Annatteko lapsen syödä kaupassa ennen kassaa ?

Nyt aika moni teistä suoltaa paskaa. Ainakin Prismassa jossa olen töissä tulee päivittäin monta keksiä, pilttisosetta, karjalanpiirakkaa ym mussuttavaa lasta vastaan. Ja kyllä, se kuolainen sosepussi ojennetaan tympeästi kassalle ja käsketään ottamaan viivakoodi NOPEASTI 😨 ettei Pihti-Paljetti suutu. Ja suuttuuhan se. Kauppareissuthan on nykyään elämysmatkailua ja ilmaissirkusta; ruokaakaan ei osata ostaa ennen kahden tunnin ilmaista puuhanurkkariehuntaa, hesen ilmapalloa ja autokärryrynkyttelyä. Ei ihme että nälkä ja väsy tulee.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana kassamyyjänä ja asiakkaaksi tuli äiti lapsineen. Äiti oli antanut lasten jo syödä yhdet tuotteet, antaen kääreet hihnalle.

Ja tulikin kuuma paikka äidille, kun maksukorttinsa ei toiminut, ei käteistä mukana ja automaatille reippaasti matkaa.

Muistaakseni joutui jättämään jotain pantiksi lähtiessään nostamaan rahaa. Hyvin punaisena tuli lopulta käteisten kanssa.

Oikein hyvä esimerkki siitä, miksei niitä tuotteita oteta käyttöön ennen maksua. Meilläkin 2 -vuotias jo oppinut siihen, ettei mitään avata ennen maksua.

Entäs jos onkin käteistä lompakossa, kuten ihmisillä, jotka eivät ole pankkien salajuonen uhreja?

Meillä on melko haastava ja temperamenttinen kolmevuotias joka tulisruu hyvin herkäsri esim kielloista, mutta en ole hänen koskaan antanut syödä tai juoda mitään mitä ei ole maksettu. Minusta on hyvää itsehillinnän harjoitusta tällaiselle lapselle se, että ei saa ihan heti sitä mitä haluaa vaan joutuu hetken odottamaan. Kyllä hän sen ymmärtää jo. En yleensä ole minkään asian suhteen fanaattinen mutta oman lapsen kohdalla tiedän että jos kerran annan tässä asiassa periksi tulee joka ikisellä kauppareissulla sama vinkuminen vastaan.

Ikinä en ole antanut lapsen avata herkkuja ennen kassaa tai kassalla.

Samaa sukua karkkihyllyraivo-ongelmalle(tulipa hieno yhdyssana!).

Ei ole ikinä ollut ongelmia lasten kanssa kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana kassamyyjänä ja asiakkaaksi tuli äiti lapsineen. Äiti oli antanut lasten jo syödä yhdet tuotteet, antaen kääreet hihnalle.

Ja tulikin kuuma paikka äidille, kun maksukorttinsa ei toiminut, ei käteistä mukana ja automaatille reippaasti matkaa.

Muistaakseni joutui jättämään jotain pantiksi lähtiessään nostamaan rahaa. Hyvin punaisena tuli lopulta käteisten kanssa.

Oikein hyvä esimerkki siitä, miksei niitä tuotteita oteta käyttöön ennen maksua. Meilläkin 2 -vuotias jo oppinut siihen, ettei mitään avata ennen maksua.

Entäs jos onkin käteistä lompakossa, kuten ihmisillä, jotka eivät ole pankkien salajuonen uhreja?

Ainakin kerran myyjäurani aikana tuli sähkökatkos, jolloin luonnollisesti kassakoneet myös kassakoneet pimeiksi. Pari kertaa tuli myös palohälytys, jolloin kassat menevät välittömästi kiinni ja myymälä evakuoidaan.

Mitä vaan voi käydä, siksi ne tuotteet käyttöön vasta maksun jälkeen.

Saattaisin antaa syödä tai juoda jotain, jos lapsella kova jano/nälkä ja paljon ostoksia kerättävänä. Tai jos muksu olisi kovin kiukkuinen.

Onneks ei oo noita ongelmia enää. Enkä kertaakaan joutunut tollaseen tilanteeseen, että olisi noilla yllä mainituilla syillä tarvinnut antaa purtavaa/juotavaa muksulle kesken kauppareissun.

Minusta siinä ei ole mitään pahaa, vaikka antaisi - kunhan ei tavaksi tule.

En ole koskaan antanut, ei ole ollut tarvetta, lapset on jo aikuisia, mutta tarpeen vaatiessa olisin kyllä antanut pienelle alle 1,5v, isompi kyllä jo jaksaa ja ymmärtää. Maalta kun lähtee kaupunkiin kauppaan voi matkaan tulla mutkia ja nälkäkin yllättäen.

Ehdottomasti ei ihmiset naurattaa, ei lapsi ole niin tyhmä, ettei ymmärrä poikkeustapauksia eikä vanhemmat niin tyhmiä, että kiukuttelu palkitaan suklaspatukalla.

Onneksi nykyisin on lähimaksu mahdollisuus niin saa ainakin sen syödyn leivän maksuun, jos on niin kännissä ettei muista pinniä.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole antanut lapsen avata herkkuja ennen kassaa tai kassalla.

Samaa sukua karkkihyllyraivo-ongelmalle(tulipa hieno yhdyssana!).

Ei ole ikinä ollut ongelmia lasten kanssa kaupassa.

Tuo on eri asia kuin pieni nälkäinen tai janoinen lapsi.

Ei ole lapsia, mutta itse olen useinkin syönyt tai juonut enkä näe siinä mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole antanut lapsen avata herkkuja ennen kassaa tai kassalla.

Samaa sukua karkkihyllyraivo-ongelmalle(tulipa hieno yhdyssana!).

Ei ole ikinä ollut ongelmia lasten kanssa kaupassa.

Tuo on eri asia kuin pieni nälkäinen tai janoinen lapsi.

Se on juuri tuota karkkihyllyraivoa! Lapsi oppii kyllä hyvin nopeasti, että syötävää ja juomaa tulee, kun tarpeeksi kovaa huutaa. Lapsi kestää kyllä sen 15 min. mitä kaupassa käynti normaalisti kestää ja juo sitten mehunsa, kun se on maksettu.

Vierailija kirjoitti:

En anna. En kehtaisi.

Itse olin joskus viimeisilläni raskaana ja lähdin aamulla kauppaan syömättä aamupalaa. Yht'äkkiä verensokerini laski ja meinasin pyörtyä. Istuin siellä käytävällä puolikuolleena. Äitini oli myös kaupassa minun kanssa ja toi minulle sitten hyllystä jonkun pasteijan ja pillimehun. Häpesin silloinkin niin paljon etten meinannut kehdata niitä syödä mutta onneksi äiti pakotti.

Maksettiin ne kyllä kassalle kun olo koheni ja sinne asti päästiin.

Mutta ei tosiaan tulisi mieleenkään antaa lasten syödä kaupassa.

Sitä ennen ruokaa niin ei ole kaupassa nälkä.

Eli itsellesi annat luvan syödä kaupassa vaikka hävetti(?), koska verensokeri laski, mutta esim. diabeetikkolapselle et soisi sitä (vaikka vs voi olla vaarallisen matala). Just juu, kyllä täällä mamit tietää taas kaiken. Tiedoksi vaan että voi se verensokeri laskea tosi yllättäen kelle tahansa.

Mä olen avannut nenäliinapaketin kaupassa, koska olin unohtanut nenäliinat kotiin ja lapsella nokka vuosi ihan armottomasti. Kyseessä oli paikallinen Prisma perjantai-iltapäivän kaameimmassa ruuhkassa ja kassoillakin kilometrin jonot. Silloin tarkistin kyllä että lompakko ja kortti oli mukana ja kukkarosta löytyi kolikoita sen verran että ainakin sen nenäliinapaketin olisi saanut käteisvaroilla maksettua.

Tuo tilanne oli kuitenkin hyvä osoitus siitä, että vaikka kuinka tarkka ja huolellinen yritän olla, voi silti jotain tärkeää unohtua kotiin. Ja jos nenäliinat voi unohtua, voi myös lompakko tai maksukortti. Siksi en antanut muksujen syödä kaupassa. En nyt muutenkaan halunnut opettaa heitä siihen, että joka paikassa pitäisi olla jotain pupeltamassa tai että kaikki pitäisi saada mitä haluaa. Mutta en myöskään halua ottaa sitä riskiä, että lompakko onkin unohtunut, kortti ei toimikaan tms.

Hätätapaus on eri asia tietenkin. Toistaiseksi ainoa kohdalleni sattunut hätätapaus on tuo nenäliinaepisodi ja muksutkin ovat jo isoja.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi off-topictä. Miten kaupoissa toimitaan esimerkiksi kalatiskin tai salaattibuffettien kanssa? Eli jos on ottanut sen annoksen, menee kassalle ja kortti ei vaikka toimikaan. Meneekö tämä salaatti vaan hävikkiin, koska eihän sitä uudelleenkaan voi tarjota.

Ravintoloissa tietysti soitettaisiin poliisille. Miten niissä ravintoloissa, joissa ruoka tehdään ennen maksamista, kuten subway tai muut delimitälie-ravintolat?

Oon subissa töissä, roskiin menee ja kaikkia vituttaa.

Moni vetoaa tässä ketjussa siihen että kun ei vaan ehdi käydä kaupassa kuin juuri sen jälkeen kun on haettu lapsi tarhasta. Kai jokaisessa keskivertotaloudessa nykypäivänä on jo jääkaappi? Monessa yleensä pakastinkin? Käy siellä kaupassa viikonloppuna, ja ostaa tulevan viikon ruokatarpeet jo etukäteen, ei tarvi sitä kirkuvaa räkäsäkkiä raahata heti kahden tunnin ostoskierrokselle, vaan voi mennä vaan rauhassa kotiin. On sille lapsellekin miellyttävämpi ilta näin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kassalle suuri vaiva piipata viivakoodit kääreestä.

Voi vee. Piippaa ite lapses räkäset ja tahmaset paperit.

Mikä siinä on niin vaikea käsittää että ne tuotteet ovat kaupan kunnes olet ne maksanut ja poistunut kassalta? Ennen maksamista ei hemmetti soikoon syödä mitään kaupan omaa. Niinkin on välillä käynyt että asiakkaalla ei ole kortti toiminut ja lapsi on syönyt karkit. Se on rikos josta kutsutaan poliisit paikalle kirjoittamaan sakko plus tuote laskutetaan.

Tyhmillä aikuisilla on tyhmät lapset.

Laittakaa niille lapsille hieman rajoja vanhemmat! Edes sen verran, ettei kaupassa syödä niitä maksamattomia tavaroita. Onko se liikaa vaadittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en ole antanut lapsen avata herkkuja ennen kassaa tai kassalla.

Samaa sukua karkkihyllyraivo-ongelmalle(tulipa hieno yhdyssana!).

Ei ole ikinä ollut ongelmia lasten kanssa kaupassa.

Tuo on eri asia kuin pieni nälkäinen tai janoinen lapsi.

Hätätapaukset tietenkin erikseen, mutta normaali nälkä tai jano on kyllä sellaisia asioita, jotka sekä aikuinen että lapsi kestää yhden kauppareissun verran.

Ja mä veikkaan, että moni nälkäänsä kaupassa mariseva lapsi kärsii tuon karkkihyllyraivon sukuisesta syndroomasta. Kyse ei ole niin isosta nälästä, että lapselle mitään pahaa tapahtuisi jos ei sillä sekunnilla sitä karjalanpiirakkaa tai myslipatukkaa saisikaan, vaan puolet nälän tunteesta on seurausta kaikista niistä ympärillä olevista houkutuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorempana kassamyyjänä ja asiakkaaksi tuli äiti lapsineen. Äiti oli antanut lasten jo syödä yhdet tuotteet, antaen kääreet hihnalle.

Ja tulikin kuuma paikka äidille, kun maksukorttinsa ei toiminut, ei käteistä mukana ja automaatille reippaasti matkaa.

Muistaakseni joutui jättämään jotain pantiksi lähtiessään nostamaan rahaa. Hyvin punaisena tuli lopulta käteisten kanssa.

Oikein hyvä esimerkki siitä, miksei niitä tuotteita oteta käyttöön ennen maksua. Meilläkin 2 -vuotias jo oppinut siihen, ettei mitään avata ennen maksua.

Entäs jos onkin käteistä lompakossa, kuten ihmisillä, jotka eivät ole pankkien salajuonen uhreja?

Ainakin kerran myyjäurani aikana tuli sähkökatkos, jolloin luonnollisesti kassakoneet myös kassakoneet pimeiksi. Pari kertaa tuli myös palohälytys, jolloin kassat menevät välittömästi kiinni ja myymälä evakuoidaan.

Mitä vaan voi käydä, siksi ne tuotteet käyttöön vasta maksun jälkeen.

Joo, mutta se myynninmenetys mikä palohälytyksestä, aiheellisesta tai ei, aiheutuu, on moninverroin kalliimpaa kuin pari pasteijaa.