Vanhemmat, joiden mielestä synttäreillä RIEHUTAAN

Meillä oli just lapsen 2-vuotissynttärit. Paikalla tuttuja lapsia väliltä vauvaikä-viisi. Suurin osa about kaksi. Kaikki meni ihan kivasti paitsi yhden lapsen osalta(4), jonka isä riehumalla riehutti lastaan. Lapsi itse olis leikkinyt leluilla, kirjoilla, peleillä mitä siinä nyt oli. Isä repi esim sohvan auki rakentaakseen riehuhyppytelineen. Siis mun kodissa, kun meillä on vieraita, kysymättä. Mummi ja vaari ihmeissään etsiytyi muualle istumaan.

Ehkä meillä ei ollut tarpeeksi virikkeitä sen ikäiselle. Vanhemmat tiesi, että meidän lapsi täyttää 2 ja toinen vasta tulossa. Pieni riehuminen tietysti aina tulee vastaan, mutta mun mielestä vanhempi katsoo, ettei oma lapsi hypi toisten sängyssä (revittiin päiväpeitteet pois) jne. Sohvaan kaatui mehut, tietysti, vaikka lapsille oli olemassa oma tilava pöytä, tilaa oli syödä muualla kuin sohvalla. En itse laittaisi lastani syömään toisten sohvaan.

Musta sänky on privaatti, siellä ei leikitä. Tilaa oli leikkiä muuallakin paljon. Nämä vieraat myöskään eivät lähteneet millään. Ei vaikka kaikki muut lähtivät, kaikki ymmärtää, että raskaana oleva äiti on ehkä aika väsynyt. Paikalle jäi siskoni ja paras ysäväni auttelemana siivoamisessa yms, niin nämä ei tajunneet, että juhlat on ikään kuin ohi. Olivat olleet siinä vaiheessa meillä kolme tuntia ja snaoin, että mun pitäisi päästä vähän lepäämään, kun selkään sattuu (olen siis selkeästi raskaana, ei voi olla epäselvää, ei mikään alkuraskaus).

Hämmennyin itsekin, kuinka suur kynnys oli alkaa ojentaa toisten lasta. Minusta se, että siinä mahani kanssa tulin laittamaan sohvatyynyt ja koko sohvan takaisin paikalleen ja sanoin jotenkin, että nyt tämä sohvaleikki on ehkä hyvä lopettaa, ON AIVAN ABSOLUTTISEN SELVÄ VIESTI SIITÄ, että tästä lähtien katsotte, että tätä sohvaa ei revitä enää auki. Menin sen jälkeen keittiöön ja kun palasin olkkariin, isä avasi uudestaan sohvan. Kaikki lattialle. Lapset ei, vaan se isä. Sitten hypittiin sängyssä. Muut vanhemmat tajusivat tuon ja näiden edessä sanoivat omille lapsileen, että leikitäänpäs nyt jotain muuta, siitäkään nämä yhdet eivät tajunneet.

Mitä tiestä on selkeitä ei-juttuja vieraisilla? Minusta ensinnäkin oma lapsi on aina oman vanhemman vastuulla sikäli, että vanhempi itse katsoo, että lapsi saa syötävää ja ei hypi seinille tai vaikka kiusaa pienempää. Lastenjuhlien emäntä ei voi jokaista lasta erikseen auttaa syömään, toki siinä emännöi, mutta minusta se menee niin, että aikuiset katsovat omna lapsensa perään ja emäntä emännöi sen koko jutun, katsoo että tarjottavaa on ja ottaa vieraita vastaan ja saattelee heitä ja huomioi kyllä lapset, esim kun lahja annetaan ja sen avaamisen ja kiittämisen mutta ehkä enemmänkin kesksutelee aikuisten kanssa. Kukin aikuinen huoltaa oman lapsensa siinä. 2-vuotiaan synttäreillä ei minust atarvitse olle erikseen ohjattua ohjelmaa, kukaan muu ei olisi slelaista kaivannutkaan, ehkä se nelivuotias olisi. Hänet kutsuimme, koska äiti on pitkäaikainen tuttuni ja yhdessä olemme ulkoilleet lasten kanssa puistoissa. Isän tunnen huonommin ja tämä riehuttaminen yllätti täysin. Lapsi olisi viihtynyt muiden lasten kanssa rauhallisemmin, mutta kun yksi aikuinen alkaa myllätä kotia ja erikseen riehuttaa, huudattaa, hypityttää, juoksuttaa lapsia ympäriinsä, pari muutakin lähti mukaan. Heidän vanhempansa lähtivät aika aikaisin pois, minusta siksi, ettei heillä ollut mahdollisuuksia rauhoittaa omaa lastaan, kun yksi aikuinen koko ajan lietsoi ja he ajatteluvat samoin kuin mä, että toisen kotiin ei mennä ehdoin tahdoin riehumaan ja huutamaan.