Kuinka piano seksin jälkeen pukemaan?

Meni smoothiet väärään kurkkuun heti kun luin ketjun otsikon. Tiesin, että AV ei petä.

Kiitos viikon parhaista nauruista!

ps. Minulla on nokkahuilu. Se on helppo sujauttaa säilytyspussiin. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sähköurut, mut käytön jälkeen heitän sen vaatekaappiin. Helppoa ja vaivatonta.

Niin sitä vaan hyväksikäytetään viatonta soitinparkaa. Mahtaako päästä suihkuunkaan koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Meni smoothiet väärään kurkkuun heti kun luin ketjun otsikon. Tiesin, että AV ei petä.

Kiitos viikon parhaista nauruista!

ps. Minulla on nokkahuilu. Se on helppo sujauttaa säilytyspussiin. 

Puhutaankohan tässä sellaisesta nahkahuilusta? Niitä voi kuulemma sujautella monenlaisiin kohteisiin.

Nahkahuilulla soitellessa pitää muistaa vain tavallisesta poikkeava käsittelytapa. Nahkahuilu ei nimestään huolimatta ole puhallinsoitin eikä siihen kuulu missään nimessä puhaltaa.

Rakel Liekin pianokoulu 😂😂😂😂😂😂🙂🙂🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”ai, niin, Älkää sekaantuko vaan kitaraan, kun se vaatii, että koko ajan reiän kohdalta rämpytetään.”

kitarat on kyllä just tollaista sakkia. Ei hienostuneista asamausessioista tietoakaan.

Voi apua. Nyt vasta koenkin koko perheeni pervoksi. Sähköpianon lisäksi meillä on pari kitaraa ja rummut! Kitaraa sormeilee vielä hyvin viaton ala-astelainen, mutta rumpuja panna paukuttelevat teini-ikäiset pojat hikihatussa niin ettei mitään jää naapuruston arvailujen varaan. Taidan sittenkin jättää ne asamaun pianokoulukirjat hankkimatta, tiedä mitä vaikutteita lapset vielä saavat. Taitavat olla saaneet muutenkin liian varhain kosketuksen s*ittimiin. Olen huono äiti! Onneksi sentään on piano puettuna!

Et ole todellakaan huono äiti *halaus*

Se on oikeasti hieno juttu, että nykypäivän lapsilla riittää kiinnostusta akustisia soittimia kohtaan. Moni vain räplää elektronisia vempeleitä.

Mun serkkuni mies on pianonvirittäjä, ja se sanoo, että Suomessa on tuhansia pianoja, joihin kukaan ei ole koskenutkaan sitten 80-luvun. Niissä onkin sitten aika urakka.

Usein pitkän päivän jälkeen kotiin tultuaan mies kuulemma vain pesee kädet ja istuu tuijottamaan hiljaa seinää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko objektiseksuaali?

Pääkaupunkiseudulla onnistuu myös metroseksuaalisuus

Kumpi on parempi, itä- vai länsimetro? Olis nimittäin hyvä tietää, ennen kuin lähden pianon kanssa liikkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisenä olette aloittaneet pianon harrastamisen? Varsinkin hyvin nuorena aloittaneet, kuinka harrastus on vaikuttanut myöhempään elämäänne?

Mietimme nyt, missä iässä voisimme sallia lastemme aloittaa harrastamisen. Ja olisiko joku muu (kevyempi) soitin aloittelijalle parempi valinta?

Vai olisiko kuitenkin parempi kieltää alaikäisiltä kaikki tällainen ja ilmoittaa vain, että on aikuisten juttuja ja ehtii sitten aikuisena kypsempänä harrastella?

Pianonpimputtelut eivät kyllä sovellu alaikäisille. Samanikäisen pianon kanssa voi alkaa varovasti kokeilemaan kun 16 vuoden suojaikäraja täyttyy. Mutta pitäkää ne satavuotiaat flyygelit erossa kullannupuistanne.

Piano tykkää varmoista otteista, että kovin nuorena ei pitäisi pianoa sormeilla ja sormetella.

Muistakaa suojaus! Käyttäkää kumihanskoja!

Vierailija kirjoitti:

Mistä erottaa mies ja naispianon? Mistä ap tietää omansa olevan miespiano? Ihan sillä kyselen, että jos ikinä hommaan itse pianon, niin huomaako eron selkeästi vai onko niinkuin kissanpoikasella, että värkit on niin pikkuiset ettei ihan pentuna välttämättä erota kumpi on kyseessä...

Itse olen aikeissa ostaa pienen sähköpianon. Sellaisen pöydälle laitettavan. Onko noloa selvittää sukupuolta Fazerilla? Osaanko edes huomaamattomasti etsiä sukuelimiä? Missä kohtaa ne mahdolliset kivekset on pienissä sähköpianoissa? Olen tosissani!

Mikä on ollut elämänne paras piano? Onkos se ollut hätäinen pikapiano vai huolellinen Asamaun pikainen? Oliko teidän nuoruudessa kapakoissa todellisia "pianomiehiä"? Ettehän kuitenkaan ole harrastaneet katkeria kostopianoja?

Äh. Mulla on kotona vain iso harppu :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”ai, niin, Älkää sekaantuko vaan kitaraan, kun se vaatii, että koko ajan reiän kohdalta rämpytetään.”

kitarat on kyllä just tollaista sakkia. Ei hienostuneista asamausessioista tietoakaan.

Voi apua. Nyt vasta koenkin koko perheeni pervoksi. Sähköpianon lisäksi meillä on pari kitaraa ja rummut! Kitaraa sormeilee vielä hyvin viaton ala-astelainen, mutta rumpuja panna paukuttelevat teini-ikäiset pojat hikihatussa niin ettei mitään jää naapuruston arvailujen varaan. Taidan sittenkin jättää ne asamaun pianokoulukirjat hankkimatta, tiedä mitä vaikutteita lapset vielä saavat. Taitavat olla saaneet muutenkin liian varhain kosketuksen s*ittimiin. Olen huono äiti! Onneksi sentään on piano puettuna!

Et ole todellakaan huono äiti *halaus*

Se on oikeasti hieno juttu, että nykypäivän lapsilla riittää kiinnostusta akustisia soittimia kohtaan. Moni vain räplää elektronisia vempeleitä.

Mun serkkuni mies on pianonvirittäjä, ja se sanoo, että Suomessa on tuhansia pianoja, joihin kukaan ei ole koskenutkaan sitten 80-luvun. Niissä onkin sitten aika urakka.

Usein pitkän päivän jälkeen kotiin tultuaan mies kuulemma vain pesee kädet ja istuu tuijottamaan hiljaa seinää.

Tämä on kyllä surullista. Suomenmaa on pullollaan yksinäisiä, kosketusta vailla olevia pianoja, jotka on unohdettu koristeiksi olohuoneen nurkkaan. Pianonvirittäjät kuulemma lähtevät usein juuri markkinoille tulleiden kiiltävien syntikoiden perään. Pianot jäävät sitten yksin hoitelemaan yhdessä hankittuja sähköpianoja.

Vierailija kirjoitti:

Meni smoothiet väärään kurkkuun heti kun luin ketjun otsikon. Tiesin, että AV ei petä.

Kiitos viikon parhaista nauruista!

ps. Minulla on nokkahuilu. Se on helppo sujauttaa säilytyspussiin. 

Parempi tuo kuin poikkihuilu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meni smoothiet väärään kurkkuun heti kun luin ketjun otsikon. Tiesin, että AV ei petä.

Kiitos viikon parhaista nauruista!

ps. Minulla on nokkahuilu. Se on helppo sujauttaa säilytyspussiin. 

Parempi tuo kuin poikkihuilu

Mä en ole uskaltanut kokeilla kumpaakaan...muoto olisi etenkin nokkahuilussa seksiin houkutteleva, mutta pitävätkö ne kovaa ääntä aktin aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”ai, niin, Älkää sekaantuko vaan kitaraan, kun se vaatii, että koko ajan reiän kohdalta rämpytetään.”

kitarat on kyllä just tollaista sakkia. Ei hienostuneista asamausessioista tietoakaan.

Voi apua. Nyt vasta koenkin koko perheeni pervoksi. Sähköpianon lisäksi meillä on pari kitaraa ja rummut! Kitaraa sormeilee vielä hyvin viaton ala-astelainen, mutta rumpuja panna paukuttelevat teini-ikäiset pojat hikihatussa niin ettei mitään jää naapuruston arvailujen varaan. Taidan sittenkin jättää ne asamaun pianokoulukirjat hankkimatta, tiedä mitä vaikutteita lapset vielä saavat. Taitavat olla saaneet muutenkin liian varhain kosketuksen s*ittimiin. Olen huono äiti! Onneksi sentään on piano puettuna!

Et ole todellakaan huono äiti *halaus*

Se on oikeasti hieno juttu, että nykypäivän lapsilla riittää kiinnostusta akustisia soittimia kohtaan. Moni vain räplää elektronisia vempeleitä.

Mun serkkuni mies on pianonvirittäjä, ja se sanoo, että Suomessa on tuhansia pianoja, joihin kukaan ei ole koskenutkaan sitten 80-luvun. Niissä onkin sitten aika urakka.

Usein pitkän päivän jälkeen kotiin tultuaan mies kuulemma vain pesee kädet ja istuu tuijottamaan hiljaa seinää.

Tämä on kyllä surullista. Suomenmaa on pullollaan yksinäisiä, kosketusta vailla olevia pianoja, jotka on unohdettu koristeiksi olohuoneen nurkkaan. Pianonvirittäjät kuulemma lähtevät usein juuri markkinoille tulleiden kiiltävien syntikoiden perään. Pianot jäävät sitten yksin hoitelemaan yhdessä hankittuja sähköpianoja.

Ketään ei todellisuudessa kiinnosta peräkammarinpianojen kohtalo, kun kiiltävänmustia sulavamuotoisia pimputtimia ajelehtii meritse rannoillemme.

Olen aina ihmetellyt, miksi pianomies on muka jotenkin hieno mies kun illalla kapakassa esittää yleisölle performanssia, niin pianon kanssa. Hectorin albumin nimikin on jo niin vihjaileva: ”Varjot ja lakanat”.

Se oli pianomies, se oli pianomies

ja se pianomies oli niin,

hiano mies, se oli pianomies,

Ja se pianomies oli niin...

Hiano mies!

Siinä ihan selvästi kerrotaan, kuinka performanssin aikana yleisöllä on kyyneleet silmissä. Rankkaa menoa.

Jokainen osaa kilkuttaa lauantaisaunan jälkeen tylsää kissanpolkkaa, mutta vain mestari vetäisee Rachmaninovin c-mollipianokonserton nro 2, opus 18, niin ettei piano enää muuta kaipaa, vaan resonoi itsekseen viikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”ai, niin, Älkää sekaantuko vaan kitaraan, kun se vaatii, että koko ajan reiän kohdalta rämpytetään.”

kitarat on kyllä just tollaista sakkia. Ei hienostuneista asamausessioista tietoakaan.

Voi apua. Nyt vasta koenkin koko perheeni pervoksi. Sähköpianon lisäksi meillä on pari kitaraa ja rummut! Kitaraa sormeilee vielä hyvin viaton ala-astelainen, mutta rumpuja panna paukuttelevat teini-ikäiset pojat hikihatussa niin ettei mitään jää naapuruston arvailujen varaan. Taidan sittenkin jättää ne asamaun pianokoulukirjat hankkimatta, tiedä mitä vaikutteita lapset vielä saavat. Taitavat olla saaneet muutenkin liian varhain kosketuksen s*ittimiin. Olen huono äiti! Onneksi sentään on piano puettuna!

Et ole todellakaan huono äiti *halaus*

Se on oikeasti hieno juttu, että nykypäivän lapsilla riittää kiinnostusta akustisia soittimia kohtaan. Moni vain räplää elektronisia vempeleitä.

Mun serkkuni mies on pianonvirittäjä, ja se sanoo, että Suomessa on tuhansia pianoja, joihin kukaan ei ole koskenutkaan sitten 80-luvun. Niissä onkin sitten aika urakka.

Usein pitkän päivän jälkeen kotiin tultuaan mies kuulemma vain pesee kädet ja istuu tuijottamaan hiljaa seinää.

Tämä on kyllä surullista. Suomenmaa on pullollaan yksinäisiä, kosketusta vailla olevia pianoja, jotka on unohdettu koristeiksi olohuoneen nurkkaan. Pianonvirittäjät kuulemma lähtevät usein juuri markkinoille tulleiden kiiltävien syntikoiden perään. Pianot jäävät sitten yksin hoitelemaan yhdessä hankittuja sähköpianoja.

Ketään ei todellisuudessa kiinnosta peräkammarinpianojen kohtalo, kun kiiltävänmustia sulavamuotoisia pimputtimia ajelehtii meritse rannoillemme.

Toisaalta nämä tuontipianot ovat saattaneet kotimaassaan tottua aivan erilaisiin sävellajeihin kuin kotimaiseen marssinpoljentoon. Aina ei löydy yhteistä säveltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko objektiseksuaali?

Pääkaupunkiseudulla onnistuu myös metroseksuaalisuus

Kumpi on parempi, itä- vai länsimetro? Olis nimittäin hyvä tietää, ennen kuin lähden pianon kanssa liikkeelle.

Hmph, pääkaupunkiseudulla niitä trendikkäitä metroseksuaaleja varmaan näkeekin. Täällä umpijunttilassa Tampereella on sentään rakenteilla ratikka, voikohan sellaiseen kantaa pianon, vai tuleeko sanomista? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko objektiseksuaali?

Pääkaupunkiseudulla onnistuu myös metroseksuaalisuus

Kumpi on parempi, itä- vai länsimetro? Olis nimittäin hyvä tietää, ennen kuin lähden pianon kanssa liikkeelle.

Hmph, pääkaupunkiseudulla niitä trendikkäitä metroseksuaaleja varmaan näkeekin. Täällä umpijunttilassa Tampereella on sentään rakenteilla ratikka, voikohan sellaiseen kantaa pianon, vai tuleeko sanomista? Kokemuksia?

Tunnetusti vanha itämetro whippaa Kampissa.