Ahdistava salaisuus, miten kertoa puolisolle?

Nosta kissa pöydälle. Sanot, että sinulla on vanhoja lainoja, jotka maksat pois ja sitten voidaan alkaa miettiä sitä asuntoasiaa. Lainat tulivat, kun jouduit omillesi hyvin nuorena.

Luottotiedot sinulla siis on tallella, joten ei tuo nyt ihan maailmanloppu ole.

Kun mainitsit, että mies on jossain välissä elellyt sinun palkallasi, niin yritätkö tuolla nyt jotenkin valkopestä häpeääsi ja kääntää hänet syntipukiksi?

Meillä oli suunnilleen sama tilanne mutta myös toisin päin. Miehelläni oli velkoja 10 000+ ja minä en ollut saanut tietää asiasta mitään yli 6 vuoteen. Asia tuli vahingossa ilmi kun haimme yhteistä asuntolainaa hänen nettipankin kautta. Kysyin häneltä heti suoraan että mikä velka tämä on ja miksi hän ei ollut kertonut minulle missään vaiheessa että tällainen tilanne on olemassa. Tiesin kyllä siitä että hänen taloudellinen tilanne on aina ollut tiukalla ja vaikka minä opiskelin ja hän kävi töissä niin miehelläni olivat aina rahat loppu, eikä minulla niin kuin olisi voisi olettaa. Ajattelin kuitenkin että se johtuu siitä että hän ei oikein osannut suunnitella rahanmenoa vaan käytti rahaa miten sattuu.

Selvitimme kuitenkin asiat aika nopeasti ja mieheni oli todella pahoillaan ja kuten sinä hän myös häpesi velkojaan. Sen vuoksi hän ei ollut näiden vuosien aikana saanut kerrottua tilantestaan. Minua kuitenkin häiritsi eniten se että olin vahingossa saanut tietää asiasta eikä hän ollut sitä itse ainakaan siinä tilanteessa aikonut kertoa.

Nykyään meidän taloudellinen tilanne on aika hyvässä mallissa. Mieheni on oppinut tosi paljon suunnitelmallisuutta eikä enää elä hetkessä rahojen suhteen. Meillä on kuitenkin "omat" rahat ja jaamme yhteiset menot. En luottaisi siihen että meillä olisi yhteiset rahat koska pelkään että hänen olisi vaikea hallita koko perheen tulot ja menot. Mutta olemme oppineet toisiltamme paljon ja luulen että hän oppii koko ajan hallitsrmaan rahojaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Ja eroa mietin siis ainoastaan sen takia, että koen pettäneeni mieheni luottamuksen niin pahasti ja uskon, että hänen olisi parempi olla jonkun toisen, "normaalin" ihmisen kanssa.

Mies on aina ihaillut järkevyyttäni, kuinkas sitten kun tämä asia paljastuu hänelle? Lisäksi en halua, että hän missään nimessä luulee joutuvansa maksamaan velkojani. Tähän mennessä suhdettamme mies ei ole joutunut maksamaan minun menoistani mitään, päinvastoin vuoden ajan elettiin minun palkallani kun mies vaihtoi alaa ja opiskeli uutta ammattia.

Ap

Kuule, jos mies sinut velkojesi takia jättää, menetys ei ole sinun. Miksi minulle tulee tunne, että mies tässä on se hyötymään pyrkivä loinen, ja jos "isännässä"ei olekaan imettävää, etsii toisen imettävän? Ja sitä sinä pelkäät.

Vierailija kirjoitti:

Kun mainitsit, että mies on jossain välissä elellyt sinun palkallasi, niin yritätkö tuolla nyt jotenkin valkopestä häpeääsi ja kääntää hänet syntipukiksi?

En missään nimessä! Vaan tuoda esille sen, etten halua kenenkään (mukaanlukien mieheni) olettavan, että joku muu (=mieheni) joutuisi lainojen maksajaksi.

Kiitos kommenteista, etenkin teille, jotka olette olleet samankaltaisessa tilanteessa.

Ap

Jos luottotietosi ovat kunnossa ja pystyt tämänhetkisillä tuloillasi selviytymään näiden velkojen maksusta, saatat aivan hyvin pystyä saamaan pankista matalampikorkoisen lainan, jolla maksaa luottovelat pois.

Raha-asioita suurempi ongelma tuntuu nyt kuitenkin olevan tuo häpeä ja se että et pysty puhumaan tilanteesta avoimesti puolisollesi, vaikka molemmat haaveilette yhteisestä tulevaisuudesta. Tuohon ongelmaan ei valitettavasti muu auta kuin se, että saat suusi auki ja kerrot suoraan tilanteestasi. Se häpeän tuska kestää vain hetken ja olo kevenee uskomattoman paljon, kun saat totuuden kerrottua. Yhdessä todennäköisesti saatte myös keksittyä ratkaisun fiksummin kuin yksin asiaa potemalla.

Mut miesystävä jätti tällaisen takia  6 vuotta sitten. Mulla oli vanhoja velkoja, jotka tuli ilmi vasta kun haettiin yhteistä asuntolainaa. Minulla hyvät tulot ja asuntolaina olisi saatu huolimatta veloistani, koska tili riitti oikein hyvin sekä asuntolainan että vanhan lainan lyhennysten hoitamiseen. Mutta mies järkyttyi  niin paljon siitä, että en ollut kertonut niistä lainoista, että totesi ettei voi luottaa minuun missään muussakaan asiassa. Seuraavana päivänä keräsi kamansa yhteisestä (vuokra-)kodista ja muutti äidilleen tilapäisesti.

Velka on vaan velkaa, ei se sinusta mitään luuseria tee. Paisuttelet vaan itse asiaa. Nyt putut asiat selväksi miehen kanssa. En usko että jättää sinua. Jos jättää rahan takia, niin ei ole arvoisesi.

Eli mieluummin vain eroat kuin yrität tehdä jotain juttunne pelastamiseksi? Ethän sinä silloin edes saa tietää miten hän olisi siihen reagoinut. Yhtä hyvinhän voisit kertoa - eihän sinulla ole mitään hävittävää, jos eroa olet muutenkin miettinyt.

Olin samassa tilanteessa kuin ap.

Kuten apkin, myös minä paisuttelin asiaa mielessäni. Vakuuttelin olevani maailman surkein ihminen kun olin päästänyt rahatilanteeni siihen pisteeseen. (Oikeasti tilanne ei edes ollut niin paha, velkoja oli jotain 6000 euroa, luottotiedot kuitenkin oli menneet). Nämä velat olivat tulleet vuosien takaisista mokailuista, olin liian nuori kun jouduin muuttamaan pois kotoa enkä tiennyt edes mitä luottotiedot olivat. No otin opikseni ja minusta tuli todella tarkka rahankäyttäjä ajan myötä.

Kerroin miehelleni vasta 2-3 vuoden yhdessäolon jälkeen tästä. Mies suuttui todella pahasti, ja käytti tätä sitten aina kuin mahdollista minua vastaan. Kun mies ryyppäsi ja katosi päiviksi kotoa, veti tämän luottotiedottomuuskortin aina ja sen etten ollut kertonut asiasta. Mies petti ja yritti silloinkin vetää syyksi sitä että oikeasti minuun ei voi luottaa, kertoohan se jo jotain että olen luottotiedoton. Ero tuli miehen pettämisien takia, ja syytin niistäkin vuosia itseäsni, olinhan muka pettänyt miehen eka kun en kertonut velastani. Lopulta ymmärsin miten pieni asia loppupeleissä tuo luottotiedottomuus ja muutaman tuhannen euron velka oli, varsinkin kun maksoin sen nopeasti pois, ja olen ollut jo puhtailla luottotiedoilla kohta 10 vuotta. silloiselle miehelle tuli vain hyvä ase käyttää minua vastaan näistä töppäyksistäni.

Jos sinun miehesi sinut ap jättää tämän takia, niin saakin mennä. Et ole sentään ollut uskoton, väkivaltainen tai satuttanut ketään ja itse kärsinyt mokiesi seuraukset ja aiot jatkossakin kantaa itse vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä onko tästä edes fiksua kirjoittaa tälle palstalle, mutta just nyt mua ahdistaa ja hävettää niin paljon, enkä näe mitään ulospääsyä ongelmasta.

Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä kohta kolme vuotta. Koko tänä aikana en ole saanut kerrottua miehelle, että mulla on nuoruuden töppäilyjen vuoksi velkaa 25 000 euroa. Kulutusluottoja ja pikavippejä. Mitään ei ole ulosotossa, mutta ei mulla myöskään mihinkään ylimääräiseen ole rahaa. Maksan oman osuuteni vuokrasta + taloustilille sovitun summan ja loput rahat menee velkoihin.

Pelottaa, kun mies on alkanut puhumaan asunnon ostamisesta yms. enkä uskalla sanoa, etten mä mitään asuntolainaa saa. Mies on tosi tarkka raha-asioista ja taitava myös säästämään, lisäksi se on asunut meidän yhteenmuuttoon saakka ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa asunnossa, joten säästöjä on kertynyt. Mä sen sijaan olen muuttanut pois kotoa 18-vuotiaana ja siitä asti olen ollut omillani. Vanhemmilta en ole saanut koskaan taloudellista (tai muunkaanlaista) avustusta.

Ahdistaa niin paljon. Rakastan miestäni enemmän kuin ketään ja me ollaan yhdessä tiimi. Haluaisin sitoutua ja tiedän, että miehenikin sitä haluaisi. Olen yrittänyt toppuutella naimisiinmenopuheita, vaikka mitään muuta en toivoisikaan. Mutta mieheni varmasti jättäisi minut, jos saisi tietää veloistani. Olen miettinyt jopa eroa tämän takia, sillä asia hävettää niin paljon. Tuntuu, että olen pettänyt puolisoni luottamuksen. Asia on jatkunut jo niin pitkään, että kertominen siitä vaan vaikeutuu ajan kuluessa.

Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Tai osaisiko joku muuten neuvoa?

Odota vielä muutama vuosi, että miehesi saa säästettyä vielä vähän lisää ja toppuuttele sitä asunnon ostamista ettet paljastu. Sitten otat eron ja saat puolet miehesi rahoista. Jos hyvin käy miehesi vanhemmat ehtivät kuolemaan ajoissa ja saat osuuden miehesi saamasta perinnöstä eron yhteydessä.

Ystävälläni oli samanlainen tilanne paitsi että mies sai tietää asiasta vahingossa muualta kun ystäväni pitkitti asian kertomista häpeän takia. Pelkäsi, että mies jättää. No olihan se hetken aika vihainen, mutta ei jättänyt. Ystäväni on helpottunut kun asia kääntyi parhain päin.

Vierailija kirjoitti:

Mut miesystävä jätti tällaisen takia  6 vuotta sitten. Mulla oli vanhoja velkoja, jotka tuli ilmi vasta kun haettiin yhteistä asuntolainaa. Minulla hyvät tulot ja asuntolaina olisi saatu huolimatta veloistani, koska tili riitti oikein hyvin sekä asuntolainan että vanhan lainan lyhennysten hoitamiseen. Mutta mies järkyttyi  niin paljon siitä, että en ollut kertonut niistä lainoista, että totesi ettei voi luottaa minuun missään muussakaan asiassa. Seuraavana päivänä keräsi kamansa yhteisestä (vuokra-)kodista ja muutti äidilleen tilapäisesti.

Tämä on se mun pahin pelko!

Ja sen lisäksi häpeä. Miehen perhe on ihana. Vaikka mies päättäisikin jatkaa kanssani, niin hävettää, että anoppi ja miehen perheenjäsenet saisivat tietää asiasta. Ja jos mies haluaa erota, niin saisivathan he silloinkin tietää eron syyn. 

Ap

Kerro asiasta rehellisesti miehellesi mahdollisimman pian. Jos olisin miehesi arvostaisin että a) olet oppinut virheestäsi (=et ota enää pikavippejä tms), b) maksat velkaasi ja c) olet rohkea ja kerrot vaikeastakin asiasta hänelle. Paljon pahempi juttu olisi jos saisi kuulla velasta vahingossa muuta kautta, siinä menee helposti luottamus ja  syntyy ajatus voiko sinuun luottaa missään muussakaan asiassa.

Miten helkatissa voit ottaa asuntolainan, jos revit ressiä jo 25000 lainasta. Asuntolaina kuitenkin on paljon isompi.

Miten sen kanssa meinaat elää?

Vierailija kirjoitti:

Kun mainitsit, että mies on jossain välissä elellyt sinun palkallasi, niin yritätkö tuolla nyt jotenkin valkopestä häpeääsi ja kääntää hänet syntipukiksi?

Ai että on pakko kaivaa jotain paskaa mädäntyneestä hamapaankolosta. Häpeä ajatuksiasi!

Vierailija kirjoitti:

Miten helkatissa voit ottaa asuntolainan, jos revit ressiä jo 25000 lainasta. Asuntolaina kuitenkin on paljon isompi.

Miten sen kanssa meinaat elää?

Näissä mun veloissa on vähän suuremmat korot kuin asuntolainassa. Kuten aloitusviestissäni mainitsin, olen ollut tyhmä ja ottanut erilaisia kulutusluottoja ja pikavippejä, joista nuo lainani koostuvat.

Niissähän on ihan mahdottomat korot.

Ap

Hei AP, oletko ajatellut että pääsisit helpommalla/halvemmalla jos ottaisit tavallisesta pankista yhden lainan, jossa olisi pienempi korko kuin noilla joita nyt maksat pois? Maksat sillä pankkilainalla nuo pikavipit yms pois heti, ja sitten lyhennät sitä pankkilainaa sopivalla kuukausimaksulla. Jos miehesi on hyvä raha-asioissa, voisitte yhdessä miettiä miten pääsisit parhaiten/halvimmalla aiemmista lainoistasi eroon.

Voi sinua. Virtuaalinen, lämmin halaus.

Olet ollut nuori, kun muutit omillesi eikä vanhemmilta ole tullut tukea riittävästi. Olet oppinut nyt nuoruuden virheistä ja selviytynyt hyvin. Lainaa on "vain" se mitä on. Yritä nyt pian saada se koroltaan inhimilliseksi.

Ota asia pian puheeksi miehen kanssa. Jos hän on niin hyvä mies, kun ansaitset, niin hän ymmärtää. Sinun ei kannata tällä asialla kuormittaa itseäsi enää yhtään pidempään.

Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi

Vierailija kirjoitti:

Hei AP, oletko ajatellut että pääsisit helpommalla/halvemmalla jos ottaisit tavallisesta pankista yhden lainan, jossa olisi pienempi korko kuin noilla joita nyt maksat pois? Maksat sillä pankkilainalla nuo pikavipit yms pois heti, ja sitten lyhennät sitä pankkilainaa sopivalla kuukausimaksulla. Jos miehesi on hyvä raha-asioissa, voisitte yhdessä miettiä miten pääsisit parhaiten/halvimmalla aiemmista lainoistasi eroon.

Olen nettipankin kautta yrittänyt tehdä lainapyynnön ja ihan rehellisesti siihen laitoin, että kyse on lainojen yhdistelystä. Tuolloin ainakin hakemukseni hylättiin. En tiedä suhtautuisivatko pankissa asiaan eri tavalla, jos kävisin paikan päällä juttelemassa? 

Ap