Lue keskustelun säännöt.
Miksi kirjojen lukeminen on niin vaikeaa?
29.04.2018 |
Luin nuorena paljon, mutta nykyään mun on vaikea päästä muutamaa sivua pidemmälle, vaikka tiedän nauttivani kirjoista kunhan pääsen vauhtiin. Johtuukohan älypuhelimesta vai mistä, että kirjojen lukemisesta on tullut niin vaikeaa? Onko kukaan muu huomannut itsestään samanlaista muutosta?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuutta ei ole mitään syytä lukea. Hukkaan heitettyä aikaa. Sama asia kuin että katsoo jonkun hömppäelokuvan.
Niinpä niin, vain täällä käytetty aika on oikein. Samoin muu vastaava on oikein ja tärkeää. Älä jätä sekunniksikaan puhelintasi, sehän on nykyaikaa, tärkeintä maailmassa. Muuten missaat elämäsi.
Minulla ei ole älypuhelinta, mutta lukeminen on silti muuttunut vaikeaksi. Johtuisiko pelkästään näistä aktiivisista verkoista ympärillä? Tavallinen kännykkäkin on verkkoon yhteydessä usein ja samoin tietokoneen yhteys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjallisuutta ei ole mitään syytä lukea. Hukkaan heitettyä aikaa. Sama asia kuin että katsoo jonkun hömppäelokuvan.
Niinpä niin, vain täällä käytetty aika on oikein. Samoin muu vastaava on oikein ja tärkeää. Älä jätä sekunniksikaan puhelintasi, sehän on nykyaikaa, tärkeintä maailmassa. Muuten missaat elämäsi.
Kun lukee niin siinä on kuitenkin uppoutunut vieraaseen tarinaan.
Monet joulut minäkin pilasin lukemalla, kunnes tajusin lopettaa. Enkä ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Sinuhen kerronnan tasot vain pahentaa tilannetta kun ne jäävät valjuiksi. Juuri siinä kirjan huonous piileekin. Tasoja olisi saanut olla vähemmän ja henkilöhahmojen luonnetta ja syvyyttä enemmän.
On myös lukijan vika jos tykkää Sinuhesta. Kirjana on keskinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Luin kirjan kauan sitten. Ihan hyvä kirja. Kuuntelin äänikirjana, aivan loistava. Vasta silloin ymmärsin, kuinka monitahoinen ja hauskakin kirja se on. Ehkä toisella kerralla menee paremmin perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Sinuhen kerronnan tasot vain pahentaa tilannetta kun ne jäävät valjuiksi. Juuri siinä kirjan huonous piileekin. Tasoja olisi saanut olla vähemmän ja henkilöhahmojen luonnetta ja syvyyttä enemmän.
On myös lukijan vika jos tykkää Sinuhesta. Kirjana on keskinkertainen.
ja jatkaa että kirjassa on paljon tasoja juuri sen takia koska kirjailija ei osaa syvällistä kerrontaa. Kirja on juuri elokuvakäsikirjoitus. Eikä häävin elokuvan.
Sinuhessa on paljon töksähtelevyyttä. Lukija odottaa jotain mitä ei sitten koskaan kirjasta löydykkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Yhtä hyvin voisi tehdä tutkielman Aku Ankasta. Ei se kirjan taso tutkielmia tekemällä parane.
Waltari ei esim. ollut edes käynyt Egyptissä. Hän on keksinyt kirjassa kaiken omasta päästään. Hän esittää Egyptiläistä kulttuuria ilman että tietää siitä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Sinuhen kerronnan tasot vain pahentaa tilannetta kun ne jäävät valjuiksi. Juuri siinä kirjan huonous piileekin. Tasoja olisi saanut olla vähemmän ja henkilöhahmojen luonnetta ja syvyyttä enemmän.
On myös lukijan vika jos tykkää Sinuhesta. Kirjana on keskinkertainen.
Ohis.
Tarkoitat, että se on helmiä sioille?
Kyllä, siitä ei ole vaikea olla eri mieltä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata pakottaa itseään lukemaan, se vie ne viimeisetkin kiinnostuksen rippeet.
Älypuhelimet ym. vie aikaa. Kokeilkaa laittaa netti vähäksi aikaa kiinni, tuo kummasti rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mulla lukeminen vaikeutui selvästi sen jälkeen kun hankin älypuhelimen. Puhelimen laittaminen äänettömälle tekee keskittymisestä vieläkin vaikeampaa, koska koen jatkuvaa tarvetta seurata puhelinta: Työkeikkoja tarjotaan tekstarilla ja ne jää saamatta jos en vastaa nopeasti. Ja jos olen liian usein tavoittamattomissa, töitä ei ehkä tarjota enää lainkaannb
Jos joudun päivystämään puhelinta, luen puhelimella e-kirjoja. Silloin voi rauhassa keskittyä kirjaan, kun mahdolliset tärkeät viestit pompsahtavat heti silmien eteen. Turhista sovelluksista kannattaa toki ottaa pois kyseinen ominaisuus, ja hiljentaa esim. ei-tärkeät WhatsApp-keskustelut. Voisiko toimia sinullakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mulla lukeminen vaikeutui selvästi sen jälkeen kun hankin älypuhelimen. Puhelimen laittaminen äänettömälle tekee keskittymisestä vieläkin vaikeampaa, koska koen jatkuvaa tarvetta seurata puhelinta: Työkeikkoja tarjotaan tekstarilla ja ne jää saamatta jos en vastaa nopeasti. Ja jos olen liian usein tavoittamattomissa, töitä ei ehkä tarjota enää lainkaannb
Jos joudun päivystämään puhelinta, luen puhelimella e-kirjoja. Silloin voi rauhassa keskittyä kirjaan, kun mahdolliset tärkeät viestit pompsahtavat heti silmien eteen. Turhista sovelluksista kannattaa toki ottaa pois kyseinen ominaisuus, ja hiljentaa esim. ei-tärkeät WhatsApp-keskustelut. Voisiko toimia sinullakin?
E-kirjat ei vastaa paperikirjoja. Tutkimusten mukaan paperilta luettu jää näytöltä luettua paremmin mieleen, ja monia muitakin eroja varmasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Yhtä hyvin voisi tehdä tutkielman Aku Ankasta. Ei se kirjan taso tutkielmia tekemällä parane.
Waltari ei esim. ollut edes käynyt Egyptissä. Hän on keksinyt kirjassa kaiken omasta päästään. Hän esittää Egyptiläistä kulttuuria ilman että tietää siitä yhtään mitään.
No totta kai Aku Ankasta on tehty tutkielmia, useitakin
http://lmgtfy.com/?q=Aku+Ankka+gradu
Egyptin nykyisellä kulttuurillla ei juuri ole tekemistä Sinuhe Egyptiläisen ajankuvan kanssa, kuten jokainen Egyptissä käynyt osaisi sinulle kertoa. Yhteneväisyyksiä ovat lähinnä ilmasto, Niili ja muinaisjäänteet.
Waltari perehtyi aiheeseen varsin huolellisesti Egyptologiaan kirjallisuuden ja paikan päällä käyneiden tutkijoiden kertomusten kautta joka oli siihen aikaan suosittu ja paljon esillä oleva aihe mm. yleisöluentoineen. Paremman kuvan hän näin asioista sai kun paikan päällä turistina.
Mutta sen enempiä tässä ruutia haaskaamatta, niin mitäpä jos lukisit sen linkatun gradun, sikäli kun ennakkoluuloistasi kykenet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Yhtä hyvin voisi tehdä tutkielman Aku Ankasta. Ei se kirjan taso tutkielmia tekemällä parane.
Waltari ei esim. ollut edes käynyt Egyptissä. Hän on keksinyt kirjassa kaiken omasta päästään. Hän esittää Egyptiläistä kulttuuria ilman että tietää siitä yhtään mitään.
No totta kai Aku Ankasta on tehty tutkielmia, useitakin
http://lmgtfy.com/?q=Aku+Ankka+gradu
Egyptin nykyisellä kulttuurillla ei juuri ole tekemistä Sinuhe Egyptiläisen ajankuvan kanssa, kuten jokainen Egyptissä käynyt osaisi sinulle kertoa. Yhteneväisyyksiä ovat lähinnä ilmasto, Niili ja muinaisjäänteet.
Waltari perehtyi aiheeseen varsin huolellisesti Egyptologiaan kirjallisuuden ja paikan päällä käyneiden tutkijoiden kertomusten kautta joka oli siihen aikaan suosittu ja paljon esillä oleva aihe mm. yleisöluentoineen. Paremman kuvan hän näin asioista sai kun paikan päällä turistina.
Mutta sen enempiä tässä ruutia haaskaamatta, niin mitäpä jos lukisit sen linkatun gradun, sikäli kun ennakkoluuloistasi kykenet.
"Waltari ei esim. ollut edes käynyt Egyptissä. Hän on keksinyt kirjassa kaiken omasta päästään. Hän esittää Egyptiläistä kulttuuria ilman että tietää siitä yhtään mitään."
On totta, ettei Waltari käynyt Egyptissä ei monissa muissakaan niistä maista, joista hän kirjoittanut. Tästä huolimatta hänen kirjoistaan ei juuri löydy historiaa koskevia virheitä, koska hän perehtyi asioihin hyvin, kuten joku jo tuolla edellä kirjoittikin, eikä suinkaan keksinyt asioita omasta päästään.
Minulla ei älypuhelin ole vienyt lukuintoa, vietän yleensä hyvin vähän aikaa kännykän kanssa, mutta sen olen huomannut, että kun pari vuotta sitten aloitin vaativamman työn, on se vienyt jaksamisen lähes kaikelta muulta. Aiemmin luin 2-3 kirjaa viikossa, nyt en enää yllä samaan välttämättä edes kuukaudessa. Varsinkin uusia kirjoja on vaikea aloittaa, niin että nykyään luen suureksi osaksi niitä samoja vanhoja, jotka osaan jo lähes ulkoa ja joihin ei tarvitse keskittyä samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit
Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.
Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.
Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.
Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…
Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.
Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.
Yhtä hyvin voisi tehdä tutkielman Aku Ankasta. Ei se kirjan taso tutkielmia tekemällä parane.
Waltari ei esim. ollut edes käynyt Egyptissä. Hän on keksinyt kirjassa kaiken omasta päästään. Hän esittää Egyptiläistä kulttuuria ilman että tietää siitä yhtään mitään.
No totta kai Aku Ankasta on tehty tutkielmia, useitakin
http://lmgtfy.com/?q=Aku+Ankka+gradu
Egyptin nykyisellä kulttuurillla ei juuri ole tekemistä Sinuhe Egyptiläisen ajankuvan kanssa, kuten jokainen Egyptissä käynyt osaisi sinulle kertoa. Yhteneväisyyksiä ovat lähinnä ilmasto, Niili ja muinaisjäänteet.
Waltari perehtyi aiheeseen varsin huolellisesti Egyptologiaan kirjallisuuden ja paikan päällä käyneiden tutkijoiden kertomusten kautta joka oli siihen aikaan suosittu ja paljon esillä oleva aihe mm. yleisöluentoineen. Paremman kuvan hän näin asioista sai kun paikan päällä turistina.
Mutta sen enempiä tässä ruutia haaskaamatta, niin mitäpä jos lukisit sen linkatun gradun, sikäli kun ennakkoluuloistasi kykenet.
Ei ole mitään järkeä lukea analyysejä itsestäänselvyyksistä. Vähän sama kuin alkaisin analysoimaan ja arvuuttelemaan että minne minun oma varjoni on kulloinkin menossa.
En keksi ainuttakaan syytä lukea Harry Potteria. Kyseessähän on satukirja.