En saa taottua miehen päähän, miten epäreilu työnjakomme on!

Vierailija kirjoitti:

Aika vähäinen on ap:n auktoriteetti, jos ei edes pysty äijälle sanomaan, että tuossa lista, tuo ruoat.

Eli ap:n tehtävä kuitenkin puolet hommasta: suunniteltava päivän ruoka, tarkistettava mitä aineksia on ja lopuista tehtävä lista (ja oletettavasti tietysti myös valmistaa ruoan). Miten mies ei osaa tätä itse?

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.

Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.

Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?

Itselleni tämä oli vain helpotus eron jälkeen. Kun suhtautuu siihen, että kaikki taloudenhoito on todellakin omalla vastuulla, se ei enää tunnu samanlaiselta taakalta kuin silloin, kun toisen pitäisi hoitaa siitä oma osuutensa, mutta se aina jää. Silloin sen kaiken taloudenhoidon lisäksi yllä leijuu sankka vitutus siitä, että taas se toinen luistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.

Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.

Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?

Itselleni tämä oli vain helpotus eron jälkeen. Kun suhtautuu siihen, että kaikki taloudenhoito on todellakin omalla vastuulla, se ei enää tunnu samanlaiselta taakalta kuin silloin, kun toisen pitäisi hoitaa siitä oma osuutensa, mutta se aina jää. Silloin sen kaiken taloudenhoidon lisäksi yllä leijuu sankka vitutus siitä, että taas se toinen luistaa.

Sama homma. Jo se, ettei tarvinnut enää jaksaa jatkuvia pettymyksiä ja epäreiluutta, teki yksinhuoltajuudesta helpompaa kuin parisuhteesta vapaamatkustajan kanssa. Erossa yksi huollettava poistui = vähemmän pyykkiä, tiskiä, ruokaa, kauppakasseja ja sotkua. Joskus vaihtamalla paranee, ja seuraavalla kierroksella minäkin osasin jo valita paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.

Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.

Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?

Itselleni tämä oli vain helpotus eron jälkeen. Kun suhtautuu siihen, että kaikki taloudenhoito on todellakin omalla vastuulla, se ei enää tunnu samanlaiselta taakalta kuin silloin, kun toisen pitäisi hoitaa siitä oma osuutensa, mutta se aina jää. Silloin sen kaiken taloudenhoidon lisäksi yllä leijuu sankka vitutus siitä, että taas se toinen luistaa.

Tämä oli minunkin kokemukseni. Sain vauvan yh:na, mutten kokenut elämää koskaan epäreiluksi. Olin päinvastoin ylpeä siitä, että pärjäsin niin hienosti.

Kun tapasin myöhemmin mieheni ja muutimme yhteen, alkoi vtutus. Hänelle pitää joka kerta sanoa erikseen, että tekisitkö tuon tai tuon, vaikka kumpikin maksaa kuluista yhtä paljon. Kulunikaan eivät ole edes pienentyneet, koska maksan omat ja lapseni kulut ja mies omansa ja asunto on isompi eli siihen menee enemmän rahaa, minulta yhtä paljon kuin minulla meni ennen pienempään yksin. Mies on saanut tässä kodinhoitajan ja seksikumppanin. Mietin, että jos suhde muuttuu tästä huonommaksi jollain sektorilla, niin otan eron, koska vastineeksi tästä epätasa-arvoisesta työnjaosta ilman muita, selkeästi hyviä kompensoivia tekijöitä elämäntilanteeni on huonompi kuin ilman miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.

Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.

Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?

Itselleni tämä oli vain helpotus eron jälkeen. Kun suhtautuu siihen, että kaikki taloudenhoito on todellakin omalla vastuulla, se ei enää tunnu samanlaiselta taakalta kuin silloin, kun toisen pitäisi hoitaa siitä oma osuutensa, mutta se aina jää. Silloin sen kaiken taloudenhoidon lisäksi yllä leijuu sankka vitutus siitä, että taas se toinen luistaa.

Tämä oli minunkin kokemukseni. Sain vauvan yh:na, mutten kokenut elämää koskaan epäreiluksi. Olin päinvastoin ylpeä siitä, että pärjäsin niin hienosti.

Kun tapasin myöhemmin mieheni ja muutimme yhteen, alkoi vtutus. Hänelle pitää joka kerta sanoa erikseen, että tekisitkö tuon tai tuon, vaikka kumpikin maksaa kuluista yhtä paljon. Kulunikaan eivät ole edes pienentyneet, koska maksan omat ja lapseni kulut ja mies omansa ja asunto on isompi eli siihen menee enemmän rahaa, minulta yhtä paljon kuin minulla meni ennen pienempään yksin. Mies on saanut tässä kodinhoitajan ja seksikumppanin. Mietin, että jos suhde muuttuu tästä huonommaksi jollain sektorilla, niin otan eron, koska vastineeksi tästä epätasa-arvoisesta työnjaosta ilman muita, selkeästi hyviä kompensoivia tekijöitä elämäntilanteeni on huonompi kuin ilman miestä.

Tuo loppu taitaa olla syy siihen, miksi naiset ovat niin usein miehiä tyytyväisempiä sinkkuuteen. Naisella valitettavan usein parisuhde tuntuu laskevan elämänlaatua, miehellä nostavan (jep, rankkaa yleistystä).

Täällä palstalla on keskustelu nimeltä "lopetin olemasta mieheni äiti ja nyt seuraukset.." - tai joku vastaava. Siellä kirjoittelee Mies-83 ja jotenkin musta tuntuu että olet sen ukon puoliso.. 😶 Oikeasti. Se mies selittää kun toista puoliskoa tuosta kirjoituksestasi. Käypä lukemassa niin samalla pääset vähän miehesi pään sisälle, että mikä ajatusmaailma sillä on.

Koti ja perhe on yhteinen joten sen huoltaminen pitää myös olla yhteistä. Ansaitset parempaa, samoin lapset!

Vierailija kirjoitti:

Täällä palstalla on keskustelu nimeltä "lopetin olemasta mieheni äiti ja nyt seuraukset.." - tai joku vastaava. Siellä kirjoittelee Mies-83 ja jotenkin musta tuntuu että olet sen ukon puoliso.. 😶 Oikeasti. Se mies selittää kun toista puoliskoa tuosta kirjoituksestasi. Käypä lukemassa niin samalla pääset vähän miehesi pään sisälle, että mikä ajatusmaailma sillä on.

Koti ja perhe on yhteinen joten sen huoltaminen pitää myös olla yhteistä. Ansaitset parempaa, samoin lapset!

Ei voi olla. Mies-83 kertoi niin moneen kertaan, miten heillä on vaimonkin mielestä hyvä ja toimiva työnjako. Ainoa puute oli se, että vaimo ei viitsinyt silittää miehen paitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vähitellen liusuttu "miesten työt" ja "naisten työt" jaotteluun lasten syntymän ja omakotitaloon muuton jälkeen. Asumme kaupunkialueella eikä meillä ole takkaa. Lumitöitä ei ole tarvinnut tänä talvena montaa kertaa tehdä. Meillä ei tarvitse tehdä tai hankkia mistään polttopuita. Ulkona ei tähän aikaan vuodesta voi vielä muutenkaan tehdä mitään. Sen sijaan mies saattaa tuntikausia järjestellä harrastukseensa liittyviä välineitä ja ilmeisesti tämä on hänen mielestään riittävää osallistumista kotitöihin. Muista kotitöistä mies luistelee kiihtyvällä tahdilla. Enää hän ei viitsi edes omia jälkiään siivota.

Tänään huomautin voisiko hän siivota juomalasinsa lattialta pois, hän vastasi "aina sä nalkutat". En kerta kaikkiaan suostuu siihen, että kävelisin miehen perässä siivoamassa. Hän sanoi, että täytyy mennä ostamaan laastia, koska hän haluaa muurata grillin. Meillä on jo uusi grilli emmekä me todellakaan tarvitse hiili- ja kaasugrillin lisäksi enää kolmatta grilliä! Lähtiessään hän totesi, että jääkaappi on melko tyhjä ja, että tarvitsisi käydä kaupassa. Mies siis lähti rautakauppaan ja minä rupesin lasten kanssa siivoamaan. Kun hän tuli takaisin parin tunnin päästä, kysyin missä ruuat ovat. Hän ei ollut käynyt ruokakaupassa, koska en ollut sanonut! Hänellä ei myöskään ollut puhelinta mukana, joten en voinut soittaa ja varmistaa,e ttä hän kävisi kaupassa. Kaivoin sitten pakastimesta ruokatarpeet ja tein ruuan. Nyt hän tuli sitten syömään valmiiseen pöytään.

Mies ei myöskään osallistu lainkaan lasten asioiden hoitamiseen. Häntä ei kiinnosta tippaakaan lasten polikäynnit tai koulunkäynti. Hän ei tajua, että nykyään lasten koulussa vaaditaan enemmän osallistumista, kun hänen nuoruudessaan. Hän käy harvakseltaan kaupassa, mutta tuomisena saattaa olla vian paketti jauhelihaa, leipää ja maitoa. Olemme kokeilleet vaikka mitä sopimuksia yms että tämä olisi tasaista, mutta aina homma palaa tähän samaan, että mies luistelee kaikesta ja minä saan viime kädessä vastata kaikesta. Olen yrittänyt puhua, itkeä ja raivota. Mikään ei tunnu auttavan.

Auttaako tässä enää muu kuin ero? Suhteemme alussa mies oli todella siisti ja pedantti kodinhoidossa, mutta viime vuosina olemme liusuneet nykyiseen tilanteeseen.

Tää voi tulla sulle yllätyksenä, mutta et sinä ole mikään kodin auktoriteetti jonka täytyy suostua tai olla suostumatta toisen siisteyskäsitykseen. Kyllä se mies huomaa, että ei tää ole ihan hyvä homma jos on oikeasti niin sottainen kun väität olevan. Hieman yksinkertainen hän kyllä tuntuu olevan, jos ei rautakauppareissulla käy samalla kertaa ruokakaupassa..

Ei huomaa, ei oikeasti huomaa.. itkee kyllä kun ei ole yhtään puhdasta t-paitaa tai kaikki kaapissa ei ole yhtään juomalasia. Mutta ei näe yhteyttä tämän tilanteen ja sen kanssa, että kaikki paidat on likaisena makkarin lattialla juomalasien vieressä hänen jäljiltään... ja en ole edes ap. Ja oma mies on rahoitusalalla osakkaana, eli ei pitäisi järjenjuoksussa olla mitään vikaa.

😅

Palkatkaa viikkosiivooja. Tai ostakaa robotti-imuri. Helpottaa muuta arkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.

Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.

Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?

Itselleni tämä oli vain helpotus eron jälkeen. Kun suhtautuu siihen, että kaikki taloudenhoito on todellakin omalla vastuulla, se ei enää tunnu samanlaiselta taakalta kuin silloin, kun toisen pitäisi hoitaa siitä oma osuutensa, mutta se aina jää. Silloin sen kaiken taloudenhoidon lisäksi yllä leijuu sankka vitutus siitä, että taas se toinen luistaa.

Ap täällä! Kiva kuulla etten ole yksin. Olen miettinyt, että olisiko helpompi kokonaan olla yksin. Säästyisi ainakin sanomisen vaiva. En haluaisi rikkoa perhettä, mutta en toisaalta kestä nykyistäkään tilannetta. On todella kuluttavaa olla koko ajan kuin perseelle ammuttu karhu ja pettyä siihen ettei toinen näe mitään vaivaa perheensä eteen.

Vierailija kirjoitti:

Makaat kotona lasten varjolla ja mies raataa niska limassa töissä, eikö niinkin ?

Miten tämä hullu jaksaa jankuttaa täällä ketjusta toiseen?

Ihmettelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makaat kotona lasten varjolla ja mies raataa niska limassa töissä, eikö niinkin ?

Miten tämä hullu jaksaa jankuttaa täällä ketjusta toiseen?

Ihmettelen.

Joillekin on ylivoimaista ymmärtää, että nykyään myös naiset käy töissä.

Vierailija kirjoitti:

Palkatkaa viikkosiivooja. Tai ostakaa robotti-imuri. Helpottaa muuta arkea.

Minkä merkkinen robotti-imuri nostaa lattialle jätetyt juomalasit tiskikoneeseen?

Tuo vaikuttaa myös kommunikaatio-ongelmalta. Pariterapia voisi ehkä auttaa. Tai kirkon perheneuvonta. Uskon, että noihin kotitöihin voi löytyä yhteinen sävel. Miehesi kuotenkin tekee joitakin perinteisiä miehen töitä. Oletteko puhumeet koskaan, miten kotityöt jaetaan? Jos hän ajattelee, että esim. tiskaus ja siistiminen ovat naisten töitä? Voimia paljon tilanteeseen ja toivottavasti miehesi alkaisi auttamaan lisää kotitöissä.