Rehellinen kysymys naiselta teille varatut naiset
Kun on näitä yksityisiä ja julkkiksia, pariskuntia, joiden mies lähtee nuoren naisen matkaan. Luin just äsken Iltapäivälehden jutun Riitta Havukaisesta, jonka mies Eppu vaihtoi 20 vuotta nuorempaan naiseen ja pamautti raskaaksikin ja on se Sami Saikkonen joka teki jotenkin samoin jne. Minun tuttavapiirissä tällaisia tapauksia on kaksi vaikkei ole isot piirit.
Ettekö koskaan pelkää että miehenne jättää teidät kun olette keski-iässä ja perustaa vielä uuden perheen nuoremman naisen kanssa? Kysyn tätä ihan asiallisesti ja toivon asiallisia vastauksia.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Kun on näitä yksityisiä ja julkkiksia, pariskuntia, joiden mies lähtee nuoren naisen matkaan. Luin just äsken Iltapäivälehden jutun Riitta Havukaisesta, jonka mies Eppu vaihtoi 20 vuotta nuorempaan naiseen ja pamautti raskaaksikin ja on se Sami Saikkonen joka teki jotenkin samoin jne. Minun tuttavapiirissä tällaisia tapauksia on kaksi vaikkei ole isot piirit.
Ettekö koskaan pelkää että miehenne jättää teidät kun olette keski-iässä ja perustaa vielä uuden perheen nuoremman naisen kanssa? Kysyn tätä ihan asiallisesti ja toivon asiallisia vastauksia.
Kysymyksen asettelu oli sellainen, että ap ilmeisesti itse on tällainen "nuorempi" nainen, jonka matkaan keski-ikäistyvät miehet sitten lähtevät. Haluaako ap siis tietää koetaanko hänet uhkana vai miksi tämä aloitus? Jos ap taas itsekin on varattu nainen, jonka oma mies on potentiaalinen "lähtijä", niin ihan samaa kysyisin häneltä eli pelkääkö hän?
En oikein ymmärtänyt koko aloituksen pointtia.
En pelkää. Todennäköisempää on, että mä lähden nuoremman miehen matkaan.
En pelkää tuota että lähtee jonkun nuoren mukaan.
Noloa olisi jos ottaisin jonkun miehen itselleen mutta suurin uhka on itseäni vanhempi nainen, rupsahtanut nainen joka olisi seksuaalinen ja uhkea ja jonka kanssa mies voisi jutella järkeviä. Sellainen kiinnostaa omaa miestäni varmasti enemmän.
En todellakaan pelkää. Olemme viisikymppusiä, mies vähän nuorempi kuin minä. Saimme lapset ollessamme jo keskivertoa vanhempia ja lapset ovat nyt teini-ikäisiä. Tiedän, että mies ei missään tapauksessa enää halua lisää lapsia, kokea vauva-aikojen valvomisia jne. Tottakai on mahdollista, että hän löytää uuden paremman naisen, mutta sitä en murehdi. Itse asiassa pidän todennäköisempänä, että minä vaihtaisin hänet nuorempaan mieheen, jos niikseen tulee.
Vierailija kirjoitti:
En pelkää tuota että lähtee jonkun nuoren mukaan.
Noloa olisi jos ottaisin jonkun miehen itselleen mutta suurin uhka on itseäni vanhempi nainen, rupsahtanut nainen joka olisi seksuaalinen ja uhkea ja jonka kanssa mies voisi jutella järkeviä. Sellainen kiinnostaa omaa miestäni varmasti enemmän.
Lisään vielä että on lapset tehty ja putket kiinni niin mies odottaa lähinnä että lapset kasvaa ja muuttaa omilleen. Ei ole tekemässä lisää lapsia enää kenenkään kanssa. Jäisi se uusi mami ilman omia jos ei niitä hänellä ennestään ole.
En pelkää. Eikä se tarkoita ettäkö pitäisin sitä mahdottomana, pidän vain niin epätodennäköisenä että ei ole tullut mieleen pelätä.
Ensinnäkin mies ei taatusti halua uutta kierrosta pikkulapsiaikaa 😁 Tarjottu on, ja hänen kantansa on selvä. Ja hän on vihdoin saanut himmattua mun tahtia niin että mennään samaan rytmiin. Ja minä olen jo valmiiksi 10v nuorempi, elän toivossa että se riittää 😆
Sille tuli jo keski-iän kriisi ja sen myötä sähkökitara, mutta vielä ei ole ollut merkkejä sen vakavammasta.
Sitä mun ei tarvitse pelätä, että mies nuoremman matkaan lähtisi. Hän ei ole piitannut itseään nuoremmista naisista edes nuorena, itsekin olen kolme vuotta miestäni vanhempi. Veikkaan että nainen on minuakin vanhempi, jos mieheni jonkun toisen takia minut jättäisi.
En pelkää. Jos haluaa sellaisen muuvin tehdä, niin aivan vapaasti. Jos minä en ole enää mieleinen kumppani tai jos elämän suurin rakkaus tulee vastaan, niin mikä minä olen estämään. Toivon toki, että lapset ovat siinä vaiheessa isoja. Ehjä lapsuus ehjässä kodissa tuntuu olevan aika harvinaista nykyään. Meistä kahdesta taitaa tosin olla niin, että mies on se, jonka paikkaa on kysytään herkemmin.
Suhteemme on käsittääkseni hyvä ja rakkautta löytyy. Ollaan edelleen toistemme parhaat ystävät ja meillä on hauskaa yhdessä. En osaa kuvitella ketään parempaa ja luotetumpaa kumppania, vaikka ajoittain joku toisessa ärsyttäisikin. Mies puolestaan näki melkoisen vaivan ns saadakseen minut ja osannee edelleen arvostaa. Jos ero tulisi, niin olisin hyvin surullinen, mutta se on vain tunne, eikä tunteisiin kuole. Taloudellisesti ja arjen pyörityksen suhteen pärjäisin omillani täydellisen hyvin. Surullinen ajatus kuitenkin, että tämä tiimi särkyisi, koska ollaan yhdessä selvitty aika isoista asioistakin.
Jos ero tulisi, en usko että haluaisin enää uutta suhdetta. Olen seurustellut 15-vuotiaasta lähtien ja viihtynyt aina parhaiten sinkkuna pitkien suhteiden välissä.
En pelkää, että mieheni lähtisi nuoremman tai vanhemman naisen matkaan. Olemme olleet 1 vuotta avoliitossa, 40+ onnellinen pariskunta. Kummallakin on lapsia edellisestä suhteesta, eikä miehelläni ole erityistä vauvakuumetta. Suhteemme perustuu sielujen kumppanuuteen mutta myös fyysiseen viehättävyyteen toisistamne. En usko, että selkeästi nuoremmalla N25 olisi kovin paljoa tarjota elämänkokemusta miehelleni. Ulkomuodon puolesta olen varsin hyvin säilynyt nelikymppinen, joten mitään varsinaista pelkoa ei kyllä ole että nuorempi kaunotar ottaisi minun paikkani.
En pelkää. Miehellä on omanarvontuntoa eikä tarvitse nuorempaa pönkittämään sitä. Lisäksi on niin paljon kivoja suunnitelmia, joihin pikkulapset eivät sopisi.
En pelkää. Meidän lapsi on muuttanut jo kotoa pois ja jos ero tulisi, saisin kuitenkin ostettua itselleni ihan riittävän säällisen asunnon. Voisin elää pienemmällä rahalla kuin mitä nyt menee miehen kanssa. Ei minun tarvitsisi asua näin hienosti ja syödä näin kalliisti. Tietty olisi kurjaa jos pitkä liitto päättyisi eroon ja jäisin kaipaamaan yhteisiä vene- ja mökkireissuja. Mutta minnekään katuojaan en joutuisi vaan pärjäisin ihan hyvin.
Pelkään liikenneonnettomuutta ja että sairastuisin vakavasti (syöpä, muistisairaus), mutta niitäkään en jaksa koko ajan pelätä enkä oikein näe syytä, miksi pitäisi. Miksi haluaisin alkaa pelätä vielä tuollaistakin asiaa? Sehän on edellisiin verrattuna kuitenkin kaikkein "helpoin", koska siinä pystyn itse toimimaan ja tekemään päätöksiä, olen fyysisesti ja psyykkisesti toimintakykyinen.
Miksi edes kysyt tuollaista?
En pelkää. Raadollista sanoa, mutta olen meidän suhteessa se "paremman " näköinen osapuoli. Miehelleni tämä aiheuttaa joskus epävarmuutta. Mutta rakastuinkin hänessä kultaiseen luonteeseen enemmän kuin ulkonäköön.
En palkää.
En sano, etteikö niin voisi tapahtua, vaikkei mikään siihen nyt viittaakaan. En myöskään sano, etteikö se olisi varsin ankeaa. Mutta kyllä minä siitäkin ihan hienosti selviäisin. Sekä taloudellisesti että loppujen lopuksi myös emotionaalisesti. Minulla on elämä ja identiteetyi myös kodin ja parisuhteen ulkopuolella.
En pelkää, olen ihan hottis ikäisekseni edelleen ja suhde voi hyvin. Mieheltä on piuhat poikki, joten ainakaan perheenperustamistarkoituksessa ei lähde nuoremman perään. Lapsemme ovat teini-ikäisiä.
En pelkää, mutta olisihan se valtava pettymys. Mutta kai mä ajattelisin ettei mies ollutkaan se joksi häntä luulin ja siksi joutikin mennä. Eli omaan itsetuntooni se ei vaikuttaisi.
En pelkää. Jos niin kävisi niin kävisi siitä huolimatta että pelkäisin ja ajattelisin asiaa etukäteen. Jollakin tavalla tietenkin kannattaa aina varautua siihen että elämä ei ole koskaan muuttumatonta ja yllättäviä käänteitä elämässä tapahtuu.
En pelkää. Minä olen itse asiassa nuorempi kuin mies aikanaan etsi ja perhettä ei perustane kenenkään, edes minun kanssa, kun on laitattanut piuhat poikki.
En pelkää, jos meillä suhde jatkuu samanlaisena.
n-28
En pelkää, mieheni pelkää minun lähtevän. Työni takia pyörin musiikkipiireissä, siellä on monenlaista vikittelijää, olen kuulema hemmetin seksikäs ja vetävä mimmi. Toistaiseksi en ole lähtenyt.
Miten muuten kysymys voi olla epärehellinen. Tarkoitit varmaan, että haluat rehellisiä vastauksia.
Muutama teistä kertoo, ettei lasten takia mies varmasti lähde, kun ovat miehelle tärkeät. Ah, olen usein kuullut miesten suusta, että kunhan lapset muuttavat kotoa, akka jää kuin nalli kalliolle. Myös sellaisten, joiden vaimot aina yhteiseloa hykertelevät. Aina ei kaikki ole sitä, miltä näyttää.