Ujo ihminen, mitä teet työksesi?

Erikoislääkäri.

Pokuleeraan.

Mikä koulutus tähän? Kiinnostaisi.

Palstalla näköjään monia sukulaisten palkkaamia eri aloilla. 

Puhelinmyyjä ja iltaisin stand up -koomikko.

Vierailija kirjoitti:

Lisätkääpä ujouden lisäksi persoonaanne introvertti luonne ja erityisherkkyys. 

Mulla on. Olen varhaiskasvatuksen ope. Lasten kanssa sujuu, mutta aikuisten ei.

Työskentelen optisen alan myyjänä. Olen ujo ja myös introvertti. Minulla on tavallaan työminä ja kotiminä. Koen että olen työssäni mukavuusalueeni ulkopuolella, mutta silti enimmäkseen pidän työstäni. Asiakkaat ovat pääsääntöisesti mukavia ja he ovat kiitollisia kun heitä auttaa. Silti joskus ahdistaa, eikä aina kiinnostaisi tehdä varsinaista myyntityötä. 

Olen kuitenkin tavallaan tyytyväinen että olen ajautunut tähän työhön, koska olisin varmasti sulkeutuneempi ja vielä ujompi jos en olisi joutunut haastamaan itseäni asiakaspalvelutilanteissa. Siltikin työn ulkopuolella esim. puhelut ja naapurin tervehtiminen ahdistavat hirveästi.

Lähiesihenkilönä.

Kyllä, vaikka olen ujo. Koin että ihmisillä pitää olla inhimillisiä esihenkilöitä ja koen itse voivani olla moinen koska osaan myös kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Opettajana yläkoulussa. Hyvin menee, kun on oma itsensä. Nautin työstäni.

Itse olen myös aineopettajana yläkoulussa, mutta en enää nykyään nauti työstäni. Oppilasaineksen taso on laskenut kuin lehmän häntä.

Tällä hetkellä olen työtön, ja tämä on paljon vaikeampaa kuin olla töissä. On todella vaikeaa soittaa työpaikkoihin. Todella vaikeaa mennä haastatteluun. Ei voi ensimmäiseksi todeta, että olen ujo, älkää antako sen hämätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajana yläkoulussa. Hyvin menee, kun on oma itsensä. Nautin työstäni.

Itse olen myös aineopettajana yläkoulussa, mutta en enää nykyään nauti työstäni. Oppilasaineksen taso on laskenut kuin lehmän häntä.

Niin on myös opettaja-aineksen. En ole yläkoulussa tällä hetkellä, vaan lukiossa. Siihen on syynsä, etten jaksanut yläkoulua. Oppilaiden kanssa pärjään, mutta opettajakollegat olivat aivan hirveitä. Eräs vanhapiika haukkui kaikkien toisten tyylin opettaa. Selän takana puhuttiin, kuinka eräät antavat arvostelut vasta päivänä x, kun itse ovat hoitaneet asian jo kauan sitten. Ujona ihmisenä en kehdannut sanoa, että se ei kerro opetuksen tasosta mitään, kuinka nopea olet antamaan numerot. Äänekkäät ja itseään jatkuvasti kehuvat opettajat ovat raskaita työkavereita. Toisena ryhmänä olivat pragmaattisesti ajattelevat matemaatikot, joille oppilas on välttämätön paha. 

Voiko ujo siis olla ekstrovertti? Ja jos voi, niin enpä ole ikinä tavannut.

Tieteellisessä kirjastossa kokoelmatöitä.

Ujostelen.

Tekstinkäsittelijä sairaalalla, tosin en kauaa kun puheentunnistus vie työt, sitten en todellakaan tiedä mitä alkaisin tekemään, asiakaspalvelu ei ainakaan onnistu.

Työ kasvattaa kyllä ja toistojen myötä helpottaa. Kannattaa aina hakeutua alalle joka kiinnostaa ja sytyttää, jotta sen eteen jaksaa tehdä töitä. Mutta esiintymis- ja ihmispelon vuoksi ei kannata itseään liikaa rajoittaa ja päättää, ettei johonkin kykene. Jännittävien asioiden välttely on loputon suo ja rajoittaa elämän todella kapeaksi. Lääkkeitä on saatavilla alkuun, esim. propral helpottaa, jos tärisyttää ihmisten edessä.

Nuoren oli ujompi ja ensimmäiset työpaikat oli palvelualalla ja se auttoi kyllä oikeastaan pääsemään ujoudesta eroon, koska oli pakko olla asiakkaiden kanssa tekemisissä koko päivä. 

En mä mitään tee, kun en kehtaa mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Museossa arkistonhoitaja voisin olla, jos semmosen työpaikan jostain löytäisi ja sattuisi pääsemään. Siis joku jolla ei asiakaskohtaamisia/palavereita/esiintymisiä eikä tarvisi yhtään missään esillä olla; ei esittelemässä mitään, ei soitella minnekään jne. Sais vaan yksinään (tai joku työkaveri voisi toki olla) siellä arkiston uumenissa tehdä töitä, eikä tarvis välttis puhua juuri kellekkään päivän aikana. 

Sinulla on väärä käsitys arkistotyöstä (monella on). Ei ole mitään sellaista, että työntekijä yksinään pyörittelisi papereita, jos ei ole ihmisiä, joita varten niitä pyöritetään tai säilötään. Juuri niiden muiden ihmisten tarpeiden takia pitää olla myös asiakaspalvelua. 

Tätä minä mietin ammattia valitessa, että ei sellaista työtä taida oikein olla, missä ei yhtään tarvitse olla ihmisten kanssa. Päädyin sitten psykologiksi. Yhden ihmisen kanssa työskentely on ihan ok, mutta usein joutuu myös epämukavuusalueelle. Toisaalta sosiaalisia taitoja voi oppia harjoittelemalla ja siten tilanteet muuttuvat helpommiksi. Ujous ei myöskään tarkoita sosiaalisten tilanteiden pelkoa, vaikka aika usein taitavat yhdessä esiintyä.

Aineenopettajana.

Tykkään.