Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat, joiden mielestä synttäreillä RIEHUTAAN
29.04.2018 |
Meillä oli just lapsen 2-vuotissynttärit. Paikalla tuttuja lapsia väliltä vauvaikä-viisi. Suurin osa about kaksi. Kaikki meni ihan kivasti paitsi yhden lapsen osalta(4), jonka isä riehumalla riehutti lastaan. Lapsi itse olis leikkinyt leluilla, kirjoilla, peleillä mitä siinä nyt oli. Isä repi esim sohvan auki rakentaakseen riehuhyppytelineen. Siis mun kodissa, kun meillä on vieraita, kysymättä. Mummi ja vaari ihmeissään etsiytyi muualle istumaan.
Ehkä meillä ei ollut tarpeeksi virikkeitä sen ikäiselle. Vanhemmat tiesi, että meidän lapsi täyttää 2 ja toinen vasta tulossa. Pieni riehuminen tietysti aina tulee vastaan, mutta mun mielestä vanhempi katsoo, ettei oma lapsi hypi toisten sängyssä (revittiin päiväpeitteet pois) jne. Sohvaan kaatui mehut, tietysti, vaikka lapsille oli olemassa oma tilava pöytä, tilaa oli syödä muualla kuin sohvalla. En itse laittaisi lastani syömään toisten sohvaan.
Musta sänky on privaatti, siellä ei leikitä. Tilaa oli leikkiä muuallakin paljon. Nämä vieraat myöskään eivät lähteneet millään. Ei vaikka kaikki muut lähtivät, kaikki ymmärtää, että raskaana oleva äiti on ehkä aika väsynyt. Paikalle jäi siskoni ja paras ysäväni auttelemana siivoamisessa yms, niin nämä ei tajunneet, että juhlat on ikään kuin ohi. Olivat olleet siinä vaiheessa meillä kolme tuntia ja snaoin, että mun pitäisi päästä vähän lepäämään, kun selkään sattuu (olen siis selkeästi raskaana, ei voi olla epäselvää, ei mikään alkuraskaus).
Hämmennyin itsekin, kuinka suur kynnys oli alkaa ojentaa toisten lasta. Minusta se, että siinä mahani kanssa tulin laittamaan sohvatyynyt ja koko sohvan takaisin paikalleen ja sanoin jotenkin, että nyt tämä sohvaleikki on ehkä hyvä lopettaa, ON AIVAN ABSOLUTTISEN SELVÄ VIESTI SIITÄ, että tästä lähtien katsotte, että tätä sohvaa ei revitä enää auki. Menin sen jälkeen keittiöön ja kun palasin olkkariin, isä avasi uudestaan sohvan. Kaikki lattialle. Lapset ei, vaan se isä. Sitten hypittiin sängyssä. Muut vanhemmat tajusivat tuon ja näiden edessä sanoivat omille lapsileen, että leikitäänpäs nyt jotain muuta, siitäkään nämä yhdet eivät tajunneet.
Mitä tiestä on selkeitä ei-juttuja vieraisilla? Minusta ensinnäkin oma lapsi on aina oman vanhemman vastuulla sikäli, että vanhempi itse katsoo, että lapsi saa syötävää ja ei hypi seinille tai vaikka kiusaa pienempää. Lastenjuhlien emäntä ei voi jokaista lasta erikseen auttaa syömään, toki siinä emännöi, mutta minusta se menee niin, että aikuiset katsovat omna lapsensa perään ja emäntä emännöi sen koko jutun, katsoo että tarjottavaa on ja ottaa vieraita vastaan ja saattelee heitä ja huomioi kyllä lapset, esim kun lahja annetaan ja sen avaamisen ja kiittämisen mutta ehkä enemmänkin kesksutelee aikuisten kanssa. Kukin aikuinen huoltaa oman lapsensa siinä. 2-vuotiaan synttäreillä ei minust atarvitse olle erikseen ohjattua ohjelmaa, kukaan muu ei olisi slelaista kaivannutkaan, ehkä se nelivuotias olisi. Hänet kutsuimme, koska äiti on pitkäaikainen tuttuni ja yhdessä olemme ulkoilleet lasten kanssa puistoissa. Isän tunnen huonommin ja tämä riehuttaminen yllätti täysin. Lapsi olisi viihtynyt muiden lasten kanssa rauhallisemmin, mutta kun yksi aikuinen alkaa myllätä kotia ja erikseen riehuttaa, huudattaa, hypityttää, juoksuttaa lapsia ympäriinsä, pari muutakin lähti mukaan. Heidän vanhempansa lähtivät aika aikaisin pois, minusta siksi, ettei heillä ollut mahdollisuuksia rauhoittaa omaa lastaan, kun yksi aikuinen koko ajan lietsoi ja he ajatteluvat samoin kuin mä, että toisen kotiin ei mennä ehdoin tahdoin riehumaan ja huutamaan.
Kommentit (21)
Tosiaan liian pieni lapsi kaverisynttäreihin. Mutta miten olit valikoinut lasten vanhemmat, aika huonosti näköjään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oli liian vaikeaa sanoa itse, olisit voinut pyytää jotakuta muuta aikuista puuttumaan tilanteeseen. Ei tuohon mitään sen kummempia kikkoja ole, kuin sanoa suoraan että sohvaa ei saa repiä auki eikä siellä hyppiä mehulasin kanssa.
Ai tässäkö on nyt teidän mielestä tärkeintä se pointti, että 2-vuotias on liian pieni kaverisynttäreihin :D
Mun lapset on jo vanhemmat. Ahdistaa jo silti etukäteen tulevat synttärit. Lapsen paras kaveri on toki pakko kutsua.
Mutta en voi mitään sille, että minun on vaikea jaksaa tuota lasta. Keksii omasta mielestään hauskoja juttuja ja ei tottele, kun kielletään. Paikat ja esineet särkyy. Lapsi itse esittelee, että katso, tää meni rikki, kun minä roikuin tässä. Ei siis niin, että olis pahoillaan, kun jokin meni rikki. Vaan suunnilleen ylpeänä.
Ruokailut on hankalia. Haluaa kännykän välttämättä pöytään ja siitä soittaa youtube-videoita äänet päällä. Kun sanon, että meillä on tapana, että kännyt ei ole ruokapöydässä, vastaa lapsi, että se on hänen kännynsä, ei sitä ottaa tai laittaa pois. Arghh.
Kaikesta edellä olevasta huolimatta tuon lapsen vanhemmat on ihan normaalit. Olen antanut käytöksestä palautetta vanhemmille ja he ovat vastanneet, että heidän lastaan saa ja kuuluu ojentaa. Ja ei omakaan lapseni puhdas pulmunen ole, keksii vieraisilla ollessa varmaan kyllä yhtä sun toista jännää. En minä sillä.
Pulma on kait siinä, että en vain jaksaisi tuota lasta. Jo se, että häntä kiellettäessä hän vain nauraa. Uhh.
Mutta ehkä se tästä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo vanhemmat. Ahdistaa jo silti etukäteen tulevat synttärit. Lapsen paras kaveri on toki pakko kutsua.
Mutta en voi mitään sille, että minun on vaikea jaksaa tuota lasta. Keksii omasta mielestään hauskoja juttuja ja ei tottele, kun kielletään. Paikat ja esineet särkyy. Lapsi itse esittelee, että katso, tää meni rikki, kun minä roikuin tässä. Ei siis niin, että olis pahoillaan, kun jokin meni rikki. Vaan suunnilleen ylpeänä.
Ruokailut on hankalia. Haluaa kännykän välttämättä pöytään ja siitä soittaa youtube-videoita äänet päällä. Kun sanon, että meillä on tapana, että kännyt ei ole ruokapöydässä, vastaa lapsi, että se on hänen kännynsä, ei sitä ottaa tai laittaa pois. Arghh.
Kaikesta edellä olevasta huolimatta tuon lapsen vanhemmat on ihan normaalit. Olen antanut käytöksestä palautetta vanhemmille ja he ovat vastanneet, että heidän lastaan saa ja kuuluu ojentaa. Ja ei omakaan lapseni puhdas pulmunen ole, keksii vieraisilla ollessa varmaan kyllä yhtä sun toista jännää. En minä sillä.
Pulma on kait siinä, että en vain jaksaisi tuota lasta. Jo se, että häntä kiellettäessä hän vain nauraa. Uhh.
Mutta ehkä se tästä.
Jos säännöt on, että ruokapöydässä ei näperretä puhelinta niin ... Niin voi käskeä poistumaan pöydästä ja, jos ei poistu, niin ruoka pois edestä. Luulisi menevän jakeluun. En antaisi periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua että mua alkoi ärsyttämään toi iskä! 😂
Erikoista käytöstä, ei voi muuta sanoa.
Mitä sen iskän puoliso sitten teki?
Miten sait heidät lopulta lähtemään?
Mun lapsen yksi kaveri on myös tällainen, että koko ajan keksii kaikkea ”kiellettyä”. Tilanne on hiukan rauhoittunut, kun olemme systemaattisesti vetäneet rajat. Myös oma lapsi on kieltänyt mm.hyllyillä kiipeilyn, legolinnansa hajottamisen ja vaatekaapin penkomisen. Alussa tuntui, että lapsi ikään kuin testasi, mitä meillä kestää tehdä niin ettei siihen jämäkästi puututa. Hänenkin perheensä on ns.normaali, mutta toinen vanhemmista tekee pitkää työpäivää toisessa kaupungissa. Lapsi voi siis hakea huomiota.
Tääkin intti vastaan, kuinka hän saa tehdä näin ja kuinka me emme häntä määrää. Siihen sanoimme, että tämä on meidän koti ja me määräämme täällä. Jos säännöt eivät miellytä, niin on aika lähteä omaan kotiin. Myös ulkoleikeistä kun on yrittänyt yllyttää vuotta nuorempaansa vaarallisiin temppuihin, leikit on lopetettu siihen. Silti hyvinä hetkinä hän on kiva lapsi.
Tiedän, että tuo rajojen vetäminen voi olla alkuun hankalaa. Mutta kyllä se helpottuu, kun sen tekee pari kertaa. Ja se on pakko opetella tekemään koska lasten kavereissa voi olla millaisia riehujia vaan.
Outoahan se tuollainen villitseminen on. Meillä on yksi sukulainen, joka aina keksii 6-vuotiaalle pojalleen vastaavia riehumispisteitä toisten kotona. Tai tekee muuta typerää. Kerran nosti lapsen korkealle takan päälle meillä. Siinä vaiheessa piti puuttua peliin, koska siinä olisi voinut käydä huonosti joko lapselle tai takalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'jos ei poistu, niin ruoka pois edestä. Luulisi menevän jakeluun. En antaisi periksi.':
En annakaan periksi. Ärsyttää kuitenkin se, että joka kerta pitää käydä sama taistelu. Joka kerta pitää kokeilla, voisiko tällä kertaa ottaa kännyn pöytään. Ja kuinka pitkän taistelun asiasta saa aikaiseksi.
Voi ei, meillä on kanssa yks tuollainen iskä lähipiirissä! Ja on vielä sukulaisen kanssa naimisissa, niin ei siitä noin vaan pääse eroon.
Lapsi, 6-v poika, on ihan ok ja osaa leikkiä kivasti muiden kanssa mutta jotenkin toi isä aina villitsee sen ja sen jälkeen muut lapset riehumaan.
Viimeksi alkoi jotain sohvaa siirtämään niin että sohvan takana sähköjohdot takertui ja melkein lensi telkkari lattialle. Ja itse olet että mitähän v***ua täällä tapahtuu?! Aikuisen miehen komentaminen on muuten yllättävän vaikeaa. Siis jos toinen ei ymmärrä kohteliasta kehotusta, niin pitääkö sille huutaa että lopeta!
Usein tän sukulaisperheen vierailut johtaa vielä heidän keskinäiseen perheriitaan kun äiti alkaa komentaa lasta ja isä alkaa huutaa että älä aina komenna sitä vaan anna toisen olla lapsi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka uivelo voi olla, jos alkaa synttäreillä toisen sohvatyynyjä levittelemään pitkin lattiaa. Käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, meillä on kanssa yks tuollainen iskä lähipiirissä! Ja on vielä sukulaisen kanssa naimisissa, niin ei siitä noin vaan pääse eroon.
Lapsi, 6-v poika, on ihan ok ja osaa leikkiä kivasti muiden kanssa mutta jotenkin toi isä aina villitsee sen ja sen jälkeen muut lapset riehumaan.
Viimeksi alkoi jotain sohvaa siirtämään niin että sohvan takana sähköjohdot takertui ja melkein lensi telkkari lattialle. Ja itse olet että mitähän v***ua täällä tapahtuu?! Aikuisen miehen komentaminen on muuten yllättävän vaikeaa. Siis jos toinen ei ymmärrä kohteliasta kehotusta, niin pitääkö sille huutaa että lopeta!
Usein tän sukulaisperheen vierailut johtaa vielä heidän keskinäiseen perheriitaan kun äiti alkaa komentaa lasta ja isä alkaa huutaa että älä aina komenna sitä vaan anna toisen olla lapsi tms.
Mä koen jotenkin nolaavani toisen, jos alan komentamaan aikuista. Vaikka kyllähän se toinen on jo nolannut itsensä, jos alkaa omin päin siirtelemään sohvaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset on jo vanhemmat. Ahdistaa jo silti etukäteen tulevat synttärit. Lapsen paras kaveri on toki pakko kutsua.
Mutta en voi mitään sille, että minun on vaikea jaksaa tuota lasta. Keksii omasta mielestään hauskoja juttuja ja ei tottele, kun kielletään. Paikat ja esineet särkyy. Lapsi itse esittelee, että katso, tää meni rikki, kun minä roikuin tässä. Ei siis niin, että olis pahoillaan, kun jokin meni rikki. Vaan suunnilleen ylpeänä.
Ruokailut on hankalia. Haluaa kännykän välttämättä pöytään ja siitä soittaa youtube-videoita äänet päällä. Kun sanon, että meillä on tapana, että kännyt ei ole ruokapöydässä, vastaa lapsi, että se on hänen kännynsä, ei sitä ottaa tai laittaa pois. Arghh.
Kaikesta edellä olevasta huolimatta tuon lapsen vanhemmat on ihan normaalit. Olen antanut käytöksestä palautetta vanhemmille ja he ovat vastanneet, että heidän lastaan saa ja kuuluu ojentaa. Ja ei omakaan lapseni puhdas pulmunen ole, keksii vieraisilla ollessa varmaan kyllä yhtä sun toista jännää. En minä sillä.
Pulma on kait siinä, että en vain jaksaisi tuota lasta. Jo se, että häntä kiellettäessä hän vain nauraa. Uhh.
Mutta ehkä se tästä.
Mun kuopuksella on tuollainen kaveri. Totesin tyynesti, että jos ei ala tottelemaan, kärrään hänet kotiinsa samantien. Minun kodissani minä sanon miten eletään. Asia oli juurikin tuo sama, eli kännykän huudattaminen ruokapöydässä. Oma lapsi sitten totesi kaverilleen, että nyt on vika hetki totella tai oikeesti lähdet kotiin. Sen jälkeen on ollut ko. lapsen kanssa helpompaa, uskoo kun kerrasta sanon. Tosin kyllä hiljaa itsekseni ihmettelen, että oikeastiko hän kotonaan saa esim. bottle flipata jugurttipurkkeja lattialle?
Kyllä on kasvatuksessa jokin mennyt vikaan jos lapsi ei usko kun vieras komentaa. Yleensä sen verran vieraskoreutta on lapsillakin. Jatketaan pomppimista toisten sängyillä kiellon jälkeen, käsittämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä iskällä on varmasti joku diagnoosi! Pyydä ensi kerralla lääkärintodistus vierailta tilastaan, niin tiedät mitä odottaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, meillä on kanssa yks tuollainen iskä lähipiirissä! Ja on vielä sukulaisen kanssa naimisissa, niin ei siitä noin vaan pääse eroon.
Lapsi, 6-v poika, on ihan ok ja osaa leikkiä kivasti muiden kanssa mutta jotenkin toi isä aina villitsee sen ja sen jälkeen muut lapset riehumaan.
Viimeksi alkoi jotain sohvaa siirtämään niin että sohvan takana sähköjohdot takertui ja melkein lensi telkkari lattialle. Ja itse olet että mitähän v***ua täällä tapahtuu?! Aikuisen miehen komentaminen on muuten yllättävän vaikeaa. Siis jos toinen ei ymmärrä kohteliasta kehotusta, niin pitääkö sille huutaa että lopeta!
Usein tän sukulaisperheen vierailut johtaa vielä heidän keskinäiseen perheriitaan kun äiti alkaa komentaa lasta ja isä alkaa huutaa että älä aina komenna sitä vaan anna toisen olla lapsi tms.
Mä koen jotenkin nolaavani toisen, jos alan komentamaan aikuista. Vaikka kyllähän se toinen on jo nolannut itsensä, jos alkaa omin päin siirtelemään sohvaa tms.
Minuakin nolottaa komentaa aikuista, mutta joskus on ihan pakko, kun hän itse ei tajua, että nyt ylitti rajat. Yleensä kuitenkin puutun lapsen käyttäytymiseen ja sivuutan aikuisen kokonaan. Kun ystävien lapset menivät olohuoneeseen voileipä kädessä ja rupesivat pomppimaan (vanhuuttaan aika raihnaisella) sohvalla, sanoin heille ystävällisesti mutta napakasti, että heidän olisi syytä siirtyä takaisin ruokapöytään. Sanoin myös, että sohvalla pomppiminen on meillä kielletty. Lapset tottelivat, ja vanhemmat (onneksi) tajusivat pitää suunsa kiinni.
Ap:kin on ollut mielestäni kumman rauhallinen tuossa tilanteessa. Minä olisin varmaan sanonut viimeistään siinä vaiheessa, kun sohvaa ruvettiin avaamaan ensimmäisen kerran, että tuota leikkiä ei meillä sallita. Ja jos se ei olisi miehelle kelvannut, olisin sanonut, että synttärit ovat teidän kohdallanne päättyneet. Me jatkamme rauhallisten leikkien merkeissä.
Minusta tuossa ei olisi tarvinnut kieltää lasta. Vaan sanoa sille isälle, että "lopeta, sohvassa istutaan. Ja annapa sen lapsesi leikkiä rauhassa, älä riehuta sitä!"
Anna kun arvaan, oli sun tai miehesi veli?
Tuollaiseen vieraaseen en ole ikinä törmännyt, ja ilman muuta olisi ollut ok sinulta panna moinen ojennukseen.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuossa ei olisi tarvinnut kieltää lasta. Vaan sanoa sille isälle, että "lopeta, sohvassa istutaan. Ja annapa sen lapsesi leikkiä rauhassa, älä riehuta sitä!"
Anna kun arvaan, oli sun tai miehesi veli?
Tuollaiseen vieraaseen en ole ikinä törmännyt, ja ilman muuta olisi ollut ok sinulta panna moinen ojennukseen.
Lapsen lailla riehuvalle miehelle ei tuollainen "lopeta" kehoitus tehoa.
Oliskin veli niin voisi käyttää tehokkaampia keinoja kuten silloin kun oltiin lapsia :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, meillä on kanssa yks tuollainen iskä lähipiirissä! Ja on vielä sukulaisen kanssa naimisissa, niin ei siitä noin vaan pääse eroon.
Lapsi, 6-v poika, on ihan ok ja osaa leikkiä kivasti muiden kanssa mutta jotenkin toi isä aina villitsee sen ja sen jälkeen muut lapset riehumaan.
Viimeksi alkoi jotain sohvaa siirtämään niin että sohvan takana sähköjohdot takertui ja melkein lensi telkkari lattialle. Ja itse olet että mitähän v***ua täällä tapahtuu?! Aikuisen miehen komentaminen on muuten yllättävän vaikeaa. Siis jos toinen ei ymmärrä kohteliasta kehotusta, niin pitääkö sille huutaa että lopeta!
Usein tän sukulaisperheen vierailut johtaa vielä heidän keskinäiseen perheriitaan kun äiti alkaa komentaa lasta ja isä alkaa huutaa että älä aina komenna sitä vaan anna toisen olla lapsi tms.
Mä koen jotenkin nolaavani toisen, jos alan komentamaan aikuista. Vaikka kyllähän se toinen on jo nolannut itsensä, jos alkaa omin päin siirtelemään sohvaa tms.
Toi nolouden tunne on niin totta! Että tässä mä komennan aikuista ihmistä kuin pahaista kakaraa.
Vierailija kirjoitti:
Ai tässäkö on nyt teidän mielestä tärkeintä se pointti, että 2-vuotias on liian pieni kaverisynttäreihin :D
Eihän nää edes ollut kaverisynttärit, kun mummi ja vaarikin oli paikalla. Eiköhän muut lapset olleet serkkuja tms. läheisiä myös.
Pitäisikö sukulaislapsia kieltää tulemasta, kun päivänsankari on liian pieni?
2- v ei tarvitse mitään kaverisynttäreitä