Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Annatteko lapsen syödä kaupassa ennen kassaa ?
02.05.2018 |
Kiinnostaa tietää, että moniko tätä tekee ja miksi ?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin itsekkin ajattelen. Ajattelen myös niinkin, että jos itse olisin töissä kaupan kassalla, en haluaisi rähmäisiä/limaisia kääreitä kosketella.
Toinen mitä en ymmärrä: jos vaikka sattuisi lompakko jäämään kotiin tai muuta vastaavaa. Laskettaisiin se näpistykseksi jos olet jo ehtinyt suklaapatukan syömään ennen maksamista, eikä sitten olekaan rahaa maksaa ?AP
Jos vaikka sattuisi meteoriitti putoamaan päällesi, olisiko se varastamista, kun et olisi ehtinyt maksaa ostoksiasi?
C'moon. Totta kai sä tarkistat, onko sulla lompakko ja maksukortit mukana, kun menet kauppaan. Montako kertaa sulta on unohtunut lompakko? Multa ei ikinä, vaikka olen jo 57-vuotias kalkkis.
Kolmekymppinen kalkkis ja kahdesti jo jäänyt kortti matkasta.
Siksi en ikinä avaa tuotteita enkä anna kolmevuotiaanikaan, hyvä oppia että ennen kuin tuotteet on maksettu, ne on kaupan omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Von hätätilassa antaa. Tarkistan aina kauppaan mennessä, että lompakko on taskussa. Ei siis sitä ongelmaa, että jäisi maksamatta.
Lapsi alkaa helposti rääkyä kaupassa, mutta yksinhuoltajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi mukaan. Normaalisti syötän ja juotan lapsen etukäteen, tai minulla on jotain syötävää/juotavaa mukana, mutta joskus unohdan. Joskus joudumme juoksemaan kaupan kautta ennen kotiin menoa ja lapsi saattaa ehtiä tulla nälkäiseksi. Kääreen ojennan kassalle normaalisti jotta voi piipata hinnan.
Minusta on typerä ajatus, että olen varas, jos lapsi maistelee jotain maissinaksua 20 m päässä kassasta, jolla maksan tuotteen. Tärkeämpää minusta on säästää kanssa-asiakkaiden hermoja.
Sinä siis opetat lapsillesi, että varastaa saa jos ollaan jo melkein maksettu?
Meillä lapset tietää, että heti kassan jälkeen saa ottaa kun ensin maksetaan, eivät kyllä huudakaan karkkeja ja syötäviä suoraan hyllystä, kuten niiden lapset jotka on opetettu siihen, että jos huutaa oikein lujaa niin silloin vasta herkkua tuleekin, koska silloin äiti ajattelee, että säästetään muiden hermoja?!?
Ei, en varasta. Maksanhan tuotteet. En vie niitä ulos kaupasta maksamatta. Musta se on vähän sama asia, kuin syödä ruoka ja maksaa sitten. Näinhän monissa ravintoloissa toimitaan. Eikä se laps sitä huuda, että äiti antaisi herkkuja, vaan nälkäänsä/janoa. Osaan kyllä omasta lapsestani erottaa nämä kaksi.
Miten lapsi on kasvatettu, jos ei kestä olla puolta tuntia ilman karjalanpiirakkaa tai karkkipatukkaa? Lisäksi kauppaan suositellaan aikuisenkin mentävän täydellä vatsalla, miksi nälkäinen lapsi olisi kaupassa hiljaa, kun hyllyt täynnä ihanaa ruokaa?
Mulla on niin monesti jäänyt rahapussi kotiin, että en uskaltaisi ottaa riskiä ja avata pakkauksia kaupassa ja syöttää lapsille. Meillä lapset koskee ostoksiin vasta siinä vaiheessa kun kassahenkilö ojentaa kuitin.
Meidän lapset eivät myöskään kiipeä ostosten pakkausta varten olevalle tasolle. Se vasta ärsyttääkin. Joskus joutuu hätistelemään jopa kolme kinastelevaa sisrusta pois kassahihnan päästä jo siinä vaiheessa kun heidän omat ostokset odottaa hihnan alkupäässä ja yksi asiakas on vielä välissä.
Kun omat lapseni olivat 1-2 -vuotiaita saatoin kauppareissulla nälkäiselle murtaa ostettavasta leivästä pienen palan, mutta mitään muuta ei olisi tullut mieleenkään avata. Ja kun lapset kasvoivat niin ei enää lainkaan, tuo pieni leivänpala oli hyvä ensiapu nälkään, isompina jaksavat hyvin odottaa kassan jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olen avannut nenäliina paketin ITSENI takia. Luulen että oli kaikille mukavampi, kun pyyhin allergiasta juoksevan nenäni jo kaupan sisäpuolella. Pahoittelin asiaa myyjälle ja olin tarkastanut, että lompakko on mukana.
Lapselleni olen ”joutunut” tarjoamaan pillimehun ehkä kolme kertaa kaupassa. En nyt muista mistä syystä näin on tapahtunut, mutta puolustuksena mainittakoon, että minulla on jo useamman vuoden kokemus äitinä olosta ja myös lapsia on useampi. Eli ei ole meille tyypillinen kauppareissu, että syötän ja juotan lapsiani kaupassa. Ja tähän saakka olen pystynyt maksamaan lapseni avaaman tuotteen kassalla😉
Vierailija kirjoitti:
Miten lapsi on kasvatettu, jos ei kestä olla puolta tuntia ilman karjalanpiirakkaa tai karkkipatukkaa? Lisäksi kauppaan suositellaan aikuisenkin mentävän täydellä vatsalla, miksi nälkäinen lapsi olisi kaupassa hiljaa, kun hyllyt täynnä ihanaa ruokaa?
Huono ennakointi, tai sitten lapsi on jo oppinut napostelijaksi. Meillä ei koskaan ole ollut naksuja tai muita nassutettavia käytössä, vaan säännölliset ruoka-ajat monipuolisine ruokineen. Ei ole 2v4kk ikäinen koskaan alkanut kaupassa räkättää mitään nyt-heti! -syömistä.
Vappuna sai oman vappumunkin, joka otettiin paistopisteeltä. Laitettiin pussiin ja lapsi totesi itsekin "eka maksetaan!", kassan kautta ja ulkona sai syödä munkkinsa. Ei ongelmaa, kirn lapsi itsekin oppinut alusta pitäen, ettei mitään syödä ennen maksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen avannut nenäliina paketin ITSENI takia. Luulen että oli kaikille mukavampi, kun pyyhin allergiasta juoksevan nenäni jo kaupan sisäpuolella. Pahoittelin asiaa myyjälle ja olin tarkastanut, että lompakko on mukana.
Lapselleni olen ”joutunut” tarjoamaan pillimehun ehkä kolme kertaa kaupassa. En nyt muista mistä syystä näin on tapahtunut, mutta puolustuksena mainittakoon, että minulla on jo useamman vuoden kokemus äitinä olosta ja myös lapsia on useampi. Eli ei ole meille tyypillinen kauppareissu, että syötän ja juotan lapsiani kaupassa. Ja tähän saakka olen pystynyt maksamaan lapseni avaaman tuotteen kassalla😉
Joo, on minullekin tullut pakottava tarve. Silloin olen ottanut sen tuotteen ja hilpaissut kassalle, maksanut ja takaisin kauppaan.
Vaikka lompakko on mukana, voi olla ettei esimerkiksi korttisi toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Von hätätilassa antaa. Tarkistan aina kauppaan mennessä, että lompakko on taskussa. Ei siis sitä ongelmaa, että jäisi maksamatta.
Lapsi alkaa helposti rääkyä kaupassa, mutta yksinhuoltajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi mukaan. Normaalisti syötän ja juotan lapsen etukäteen, tai minulla on jotain syötävää/juotavaa mukana, mutta joskus unohdan. Joskus joudumme juoksemaan kaupan kautta ennen kotiin menoa ja lapsi saattaa ehtiä tulla nälkäiseksi. Kääreen ojennan kassalle normaalisti jotta voi piipata hinnan.
Minusta on typerä ajatus, että olen varas, jos lapsi maistelee jotain maissinaksua 20 m päässä kassasta, jolla maksan tuotteen. Tärkeämpää minusta on säästää kanssa-asiakkaiden hermoja.
Sinä siis opetat lapsillesi, että varastaa saa jos ollaan jo melkein maksettu?
Meillä lapset tietää, että heti kassan jälkeen saa ottaa kun ensin maksetaan, eivät kyllä huudakaan karkkeja ja syötäviä suoraan hyllystä, kuten niiden lapset jotka on opetettu siihen, että jos huutaa oikein lujaa niin silloin vasta herkkua tuleekin, koska silloin äiti ajattelee, että säästetään muiden hermoja?!?
Ei, en varasta. Maksanhan tuotteet. En vie niitä ulos kaupasta maksamatta. Musta se on vähän sama asia, kuin syödä ruoka ja maksaa sitten. Näinhän monissa ravintoloissa toimitaan. Eikä se laps sitä huuda, että äiti antaisi herkkuja, vaan nälkäänsä/janoa. Osaan kyllä omasta lapsestani erottaa nämä kaksi.
Ruoki ja juota lapsi ennen kauppaanmenoa. Myös vesipullon voi ottaa mukaan, jos lapsella tuntuu usein jano iskevän kauppareissun aikana.
Lapsi oppii äkkiä, eli jos annat hänelle kaupassa vaikka piirakan ja pillimehun, niin oppii äkkiä itkemään "akuuttia nälkää ja janoa" saadakseen hyvää evästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna. Kaupasta pääsee ulos 5 minuutissa, jos on menty nälkään hakemaan jotain välipalaa. Ei kai kukaan mene isoja ostoksia tekemään nälkäisen lapsen kanssa.
Omat lapseni olivat pieniä 80-luvulla ja olin kotiäitinä n. 5 vuotta sinä aikana. Päivittäin kävimme kaupassa mutta en muista yhtään kertaa että lapseni olisi ollut pyörtymässä nälkään tai janoon sen n. 15-20 minuutin aikana jonka ruokakaupassa vietimme. Ei tarvinnut ensiapuun rääpiä hyllystä pennuille pillimehuja ja jäätelöitä kaupassa syötäväksi. Kiukuttelua siitä mitä kaikkea he olisivat halunneet saada sen sijaan kyllä oli. Siihen tehosi usein se kun uhkasin karkkipäivän tai muun kivan asian peruuttamisella jos ei kiukuttelu lopu. Ei olisii tullut mieleenkään että olisin rääkyvän lapsen palkinnut antamalla jotain maksamatonta kaupan hyllyltä ja opettanut samalla että rääkymällä saa tahtonsa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En anna lasten ikinä syödä ennen kassoja. Lasten pitää oppia, että tuotteet pitää maksaa ensin. Ne tuotteet ovat kauppiaan omaisuutta. Ei toisen omaa saa ottaa ilman lupaa, se on varastamista tai vähintäänkin näpistämistä.
Mun on oikeastaan vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa tuote pitäisi avata ennen kassalle menoa. Yleensä syötän lapset ennen kauppaan lähtöä. Yleensä teemme vielä niin, että minä käyn kaupassa ja mies odottaa lasten kanssa autossa. Jos lapset olisivat nälkäisiä ja heidät pitäisi jostain syystä ottaa kauppaan mukaan, niin kävisin ensin hakemassa evästä lapsille, ja menisimme vasta sen jälkeen tekemään loput ostokset.
Uhmaikäistä lasta ei meillä todellakaan rauhoitella millään pillimehulla, vaan sille sanotaan, että pillimehun saa sitten, kun se on maksettu. Jos lapsi jatkaisi huutoa, niin todennäköisesti kantaisin huutavan muksun autoon ja sanoisin, että hän pääsee kauppaan vasta, kun osaa käyttäytyä.
Tuotteen avaamisen ennen maksamista voisin ymmärtää, jos kyseessä olisi hätätilanne. Siis kyse jonkun ihmishengestä esim. insuliinishokin yhteydessä. Silloinkin todennäköisesti huikkaisin asiasta myyjälle ja maksaisin tuotteen kassalle. En kuitenkaan usko, että tällaisia hätätilanteita sattuu usein. Diabeetikot usein osaavat varautua verensokereiden laskuun ottamalla jotain makeaa taskun pohjalle. Se insuliinishokki voi kuitenkin tulla missä vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Von hätätilassa antaa. Tarkistan aina kauppaan mennessä, että lompakko on taskussa. Ei siis sitä ongelmaa, että jäisi maksamatta.
Lapsi alkaa helposti rääkyä kaupassa, mutta yksinhuoltajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi mukaan. Normaalisti syötän ja juotan lapsen etukäteen, tai minulla on jotain syötävää/juotavaa mukana, mutta joskus unohdan. Joskus joudumme juoksemaan kaupan kautta ennen kotiin menoa ja lapsi saattaa ehtiä tulla nälkäiseksi. Kääreen ojennan kassalle normaalisti jotta voi piipata hinnan.
Minusta on typerä ajatus, että olen varas, jos lapsi maistelee jotain maissinaksua 20 m päässä kassasta, jolla maksan tuotteen. Tärkeämpää minusta on säästää kanssa-asiakkaiden hermoja.
Sinä siis opetat lapsillesi, että varastaa saa jos ollaan jo melkein maksettu?
Meillä lapset tietää, että heti kassan jälkeen saa ottaa kun ensin maksetaan, eivät kyllä huudakaan karkkeja ja syötäviä suoraan hyllystä, kuten niiden lapset jotka on opetettu siihen, että jos huutaa oikein lujaa niin silloin vasta herkkua tuleekin, koska silloin äiti ajattelee, että säästetään muiden hermoja?!?
Miten se on varastamista, jos tuotteen kuitenkin maksaa? Sit se on varastamista, jos esim. suklaapatukka tai hedelmä syödään kaupassa ja kävellään kaupan läpi maksamatta. Se on ihan oikeesti yks kerta tuhannesta, kun joku antaa lapselleen jotain syötävää kärrystä ennen kassaa. Ja niistä varmaan yks tuhannesta, kun maksukortti ei toimi tai tilillä ei ole rahaa. En pitäis tätä ihan kauheen suurena ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Savonlinnassa venäläiset ökymökkiläiset tekevät niin, että menevät Prismaan, valitsevat sieltä mitä haluavat syödä ja syövät kassajonossa. Kassaneidille annetaan puoliksisyötyjen proteiinijuomien- ja patukoiden jämäroskat ja ne maksetaan mutta jätetään siihen kassaneidin siivottavaksi.
Huomattavaa oli isot eleet ja ylihyvä ryhti kun perheenäiti untuvatakissaan siemaili protskua jonossa ja katseli ympärilleen, moniko kunnollinen suomalainen provosoituu hänen huonosta käyttäytymisestään. Meinasin oksentaa.
Ei ole lapsia, mutta jos olisi niin en antaisi. Mulla on lapsuudesta muisto, kun olin n. 5-vuotiaana mummin kanssa kaupassa, valittelin janoa. Mummi sitten jotai trippiä siinä tarjosi että "hörppää vaan ja maksetaan kassalla", mutta jo sillon pienenä lapsena suorastaan pöyristyin siitä ehdotuksesta ja en pitänyt sitä hyvien tapojen mukaisena. Odotin kiltisti että mehu oli maksettu.
Sama mummi oli myös se joka sai noottia toiselta rouvalta ostoksilla, kun sittarin vihannesosastolla napsi irtoherneitä. "Kyllä näitä täytyy saada maistaa!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Von hätätilassa antaa. Tarkistan aina kauppaan mennessä, että lompakko on taskussa. Ei siis sitä ongelmaa, että jäisi maksamatta.
Lapsi alkaa helposti rääkyä kaupassa, mutta yksinhuoltajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi mukaan. Normaalisti syötän ja juotan lapsen etukäteen, tai minulla on jotain syötävää/juotavaa mukana, mutta joskus unohdan. Joskus joudumme juoksemaan kaupan kautta ennen kotiin menoa ja lapsi saattaa ehtiä tulla nälkäiseksi. Kääreen ojennan kassalle normaalisti jotta voi piipata hinnan.
Minusta on typerä ajatus, että olen varas, jos lapsi maistelee jotain maissinaksua 20 m päässä kassasta, jolla maksan tuotteen. Tärkeämpää minusta on säästää kanssa-asiakkaiden hermoja.
Sinä siis opetat lapsillesi, että varastaa saa jos ollaan jo melkein maksettu?
Meillä lapset tietää, että heti kassan jälkeen saa ottaa kun ensin maksetaan, eivät kyllä huudakaan karkkeja ja syötäviä suoraan hyllystä, kuten niiden lapset jotka on opetettu siihen, että jos huutaa oikein lujaa niin silloin vasta herkkua tuleekin, koska silloin äiti ajattelee, että säästetään muiden hermoja?!?
Miten se on varastamista, jos tuotteen kuitenkin maksaa? Sit se on varastamista, jos esim. suklaapatukka tai hedelmä syödään kaupassa ja kävellään kaupan läpi maksamatta. Se on ihan oikeesti yks kerta tuhannesta, kun joku antaa lapselleen jotain syötävää kärrystä ennen kassaa. Ja niistä varmaan yks tuhannesta, kun maksukortti ei toimi tai tilillä ei ole rahaa. En pitäis tätä ihan kauheen suurena ongelmana.
Ainakin se on huonoa käytöstä, koska tuote ei ole sinun vaan kauppiaan. Eli annat lapsesi syödä jonkun muun omistaman tuotteen. Tuote siirtyy sinun omistukseesi vasta kun maksat sen. Joku voisi sanoa, että "lainaa" tuotetta omistajalta, mutta minusta lainaaminen ilman lupaa on varastamista tai näpistämistä. En halua opettaa omia lapsiani varastamaan. En myöskään halua, että he oppivat, että huutamalla saa tahtonsa läpi. Lapseni saa suklaapatukkansa ja hedelmänsä sitten, kun ne on maksettu.
En anna, koska se mitä en ole maksanut ei ole minun.
Annan lapselle vettä pullosta, pillimehua tai smoothien jos on jano. Jos on nälkä haetaan irtomyynnistä joku leipä tai pasteija. Banaania annan myös jos verensokeri on lapsella alhaalla ja kitinä alkamassa. (Nykyään Stockan herkussa onkin varattu koriin banaaneja lapsia varten jos nälkä tai väsy yllättää).
Syön myös itse esim jonkun pasteijan kaupassa, kun teen ostoksia. Siis jos on vaikka kaihea nälkä yllättänyt. En näe tässä ongelmaa; syödäänhän ravintolassakin ruoka vaikkei sitä ole maksettu.
Vähän nyt rennompi ote, mammat!
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi off-topictä. Miten kaupoissa toimitaan esimerkiksi kalatiskin tai salaattibuffettien kanssa? Eli jos on ottanut sen annoksen, menee kassalle ja kortti ei vaikka toimikaan. Meneekö tämä salaatti vaan hävikkiin, koska eihän sitä uudelleenkaan voi tarjota.
Ravintoloissa tietysti soitettaisiin poliisille. Miten niissä ravintoloissa, joissa ruoka tehdään ennen maksamista, kuten subway tai muut delimitälie-ravintolat?
Riippuu toki ravintolasta mutta joissain ravintoloissa voi jo nykypäivänä saada mukaan laskun joka maksetaan verkkopankissa kuten mikä tahansa muukin lasku
Alue: Aihe vapaa
Yhtä hankala tilanne tulee pakasteiden ja liha/kalatuotteiden kanssa jos kortti ei toimi. Käykää ensin testaamassa, ennen kuin laitatte jäätelöt kärryyn. Inhottaa pinnalta sulaneet jäätelöt.