Ahdistava salaisuus, miten kertoa puolisolle?
Mä en tiedä onko tästä edes fiksua kirjoittaa tälle palstalle, mutta just nyt mua ahdistaa ja hävettää niin paljon, enkä näe mitään ulospääsyä ongelmasta.
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kohta kolme vuotta. Koko tänä aikana en ole saanut kerrottua miehelle, että mulla on nuoruuden töppäilyjen vuoksi velkaa 25 000 euroa. Kulutusluottoja ja pikavippejä. Mitään ei ole ulosotossa, mutta ei mulla myöskään mihinkään ylimääräiseen ole rahaa. Maksan oman osuuteni vuokrasta + taloustilille sovitun summan ja loput rahat menee velkoihin.
Pelottaa, kun mies on alkanut puhumaan asunnon ostamisesta yms. enkä uskalla sanoa, etten mä mitään asuntolainaa saa. Mies on tosi tarkka raha-asioista ja taitava myös säästämään, lisäksi se on asunut meidän yhteenmuuttoon saakka ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa asunnossa, joten säästöjä on kertynyt. Mä sen sijaan olen muuttanut pois kotoa 18-vuotiaana ja siitä asti olen ollut omillani. Vanhemmilta en ole saanut koskaan taloudellista (tai muunkaanlaista) avustusta.
Ahdistaa niin paljon. Rakastan miestäni enemmän kuin ketään ja me ollaan yhdessä tiimi. Haluaisin sitoutua ja tiedän, että miehenikin sitä haluaisi. Olen yrittänyt toppuutella naimisiinmenopuheita, vaikka mitään muuta en toivoisikaan. Mutta mieheni varmasti jättäisi minut, jos saisi tietää veloistani. Olen miettinyt jopa eroa tämän takia, sillä asia hävettää niin paljon. Tuntuu, että olen pettänyt puolisoni luottamuksen. Asia on jatkunut jo niin pitkään, että kertominen siitä vaan vaikeutuu ajan kuluessa.
Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Tai osaisiko joku muuten neuvoa?
Kommentit (67)
Noinkin huomattavaa velkasummaa et pysty loputtomiin salaamaan. Hyvä puoli asiassa on se, että kumminkin hoidat asiaa ja ei ole sen pahemmaksi tilanne mennyt. Ainoa keino miehen suuntaan on avoimuus ja rehellisyys kävi kuinka kävi.
Mies on ruvennut puhumaan asunnosta ja naimisiin menosta ,ap nyt olisi aika sinun puhua asioista.Toivon sydämeni pohjasta, että hän ymmärtää ja salailu ei auta asiaa mitenkään.
Siis onko sulla luottotiedot menneet kun sanoit, ettet saa lainaa?
Kerro miehelle, kyllä hän ymmärtää. Salailu ei oo kivaa kenellekään.
Asiat pöydälle, eihän tossa muuta mahdollisuutta oo. Ja pian, muuten miehesi luulee että hänessö/ suhteessa on jotain vikaa kun sitoutuminen ei kelpaa. Ehkä miehesi ymmärtääkin, kannattaa ainakin tsekata se mahdollisuus eikä kättelyssä luopua hyvästä suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sulla luottotiedot menneet kun sanoit, ettet saa lainaa?
Kerro miehelle, kyllä hän ymmärtää. Salailu ei oo kivaa kenellekään.
Ei ole mitään ulosotossa, mutta ei kai mikään pankki lainaa anna, kun juuri ja juuri selviän nykyisten velkojen maksusta?
Ap
Ja miten otan asian puheeksi miehen kanssa?
"Meidän täytyy jutella. Mä oon pettänyt sun luottamuksen.. Mulla on velkaa ihan älyttömästi, koska olen ollut/olen huono raha-asioissa." ?
Mä pelkään, että menetän kaiken.
Ap
Ja kukaan ei tiedä näistä mun veloista, sekin ahdistaa. Siihen liittyy kauhea häpeän tunne. Olisi helpompaa, jos voisi puhua jollekin niistä.
Mutta perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät ja jopa oma puoliso luulevat, että mulla menee hyvin.
Ap
Kirjoita asia paperille miehellesi. Vaikka tuossa aloitusviestissäsi kertomasi asiat. Ymmärrän sua, meillä parisuhteessa aika samanlainen tilanne. Mieheni osaa käsitellä rahaa paljon paremmin kuin minä. Onneksi olen koko aika oppinut järkevämmäksi. Mutta kyllä hävettää.
Olin toisinpäin. Eli minä olin se hyvä rahanköyttäjä ja miehellä oli salattu huono rahatilsnne. Vältteli puhetta asunnon ostosta ja minä tulkitsin, että hän joko ei halua sitoutua tai yrittää siipeillä kustannuksellani. Se meinasi johtaa eroon. Lopulta kävi ilmi todellinen syy ja se oli pelastus. Ostin.lopulta asunnon yksin ja mies maksaa osan asumismenoistaan eli vähemmän. Meillä on nykyään myös omat ruuat, hän tuntuu rykkäävän siitä, että voi otse hallita ruokamenojaan, eivötkä ne ole riippuvaisia siiyä, mitä minä haluan syödä.
Eli ellet tunnusta koko totuutta, mies tekee vääriä johtopäätöksiä.
Syytäkin hävetä. Sekä veloista, että kertomattattomuudesta. Se ei ratkea pakoilemalla. Jos pakoilemalla, niin menetät varmasti kaikki. Mitä myöhemmäksi asian siirrät, sen isompi siitä tulee. Ei se mokien tekeminen ole niin paha kuin vastuunpakoilu.
Sama täällä ja asiat on vielä huonommin. Ei vaan pysty puhumaan kun häpeän tunne on niin suuri
Pehmitä miestä ”mä olen mennyt tekemään jotain ihan kauheeta”. Et kerro heti, vaan luot mielikuvaa. Mies luulee, että olet tappanut jonkun tai raskaana toiselle miehelle. Sitten kun lopulta kerrot, niin mies tajuaa, että ai, ei tuo niin kamalaa ollutkaan. Kyse on myyntitaidoista....
Näyyä miehelle tämä ketju. Uskon, että hän ymmärtää, jos ei, niin ei sitten aidosti rakastakaan.
Mun pitää kertoa sulle jotain. Anteeksi etten ole kertonut aiemmin mutta mä häpesin sitä niin paljon.
Myös on vanhoja lainoja ja sen takia en oo pystynyt sanomaan että ostettaisiin asunto. Niitä on 25 000. Mä pystyn hoitaan ne mutta en pysty ottaan lisää.
Mihin otit nuo lainat? Jos otit ne elämiseen, niin kai tiedät että monella on opintolainaa tuossa vaiheessa enemmänkin, ja on normaalia ettei asuntoa voi ostaa ennen kuin opintolainat on maksettu pois.
Uskoisin, että miehesi katsoo sen sinulle eduksi, että olet hyvin hoitanut velasta huolimatta raha-asioitasi viime aikoina lyhentämällä velkaa ja hoitamalla muunkin. Hyvinkin mahdollista, että ymmärtää inhimilliset häpeän tunteesi, jos kerrot nyt, kun on todella aihetta kertoa. Mutta nyt se on vaan kerrottava. Voi olla iloinen, kun et ole pettänyt muuten ja olet kuitenkin itse kunnossa ja haluat elää hänen kanssaan. Hän varmasti ymmärtäisi monta asiaa sinusta paremmin, kun saat sanottua asian. Se voi lähentää teitä, ja mies voi hyvinkin haluta kuunnella ja auttaa sinua. Et olisi enää yksin asian kanssa. Rohkeutta!
Yhdessä kohta kolme vuotta, mutta asutte jo yhdessä etkä ole kertonut asiasta? Sori, mutta en ymmärrä. En ymmärrä ihmisten kiirettä sitoutua avoliittoon ennen kuin edes tunnetaan toisiaan ja voidaan puhua tällaisista asioista.
Minä olen ulosotossa, olen ollut jo vuosia ja olen vielä pitkälti toista vuotta. Sen jälkeen menee vuosia ennen kuin saan luottotiedot takaisin. Kerroin asian miesystävälleni heti, kun tapailumme alkoi muuttua vakavammaksi. Olemme pikkuhiljaa alkaneet puhua yhteen muuttamisesta (seurusteltu nyt 3,5 vuotta) ja siinä yhteydessä on keskusteltu hyvin tarkkaan, kuinka raha-asiat hoidetaan, koska järkevin vaihtoehto olisi, että minä muutan hänen luokseen. En tietenkään pysty ostamaan häneltä puolikasta hänen asunnostaan, joten vaikka juoksevien kulujen jakaminen on helppoa niin isoja kysymyksiä liittyy siihen, mikä minun panokseni olisi kiinteistön arvoa nostavien remonttien tai hankintojen tekemiseen.
Sinun on ehdottomasti viimeistään nyt kerrottava miehelle tilanteestasi. Olisi pitänyt jo ennen avoliittoon muuttamista, mutta viimeistään nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko sulla luottotiedot menneet kun sanoit, ettet saa lainaa?
Kerro miehelle, kyllä hän ymmärtää. Salailu ei oo kivaa kenellekään.Ei ole mitään ulosotossa, mutta ei kai mikään pankki lainaa anna, kun juuri ja juuri selviän nykyisten velkojen maksusta?
Ap
Meillä on yhteinen talolaina vaikka mies on/oli ulosotossa. Oli aikanaan ollut takaamassa perheensä yrityslainoja ja jäänyt maksumieheksi. Velkojen ja ulosoton hoitanut aina tunnollisesti. Yhteistä velkaa otettiin sen verran enemmän että saatiin hänelle ns. puhtaat paperit. Ja joo, tämä kaikki on kirjoissa ja kansissa, mä saan ns. omani pois jos joskus tulee ero. Mutta siis ei ollut pankinkaan puolesta este lainansaannille, heiltä tuli se ehdotus että lainalla kuitataan velat.
Kuvittele mielessäsi kaikki mahdolliset vaihtoehdot, mitä ikävää voisi seurata siitä, että kerrot miehellesi. Yritä kuvitella jokainen vaihtoehto loppuun asti. Tyyllin ”Entä mitä sitten tapahtuisi? Entä sitten?” Tavallaan valmistaudut kohtaamaan miehesi reaktiot, saat tunnetasolla vähän etäisyyttä tilanteeseen, ja toivottavasti huomaat, että loppujen lopuksi kyseessä ei ole kuoleman vakava asia, vaan aika inhimillinen ja yleinenkin tilanne. Voit jopa vähän liioitella kuvitelmiasi, tehdä niistä jopa tragikoomisia. Saat ehkä purettua näin tunnelatausta.
Kyllä tuossa lopulta ihan hyvin käy, vähintään siis pitkällä aikavälillä. Lopulta tukala olosi helpottaa, kunhan olet kertonut. Ketään ei ole kuollut, eikä kukaan tuohon kuole. Vuosien päästä et enää edes pidä tuota asiaa niin suurena asiana, miltä se nyt tuntuu, usko pois.
Tärkeintä: kerro asiasta. Vaikka kirjoittamalla.
Voi ap! Ymmärrän sua oikein hyvin! Minulla oli vuosia sitten ihan samankaltainen tilanne. Mitä kauemmin asiaa salailee, sen vaikeammaksi sen kertominen tulee. Minäkin "pelkäsin" puheita yhteisen asunnon ostamisesta jne. vaikka oikeasti en mitään halunnut niin paljon. Olin myöskin ihan varma, että meidän suhde loppuu jos kerron veloistani. Mies oli juurikin sellainen lainakammoinen, järkevä rahankäyttäjä.
Pakkohan se oli lopulta kertoa. En halunnut, että tulee eteen tilanne, jossa istumme pankissa ja siinä läväytetään minun velkani esille (en tiedä olisiko näin edes käynyt) ja sanotaan, ettei asuntolainaa tipu. Kirjoitin miehelle sähköpostin, jossa kerroin rehellisesti asiasta. Mies reagoi yllättävän hyvin. Oli tietysti vihainen, etten ollut aiemmin kertonut, mutta sanoi, että me ollaan tiimi ja me selvitään tästä yhdessä. Tarjoutui myös maksamaan osan veloista puolestani, mihin en suostunut.
Tsemppiä siis ap, kyllä sä tästä selviät!!
Ja eroa mietin siis ainoastaan sen takia, että koen pettäneeni mieheni luottamuksen niin pahasti ja uskon, että hänen olisi parempi olla jonkun toisen, "normaalin" ihmisen kanssa.
Mies on aina ihaillut järkevyyttäni, kuinkas sitten kun tämä asia paljastuu hänelle? Lisäksi en halua, että hän missään nimessä luulee joutuvansa maksamaan velkojani. Tähän mennessä suhdettamme mies ei ole joutunut maksamaan minun menoistani mitään, päinvastoin vuoden ajan elettiin minun palkallani kun mies vaihtoi alaa ja opiskeli uutta ammattia.
Ap