Miksi kirjojen lukeminen on niin vaikeaa?

Mulla ei ole älypuhelinta, mutta matkoillakin mukana kulkeva läppäri on (ja tietty työpaikalla toinen kone). Olen huomannut kuluttavani tosi paljon aikaa netissä (täällä, uutispalstoilla, Facebookissa, foorumeilla, tv-kanavien sivuilla katsomassa sarjoja...)

Pyrin nykyään rauhoittamaan ainakin iltaisin tunnin tai pari ihan vain kirjan lukemiseen. Tällä hetkellä mulla on pino brittiläisiä julkaistuja päiväkirjoja, joita on todella kiinnostava ja mukava lukea ennen nukkumaanmenoa. (Britanniassa alkoi jo 30-luvulla, ennen toista maailmansotaa kiinnostava "Mass Observation" -projekti, jossa sadat vapaaehtoiset kaikista yhteiskuntaluokista pitivät päiväkirjaa, jonka sitten antoivat projektin arkistoon - tarkoituksena oli kartoittaa brittien jokapäiväistä elämää, ja nyt näitä päiväkirjoja on julkaistu kokoelmina. Mulla on mm. "Our Hidden Lives", "We Are at War" ja "A Notable Woman" lukupinossa, jos joku on kiinnostunut. Kaikki ovat Simon Garfieldin toimittamia.)

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei älypuhelin ole vienyt lukuintoa, vietän yleensä hyvin vähän aikaa kännykän kanssa, mutta sen olen huomannut, että kun pari vuotta sitten aloitin vaativamman työn, on se vienyt jaksamisen lähes kaikelta muulta. Aiemmin luin 2-3 kirjaa viikossa, nyt en enää yllä samaan välttämättä edes kuukaudessa. Varsinkin uusia kirjoja on vaikea aloittaa, niin että nykyään luen suureksi osaksi niitä samoja vanhoja, jotka osaan jo lähes ulkoa ja joihin ei tarvitse keskittyä samalla lailla.

Kaunokirjallisuuden lukeminen on pakoa omasta elämästä ja todellisuudesta. Viihdettä samassa merkityksessä kuin telkkarin "ällitällit". Ehkä tyhmät ihmiset saavat lukemisesta jotain sivistystä. Tosin vaikea hyväksyä että niin tyhmiä olisi.

Fiksu ihminen tietää että on asioita joita hän ei tiedä. Kun hän tapaa uuden asian niin ei lennä persielleen hämmästyksestä. Kun taas tyhmä ei tätä filosofiaa tajua vaan hän yrittää kokea ja tietää kaikki asiat. Tämän takia tyhmä koko ajan yrittää sivistyä. Fiksulla ei ole mitään tyhjää kohtaa mitä hänen pitäisi koko ajan täyttää "itseään kehittämällä". Kaiken lisäksi tyhmä sitten vielä yrittää päteä nippelitiedolla:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, nuorempana tuli luettua paljon enemmän, ennen älypuhelinaikaa. Lukeminen on aikalailla vähentynyt itselläkin juuri keskittymiskyvyn puutteen vuoksi, mutta yritän välillä vaan laittaa puhelimen vaikka toiseen huoneeseen ja päätän, että nyt luen edes vähän aikaa. On kyllä aika vaikeaa joutua ns.uudelleen aloittamaan lukeminen...Pitää aloittaa ns.helpoista kirjoista, esim.dekkarit

Sain pari vuotta sitten saman vinkin ns. helpoilla kirjoilla aloittamisesta, mutta mulla se ei toiminut lainkaan. Ei vaikka kuinka koitin lukea dekkareita, kevyitä bestsellereitä, lapsuuden/nuoruuden suosikkisarjojani ja muita helppoja kirjoja. Ne tuntui aina pakkopullalta, koska niiden sisältö oli niin ohutta eikä ne tarjonnut sen tason lukuelämyksiä joita kaipasin.

Vasta Sinuhe egyptiläinen sai lukemisen taas maistumaan.

Sinuhe Egyptiläinen ei ole häävi kirja. Sitä lukiessa huomaa töksähtelevän juonen ja etukäteen suunnitellut tarinankäänteet. Kirjasta jää tunne että joku on päättänyt tehdä 10 punnerrusta ja sitten tekee ne. Kirjasssa maistuu "suoritus". On keksitty juoni mutta ei ole osattu sitten kirjoittaa kovin hyvin. Kirjan henkilöhahmoissa ei ole syvyyttä vaan jäävät valjuiksi hahmoiksi joita siirrellään tapahtumasta toiseen.

Mitäpä, jos perehtyisit hieman siihen mitä näkökulmia ja kerronnan tasoja kirjasta ovat löytäneet. Alla linkki yhteen pro gradu tutkielmaan siitä, se on suomeksi ja helpommasta päästä aloittaa.

https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/37217/URN:NBN:fi:j…

Tämä vinkki ihan sillä, että mitä enemmän kykenet kehittymään lukijana, niin saat enemmän ja osaat nauttia lukemastasi.

Sinuhe Egyptiläinen on kirjana harvinaisen sisältörikas, mutta sen oivaltaminen edellyttää lukijalta kykyä vastaanottaa sitä.

Yhtä hyvin voisi tehdä tutkielman Aku Ankasta. Ei  se kirjan taso tutkielmia tekemällä parane.

Waltari ei esim. ollut edes käynyt Egyptissä. Hän on keksinyt kirjassa kaiken omasta päästään. Hän esittää Egyptiläistä kulttuuria ilman että tietää siitä yhtään mitään.

No totta kai Aku Ankasta on tehty tutkielmia, useitakin

http://lmgtfy.com/?q=Aku+Ankka+gradu

Egyptin nykyisellä kulttuurillla ei juuri ole tekemistä Sinuhe Egyptiläisen ajankuvan kanssa, kuten jokainen Egyptissä käynyt osaisi sinulle kertoa. Yhteneväisyyksiä ovat lähinnä ilmasto, Niili ja muinaisjäänteet.

Waltari perehtyi aiheeseen varsin huolellisesti Egyptologiaan kirjallisuuden ja paikan päällä käyneiden tutkijoiden kertomusten kautta joka oli siihen aikaan suosittu ja paljon esillä oleva aihe mm. yleisöluentoineen. Paremman kuvan hän näin asioista sai kun paikan päällä turistina.

Mutta sen enempiä tässä ruutia haaskaamatta, niin mitäpä jos lukisit sen linkatun gradun, sikäli kun ennakkoluuloistasi kykenet.

Ei ole mitään järkeä lukea analyysejä itsestäänselvyyksistä. Vähän sama kuin alkaisin analysoimaan ja arvuuttelemaan että minne minun oma varjoni on kulloinkin menossa.

Rohkenen epäillä, ettet itse asiassa sitäkään täysin ymmärrä. Vedät mutkia suoraksi ja kuvittelet, että asia on sillä selitetty.

Valon ja varjon suhde sekä käyttäytyminen eri tilanteissa on paljon monimutkaisempaa kun asiaan perehtymätön luulee. Jos epäilet, niin otapa ja lukaise joku valokuvauksen perusteos ja käy vaikka henkilö- ja tuotevalokuvausta työkseen tekevän tai opettavan juttusilla. Huomaat tietäväsi juttutuokion jälkeen hieman enemmän ja se, ettei se niin yksinkertainen asia olekaan.

Pidemmälle asiassa perehdyttyäsi, päädyt miettimään valon kaksoisluonteen (aalto- ja partikkelimuoto) vaikutuksia kvanttimekaniikan osalta. Ja kyllä, se vaikuttaa myös varjon muodostumiseen — sinustakin.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Aalto-hiukkasdualismi

ps. Maailmassa on paljon päällepäin yksinkertaiselta näyttäviä asioita, joiden tarkemman ymmärtämisen vaiva saattaa äkkinäiseen päätelmiin tottuneen yllättää.

up