Psykologeiksi hakeutuu ongelmaisia ihmisiä?
Olen alakoulussa opena ja oppilaitani käy kunnan koulupsykologilla tutkimuksissa ja terapiakeskusteluissa. Pääsääntöisesti nämä koulupsykologit eivät osaa tervehtiä muita ihmisiä koulun käytävillä, ottaa katsekontaktia tai hallitse muitakaan ihan peruskäytöstapoja. Olen alkanut miettiä, että alalle hakeutuu ongelmaisia ihmisiä auttamaan toisia esim sosiaalisissa ongelmissa. Hyvä lopputulos?
Kommentit (132)
Mä olen elämäni aikana käynyt potilaana aika monen psykologin vastaanotolla. Osasta tulee sellainen fiilis, että ovat opiskelleet psykologiaa, koska eivät tajua ollenkaan ihmisen mieltä, ainakaan toisten ihmisten, ehkä eivät omaansakaan. Omituisia tunnesolmuisia nyhveröitä. Jotkut taasen ovat lähteneet sillä asenteella, että just siistii päästä toisen pään sisään, huomata siitä enemmän kuin se haluis näyttääkään, ja sitten vaikuttaa siihen.... mutta siis aika harvassa noi. Parhainta keskusteluapua oon saanut välillä sellaisilta kokeneilta mielenterveyshoitajilta. Kokemusta, käytännönläheistä, empaattista - siis parhaimmillaan. Huonommillaan ihan kaikkea muuta.
Tiedätkös, että ne vuosien saatossa syntyneet ongelmat ei ihan muutamalla käynnillä sormia napsauttamalla tahdo poistua...
Vierailija kirjoitti:
Mä olen elämäni aikana käynyt potilaana aika monen psykologin vastaanotolla. Osasta tulee sellainen fiilis, että ovat opiskelleet psykologiaa, koska eivät tajua ollenkaan ihmisen mieltä, ainakaan toisten ihmisten, ehkä eivät omaansakaan. Omituisia tunnesolmuisia nyhveröitä. Jotkut taasen ovat lähteneet sillä asenteella, että just siistii päästä toisen pään sisään, huomata siitä enemmän kuin se haluis näyttääkään, ja sitten vaikuttaa siihen.... mutta siis aika harvassa noi. Parhainta keskusteluapua oon saanut välillä sellaisilta kokeneilta mielenterveyshoitajilta. Kokemusta, käytännönläheistä, empaattista - siis parhaimmillaan. Huonommillaan ihan kaikkea muuta.
Olen myös saanut sekä hyvää että huonoa palvelua mm. lääkäreiltä, bussikuskeilta, opettajilta, kaupan myyjiltä, Kelasta, työkkäristä jne.. eli kaikilla aloilla on kaikenlaista sakkia.
Pari vuotta sitten kuulin alan asiantuntijalta että valtaosa kansasta hyötyisi psykoterapiasta. Vanhanaikaiset kasvatusmenetelmät ja 40-luvulla sodasta kotiutuneiden veteraanien käsittelemättömät traumat ovat tuoneet erittäin moneen perheeseen epäterveitä elementtejä jotka toistuvat refleksinomaisesti tulevissa sukupolvissa kunnes joku älyää tehdä niille jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä: kun lähetän helposti sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvan oppilaan tukikeskusteluihin psykologille, joka vaikuttaa oppilastani ahdistuneemmalta sosiaalisissa tilanteissa, en luota, että asia menee parempaan suuntaan. Jos psykologi ei itse pärjää muiden ihmisten kanssa, miten hän auttaa muita. Kannattaisko aloittaa vaikka itsestä se sosiaalistuminen? Harmittaa vaan, että on käytössä tällainen palvelu, joka ei näytä kuitenkaan toimivan.
Niin siis eikö se todetusti toimi vai onko kyse siitä, että et luota psykiatriin? Ensin sanot, ettet luota että homma hoituu, ja vikassa lauseessa se on muuttunut jo faktaksi. Oletko varma, ettet sinä ole sosiaalisesti kyvytön, kun et siedä hiljaista tyyppiä?
Vierailija kirjoitti:
psykologiksi hakeutuvat harvoin on empaattisia ihmisiä. tiedän erään joka opiskelee sitä ja on ollut aikoinaan koulukiusaaja
Täällä oli vähän aikaa sitten se ketju, että mikä koulukiusaajasta tuli ammatiltaan. Laaja kirjo näytti kiusaajilla ammatteja olevan.
Ihan tavallisia ihmisiä ne psykologitkin vain on eikä mitään kaikkivoipaisia ylijumalia kuten monet tuntuvat odottavan.
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti hän ei ota sinuun katsekontaktia, koska hänellä on kiire jonnekin ja sinulla on taipumusta jäädä jaarittelemaan ja kitisemään oppilaittesi asioista joka välissä kun vain näet hänet jossain!
Tämän tyyliset kommentit ovat lapsellisia.
Psykologeissa on monenlaisia persoonia ja monenlaisella elämänkokemuksella, ihan kuten muissakin ammattiryhmissä.
minusta kamalinta olisi mennä ulospäinsuuntautuneelle, iloiselle ja sosiaaliselle psykologille. Kuilu olisi liian leveä oman pään sisään verrattuna. Oma psykologini on melko vakava, vetäytyvä ja nuorehko. Ei tuo millään tavalla itseään esille. Saan hänestä sen käsityksen, että elämä on on hänellekin näyttänyt varjojaan ja se on pelkkää plussaa
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä: kun lähetän helposti sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvan oppilaan tukikeskusteluihin psykologille, joka vaikuttaa oppilastani ahdistuneemmalta sosiaalisissa tilanteissa, en luota, että asia menee parempaan suuntaan. Jos psykologi ei itse pärjää muiden ihmisten kanssa, miten hän auttaa muita. Kannattaisko aloittaa vaikka itsestä se sosiaalistuminen? Harmittaa vaan, että on käytössä tällainen palvelu, joka ei näytä kuitenkaan toimivan.
Pitääkö itse joutua raiskatuksi ja selvitä siitä, jotta voi osata auttaa raiskattuja?
Pitääkö itse saada lapsia ja pärjätä niiden kanssa, jotta voi työskennellä perheneuvolassa tai lastensuojelussa?
Pitääkö itse olla 100 % iloinen ja energinen, jotta voi auttaa masentunutta?
Oletko ap koskaan kuullut ammattitaidosta, joka on koulutuksen mukana saatu asia?
Psykologit ovat todellakin aivan tavallisia ihmisiä. Mutta alaa on vaikea päästä opiskelemaan, joten he yleensä ovat älykkäitä. Tutkimusten mukaan älykkäät ihmistet saattavat olla usein introverttejä, vetäytyviä ja yksin viihtyviä. Siinä syy. Heitä ei kiinnosta.
Olen muutaman psykologin kanssa joutunut tekemisiin lapsen kautta (erityispirteitä) Itseäni häiritsee, että heillä on ollut erittäin löysä kädenpuristus, juuri sellainen "kuollut kala". Ei mitään napakkuutta, se syö yllättävän paljon uskottavuutta ja luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen muutaman psykologin kanssa joutunut tekemisiin lapsen kautta (erityispirteitä) Itseäni häiritsee, että heillä on ollut erittäin löysä kädenpuristus, juuri sellainen "kuollut kala". Ei mitään napakkuutta, se syö yllättävän paljon uskottavuutta ja luottamusta.
Siis piirteitä :D (vaikka toki pirteitäkin muksuja ovat)
Psykaa on todella vaikea päästä opiskelemaan. Pääsykokeeseen osallistuneista pääsi sisään viime vuonna esimerkiksi Tampereelle 2,1 % ja Turkuun 2,5 %. Ja nämä prosentit on siis niistä, jotka osallistui pääsykokeeseen, ei kaikista hakijoista. Kaikista hakijoista laskettuna prosentit jää alle yhden.
Pääsykokeessa puolet tehtävistä on matematiikkaa ja puolet ns. vaativaa psykaa kuten neurobiologiaa ja kognitiivista psykologiaa. Sisään ei voi päästä, jos ei menesty noissa matikan osioissa, hyvällä pärjäämisellä psykan osioissa ei pysty kompensoimaan huonompaa pärjäämistä matikan osioissa, se matikka ratkaisee ketkä pääsee (koska se on yleisesti ottaen se vaikeampi eli erottelukykyisempi osio kokeesta).
Tästä voi aika luotettavasti päätellä, että psykaa pääsee opiskelemaan vain älykkäät ja lahjakkaat, jotka on vähintään matemaattisesti mutta myös yleistiedollisesti/kielellisesti lahjakkaita. On selvää, että tämä näkyy myös jossain määrin siinä millaista persoonallisuutta psykologit noin keskimäärin edustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap jatkaa vielä: kun lähetän helposti sosiaalisissa tilanteissa ahdistuvan oppilaan tukikeskusteluihin psykologille, joka vaikuttaa oppilastani ahdistuneemmalta sosiaalisissa tilanteissa, en luota, että asia menee parempaan suuntaan. Jos psykologi ei itse pärjää muiden ihmisten kanssa, miten hän auttaa muita. Kannattaisko aloittaa vaikka itsestä se sosiaalistuminen? Harmittaa vaan, että on käytössä tällainen palvelu, joka ei näytä kuitenkaan toimivan.
No, kysy oppilailta onko auttanut vai ei.
Siksihän tänne kirjoitankin, kun näytöt on tähän mennessä huonoja.
Aargh, tämä on niin raivostuttava asenne mielenterveydellisiin ongelmiin! Ei ne oppilaiden ongelmat simsalabim siitä välittömästi katoa, jos käyvät juttelemassa psykologille. Monesti se psykologilla käynti ehkäisee oppilaan ongelmien pahenemista ja kääntää suuntaa hitaasti kohti parempaa, mutta eiköhän siellä vaan ole taustalla joku kaikkitietävä opettaja häiritsemässä prosessia ja vaatimassa ihmeparantumisia.
Olen tavannut 3 suuren kaupungin kunnalla työskentelevää psykologia. Kaikki heistä oli oikein päteviä n.30+ vuotiasta naista.
Joku joka parikymppisenä haaveili psykologin työstä oli ihan pimeä tyyppi ja toivon ettei päässyt alalle.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sulla oo muuta mietittävää vapaapäivänä kuin työasiat?
En ole vapaalla, korjaan (tänäänkin) kokeita. Opettajilla ei ole työaikaa, tiesitkö sitä?
Vierailija kirjoitti:
Psykaa on todella vaikea päästä opiskelemaan. Pääsykokeeseen osallistuneista pääsi sisään viime vuonna esimerkiksi Tampereelle 2,1 % ja Turkuun 2,5 %. Ja nämä prosentit on siis niistä, jotka osallistui pääsykokeeseen, ei kaikista hakijoista. Kaikista hakijoista laskettuna prosentit jää alle yhden.
Pääsykokeessa puolet tehtävistä on matematiikkaa ja puolet ns. vaativaa psykaa kuten neurobiologiaa ja kognitiivista psykologiaa. Sisään ei voi päästä, jos ei menesty noissa matikan osioissa, hyvällä pärjäämisellä psykan osioissa ei pysty kompensoimaan huonompaa pärjäämistä matikan osioissa, se matikka ratkaisee ketkä pääsee (koska se on yleisesti ottaen se vaikeampi eli erottelukykyisempi osio kokeesta).
Tästä voi aika luotettavasti päätellä, että psykaa pääsee opiskelemaan vain älykkäät ja lahjakkaat, jotka on vähintään matemaattisesti mutta myös yleistiedollisesti/kielellisesti lahjakkaita. On selvää, että tämä näkyy myös jossain määrin siinä millaista persoonallisuutta psykologit noin keskimäärin edustaa.
Varmaan psykologin urasta voi haaveilla joku jolla on omia ongelmia ja haluaisi opiskelemaan, jotta voisi hoitaa itseään. Mutta näiden yllä esitettyjen faktojen valossa en oikein usko, että tuollaiset omien ongelmien vuoksi alasta haaveilevat oikeasti läpäisevät ne pääsykokeet ja pääsevät alalle.
Luultavasti hän ei ota sinuun katsekontaktia, koska hänellä on kiire jonnekin ja sinulla on taipumusta jäädä jaarittelemaan ja kitisemään oppilaittesi asioista joka välissä kun vain näet hänet jossain!