyllä johtaa eroon eikä siihen että itse muuttuisi eri ihmiseksi.

Jos tuntuu ettei osata keskustella, sitten voi mennä vaikka pariterapiaan. Minä olisin ollut valmis mihin vaan, nainen ei.

oiskonytnoin kirjoitti:

JOs jollekin tulee puolison eroaikeet yllätyksenä niin on peiliin katsomisen paikka. Toki "salaa " eroa hautonut käyttäytyy ikävästi toista kohtaa mutta mistä se johtuu?

1. Ongelmista on puhuttu mutta toinen ei ota niitä tosissaan/vähättelee toisen pahaa olo/ajattelee että toi menee ohi

2. Toinen on niin dominoiva ja " aina oikeassa", että suhteen dynamiikka on ollut vuosia perseellään ja alistuvampi pääsee helpomalla myöntymällä kunnes mitta tulee täyteen

3. Radikaalit erot seksin/läheisyyden tms. kanssa, joita ei ole yhdessä saatu ratkottua. Katso kohta 2, dominoiva osapuoli voi myös lannistaa esim. toisen kokeilunhaluisuuden tms. koska on aina oikeassa

4. Muuttuneet toiveet/haveet työ/opiskelu/lasten lkm/lemmikit/vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa tms. Jos toinen syyllistää toista harrastamisesta tai töiden tekemisestä ja perus arvot eriää paljon niin tilanne voi tulla sietämättömäksi ajan kanssa

5. Jatkuva pikku nipotus, toisen nälviminen "läpällä", toisen ulkonäön kommentointi negatiivisesti jne.

Jos koet, että et ole tehnyt mitään näistä ja olet 100% varma, että olet myös huolehtinyt siitä, että puolisollasi on ollut turvallinen olo jotta hän voi näistä mahdollisista kipukohdista sinulle puhua niin voi olla että ero tuli oikeasti yllätyksenä ja se on erittäin ikävää. Muuten... no... katso peiliin myös samalla ja opi jotain seuraavaa suhdetta varten.

Myönnän syyllistyneeni tuohon ykköskohtaan, noita muita ei ollut. Meillä oli riitoja samasta aiheesta, mutta kuvittelin että kaikki se muu hyvä mikä suhteessa on, riittää helposti siihen että se yksi asia ei meitä kaada. No kaatoi sitten kuitenkin. Naiselle ei riitä kompromissi, pitää olla täydellisyyttä. Miehen pitää kyllä tehdä kompromisseja.

Pitääkö siis ihan tosissaan uskoa, että juuri kenelläkään ei ole suhteessa koskaan riitoja, koska aina jos niitä on niin käytännössä mennään kohti eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin.

Olen kyllä sanonut myös ääneen mutta puoliso ei taida ottaa todesta. Puhumisesta ei ole siis mitään hyötyä pidemmän päälle.

Vielä en eroa mutta odotan että lapset ovat isompia.

Meillä siis ihan ok parisuhde missä voin sinnitellä vielä, riidellään jonkin verran kun ollaan niin erilaisia mutta ei mitenkään pahasti ja ihan perusarkea eletään. Lapset kärsisi enemmän erosta kuin siitä että ollaan perhe. Joskus on tytär sanonutkin että toivottavasti me ei ikinä erota.

Sitten tosiaan kun kuopuskin on muuttanut pois niin haluan oman elämän ja miehen jonka kanssa ollaan samanlaisia ja halutaan samoja asioita.

Miksi ihmeessä olet pariutunut ja vielä perustanut perheenkin sellaisen miehen kanssa joka on epäsopiva sinulle? 

Ohiksena: ihmisillä on taipumus muuttua ajan kuluessa ja olosuhteiden muuttuessa. Sitä kutsutaan henkiseksi kasvuksi. Voi toki muuttua myös huonompaan suuntaan. Kukaan, edes lapsellinen av-mamma kuten sinä, ei pysy aina täsmälleen samanlaisena.

Minäkin sain sellaisen käsityksen, että mies on ollut aina liian erilainen. Mitenkäs se Einstein aikoinaan sanoi: Miehet haluavat naisensa pysyvän samanlaisena läpi elämän, naiset taas haluavat miehensä muuttuvan. Varmaa on, että kumpikin tulee pettymään. Jotenkin noin se meni.

oiskonytnoin kirjoitti:

JOs jollekin tulee puolison eroaikeet yllätyksenä niin on peiliin katsomisen paikka. Toki "salaa " eroa hautonut käyttäytyy ikävästi toista kohtaa mutta mistä se johtuu?

1. Ongelmista on puhuttu mutta toinen ei ota niitä tosissaan/vähättelee toisen pahaa olo/ajattelee että toi menee ohi

2. Toinen on niin dominoiva ja " aina oikeassa", että suhteen dynamiikka on ollut vuosia perseellään ja alistuvampi pääsee helpomalla myöntymällä kunnes mitta tulee täyteen

3. Radikaalit erot seksin/läheisyyden tms. kanssa, joita ei ole yhdessä saatu ratkottua. Katso kohta 2, dominoiva osapuoli voi myös lannistaa esim. toisen kokeilunhaluisuuden tms. koska on aina oikeassa

4. Muuttuneet toiveet/haveet työ/opiskelu/lasten lkm/lemmikit/vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa tms. Jos toinen syyllistää toista harrastamisesta tai töiden tekemisestä ja perus arvot eriää paljon niin tilanne voi tulla sietämättömäksi ajan kanssa

5. Jatkuva pikku nipotus, toisen nälviminen "läpällä", toisen ulkonäön kommentointi negatiivisesti jne.

Jos koet, että et ole tehnyt mitään näistä ja olet 100% varma, että olet myös huolehtinyt siitä, että puolisollasi on ollut turvallinen olo jotta hän voi näistä mahdollisista kipukohdista sinulle puhua niin voi olla että ero tuli oikeasti yllätyksenä ja se on erittäin ikävää. Muuten... no... katso peiliin myös samalla ja opi jotain seuraavaa suhdetta varten.

Kiitos sanoituksesta. Meillä 5/5 miehen puolelta eikä ymmärrä että ero on tulossa. Miten jotkut voivat oikeuttaa toisen todella surkean kohtelun (retorinen kysymys, ei vastauksia kiitos)?

Täällä on moni sanonut juuri sen mitä olin tulossa sanomaan. Se keskustelu ei aina auta. Itse olen jo monet illat itkenyt kun en enää jaksa tätä. Mies on kovin pahoillaan ja lupaa parantaa tapojaan ja koittaa korjata asioita kanssani. Menee päivä-kaksi, niin sama meno jatkuu. Kun otan eron puheeksi hän vaikuttaa kovin yllättyneeltä, aivan kuin joka kerta kuulisi asioista ensimmäistä kertaa! Miten tuon kanssa voisi muuta kuin vain alkaa miettiä eroa itsekseni kun olen parin vuoden ajan puhunut asioista, jopa eron mainunnut.

Siksi, että jos sen eron esittää vakavissaan vaihtoehtona nykytilanteelle, se tulee 99 % varmuudella sen jälkeen, kun sen on kumppanilleen ilmaissut. Eli se on sillä hetkellä päätetty.

ertertwertwet kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se keskustelu ei tuottanut mitään tulosta. Mies siis tiesi varsin hyvin, mikä suhteessa oli pielessä ja hänellä oli mahdollisuus keskustella ja korjata asia. En kokenut tekeväni mitään väärää, kun en puhunut eroaikeistani vaan pelkästään siitä syystä, josta halusin erota. Se ero oli vain väistämätön seuraus sille, että asiat eivät muuttuneet. Jos mies ei itse tajunnut, että isot jatkuvasti toistuvat ongelmat johtavat ennen pitkää eroon, ei voi kuin syyttää itseään.

Mutta kun ne eivät läheskään aina johda. Sitä kun katselee muita suhteita, joissa pysytään yhdessä vaikka mitä tulisi, alkoholismia, pettämistä, väkivaltaa. Ja sitten itse tulee jätetyksi puskista noihin verrattuna ihan mitättömästä asiasta, niin ei se ihan reilulta tunnu. Jää sellainen tunne, ettei se nainen kovin tosissaan ollut alunperinkään kun ei halua kääntää jokaista kiveä ennen eroa.

Jos tosiaan tulee puskista, että isot ongelmat aiheuttivat sen, että puoliso haluaa eron, olet pitänyt puolisoa itsestäänselvyytenä. Se mitä muiden suhteissa tapahtuu, ei tätä kumoa.

twrterwt kirjoitti:

oiskonytnoin kirjoitti:

JOs jollekin tulee puolison eroaikeet yllätyksenä niin on peiliin katsomisen paikka. Toki "salaa " eroa hautonut käyttäytyy ikävästi toista kohtaa mutta mistä se johtuu?

1. Ongelmista on puhuttu mutta toinen ei ota niitä tosissaan/vähättelee toisen pahaa olo/ajattelee että toi menee ohi

2. Toinen on niin dominoiva ja " aina oikeassa", että suhteen dynamiikka on ollut vuosia perseellään ja alistuvampi pääsee helpomalla myöntymällä kunnes mitta tulee täyteen

3. Radikaalit erot seksin/läheisyyden tms. kanssa, joita ei ole yhdessä saatu ratkottua. Katso kohta 2, dominoiva osapuoli voi myös lannistaa esim. toisen kokeilunhaluisuuden tms. koska on aina oikeassa

4. Muuttuneet toiveet/haveet työ/opiskelu/lasten lkm/lemmikit/vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa tms. Jos toinen syyllistää toista harrastamisesta tai töiden tekemisestä ja perus arvot eriää paljon niin tilanne voi tulla sietämättömäksi ajan kanssa

5. Jatkuva pikku nipotus, toisen nälviminen "läpällä", toisen ulkonäön kommentointi negatiivisesti jne.

Jos koet, että et ole tehnyt mitään näistä ja olet 100% varma, että olet myös huolehtinyt siitä, että puolisollasi on ollut turvallinen olo jotta hän voi näistä mahdollisista kipukohdista sinulle puhua niin voi olla että ero tuli oikeasti yllätyksenä ja se on erittäin ikävää. Muuten... no... katso peiliin myös samalla ja opi jotain seuraavaa suhdetta varten.

Myönnän syyllistyneeni tuohon ykköskohtaan, noita muita ei ollut. Meillä oli riitoja samasta aiheesta, mutta kuvittelin että kaikki se muu hyvä mikä suhteessa on, riittää helposti siihen että se yksi asia ei meitä kaada. No kaatoi sitten kuitenkin. Naiselle ei riitä kompromissi, pitää olla täydellisyyttä. Miehen pitää kyllä tehdä kompromisseja.

Meillä oli ykköskohta myös, munä olin valmis kompromisseihin, mies ei. Eli älä yleistä.

Koska mies olisi hakannut mut. Turvallisempaa oli etsiä kämppä kaikessa hiljaisuudessa ja sitten lähteä ja laittaa eropaperit postissa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on moni sanonut juuri sen mitä olin tulossa sanomaan. Se keskustelu ei aina auta. Itse olen jo monet illat itkenyt kun en enää jaksa tätä. Mies on kovin pahoillaan ja lupaa parantaa tapojaan ja koittaa korjata asioita kanssani. Menee päivä-kaksi, niin sama meno jatkuu. Kun otan eron puheeksi hän vaikuttaa kovin yllättyneeltä, aivan kuin joka kerta kuulisi asioista ensimmäistä kertaa! Miten tuon kanssa voisi muuta kuin vain alkaa miettiä eroa itsekseni kun olen parin vuoden ajan puhunut asioista, jopa eron mainunnut.

Koska olet eron maininnut niin miehelle ei voi olla enää epäselvää, mihin ongelmat voivat hoitamattomina johtaa. Olet osasi hoitanut siinä mielessä. Sitten vain pitäisi myös seistä sanojensa takana, jos erolla uhkaillaan kymmenen kertaa eikä mitään tapahdu niin se menettää tehonsa. Sitä sanaa ei kannata leikillään viljellä, siinä on homman pointti.

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että jos sen eron esittää vakavissaan vaihtoehtona nykytilanteelle, se tulee 99 % varmuudella sen jälkeen, kun sen on kumppanilleen ilmaissut. Eli se on sillä hetkellä päätetty.

Tarkoitatko siis, että jos sanot sen kumppanille, niin hän haluaa erota, koska suuttuu? Vai että se muuttuu itsellesi heti päätökseksi, jos sanot sen ääneen?

Sanoisin, että kummassakin tapauksessa jos ero tulee niin se on sitten kyllä sen aika muutenkin. Parempi niin, kuin tehdä kumppanille joku ylläripylläri ihan yhtäkkiä kun toinen on kuvitellut että elämä jatkuu kaikesta huolimatta eikä tarvitse korjata mitään.

Vierailija kirjoitti:

ertertwertwet kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se keskustelu ei tuottanut mitään tulosta. Mies siis tiesi varsin hyvin, mikä suhteessa oli pielessä ja hänellä oli mahdollisuus keskustella ja korjata asia. En kokenut tekeväni mitään väärää, kun en puhunut eroaikeistani vaan pelkästään siitä syystä, josta halusin erota. Se ero oli vain väistämätön seuraus sille, että asiat eivät muuttuneet. Jos mies ei itse tajunnut, että isot jatkuvasti toistuvat ongelmat johtavat ennen pitkää eroon, ei voi kuin syyttää itseään.

Mutta kun ne eivät läheskään aina johda. Sitä kun katselee muita suhteita, joissa pysytään yhdessä vaikka mitä tulisi, alkoholismia, pettämistä, väkivaltaa. Ja sitten itse tulee jätetyksi puskista noihin verrattuna ihan mitättömästä asiasta, niin ei se ihan reilulta tunnu. Jää sellainen tunne, ettei se nainen kovin tosissaan ollut alunperinkään kun ei halua kääntää jokaista kiveä ennen eroa.

Jos tosiaan tulee puskista, että isot ongelmat aiheuttivat sen, että puoliso haluaa eron, olet pitänyt puolisoa itsestäänselvyytenä. Se mitä muiden suhteissa tapahtuu, ei tätä kumoa.

No ei meidän ongelma mikään iso ollut verrattuna mainitsemiini todellisiin ongelmiin. Kyllä minä kuitenkin ehkä vähän syyllistyin, jos se nyt on itsestäänselvyytenä pitämistä että luottaa suhteen vahvuuteen ja siihen, että selvitään mistä vain yhdessä ilman eroamista. Siis että toisella on yhtä kova halu pitää kiinni suhteesta keinolla millä hyvänsä. Tunteet eivät kuulemma olleet vielä kadonneet, joten en ymmärrä miksi halu katosi.

Muiden suhteissa tapahtuvat asiat eivät tietenkään vaikuta omaan suhteeseen, mutta se ei ollut pointtikaan vaan se, että eroamiseen johtavassa polussa ei tunnu olevan mitään logiikkaa naisilla. Yhtäkkiä vain tulee joku vimma päähän että tätä ei voi korjata ja heippa vaan yhteisille vuosille, kun taas naapurissa siedetään oikeasti vakavaa paskaa jo kymmenettä vuotta eikä loppua näy. Ovatko nämä naiset sitten elintason takia sikojensa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Eikä puhu niistä asioista jotka tuntuu pahalta, ei puoliso ole ajatusten lukija! Eikä onhelmat katoa sillä että ne yrittää lakasta maton alle.

Minkäs teet jos puoliso ei halua puhua niistä asioista?

Ihminen pakenee mieluummin salasuhteisiin, jotka pikkuhiljaa vievät kohti eroa. 

On helpompaa erota toinen kulta kainalossa.

Moniko aikuinen höpöttää kaikki ajatuksensa ääneen?

Vierailija kirjoitti:

Kun lapsuudessa ei ole oppinut tunteiden käsittelyä, niin tunteet aiheuttavat sellaisen ristiriidan (jota ei osaa käsitellä), että mieluummin pakenee kuin kohtaa ne.

Niin tai sitten niistä asioista on sanottu puolisolle jo monta vuotta sitten mutta mikään ei ole muuttunut. Tällainen on esimerkiksi puolison käytös humalassa.

Jossain kohtaa ei vaan enää jaksa odottaa ihmeitä vaan pakko alkaa suunnitelemaan miten haluaa loppuelämänsä viettää.