Annatteko lapsen syödä kaupassa ennen kassaa ?
Kiinnostaa tietää, että moniko tätä tekee ja miksi ?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin itsekkin ajattelen. Ajattelen myös niinkin, että jos itse olisin töissä kaupan kassalla, en haluaisi rähmäisiä/limaisia kääreitä kosketella.
Toinen mitä en ymmärrä: jos vaikka sattuisi lompakko jäämään kotiin tai muuta vastaavaa. Laskettaisiin se näpistykseksi jos olet jo ehtinyt suklaapatukan syömään ennen maksamista, eikä sitten olekaan rahaa maksaa ?AP
Jos vaikka sattuisi meteoriitti putoamaan päällesi, olisiko se varastamista, kun et olisi ehtinyt maksaa ostoksiasi?
C'moon. Totta kai sä tarkistat, onko sulla lompakko ja maksukortit mukana, kun menet kauppaan. Montako kertaa sulta on unohtunut lompakko? Multa ei ikinä, vaikka olen jo 57-vuotias kalkkis.
Minulta ei koskaan ole unohtunut, mutta monta kertaa olen nähnyt tilanteen, jolloin kortti ei ole toiminut, pin-koodi on unohdettu tai lompakko on jäänyt kotiin tai autoon. No - autostahan sen helposti hakee, mutta luottaisivatko kaupan kassat, jos joku sanoo "lähden hakemaan sitä autosta?"
Juuri vappuna muuten näin yhden "unohdin pin-koodin" tilanteen ravintolassa...
En todellakaan. Tuote ei ole minun, jos en ole sitä maksanut.
En ole koskaan antanut, mutta hätätilanteessa voisin antaa. En paheksu niitä jotka antavat lapsillee jo kaupan puolella jotain.
En todellakaan anna. Myöskään irtokarkkeja ei saa mennä näpelöimään ja maistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin itsekkin ajattelen. Ajattelen myös niinkin, että jos itse olisin töissä kaupan kassalla, en haluaisi rähmäisiä/limaisia kääreitä kosketella.
Toinen mitä en ymmärrä: jos vaikka sattuisi lompakko jäämään kotiin tai muuta vastaavaa. Laskettaisiin se näpistykseksi jos olet jo ehtinyt suklaapatukan syömään ennen maksamista, eikä sitten olekaan rahaa maksaa ?AP
Jos vaikka sattuisi meteoriitti putoamaan päällesi, olisiko se varastamista, kun et olisi ehtinyt maksaa ostoksiasi?
C'moon. Totta kai sä tarkistat, onko sulla lompakko ja maksukortit mukana, kun menet kauppaan. Montako kertaa sulta on unohtunut lompakko? Multa ei ikinä, vaikka olen jo 57-vuotias kalkkis.
Ei toki. Kovin yleistä ei ole, että meteoriitti putoaa. Itseltäni ei ole jäänyt, mutta olen myyjä (en myy elintarvikkeita) ja olen nähnyt aika monta tapausta jolla on jäänyt lompakko kotiin, kortilla ei olekaan rahaa. Eli ei todella mitenkään harvinaista. Ihan jopa kaiken ikäisillä. Ja kun näin käy, niin tuotteet viedään takaisin hyllyyn. Ne ovat myyntikelpoisia, ovatko jo valmiiksi syödyt ? Ei eivät ole.
AP
Vierailija kirjoitti:
Juoda annoin kerran. Lapsi saa helposti hikan joka on niin voimakas, että hän pahimillaan oksentaa sen seurauksena. Ajattelin, että on kuitenkin kaupan henkilökunnalle kivempi ottaa viivakoodi siitä avatusta vesipullosta kuin siivota yrjöjä lattioilta. Omassa lähikaupassa on itseasiassa kori, josta saa ottaa lapselle banaanin, jos lapsella hermo menee kesken kauppareissun. Ihan kauppiaan piikkiin. Omat lapset on jo niin isoja, että ei ole meidän juttu, mutta hieno ele mielestäni.
Juominen ei vaikuta hikkaan yhtään mitään.
Anteeksi off-topictä. Miten kaupoissa toimitaan esimerkiksi kalatiskin tai salaattibuffettien kanssa? Eli jos on ottanut sen annoksen, menee kassalle ja kortti ei vaikka toimikaan. Meneekö tämä salaatti vaan hävikkiin, koska eihän sitä uudelleenkaan voi tarjota.
Ravintoloissa tietysti soitettaisiin poliisille. Miten niissä ravintoloissa, joissa ruoka tehdään ennen maksamista, kuten subway tai muut delimitälie-ravintolat?
Von hätätilassa antaa. Tarkistan aina kauppaan mennessä, että lompakko on taskussa. Ei siis sitä ongelmaa, että jäisi maksamatta.
Lapsi alkaa helposti rääkyä kaupassa, mutta yksinhuoltajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi mukaan. Normaalisti syötän ja juotan lapsen etukäteen, tai minulla on jotain syötävää/juotavaa mukana, mutta joskus unohdan. Joskus joudumme juoksemaan kaupan kautta ennen kotiin menoa ja lapsi saattaa ehtiä tulla nälkäiseksi. Kääreen ojennan kassalle normaalisti jotta voi piipata hinnan.
Minusta on typerä ajatus, että olen varas, jos lapsi maistelee jotain maissinaksua 20 m päässä kassasta, jolla maksan tuotteen. Tärkeämpää minusta on säästää kanssa-asiakkaiden hermoja.
En koskaan ole niin tehnyt. Kaikki 4 lasta on selvinneet kaupasta ulos hengissä.
Esikoinen aikanaan sai maitotiskin kohdalla armottoman kohtauksen 2-vuotiaana, huusi Viilii, viilii, viilii!!! Tätä jatkui koko kävelymatka kotiin 1,5km ja vielä kotonakin. Sitten nukahti.
Olin nuorempana kassamyyjänä ja asiakkaaksi tuli äiti lapsineen. Äiti oli antanut lasten jo syödä yhdet tuotteet, antaen kääreet hihnalle.
Ja tulikin kuuma paikka äidille, kun maksukorttinsa ei toiminut, ei käteistä mukana ja automaatille reippaasti matkaa.
Muistaakseni joutui jättämään jotain pantiksi lähtiessään nostamaan rahaa. Hyvin punaisena tuli lopulta käteisten kanssa.
Oikein hyvä esimerkki siitä, miksei niitä tuotteita oteta käyttöön ennen maksua. Meilläkin 2 -vuotias jo oppinut siihen, ettei mitään avata ennen maksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin itsekkin ajattelen. Ajattelen myös niinkin, että jos itse olisin töissä kaupan kassalla, en haluaisi rähmäisiä/limaisia kääreitä kosketella.
Toinen mitä en ymmärrä: jos vaikka sattuisi lompakko jäämään kotiin tai muuta vastaavaa. Laskettaisiin se näpistykseksi jos olet jo ehtinyt suklaapatukan syömään ennen maksamista, eikä sitten olekaan rahaa maksaa ?AP
Jos vaikka sattuisi meteoriitti putoamaan päällesi, olisiko se varastamista, kun et olisi ehtinyt maksaa ostoksiasi?
C'moon. Totta kai sä tarkistat, onko sulla lompakko ja maksukortit mukana, kun menet kauppaan. Montako kertaa sulta on unohtunut lompakko? Multa ei ikinä, vaikka olen jo 57-vuotias kalkkis.
Minulta ei koskaan ole unohtunut, mutta monta kertaa olen nähnyt tilanteen, jolloin kortti ei ole toiminut, pin-koodi on unohdettu tai lompakko on jäänyt kotiin tai autoon. No - autostahan sen helposti hakee, mutta luottaisivatko kaupan kassat, jos joku sanoo "lähden hakemaan sitä autosta?"
Juuri vappuna muuten näin yhden "unohdin pin-koodin" tilanteen ravintolassa...
Olen unohtanut kahdesti elämässä pin koodini. Kerran ottomaatilla nuorena ja kerran aikuisena subissa. Ensimmäisen pistin lievän humalan piikkiin ja seuraavana aamuna muistinkin. Toisella kerralla ihan selvänä, näpyttänyt sen numeron jopa 5min aiemmin. Onneksi oli seteli matkassa. Enkä muistanut sitä numeroa myöhemminkään.
Pinnin unohtaminen on kamala tilanne nykyaikana kun harvemmin enää seteleitä kantaa mukanaan.
Annan jos on tarvetta. Jos ei ole tarvetta, niin en anna huvikseen. Eiköhän jokainen tiedä omalta kohdaltaan miten toimia.
Vierailija kirjoitti:
Von hätätilassa antaa. Tarkistan aina kauppaan mennessä, että lompakko on taskussa. Ei siis sitä ongelmaa, että jäisi maksamatta.
Lapsi alkaa helposti rääkyä kaupassa, mutta yksinhuoltajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lapsi mukaan. Normaalisti syötän ja juotan lapsen etukäteen, tai minulla on jotain syötävää/juotavaa mukana, mutta joskus unohdan. Joskus joudumme juoksemaan kaupan kautta ennen kotiin menoa ja lapsi saattaa ehtiä tulla nälkäiseksi. Kääreen ojennan kassalle normaalisti jotta voi piipata hinnan.
Minusta on typerä ajatus, että olen varas, jos lapsi maistelee jotain maissinaksua 20 m päässä kassasta, jolla maksan tuotteen. Tärkeämpää minusta on säästää kanssa-asiakkaiden hermoja.
Sinä siis opetat lapsillesi, että varastaa saa jos ollaan jo melkein maksettu?
Meillä lapset tietää, että heti kassan jälkeen saa ottaa kun ensin maksetaan, eivät kyllä huudakaan karkkeja ja syötäviä suoraan hyllystä, kuten niiden lapset jotka on opetettu siihen, että jos huutaa oikein lujaa niin silloin vasta herkkua tuleekin, koska silloin äiti ajattelee, että säästetään muiden hermoja?!?
Niin juuri, ja mitäs jos vaikka ei olisikaan ollut automaatti lähellä..
Vierailija kirjoitti:
Hyvä perustelu on ennenaikojaan avettu nenäliinapaketti. Jos ipanan nenä vuotaa vihreää limaa, niin kaikkien kannalta fiksua siistiä se vaikka sitten nessupaketti jouduttaisi avaamaan ennen maksamista. Tämän selityksen olen kerran äidiltäni saanut, joka ei myöskään ole ikinä antanut mitään syötävää kaupassa.
Diabetesmuksun tilanteen voisin ymmärtää, jos perheellä on muutenkin mennyt päivä päin vi*****a (eikä omaa jo maksettua evästä ole) ja jokin syötävä on pakko avata ennen aikojaan, en muuten.
Vähän olisin huolissaan perheen ennakointikyvyistä, jos ei ainuttakaan palaa paperia ole mukana, vaikka lapsella nuha (tuskin se lima yllättäen juuri siellä kaupassa alkoi ekan kerran valua).
Jos lapsellani olisi diabetes, niin pitäisin ehdottoman varmasti jotain välipalaa aina mukana. Kun mitäs jos se välitön tarve iskee kaupana kaupoista, eikä mitään evästä mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juoda annoin kerran. Lapsi saa helposti hikan joka on niin voimakas, että hän pahimillaan oksentaa sen seurauksena. Ajattelin, että on kuitenkin kaupan henkilökunnalle kivempi ottaa viivakoodi siitä avatusta vesipullosta kuin siivota yrjöjä lattioilta. Omassa lähikaupassa on itseasiassa kori, josta saa ottaa lapselle banaanin, jos lapsella hermo menee kesken kauppareissun. Ihan kauppiaan piikkiin. Omat lapset on jo niin isoja, että ei ole meidän juttu, mutta hieno ele mielestäni.
Juominen ei vaikuta hikkaan yhtään mitään.
Aha, no tuleppa kertomaan se tuolle mun 10 vuotiaalle, joka on nyt n. 8 vuotta 6-10 kertaa viikossa lopettanut hikan itseltään juomalla ja sen kautta hengitystä pidättämällä. Aina jaksaa yllättää miten kaikkien alojen ei-asiantuntijoita tämä palsta on täynnä neuvojaan jakamassa...
Usein näkee kauppareissulla näitä evästelijöitä. Lapsi plösöttää lysyssä ostoskärryn istuimessa ja kirkuu, ulisee ja ölisee, kunnes sille löytyy jostain laukunpohjalta kuivatun omenan riekale tai suklaapatukka kaupan hyllystä. Rääkyminen vaimenee, ja alkaa armoton räkäinen massutus, asento painuu entistä lysympään, räkä- ja kuolarihmat saavuttavat ihan uusia ulottuvuuksia. Etanamaisesti mäljättävä eväs lasketaan kärryn työntökahvalle ja alkaa sokerilla maustetun työntökahvan imeskely ja mäljäys. Kassalla annetaan se suklaapatukan kääre piipattavaksi, kerätään ostokset ja työnnetään räällä kuorrutettu kärry jonon jatkoksi odottamaan seuraavaa shoppailijaa. Seuraavana päivänä ihmetellään, mistä se muksu tuon mahataudin kehitti, juuri kun oltiin parantumassa flunssasta...
Tuo on kiinalaisten hirveitä tapoja.
En voi uskoa että Suomessa joku tuota tekee, ellei trolli.
AV:n mammojen kiukuttelu ei paina mun vaa'assa minkään vertaa.