En saa taottua miehen päähän, miten epäreilu työnjakomme on!
Meillä on vähitellen liusuttu "miesten työt" ja "naisten työt" jaotteluun lasten syntymän ja omakotitaloon muuton jälkeen. Asumme kaupunkialueella eikä meillä ole takkaa. Lumitöitä ei ole tarvinnut tänä talvena montaa kertaa tehdä. Meillä ei tarvitse tehdä tai hankkia mistään polttopuita. Ulkona ei tähän aikaan vuodesta voi vielä muutenkaan tehdä mitään. Sen sijaan mies saattaa tuntikausia järjestellä harrastukseensa liittyviä välineitä ja ilmeisesti tämä on hänen mielestään riittävää osallistumista kotitöihin. Muista kotitöistä mies luistelee kiihtyvällä tahdilla. Enää hän ei viitsi edes omia jälkiään siivota.
Tänään huomautin voisiko hän siivota juomalasinsa lattialta pois, hän vastasi "aina sä nalkutat". En kerta kaikkiaan suostuu siihen, että kävelisin miehen perässä siivoamassa. Hän sanoi, että täytyy mennä ostamaan laastia, koska hän haluaa muurata grillin. Meillä on jo uusi grilli emmekä me todellakaan tarvitse hiili- ja kaasugrillin lisäksi enää kolmatta grilliä! Lähtiessään hän totesi, että jääkaappi on melko tyhjä ja, että tarvitsisi käydä kaupassa. Mies siis lähti rautakauppaan ja minä rupesin lasten kanssa siivoamaan. Kun hän tuli takaisin parin tunnin päästä, kysyin missä ruuat ovat. Hän ei ollut käynyt ruokakaupassa, koska en ollut sanonut! Hänellä ei myöskään ollut puhelinta mukana, joten en voinut soittaa ja varmistaa,e ttä hän kävisi kaupassa. Kaivoin sitten pakastimesta ruokatarpeet ja tein ruuan. Nyt hän tuli sitten syömään valmiiseen pöytään.
Mies ei myöskään osallistu lainkaan lasten asioiden hoitamiseen. Häntä ei kiinnosta tippaakaan lasten polikäynnit tai koulunkäynti. Hän ei tajua, että nykyään lasten koulussa vaaditaan enemmän osallistumista, kun hänen nuoruudessaan. Hän käy harvakseltaan kaupassa, mutta tuomisena saattaa olla vian paketti jauhelihaa, leipää ja maitoa. Olemme kokeilleet vaikka mitä sopimuksia yms että tämä olisi tasaista, mutta aina homma palaa tähän samaan, että mies luistelee kaikesta ja minä saan viime kädessä vastata kaikesta. Olen yrittänyt puhua, itkeä ja raivota. Mikään ei tunnu auttavan.
Auttaako tässä enää muu kuin ero? Suhteemme alussa mies oli todella siisti ja pedantti kodinhoidossa, mutta viime vuosina olemme liusuneet nykyiseen tilanteeseen.
Kommentit (95)
Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.
Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.
Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?
Vierailija kirjoitti:
Istuta mies alas ja sano, että olet totaalikyllästynyt tilanteeseen, kun muutosta ei ole tullut. Kirjoita valmiiksi paperille kohta kohdalta asiat, joihin haluat muutoksen. Laske laskurilla etuköteen arvio elatusmaksuista erossa ja omaisuuden ositukset ja kysy, haluaisiko mies mieluummin viikko viikko systeemin. Printtaa valmiiksi avioerokaavake. Anna miehelle kk aikaa muuttua.
Tosin älä tee näitä, jos arvelet miehen köyvän väkivaltaiseksi. Siinä tapauksessa löhde salaa lasten kanssa äläkä kerro erosta etukäteen.
Miehenhän ei ole mikään pakko suostua edes siihen yhteishuoltajuuteen. Toisekseen jos talosta on velkaa, jää ap ikivelkaiseksi täys-yyhooksi.
Nämä miesvihapalstan neuvot kaatuvat omaan nokkeluuteensa.
Ja ap tässä vaikuttaa olevan se aggressiivisempi ja arvaamattomampi osapuoli, mutta siitä viis koska #äitimyytti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin sanot ukolle että jos ei ala nyt tällä sekunnilla tekemään omaa osuuttaan, niin saa lähteä. Ja sitten toteutat uhkauksesi.
Näin kiinteistön omistajana huvittaa aina nämä "mies pihalle" jutut. Mihin se mies omasta kodistaan saa lähteä tai miksi ylipäätään pitäisi lähteä? Tottakai tuollaisessa tilanteessa on keskustelun paikka, mutta älkää nyt lapsellisiksi alkako noiden neuvojen kanssa.
Aika moni pariskunta omistaa kiinteistönkin 50/50. Itse en edes suostuisi muuhun. Aika monella on myös lainaa, ja aika monella on liikaa lainaa yhden maksettavaksi, jolloin erotilanteessa 1) joko se lähtee, joka ei pysty maksamaan toista ulos ja huushollia yksin, tai 2) molemmat lähtevät ja kiinteistö myydään. Mikä tässä oli epäselvää? - eri
Lähde reissaamaan kuukaudeksi, anna miehen hoitaa asiat sillä välin.
Kun tulet kotiin, et siivoa.
Eiköhän se todellisuus ala siinä vaiheessa valkenemaan miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.
Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.
Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?
Tuskin löytää parin lapsen kanssa. Yh-isi on naiselle huono diili. Mies myös maksaa elarit tulojensa mukaan, ellei ala lähivanhemmaksi.
Vaikutat siltä, että sun pinna on tosi kireellä. Ei millään pahalla. Yritä itekin vähän relata. Vois oikeesti auttaa. Ei noi jutut, mitä sun mies tekee kuulosta edes kovin pahalta. Miksi se yksi lasi lavuaarissa häiritsee sua niin paljon? Miksi ette mene yhdessä kauppaan? Jos miestä ei kiinnosta lasten kouluun liittyvät kokoukset, niin ole sinä se aktiivisempi osapuoli. Kaikki ei koskaan tule olemaan elämässä täydellistä, niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin sanot ukolle että jos ei ala nyt tällä sekunnilla tekemään omaa osuuttaan, niin saa lähteä. Ja sitten toteutat uhkauksesi.
Näin on. Ja jos nainen ei maksa omaa osuuttaan eli 50% asumis-, ruoka-, auto-, vakuutus-, sähkö-, lämmitys-, ja kaikista muista kustannuksista, niin saa lähteä.
Samalla logiikalla täysin reilu peli.
Kuulehan, miten tuo on edes teoreettisesti sama asia kuin kodin töiden jakaminen tasan?
Ja entä, kun kuten meillä minä ansaitsen enemmän kuin mies....
Tunnut pitävän annettuna, että isompi lompsa antaa oikeuden orjuuttaa muita.
Ei anna.
Voimafantasioi ihan rauhassa.
Jos laitetaan kaikki puoliksi, se koskee myös taloudellista vastuunkantoa.
Eikä niin että nainen yksin päättää mikä on kivaa ja mikä ei.
Mitä minä voimafantasioin?
Sinähän se tässä katsot, että isompi palkka oikeuttaa miehen omistamaan naisen ja komentamaan kotitöihin.
Totta kai se on yhdessä sovittava juttu, miten siistiä pitää olla yms.
Mutta joka kodissa - varsinkin pienten lasten kodissa - on aika lailla pakollisia kotihommia. Ruokaa pitää laittaa, vaatteita pestä ja edes jonkinlaista siivoakin ylläpitää. Koulun tapaamisiin on tultava ja lasta käyttää lääkärissä - niiden laiminlyönti johtaa lastensuojeluilmoitukseen.
Ja vain kusipää kuvittelee, että ap hoitaa noita, koska se on hänestä KIVAA. Mitä hän kirjoittikaan aloituksessaan....? Koetapa ottaa lääkkeet, pestä silmälasit ja lukea uudelleen, josko nyt tällä kertaa aukenisi sulle se, mistä tässä ketjussa on kyse.
Miksi kukaan haluaa enää lisääntyä suomalaisen naisen kanssa? Näitä sinunkaltaistesi kommentteja kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä.
Uusfeminismi on kammottava asia.
Sä olet (ymmärrettävästi) aika pihalla suomalaisesta perhe-elämästä. On ihan tavallista ja toivottavaa, että kotityöt ja lasten hoito ovat tasapuolisesti jaettu. Siinä ei ole mitään feminismiä vaan se on juuri sitä egalitarismia mitä "en ole feministi"-miehet aina kuuluttaa. Näin tuntemissani perheissä, joissa miehet ovat myös olleet hoitovapaalla ja ihan yhtä lailla vanhempia kuin äidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta ymmärrän, toisaalta en. Vaikea uskoa, että miehesi olisi ollut joskus pedantti. Taisit katsella häntä vaaleanpunaisten lasien läpi silloin.
Satun vain tietämään, millaisia pedantit ihmiset ovat. Heidän jäljiltään ei todellakaan jää mukeja lojumaan pöydille.
Jostain syystä miehesi ei oikein koe teidän perhettä omaksi jutukseen. Ehkä pitäisi erota. Silloin vastuu kaikesta jää sinulle? Taloudellinen tilanteesi muuttuu, muutatte vuokrakaksioon. Mies pystyy lunastamaan osuutesi talosta ja väsäilee noita grillejä omaan leppoiseen tahtiinsa tulevinakin vuosina omassa talossaan. Löytää ehkä suloisen tyttöystävänkin?Tuskin löytää parin lapsen kanssa. Yh-isi on naiselle huono diili. Mies myös maksaa elarit tulojensa mukaan, ellei ala lähivanhemmaksi.
Lapsiperheissä eron ottaa yleensä nainen ja mies alkaa kinuta jälkeenpäin yhteenpaluuta. Toinen näyttää siinä voittavan ja toinen häviävän.
Jos kuitenkin mielestäsi mies voittaa naisen ottaessa eron, niin sehän on vain hyvä asia, win ein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin sanot ukolle että jos ei ala nyt tällä sekunnilla tekemään omaa osuuttaan, niin saa lähteä. Ja sitten toteutat uhkauksesi.
Näin kiinteistön omistajana huvittaa aina nämä "mies pihalle" jutut. Mihin se mies omasta kodistaan saa lähteä tai miksi ylipäätään pitäisi lähteä? Tottakai tuollaisessa tilanteessa on keskustelun paikka, mutta älkää nyt lapsellisiksi alkako noiden neuvojen kanssa.
Aika moni pariskunta omistaa kiinteistönkin 50/50. Itse en edes suostuisi muuhun. Aika monella on myös lainaa, ja aika monella on liikaa lainaa yhden maksettavaksi, jolloin erotilanteessa 1) joko se lähtee, joka ei pysty maksamaan toista ulos ja huushollia yksin, tai 2) molemmat lähtevät ja kiinteistö myydään. Mikä tässä oli epäselvää? - eri
Jos ollaan avioliitossa eikä ole avioehtoa ja vaikka nainen omistaisi yksin talon, kaikki menee puoliksi. Suurituloisempi lunastaa puolison osuuden ja velan, hänellä on siihen taloudelliset rahkeet elikä maksukykyä.
Pienituloisen ei ole lainakelpoinen ilman vakuuksia ja maksukykyä.
Aina nämä raivopäämiesvihaajien neuvot ovat yhtä huvittavia, toisaalta todella säälittäviä.
Ap on tänään siis laittanut ruokaa ja raivonnut miehelleen. Todellista puurtamista tältä äityliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta kuin sanot ukolle että jos ei ala nyt tällä sekunnilla tekemään omaa osuuttaan, niin saa lähteä. Ja sitten toteutat uhkauksesi.
Näin on. Ja jos nainen ei maksa omaa osuuttaan eli 50% asumis-, ruoka-, auto-, vakuutus-, sähkö-, lämmitys-, ja kaikista muista kustannuksista, niin saa lähteä.
Samalla logiikalla täysin reilu peli.
Saako samalla systeemillä mies lähteä, kun nainen maksaa noista mainitsemistasi kustannuksista 80 prosenttia?
Ei vittu mitä vastauksia, älä ap kuuntele näitä, mies on vastuussa kotitöistä omalta osaltaan,jos ei niitä tee niinku kuuluu niin suuttuminen on ihan ymmärrettävää.
Mulle psykiatri+psykoterapeutti sanoi että mun masennus on saanut alkunsa juuri tälläisestä mitä ap kokee nyt, kyllä mieheni on 10 vuotta jättänyt omat sotkut mun siivottavaksi, kusipää k u n on.
samoin sano että tää on niinku teinipojan uhmaa vaimoa kohtaan, niinku murrosikäisellä pojalla äitiään vastaan.
Niinpä!! Mies on syyllinen siihe että aloittajaa vituttaa.
Varaa aika pari psykoterapeutille !
Vierailija kirjoitti:
Aina nämä raivopäämiesvihaajien neuvot ovat yhtä huvittavia, toisaalta todella säälittäviä.
Ap on tänään siis laittanut ruokaa ja raivonnut miehelleen. Todellista puurtamista tältä äityliltä.
Mä seurustelin nuorempana varakkaan miehen kanssa. Hänen vanhemmat olivat ostaneet asunnon. Mulla oli oma kämppä, soluasunto, mutta vietin paljon aikaa poikaystävän luona.
Kun meillä alkoi tenttikausi, oli helpompi olla hänen luona ja lukea, kun solu ei ollut koskaan hiljainen .
Lopulta muutin poikaystävän luo. Hän teki uraa ja teki paljon 10 h työpäiviä. Leikin kotirouvaa. Ostin ruokaa ja kokkailin, aina oli siistiä.
Yhtenä päivänä hänen vanhemmat tulivat kylään ja kysyivät paljon maksan vuokraa. Sanoin ostan ruokaa ja siivoan. Tämä ei riittänyt vaan olisi pitänyt maksaa markkinahinnasta 50%. Olimme sopineet poikaystävän kanssa en maksa, koska en olisi muuten muuttanut.
Onneksi tällöin oli kevät ja pääsin hyvin nopeasti takaisin soluun ja suhdekin samalla katkesi . Munattomia miehiä ei kannata pitää.
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelin nuorempana varakkaan miehen kanssa. Hänen vanhemmat olivat ostaneet asunnon. Mulla oli oma kämppä, soluasunto, mutta vietin paljon aikaa poikaystävän luona.
Kun meillä alkoi tenttikausi, oli helpompi olla hänen luona ja lukea, kun solu ei ollut koskaan hiljainen .
Lopulta muutin poikaystävän luo. Hän teki uraa ja teki paljon 10 h työpäiviä. Leikin kotirouvaa. Ostin ruokaa ja kokkailin, aina oli siistiä.
Yhtenä päivänä hänen vanhemmat tulivat kylään ja kysyivät paljon maksan vuokraa. Sanoin ostan ruokaa ja siivoan. Tämä ei riittänyt vaan olisi pitänyt maksaa markkinahinnasta 50%. Olimme sopineet poikaystävän kanssa en maksa, koska en olisi muuten muuttanut.
Onneksi tällöin oli kevät ja pääsin hyvin nopeasti takaisin soluun ja suhdekin samalla katkesi . Munattomia miehiä ei kannata pitää.
Uskomatonta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuta mies alas ja sano, että olet totaalikyllästynyt tilanteeseen, kun muutosta ei ole tullut. Kirjoita valmiiksi paperille kohta kohdalta asiat, joihin haluat muutoksen. Laske laskurilla etuköteen arvio elatusmaksuista erossa ja omaisuuden ositukset ja kysy, haluaisiko mies mieluummin viikko viikko systeemin. Printtaa valmiiksi avioerokaavake. Anna miehelle kk aikaa muuttua.
Tosin älä tee näitä, jos arvelet miehen köyvän väkivaltaiseksi. Siinä tapauksessa löhde salaa lasten kanssa äläkä kerro erosta etukäteen.
Miehenhän ei ole mikään pakko suostua edes siihen yhteishuoltajuuteen. Toisekseen jos talosta on velkaa, jää ap ikivelkaiseksi täys-yyhooksi.
Nämä miesvihapalstan neuvot kaatuvat omaan nokkeluuteensa.
Ja ap tässä vaikuttaa olevan se aggressiivisempi ja arvaamattomampi osapuoli, mutta siitä viis koska #äitimyytti
Mitä tämä kertoo suomalaisista miehistä? Ainakin sen, että naisten kannattaa miettiä moneen kertaan, kannattaako juuri sen miehen kanssa hankkia lapsia. Miehille tuntuu olevan noin helppoa hylätä omat lapset eron jälkeen. Koomisinta tuossa on se, että nämä samat vätykset kiukuttelevat täällä, miten miehiä sorretaan lasten huoltajuusasioissa. Kuka haluaa antaa omat lapset huollettavaksi sellaiselle, joka ei heitä halua vaan käyttää lapsia koston välineenä?
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelin nuorempana varakkaan miehen kanssa. Hänen vanhemmat olivat ostaneet asunnon. Mulla oli oma kämppä, soluasunto, mutta vietin paljon aikaa poikaystävän luona.
Kun meillä alkoi tenttikausi, oli helpompi olla hänen luona ja lukea, kun solu ei ollut koskaan hiljainen .
Lopulta muutin poikaystävän luo. Hän teki uraa ja teki paljon 10 h työpäiviä. Leikin kotirouvaa. Ostin ruokaa ja kokkailin, aina oli siistiä.
Yhtenä päivänä hänen vanhemmat tulivat kylään ja kysyivät paljon maksan vuokraa. Sanoin ostan ruokaa ja siivoan. Tämä ei riittänyt vaan olisi pitänyt maksaa markkinahinnasta 50%. Olimme sopineet poikaystävän kanssa en maksa, koska en olisi muuten muuttanut.
Onneksi tällöin oli kevät ja pääsin hyvin nopeasti takaisin soluun ja suhdekin samalla katkesi . Munattomia miehiä ei kannata pitää.
No [b]periaatteessa[/b] ymmärrän miehen vanhempia. Itsekin jos ostaisin lapselle asunnon opintoja varten, niin varautuisin erinnäisiin lokkeihin, jotka yrittäisivät tästä hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä seurustelin nuorempana varakkaan miehen kanssa. Hänen vanhemmat olivat ostaneet asunnon. Mulla oli oma kämppä, soluasunto, mutta vietin paljon aikaa poikaystävän luona.
Kun meillä alkoi tenttikausi, oli helpompi olla hänen luona ja lukea, kun solu ei ollut koskaan hiljainen .
Lopulta muutin poikaystävän luo. Hän teki uraa ja teki paljon 10 h työpäiviä. Leikin kotirouvaa. Ostin ruokaa ja kokkailin, aina oli siistiä.
Yhtenä päivänä hänen vanhemmat tulivat kylään ja kysyivät paljon maksan vuokraa. Sanoin ostan ruokaa ja siivoan. Tämä ei riittänyt vaan olisi pitänyt maksaa markkinahinnasta 50%. Olimme sopineet poikaystävän kanssa en maksa, koska en olisi muuten muuttanut.
Onneksi tällöin oli kevät ja pääsin hyvin nopeasti takaisin soluun ja suhdekin samalla katkesi . Munattomia miehiä ei kannata pitää.
No [b]periaatteessa[/b] ymmärrän miehen vanhempia. Itsekin jos ostaisin lapselle asunnon opintoja varten, niin varautuisin erinnäisiin lokkeihin, jotka yrittäisivät tästä hyötyä.
lihavointitesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin komppaan miehen ulkoistamista perheen ytimestä. Ostaisin valmisannokset lapsille ja itselle, jääkaappi olisi enimmäkseen tyhjä ellei mies käy kaupassa. Niin vähän ruokaa, että siitä riittää kahvikupillinen jokaiselle. Esim. perunalihavuoka ja makaronilaatikko menee valmisruokana. Mitoitat ruuanlaiton 3,5 jos teitä on neljä.
Ei vastehuoltoa ja siirrät miehen lojuvat tiskit ja vaatteet hänen tietsikkapöydälle ja vaatteet tuolille. Italialainen lakko. Teet kaiken kuten ennenkin mutta säännöstelylle. Miehen saippuat shampoot dödöt partavaahdot viemäriin ja jäljelle jätät pohjat. Ostakoon itse uudet. Sukat ja kalsarit roskiin jos ei ole paikoillaan. Ostan samanlaisia alushousuja ja sukkia mutta pari kokoa pienempiä. Kotona on vain näkkileipää, lapset tykkää. Ei leikkeleitä vain juustoa mistä mies ei tykkää. Vähän kaatuu kukkien kasteluvettä kenkiin. Housujen persauksessa on ketsuppia minne lie istunut. Autonpenkki on märkä. Puhelin ei herätä ja autoon on jäänyt valot yöksi, ei käynnisty.
Minä vetäisin sellaisen hivutuksen että mies ei tajua mitä tapahtuu. Olosuhteet ovat huonommat mutta ei selvyyttä mistä se johtuu. Kokeilisin huvikseen pari kuukautta ihan huvikseen. Mitä suotta keskustelemaan, sehän on nalkutusta.
Mieskin voi alkaa pitää rahansa ominaan ja pitää huolen ettei loinen käytä miehen maksamaa omaisuutta.
Ap voi muuttaa vaatekaappiin joka on ehkä hänen maksamansa osuus omakotitalon hinnasta.
Kertokaas nyt, että mitä nämä loispuheet ovat? Jos molemmat käyvät töissä ja maksavat osansa, ei yhtälössä ole "loisia".
Se tosin myös edellyttää sitä, että molempien pitää osallistua kotitöihin. Ennenvanhaan nainen oli kotiäiti, jolloin huolehti kotitöistä. Mutta jos nykypäivänä nainen käy töissä ja sen lisäksi hoitaa yksin kodin ja lapset, niin mieshän se vapaamatkustaja siinä on.
Meillä vähän sama ongelma. Mies puuhastelee kyllä autotallissa ja pihassa, mutta kaikesta talon sisällä tapahtuvasta täytyy erikseen käskeä/pyytää, joka ikinen kerta. Viitsisitkö pestä vessan? Vie roskapussi. Ja silloin kun esim. imuroi, niin imuroi vain näkyvät paikat, miksi sitä maton tai sohvan alta imuroisi... Siis voi vit.... että joskus kiristää pantaa.
Mies kyllä nuo "tehtävänsä" suorittaa yleensä mukisematta, mutta silti. Miten voi huomata, että nurmikko kaipaa trimmausta mutta ei sitä, että wc on likainen. Ja kun pesee vessan, niin silloin pesee vain pöntön sisältä. Ei esim. pyyhi pölyä pöntön päältä.
Anoppilassa on kyllä törkyinen siivo, ehkä mies ei oikeasti huomaa, kuinka törkyä kerääntyy, kun on siihen pienestä pitäen tottunut.
Kyllä se on aika simppeli juttu. Mikään tuomioistuin ei häädä äitiä ja alaikäisiä lapsia kodistaan, kyllä se on mies, jonka on lähdettävä.
Vaikka asunto olisi yksin hänen nimissään, mitä ap:n perheen tapauksessa tuskin edes on.
Toinen juttu sitten toki on, onko vaimolla varaa maksaa miehelle miehen osuutta. Mutta ensisijainen oikeus jäädä kotiin on lasten huoltajalla, joka tuollaisessa perheessä on melko automaattisesti se vaimo, ei mies, joka ei osallistu mihinkään lasten elämässä, eikä tiedä mistään mitään.