Ujo ihminen, mitä teet työksesi?

Olen kirkkoherranviraston toimistosihteeri.  Meillä asioidaan pääsääntöisesti elämän taitekohdissa, rauhallista asiointia, varauksia ja muuta, muun ajan kirjoittelen sukuselvityksiä ja teen sukututkimuksia. Sopii hyvin minulle, ei ole ahdistavaa.

Olen tarjoilija/salivastaava.

Olen ujo, enkä ikinä pystyisi puhumaan ihmisjoukon edessä, en edes lapsiluokan, joten ihmettelen, miten muka opettajat kokevat olevansa ujoja. Opettajahan joutuu olemaan jatkuvasti framilla ja puhumaan yleisön edessä.

Työskentelen laboratoriossa. Parasta on, kun saa tehdä työt itsenäisesti, eikä tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa. En pidä yhtään siitä, kun välillä joudun selvittelemään jotain asioita tutkijoiden kanssa.

Rekkakuski. Ahdistaa joka kerta, kun pitää olla asiakkaiden kanssa tekemisissä.

Olen psykologi ja vieläpä vastaava psykologi, eli psykologien esimies. Nuorena halusin voittaa ujouteni ja haastaa itseni, siksi ryhdyin tälle alalle joka ei sovi minulle lainkaan. Esimieheksi jouduin vahingossa ja ilman omaa haluani. Pakko on ollut selvitä. Olen jatkuvasti tekemissä ihmisten ja ihmisjoukkojen kanssa. Saan palautetta, että olen luonteva esiintyjä. Tämä on huvittavaa, koska esiintymiseni EI ole luonnollista, vaan minulla on rooli päällä. Näyttelen rohkeaa ja itsevarmaa. Olen selväsi hyvä näyttelijä.

Hassua kun tässä ketjussa jotkut ihmettelevät kuinka joku muka voi olla ujo kun pystyy tekemään erilaisia asiota. Tietenkin voi olla ujo. Itsehän sen ujoutensa tuntee. Voin itse näyttäytyä todella rohkeana, mutta silti jännitän tai jänistän synttäritekstarin laittoa kummitädille tai postimerkin ostoa englanniksi. En lapsena puhunut lainkaan vieraille, koska jännitin niin paljon. Koulussa kuiskasin pari ekaa vuotta jos oli pakko puhua.

Opetan taide-alalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen ujo, enkä ikinä pystyisi puhumaan ihmisjoukon edessä, en edes lapsiluokan, joten ihmettelen, miten muka opettajat kokevat olevansa ujoja. Opettajahan joutuu olemaan jatkuvasti framilla ja puhumaan yleisön edessä.

Työskentelen laboratoriossa. Parasta on, kun saa tehdä työt itsenäisesti, eikä tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa. En pidä yhtään siitä, kun välillä joudun selvittelemään jotain asioita tutkijoiden kanssa.

Itse en koe opettamista esiintymisenä. Sen sijaan esim. vanhempainillat jännittävät, mutta lasten/nuorten seurassa en jännitä. Koen niin, että heille ei tarvitse teeskennellä mitään. T. yksi ujo ope

Postinjakaja > autonapumies > vahtimestari.

Olen terveyskeskuslääkäri.

Olen projekti-insinööri isossa suomalaisessa vientofirmassa. Tapaan uusia asiakkaita joka kuukausi ja useimmiten englanniksi. Olen tottunut ja oppinut chattailemaan asiakkaiden kanssa ja pitämään keskustelua yllä keksimällä kaikenlaisia jutunaiheita.

Siltikään kotosalla töiden ulkopuolella en ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin. On ikäänkuin työidentiteetti ja koti-identiteetti.

Miksi väitätte olevanne ujoja kun selvästikään ette ole?

Labrassa olen minäkin. Tosin yllätyksekseni tämäkin työ on melko sosiaalista. Yhteistyötä täytyy tehdä monien tahojen kanssa erilaisissa tapaamisissa, selvitellä puheluin ongelmatilanteita ja työkavereita on paljon. Toisaalta hyvä, koska altistuminen näille tilanteille on tehnyt vähän rohkeammaksi. Itsensä kehittäminenkin kannattaa, koska mukaavusalueella pysytellen elämä tahtoo kapeutua.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan viheralueiden hoidosta.

Mikä koulutus ja työllisyystilanne tälle alalle?

T. Taloushallinnon asiantuntija

Lähihoitaja

Kääntäjä. Puolison, muun perheen ja kaupantätien lisäksi ei tarvitse nähdä muita ihmisiä viikkokausiin, jos en halua <3

Ap, millä tavalla tämä paine Twitter-preesenssiin sun muuhun ilmenee? Häiritsee ku monet sanoo että odotetaan ja vaaditaan jotain, mutta lopulta kyse on siitä että jotkut tekee niin ja yksilöt ajattelee että niiden pitää myös. Vaatiiko työnantaja? Rekrytoijat?

Tekstinkäsittelyä jo kymmenettä vuotta. Sihteerin töihin en suostu sillä mulla on sos tilanteiden pelko.

Koodaajana työskentelen nykyään. Pienessä yrityksessä työ on sopivan itsenäistä.

Valitettavasti asiakaspalvelijana, tosin vastoin tahtoani! Mun kohdalle vaa sattui ilkeä te virkailija joka ei yhtään kunnioittanut toiveitani :( (olisin kouluun tms halunnut, oon vähän hukassa mitä elämältäni haluan).

Hirveän tukalaa ja kiusallista pelkkä asiakkaan tervehtiminen ja sen päälle pitäs väkisin jotai keskustelua viritellä että menis jotain kaupaksi. Muuten menee hyvin, osaan tehä työt mutta heti kun siihe yhtälöön lisätään ihmisiä niin eiiii.. kaikki menee mönkään kun en tiedä mitä sanoa ja en vaa saa sanoja suustani ulos. Tärisen ja jännitän.

Olen näyttelijä.