##KULTAINEN 60-LUKU viikolla 17##

Ihana kuulla Bonita että olet saanut nukkua, se on niin tärkeää tuon jaksamisen kannalta. Toivotaan että sama tahti ja rytmi nyt jatkuu.

Pitäis jonkun insinööriplantun kehitellä vähän kätevämpi nettichattailusysteemi imettäville ja muutenkin kiireisille äideille, joku langaton, jota hoitelis yhellä kädellä vauhdissa ja missä vain.: )

Onko täällä ketään, jolla olis keksijänvikaa?



Ulkona on aivan mahtavan lämmin, olimme aamupäivällä perhekahvilassa, joka on viikon kohokohta ja vietimme jo vappua, joten oli hulinaa ja huisketta. Iltapäivä täytyy sitten keskittää pihahommiin.

Huomenna on neuvolalääkäri, mutta eipä mulla tällä hetkellä ole mitään ihmeellistä tuon raskauden suhteen, yllättävän hyvin siis mennyt.

Kelan paprut kun sais täyteltyä ja lähetettyä eteenpäin, miten ne nyt ovatkin unohtuneet...ja varmaan sairaalan esitietolomake tulee huomenna ja niitä nimiä pitäis miettiä.



Täytynee illalla tulla vielä kurkkimaan joko Jymystä mitään kuuluu,

joten palataan asiaan, Meriaani rv 28+3

tää ähkyy täällä vähän tyytymättömänä. Olin aamulla LUSimassa kokoarviossa ja ultrassa ja sokrutsekissä. Kaikki periaatteessa erittäin hyvin ja ok, mutta pirulainen kun tuo vauvish on ruvennut kasvamaan odotettua vähemmän - eli nyt kokoarvio oli 2800g. No sehän on vain arvio, mutta patistivat ensi tiistaina taas tsekkiin ja sitten katsellaan lapsiveden määrät ja flowt ja jotta aikooko hän nyt sitten tyssätä kasvunsa kanssa tähän vai vieläkö grammoja kertyy.



Meikä on hyvähermoinen kaveri, mutta kävi tässä nyt kumminkin niin,e ttä piti soittaa kätilölle perään ja kysellä jotta mitä hittova. Kun lääkäri oli saksalainen *sic* ja ehkä ymmärrys puolin ja toisin ei ihan toiminut mutta en nyt ymmärtänyt, että mitä se puhui istukan lievästä kalkkeutumisesta ja mahdollisesta käynnistämisoperaatiosta jos tulosta en kohta ulosta (heh kun olen tänään vitsikäs :/)



Kätilö sitten siinä rauhoitteli että kaikki on nyt hyvin ja ottaa rouva iisisti vaan mutta silti tervetuloa uuteen tsekkiin vapun jälkeen. Ja kertoi, että Tammisaaressa käynnistelläänkin lempeästi vyöhyketerapialla ja muilla vastaavilla luomutropeilla ja vasta sen jälkeen tyrkätään tippa käteen. (Kaksosiahan mulla käynnisteltiin 2vrk oksitosiinilla, jotta sen ilon olen jo käynyt läpi...)



Tylsää se, että kun tähän asti on ollut ihan että jees, mikäs tässä on odotellessa niin nyt on sellainen olo, että pitäisikin edesautella, jotta synnytys käynnistyisi. Eli ojankaivuuta, kyykkäviulua takapihalla, ässähihaa joka ilta, saunaa ja pitäisikö lainata naapurin lampaan kokoista koiraa ja lähteä sen kanssa metsälenkille...



Eli vähän tylsä olo tuli, mutta kaiken pitäisi olla ok.

Ehkä meille tuleekin yllärit ja yli nelikiloisen pojan asemasta (kuten edellinen oli) sieltä tulee pieni tyttö? Tai laiheliini poika... Ei pitäisi ulospunkemisen ainakaan olla näillä synnytyksillä viimekertaisen veroista...



Vauva on kuulemma kiinnittyneenä " tonne noin" mutta kohdunsuu on napakasti kiikissä ja antaa periksi vain yhdelle sormelle. No, odotellaan... katellaan, ihmetellään... Vähän pitää teille tässä avautua kun kumminkin sitten asia jäi mietityttämään. No, ehkä jo ensi viikonloppuna????



Meriaani - m inäkin olen miettinyt miten saisi suoraan tajunnanvirrasta netattua jonkun ihme päähän upotettavan sirun avulla ilman, että tarvitsisi näpyttää sanan sanaa... olisi niin kätevää!



Ja Bonitallahan on hyvin miellyttävästi illalla tankkaava, yöllä lepäävä poika... ainakin vielä :-DDD kiva oli kuulla kuulumisia





Mirjami marisija 38+6

Hyvää keskiviikkoa kultaset!



Täällä tänään vietetty lököpäivää eli ei hirveästi ole saatu aikaiseksi,vähän petivaatteita tuulettelin ja pesaisin äippäpakkauksen vaatteita, mutta muuton johonkin, en tiedä mihin on haahuillessa päivä kulunut. Ulkona on aivan ihana keli, tekee mieli vain istuskella terasilla ja nauttia lämmöstä.

Eilen illalla käytiin meille ensimmäisessä ja samalla viimeisessä perhevalmennuksessa, vauvan hoidosta oli asiaa ja näin ensikertalaiselle tuli kyllä ihan hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen. Synnäriin vielä pitää käydä tutustumassa parinviikon päästä. Sitten kai siltä osin olisi valmis synnyttämään...



Mukava lukea että Bonitalla mennyt hyvin vauvan kanssa.



Tuo imetys asia tuntuu olevan aina pinnalla, äippäpakkauksen mukanakin tuli vahvasti täysimetykseen psyykkaava esite,ajattelin vain sitä lukeissani, että miltä tuntuu niistä joilta imettäminen ei kertakaikkiaan jostakin syystä onnistu. Ja tuntuu että äitejä kovasti syyllistetään sen suhteen, että luovuttavat imettämisestä liian helposti...

Jaah noita asioita joutuu varmaan vielä miettimään...



Tuah rv 31+1

Minulla näyttää olevan tänään niin paljon aikaa, että ehdin naputtaa romaanin tästäkin asiasta - tosin imetysjuttuja pohtiessa täytyy pitää kieli tosissaan keskellä suuta ja olla miljoona prosenttia diplomaattinen, sillä tässähän on tosiaan niin herkästä asiasta kysymys, että helposti asiat näyttävät - etenkin tekstinä sata kertaa tunnerikkaimmilta kuin on tarkoitus ja saattaa " syyllistää" vaikka ei ole tarkoitus!



Että ihan ensiksi varoitus ja toive siitä, että en kenenkään mieltä pahoita imetysmyönteisillä pöpinöilläni ja jotta kommentoikaa ja opponoikaa, jos olette jostakin eri mieltä, sillä kuten on jo tullut usein mainituksi tämä kuuskymppisten pino on niin mukava ja asenne ihmisillä on niin positiivis-mahtava, että ei ole mitään syytä täällä alkaa ketään köykkimään jos on jostakin asiasta eri mieltä tai saati purkamaan omia turhautumiaan täällä vai mitä, prouvat!



Mutta jos tästä kokemuspohja-höpinästäni olisi jotain hyötyä niin - sen vuoksi " muutama" rivi imetysasiaa:



Minä luulen, että enemmän kuin syyllistämisestä imetyksen kanssa on kysymys - tai usein on - syyllistymisestä. Minä tunnen vieläkin " syyllisyyttää" siitä, että en " osannut" imettää kaksosia ekakertalaisena enkä osannut enkä älynnyt pyytää jeesiä synnytyssairaalasta/neuvolasta/imetystukihenkilöiltä. Ekakertalaisena sitä ei vaan ole yhtään tajua, tai m i n u l l a siis ei ollut siitä aavistustakaan, mistä imetyksessä on kysymys. Ja kun siinä oli kainalossa kaksi vähän alamittaista ja -aikaista nyyttiä karjumassa, eikä tississä ole mittaria, josta näkisi miten paljon mölöä masuun menee sitä helposti " sortui pulloon" josta näki miten monta miltsiä mihinkin aikaan mahaan meni. Mulla nousi maito vasta noin viikko synnytyksestä ja tissit olivat kivikovat enkä saanut pumpulla mitään irti, joten kuvittelin, ETTEI SIELLÄ OLE MAITOA! (anteeksi huutamiseni!) Kukaan ei ollut neuvomassa, jotta no niin, nyt sitä maitoa siellä on ja imetä imetä imetä vaikka kellon ympäri jos vauvoille kelpaa, niin mahtotehdas pysyy käynnissä. Eli tein tosi paljon asioita ihan väärin.



Siinä sitten imetyspunnitsin lapsia ja kun ei tullut tarpeeksi grammoja 20min imetyssession jälkeen olin ihan hepakassa. Ja seurasin tarkkaan 4h syöttörutiineja vaikka olin kuullut kyllä lapsentahtisesta imetyksestä... Mutta kun vastasyntyneiden valvontaosastolla sanoivat, että neljän tunnin välein syötetään ja että ei kannata antaa vauvan lussuttaa tissiä, jos sieltä ei tule maitoa! (nykytiedolla ns. kenguruhoito ja lussutus olisi stimuloinut tissejä ja mun aivoja tuottamaan sitä maitoa enemmän, mutta NKL:n kätilö oli toista mieltä....)



No terveitä ja kunnon lapsia noista tuli vastikkeellakin. Ja jonnekin 7kk asti osittaisimettelin, että tulipahan tisseillä ainakin leikittyä puolin ja toisin. Sitten tulinkin uudelleen raskaaksi....



Olin kuullut imetystukilistasta, mutta siinä härdellissä ja epävarmuudessa ei osannut sieltäkään apua pyytää saati kutsua ventovierasta imetystukihenkilöä kotikäynnille näyttämään kädestä pitäen millainen on hyvä imuote jne. Me raukat, jotka emme ole koskaan edes nähneet kenenkään imettävän! Toista se oli agraari-Suomessa...



No tuota pikkukolmosta sitten täysimetin 6kk ja vieroitin pojan kokonaan kun hän oli 1v 10kk. Jotkut imettävät pitempään, jotkut vieroittavat aikaisemmin, jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee on minun mielipiteeni. Mutta maitoa siis riitti ja olin ihan normaali imetyskykyinen nisäkäs ja nyt kun oli ymmärrystä sekä vauvanhoidosta että olin lukenut pääni kipeäksi imetystietoutta jo ennen synnytystä osasin sitä myös mm. neuvolasta vaatia ja homma sujui (kunhan maito ensin nousi, siis kunnolla noin 5-7-päivää synnytyksestä, siihen asti piti antaa lisämaitoa).



Nyt mulle on ihan selviö, että osaan odottaa maidon nousemista ja pyytää vaikkapa metopram- tms lääkitystä jos maito ei tunnu nousevan. Mammateet. fenugreekit ja niin edelleen käyttöön jos... Ja osaan pesiä ihokontaktiassa alkuviikot ja ymmärrän, että on ihan luonnollista, että vauva maratonimee vaikkapa klo 18-24 pitäen vain pieniä taukoja. (onneksi kesäkuussa on futiksen mm-kisat niin on kiinnostavaa seurattavaa jos on pakko istua sisällä :- DDD



Että maitoa riittää, se ei minnekään lopu ja se, että vauva huutaa/karjuu/räyhää tissillä ei tarkoita sitä, että hän on nälissään tai maito on pahaa... ja että imetys tekee hyvää sekä äidille että vauvikselle.



Hyvänen aika, ei näitä asioita voi osata muuta kuin kokemuksen avulla tai sitten että sukulainen/kaveri/imetystukihenkilö näyttää kädestä pitäen. Ja näitä samoja kokemuksia on mun kavereilla useammilla: eka kerta ei muka onnistu, tokan vauvan kanssa ei ole imetyksen kanssa mitään probleemia... joillakin onneksi homma sujuu luonnostaan myös itsestään ihan ekakerrasta.



Ja sitten vielä: Jos ei imetä niin ei imetä, sekin on jokaisen oma valinta ja mun mielestä jokainen äiti on paras mahdollinen henkilö päättämään, mikä on parasta ja järkevintä itselle ja omalle vauvikselle! Näin " nimetönnä" kehtaan paasata tästä asiasta, mutta vasta tuossa yksi " varttuneempi" ensisynnyttäjä-äitikaverini, ei kovin läheinen ystävä, mutta hyvä tuttu kumminkin kertoi, ettei " imetys onnistunut" enkä nähnyt oikeudekseni alkaa hänelle tyrkyttämään mielipiteitäni miten maitokoneen olisi saanut käyntiin vielä kuukausi synnytyksen jälkeenkin. En tiedä olisiko pitänyt - mielellään olisin neuvonut, jos hän olisi kysynyt.... Jokainen tekee niinkuin parhaakseen näkee.



Enhän nyt vaan loukannut kenenkään mieltä? Olen oikeasti huolissani siitä, että kirjoitukseni olisi luettavissa moitteena suuntaan tai toiseen, sillä tulevilla ja olevilla äideillä on ihan tarpeeksi paineita ilman, että kaveri tulee siihen painostamaan jotta noh, mites imetys? Häh, kai sentäs imetät vielä? Tai vielä pahempaa mitä jotkut isovanhemmat tekevät - mitä, vieläkös imetät? Ei 70-luvulla kyllä imetetty yli 3kk...



Äh, nyt minä menen lajittelemaan niitä verokuitteja täältä häiriköimästä.

Jospa Vauva M suvaitsisi syntyä vasta kun nuo velvollisuudet on mun toimesta täytetty.



Hyvää keskelläviikkoa,

mirjami imetysmyöteisyys 38+6



(toivoo tosiaan reilusti vaan opponointia, jos kirjoitin jotenkin pöljästi tai/ja epäsensitiivisesti)

Minä ainakin kovasti kaipaan nyt kaikkia vinkkejä, sillä jotenkin olen kuitenkin hyvästä alusta huolimatta jännittynyt, eli oma kireys varmaan vaikuttaa hidastavasti maidontuotantoon. On sen verran kiperä paikka olla taas 8 vuoden tauon jälkeen täällä vastasyntyneen kanssa, että sitä jänskättää, miten pärjää jne.



ELI: ihokontakti? Stimuloiko siis maidoneritystä? Miten toteuttaa käytännössä? Vauva oman paidan alle vai? :-) Siis oikeesti?



JA: mammatee? tiedätkö tuotteita nimeltä? Saako luontaistuotekaupasta vai mistä?



t. Bonita, jolla on tänään ollut jotenkin vähämaitoisempi päivä kuin eilen

Tää vastaa heti (ei saa epäillä, että päivystän koneella, just laitoin lapsille ruokaa...)



Luontaistuotekaupasta saa muutamankin merkkistä imetysteetä, toinen niistä on nimeltään juuri mammatee. Sellaista yrttihommaahan se on, mutta esim hunajalla maustettuna ihan hyvää. Toinen taisi olla Vauvanilo tms.



Ja luontaistuotekaupasta saa myös tätä sarviapilateetä eli fenugreekiä joko teenä tai semmoisina siemeninä.



Ja joo, pesiminen on juuri sitä, jotta vauva nakuna tai vaippasillaan ja äitee paidatta esim illat pedissä - tämä tietenkin tarkoittaa, että osaa imettää sängyssä kyljellään, makuullaan. Pieniä keskosia kenguruhoidetaan niin, että laitetaan tosiaan mamman (tai isän) paidan alle ihokontaktiin ja sydämen lähelle. Se isän paidan allaoleminen tuskin stimuloi meijeritoimintaa...



Sehän on tietty ongelma näissä pesimispuuhissa, jos on noita muita lapsia, joille mielellään antaa myös huomiota, ja mustasukkaisuutta voi ilmentyä, jos äiti joka ilta pesii vaan sen vauvan kanssa - mutta ne ekat viikot auttaa maidontuotantoon, jos voi paljon levätä ja olla vauvan kanssa lähikontaktissa ja muistaa syödä ja juoda hyvin, jotkut tykkää pitää vauvaa vielä kantoliinassakin, että sitä kontaktia on kellon ympäri...



Välillä saattaa sitten tulla kyllä semmoinen olo, että on siinä pienessä niin kiinni että apua! Pääsiskös välillä taas yksikkömuotoon....



Laitan vielä tämän osoitteen, jos kiinnostut kurkkaamaan mitä tietoa tuolta löytyy



http://www.imetystukilista.net/



Nyt alakertaan pitämään jöötä pojille ja miehelle, jonka vitsaili tänään, että ei ole hänen vikansa jos näin kalkkiksella mammalla istukkakin kalkkeutuu :-) mokoma!



mirmarikalkkis

Älä hätäile, Bonita. Kyllä se siitä käynnistyy. Juo paljon vettä ja sitä kotikaljaa, jos on, niin sitäkin voisi maistella.



Itse olen harkinnut vakavasti tällä kertaa, että joinakin öinä saatetaan antaa vauvalle tuttelia tms. korviketta. Mies ei enää tällä kertaa haluaisi katsella umpiuupunutta äitiä, joka täysimettää pelkällä äidinmaidolla sata kertaa yössä. Olin viimeksi ihan tosi imetysmyönteinen ja ihan hemmetin väsynyt yövalvomisiin. Nyt sitten tänään tuli puoliskolta varovainen ehdotus, että hän haluaisi valvoa jonkun yön vauvan kanssa, jos näyttää siltä, että heräämisiä on tiuhaan. Yritetään tuollaisella metodilla pitää äiti järjissään ja perhesopu yllä.



En tiedä pystynkö siihen oikeasti, mutta enpä pirskatti vieköön halua syyllistää korvikeäitejä. Itse olen sen lapsentahtisen imetyksen kolme kertaa kokenut ja jos nyt tuntuu, että fyysinen väsymys alkaa painamaan pahasti päälle, se saa jäädä ja otetaan korvikkeet kehiin. Minullehan puhkesi tuon edellisen vauvelin jälkeen fibromyalgia, jotain yhteistä sillä väsymyksellä ja taudin puhkeamisella varmaan oli.



Mutta, kyllä tässä saa meikäläinenkin uudestaan taas kaikki jutut opetella, kun edellisestä vauvasta on se seitsemän vuotta. Mutta kovasti jo jännittää, niin kivalta teidän vastasyntyneiden vauveleiden äitien puuhat kuulostavat.



Kevis 35+2

Ei vieläkään näköjään tietoa Jymystä... aina kun tänne tulee pitää heti ekana kurkata, että jokos siellä on kotiuduttu.



Minulla oli tänään sellainen synnytyskestelu kätilön kanssa. Oli vaan hauska (?) kun supisteli kauheasti sinne päästyäni ja keskustelu käytiin sitten niin, että minä makasin käyrällä. Kätilökin sanoi, että mahtaa ne toimistossa ihmetellä kun ei näistä keskusteluista yleensä tule sinne ruudulle supistuskäyrää :) Olen tosi ihmeissäni jos minä yhtenä kappaleena täällä vielä täysaikaisena heilun...



Imetyksen suhteen minulla on aika " rento" ote, tulee mitä on tullakseen. Ja minusta on ainakin ihan kiva kuulla erilaisia ajatuksia asiasta, en ainakaan kokenut että Mirjami olisit mitään tuputtanut. Minun tausta vaan on se, että olen jo vuosia sitten saanut gyneltä arvion, että en välttämättä pysty imettämään (en nyt halua selittää syytä) ja kun sitten hyvin pystyinkin, kaikki oli tavallaan kotiinpäin kun olin kuvitellut käyttäväni vain korvikkeita. Eli Kevis, ainakin minun mielestä jos yhtään tuntuu siltä, niin väsymyksen tullen Tuttelit peliin. Mutta olen samaa mieltä siitä, että nämä on jokaisen omia asioita loppupeleissä, ja jokaisen oman elämäntilanteen ja terveyden mukaan nämä menee.



Se jäi muuten mietityttämään että saako tosiaan jostain imetysneuvojan kotiin jos tarvitsee??



Samalla kun odottaa jo kovasti olevansa teidän vauvallisten kerhossa niin samalla kauhistuttaakin, että joko se tilanne nyt alkaa olla käsillä.



äitimiia rv 34+4

Onpa ollut tosi mielenkiintoista tämä keskustelu imetyksestä. Laitanpa nyt omankin lusikkani tähän soppaan.

Kun meidän iltatähtipoitsu syntyi silloin 1,5v sitten olin päättänyt, että nyt teen todella kaikkeni jotta täysimetys tällä kertaa onnistuisi. Kolmen ensimmäisen lapsen kanssa osaimetin heitä, mutta silloin ei tullut riittävästi maitoa täysimetykseen tai ainakin kuvittelin niin. Kun sitten neuvolantäti tuli ensimmäiselle käynnille kotiin ja punnitsi vauva häneltä tuli tyrmistyttävä kommentti. Paino ei ollut noussut lainkaan ja antoi ehdottoman käskyn rueta antamaan myös lisämaitoa. Siitä seurasi valtavat tunteenpurkaukset ja itkin tosi katkerasti ja koin todella epäonnistuneeni äitinä. Onneksi neuvolantäti oli tosi kannustava ja samoin mieheni. Ei se sitten ollut mikään hirveä katastrofi ja osaimetin sitten huikeat kolme kuukautta. Öisin en onneksi koskaan joutunut antamaan lisämaitoa vaan rintamaito riitti siihen ja yösyömisethän meillä loppui jo aikaisessa vaiheessa.



Nyt en ole ottanut minkäänlaista stressiä imetyksestä. Olen asennoitunut siihen, että imetän sen minkä pystyn ja olin jo valmiiksi miettinyt, että voihan se olla ettei tuo meidän edellinen " vauva" edes anna mun imettää. Ja jos niin käy niin sitten vaan hyvällä omalla tunnolla korviketta kehiin. Nyt meillä on sitten käynyt ensimmäistä kertaa kaikkien viiden lapsen aikana niin, että emme olekaan tarvinneet lisämaitoa lainkaan. Ekassa punnituksessa painoa oli rintamaidolla tullut 125g neljässä päivässä ja se oli kuulemma ihan riittävästi. Huomenaamulla olemme menossa taas neuvolaan ja saas nähdä mikä nyt on tuomio. Toivon kuitenkin, että vauvan paino olis taas noussut joten pärjättäisiin ihan omalla tuotannolla. Eipä vauva mitenkään kovin nälkäiseltä vaikuta ja yöt nukkuu tosi hyvin ja pärjätään kellon ympäri öisin usein kahdella syötöllä. Aamupäivisin tankkaa useammin ja samoin illat menee tankatessa, mutta kuuluu lie asiaan.



Jos nyt sitten niin sattuisi käymään, että joutuisin korviketta antamaan niin se tottakai olisi pettymys, mutta luulen, että samanlaisia epäonnistumisen kokemuksia ei enää tulisi. Olisinhan kuitenkin ainakin yrittänyt ja tehnyt kaikkeni enkä ainakaan voisi itseäni koko aikaa syyllistää.



No tulipahan taas varsinaista jorinaa, mutta tää on ollut tosiaan niin mielenkiintoinen keskustelu ja oli ihan pakko avautua itsekin. Muuten meille ei kuulu mitään erikoista. Miehen sairasloma jatkuu taas ainakin ens torstaihin saakka ja me saadaan viettää koko perhe laatuaikaa keskenämme. Pikkuhiljaa varmaan alamme enemmän ulkoilla vauvelin kans ja koitamme päästä ihan normaalin arkirytmiin.



Jymyn kuulumisia olen minäkin täällä käynyt koko ajan vahtimassa ja toivotaan, että pian kuullaan taas mukavia vauvauutisia.



Ja nyt vasta huomasin, että sieltä todella on tulossa loppusuoralla jo usempi muukin ali saadaan kohta vauvapuolelle oikein hyvä ja aktiivinen jengi koolle.



-Vaahtis ja pojat 1,5v ja 2vk

Eikä vieläkään uutisia Jymyltä! Toivottavasti kaikki on ok.



Oikein mukavia imetyskeskusteluja olitte saaneet aikaiseksi :o) Niistä on varmasti paljon apua ensisynnyttäjille. Enkä kyllä ainakaan kokenut, että kukaan olisi tuputtanut omia mielipiteitään. Meillä on imetys sujunut aina todella hyvin. Ekaa imetin 7kk, tokaa 10kk ja kolmatta 14kk. Nelosen kanssa sitten lopetin kun huomasin olevani raskaana, mutta kyllä silläkin oli ikää jo 13kk. Tosin tämän nelosen kanssa mietin myös alussa, että riittääkö maito kun se oli koko ajan rinnalla ja vähän tyytymättömän oloinen. Pari kertaa annettiinkin lisämaitoa ennen kuin käytiin neuvolan punnituksissa ja paino oli noussut todella huimasti! Siihen jäi sitten lisämaitojen antaminen.



Mulla oli tänään neuvola ja lääkäri. Verenpaineet ja hb oli hienot. Paino oli TAAS noussut 1000g/viikko, mutta eivät siitäkään olleet huolissaan, minä jo pohdin, että lähettävätkö mutkin sokerirasitukseen... MUTTA, MUTTA kohdunkaula oli jo lyhentynyt! Oli nyt vain 1,5cm eikä mulla ole ollut supistuksia tai mitään, mistä olis voinut moista edes epäillä :o/ Koskaan aikaisemmin ei lyhentymistä ole tapahtunut vielä näillä viikoilla, vaikka on ollut supistuksiakin... Onneksi kohdun suu oli kuitenkin kiinni. Nyt sitten kiellettiin kaikki fyysinen rasitus ja kahden viikon päästä on kontrolli ja pelotteena vuodelepo :o(((



Nyt sitten toivon, ettei lääkärin tutkimus pitänyt paikkaansa, vaan saisin paremman arvion ensi kerralla... Mutta kyllä pelko jäytää tuolla takaraivossa. Miten ihmeessä voisin olla vuodelevossa tuon 1v5kk:n kanssa! Täältä tuskin saa sille mitään hoitopaikkaakaan siksi ajaksi :o(

Mutta olikos se äitimiia, jolla oli samanlaisia kokemuksia kohdunkaulan lyhenemisen kanssa? Nyt sitten eletään jännityksessä ainakin seuraavat reilut kaksi viikkoa. Onneksi huomenna tulee jo täyteen keskospoikamme syntymäviikot.



Tinka + Nuppu rv 28+5

Joo, minulla oli vähän vastaava tilanne viikolla 26+ ja käskettiin 2 viikkoa kanssa lepäämään ja sitten kontrolliin. Onneksi sain isovanhemmat silloin apuun, koska 2-vuotiaan kanssa lepääminen on mitä on. Mutta viikkoja oli niin vähän, että otin kehoituksen tosissani. 28+ tilanne oli sitten rauhoittunut, joten en enää ihan levossa ollut, otin vain rauhallisemmin. Se ero oli sinun tilanteeseesi, että supisteli selkeästi. Ja sehän on jatkunut koko ajan eli nyt jo kahdeksan viikkoa. Jokainen päivä tuntuu aina voitolta :) varmaan parin päivän päästä kun saan 35 viikkoa täyteen voin " hengähtää" . Ei se mikään kiva tunne ole kun on pieni murhe aina mukana.



Ei ole vieläkään Jymystä kuulunut, toivottavasti tosiaan kaikki on mennyt hyvin.



äitimiia rv 34+5

Kaksi tuntia sitten kotiuduttiin. Olipa teillä taas ihanan pitkä viikkopino; perehdyn siihen tarkemmin tässä lähiaikoina. Ja supersuuret (onnen)kyynelehtivät onnittelut Bonitalle poikavauvasta!! Siinä meidän muorille juuri sopivankokoinen sulhanen.... :-D



Eli:

Eukko Pikkurilli 3620g 51cm syntyi maanantaiaamuna 24.4. klo 7:19 (rv 39+2). Synnytyksen kokonaiskesto avautumisineen päivineen 2h49min. Josta ponnistus 9min. Eli onneksi sairaalaan on meiltä vain 3km!!!



Nyt siirryin yhden käden tekniikkaan, jten anteex krijoitusvihreet! Imetys käynnissä...



Limatulppaa irtos siis su-aamulla. Seuraavana yönä tuli lisää tulppaa, mikä kylläkin paljastui myöh lapsivedeksi (heh neljättä kertaa aialla eikä tunnista...). Su-yönä rupes tulemaan kohtuullisia suppareita 9 min välein, ja kun niitä oli ollut tunnin verran niin läksin sairaalaan koska tiesin että äkkiä se rytinä alkaa. Jätin miehen vielä nukkumaan, mutta tunnin kuluttua aamuviideltä hänet oli soitettava perään ja sit alkoikin jännitys ehtiikö paikalle ennen h-hetkeä... No täpärästi ehti! :-))))



Rytinä oli sen verran hurja että neiti oli vähäv ' syntymässään säikähtynyt' (kätilöiden määritelmä!) ja vietiin hetkeksi saamaan lisähappea. Mutta kaikki oli pian ok ja elämä hymyilee!!!!!!



Oltais päästy kotiin jo eilen mut halusin nukkuu vielä ynhden yön sairaalassa. Lisäks mulla on päänsärkyongelmaa jota nyt tarkkaillaan. Lauantaina pitää soittaa sairaalaan ja kertoo mikä on tilanne kivun suhteen. Muuten oon vetreä kuin teinityttö!



Tämä vaavi on meidän perheessä vvarsinainen jättimörssäri. Puoli kiloo isompi kuin suurin veljistään. Eli varsinainen emäntä! Ja se niistä painoarvioista ja liian pienistä sf-mitoista.....



Palaan tarkeman kertomuksen jera ja teidän uutisia kommentoiden kun tässä ehditään. Kuulemiin kultaiset ja tsemppiä kaikille!



t Jymy, isoveljrt ja pikku-eukko 3vrk

Hurrrjasti onnea Jymylle perheineen hienon kokoisesta tytöstä!! Miten nyt osaatkaan hoidella tyttöstä poikakolmikon jälkeen ;o) Sitäpaitsi se tarkoittaa mm. uusien luistimien ja polkupyörien hankintaa, prinsessa-asuja ja barbie-perheitä :o)



Synnytyskertomus kuulosti mukavalta ja helpolta. Onneksi mies sitten ehti mukaan rytinään.



Tinka

Ja vielä tyttö :-))))



Miten te sen teitte? ;-DDD

Onnea aivan fantastisen paljon ja pikkuneidille pitkää pinnaa poikaporukan pahnanpohjimmaisena ainakin sofar...



On täällä odoteltukin uutisia tuliset hiilet varpahissa. Kun elämä asettuu vauva-arkiuomiinsa, kerro lisää, kerro kaikki! Ihanko itsestään noin nopeasti avauduit vai käytitkö jotain kikkakolmosta? Vettä?



hengessä mukana mirjami tasan 39 vkoa, joka rupesi miettimään, että se on siis mahdollista saada kolmen pojan jälkeen tyttö, ainakin joissakin piireissä....