Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV
Kommentit (4145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäkö tiedän, ettei välillämme tule tapahtumaan enää mitään?
Koska itse en enää evääni hetkauta ja tiedän, ettei toinenkaan sitä tee.Eli olet luovuttanut? Joku saa sen namipalan, sinulle jää vain luu käteen. :)
Minulla on jo luu kädessä, eikä hän ole maailman ainoa namipala.:)
Meniköhän tämäkin niin että siksi hän ei ole enää sinun namipalasi, koska ei kokenut olevan sinun silmissäsi se maailman ainoa namipala.
Ei hän ole koskaan ollutkaan mikään minun namipalani.
Yleinen pala lähinnä, heh.Ja se nyt vaan on fakta, että tältä pallolta löytyy ajan kanssa muitakin tai ainakin joku muukin kuin hän.
Ei hän ollutkaan mikään minun namipalani. Yleinen pala lähinnä, heh.
Heh. Heh. Kylläpä naurattaa.
Sinä leikit tai sitten väistelet tunteitasi, haavojasi.
Juu, näistä asioista puhuttaessa on tapana vitsailla tietyistä asioista ja nauraa tietyissä kohdissa.
En jaksa yhtään tosikkoja, sellasia helvetin nuivia ja kuivia, puisia ihmisiä jotka eivät osaa nauraa haavoilleen ja laskea liki kaikesta myös leikkiä.
Eli ei keskustella, jooko?
Vaikutat tylsältä, en jaksa semmosia.Kun on tarpeeksi paljon vältellyt elämän kipeitä aiheita ja peitellyt ne ja verhonnut ne aina vain huumoriin, niin ei jaksa enää sitäkään. Joskus on katsottava missä kohtaa mitäkin oikeasti tapahtui.
Ok, sinun on sitten kohdattava ne asiat.
Itselläni ei ole moista ongelmaa.
Itse asiassa kysyn että miksi olet täällä ikävä ketjussa? Miksi kirjoitat tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäkö tiedän, ettei välillämme tule tapahtumaan enää mitään?
Koska itse en enää evääni hetkauta ja tiedän, ettei toinenkaan sitä tee.Eli olet luovuttanut? Joku saa sen namipalan, sinulle jää vain luu käteen. :)
Minulla on jo luu kädessä, eikä hän ole maailman ainoa namipala.:)
Meniköhän tämäkin niin että siksi hän ei ole enää sinun namipalasi, koska ei kokenut olevan sinun silmissäsi se maailman ainoa namipala.
Ei hän ole koskaan ollutkaan mikään minun namipalani.
Yleinen pala lähinnä, heh.Ja se nyt vaan on fakta, että tältä pallolta löytyy ajan kanssa muitakin tai ainakin joku muukin kuin hän.
Ei hän ollutkaan mikään minun namipalani. Yleinen pala lähinnä, heh.
Heh. Heh. Kylläpä naurattaa.
Sinä leikit tai sitten väistelet tunteitasi, haavojasi.
Juu, näistä asioista puhuttaessa on tapana vitsailla tietyistä asioista ja nauraa tietyissä kohdissa.
En jaksa yhtään tosikkoja, sellasia helvetin nuivia ja kuivia, puisia ihmisiä jotka eivät osaa nauraa haavoilleen ja laskea liki kaikesta myös leikkiä.
Eli ei keskustella, jooko?
Vaikutat tylsältä, en jaksa semmosia.Kun on tarpeeksi paljon vältellyt elämän kipeitä aiheita ja peitellyt ne ja verhonnut ne aina vain huumoriin, niin ei jaksa enää sitäkään. Joskus on katsottava missä kohtaa mitäkin oikeasti tapahtui.
Ok, sinun on sitten kohdattava ne asiat.
Itselläni ei ole moista ongelmaa.Itse asiassa kysyn että miksi olet täällä ikävä ketjussa? Miksi kirjoitat tänne?
Koska aina välillä ikävöin.
Miksi oletit, ettei niin olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mä rakastan sua edelleen, enkä edes yhtään vähempää kuin maksimiteholla. Ja mä mietin, mitä sulla mahtaa olla päälläsi juuri nyt, kun on aika lämmin ilma? Tahtoisi ihan nähdä.
Kerron, jos laitat sp:n. Muuten ei heru tiedonmurusia! 😤
Okei, voin paljastaa sen, että kesä on pikkaritonta aikaa. Välillä. 😉
Mmm... toivottavasti törmätään joskus, kun olet kevyesti pukeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän sanoisi että hän ei halua olla enää tekemisissä kanssasi, miten reagoisit siihen?
Niin kuin nyt. Näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mä rakastan sua edelleen, enkä edes yhtään vähempää kuin maksimiteholla. Ja mä mietin, mitä sulla mahtaa olla päälläsi juuri nyt, kun on aika lämmin ilma? Tahtoisi ihan nähdä.
Kerron, jos laitat sp:n. Muuten ei heru tiedonmurusia! 😤
Okei, voin paljastaa sen, että kesä on pikkaritonta aikaa. Välillä. 😉
Mmm... toivottavasti törmätään joskus, kun olet kevyesti pukeutunut.
Mmm.. ehkä juhannuksena? 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistäkö tiedän, ettei välillämme tule tapahtumaan enää mitään?
Koska itse en enää evääni hetkauta ja tiedän, ettei toinenkaan sitä tee.Eli olet luovuttanut? Joku saa sen namipalan, sinulle jää vain luu käteen. :)
Minulla on jo luu kädessä, eikä hän ole maailman ainoa namipala.:)
Meniköhän tämäkin niin että siksi hän ei ole enää sinun namipalasi, koska ei kokenut olevan sinun silmissäsi se maailman ainoa namipala.
Ei hän ole koskaan ollutkaan mikään minun namipalani.
Yleinen pala lähinnä, heh.Ja se nyt vaan on fakta, että tältä pallolta löytyy ajan kanssa muitakin tai ainakin joku muukin kuin hän.
Ei hän ollutkaan mikään minun namipalani. Yleinen pala lähinnä, heh.
Heh. Heh. Kylläpä naurattaa.
Sinä leikit tai sitten väistelet tunteitasi, haavojasi.
Juu, näistä asioista puhuttaessa on tapana vitsailla tietyistä asioista ja nauraa tietyissä kohdissa.
En jaksa yhtään tosikkoja, sellasia helvetin nuivia ja kuivia, puisia ihmisiä jotka eivät osaa nauraa haavoilleen ja laskea liki kaikesta myös leikkiä.
Eli ei keskustella, jooko?
Vaikutat tylsältä, en jaksa semmosia.Kun on tarpeeksi paljon vältellyt elämän kipeitä aiheita ja peitellyt ne ja verhonnut ne aina vain huumoriin, niin ei jaksa enää sitäkään. Joskus on katsottava missä kohtaa mitäkin oikeasti tapahtui.
Ok, sinun on sitten kohdattava ne asiat.
Itselläni ei ole moista ongelmaa.Itse asiassa kysyn että miksi olet täällä ikävä ketjussa? Miksi kirjoitat tänne?
Edelliselle tiedoksi, täytttää palstaa ajankuluksi säilyttääkseen työpaikan. Kukaan ei tarvitse nimittäin moderoijaa kuolleelle palstalle. Kirjoittaa itse viestin, kysyy tarkennuksia ja vastaa.
Melko helposti lukee, että jonkin sortin valjakki yleisellä tasolla. Löytänyt puhelimen hymiöt, viisi vuotta jälessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Mä rakastan sua edelleen, enkä edes yhtään vähempää kuin maksimiteholla. Ja mä mietin, mitä sulla mahtaa olla päälläsi juuri nyt, kun on aika lämmin ilma? Tahtoisi ihan nähdä.
Kerron, jos laitat sp:n. Muuten ei heru tiedonmurusia! 😤
Okei, voin paljastaa sen, että kesä on pikkaritonta aikaa. Välillä. 😉
Mmm... toivottavasti törmätään joskus, kun olet kevyesti pukeutunut.
Mmm.. ehkä juhannuksena? 😉
Kyllä, ja mieluummin aiemmin myös!
Vierailija kirjoitti:
Tollanen ”liian suuret tunteet pilaavat kaiken”-sössötys ei vain pidä yleisesti paikkaansa ja pätee lähinnä niihin, jotka on muutenkin luusereita ja syy siihen ”pilaantumiseen” on se, ettei henkilö osaa käsitellä ja hyväksyä tunteitaan.
Toki se on totta, ettei mistään kaipaukseksi eskaloituneesta pannukakusta tule ikinä mitään, sillä siitä olisi jo tullut jos olisi tullakseen.
Asiat joko tapahtuu tai ei.
Tämä vastaus oli viestiini, joten vastataan. Voihan se olla osittain tottakin, sillä aina on ollut joku tekosyy jättää seurustelu lyhyeksi tai kieltää kokonaan tunteet. Oli se sitten raha, kunto tai muuten vaan elämäntilanne/halu olla juurtumatta. Tässä tapauksessa yrittää ajatella rationaalisesti tunteiden johtuvan jostain muusta kuin kohteesta.
Olipahan sekava alkuviikko, vaikka onneksi jo keskiviikkona taisin osata järkeillä vähän ja ymmärtää kuinka kovan pakkomielteen olin jonkin tuntemattoman tytön kiinnostuksesta luonut itselleni. Pitkään olin ajatellut, että tyttö ihastunut mutta olin jatkanut mukavana olemista. En nyt kiusaksi missään nimessä, mutta enpä kyllä ollut ajatellut yhtään että joku voisi kaivata tuntematonta kuukausia. Itsellä kun psyyke meinasi hajota jo muutamassa päivässä kun en päässyt varmistumaan kiinnostuksesta. Jos jotenkin olen sen enemmän ajatellut randomin ihastusta niin lähinnä heittänyt läpällä kavereille että vähän nuoremmat tytöt taitaa ihastua Paul Newman silmiini. Olen kyllä varmaan neljänä päivänä tällä viikolla käynyt katsomassa jos sattuisi vastaan, mutta joka kerta se on ollut vähemmän matkan tavoitteena. Väkisin aluksi, nyt jo vähän rutiinimaisesti mikä on hyvä. Ehkä jatkossa osaan käyttäytyä vastaavassa tilanteessa niin että päästän kirouksesta heti olemalla töykeä kun näen tähtien loistavan silmissä.
Se on muuten jännä, että hänen etunimenkin olen joskus kuullut mutta en pysty muistamaan. Kasvot nähnyt kymmeniä kertoja, mutta en pysty muistamaan kuin hiusten värin ja jotain piirteitä mitä näen joka toisen naisen facebook kuvassa. Tinderistäkin kokeilin etsiä, mutta olin varma joka viidennestä naisesta että kyseessä on hän. Hirveää etunimellä scouttausta. Ja ei mulla ole mitään aspergeria. Kasvosokeutta on aikaisemmin ollut vain kunnon kännissä, eikä sekään ole koskaan tuttujen tai kavereiden kasvojen tunnistamiseen vaikuttanut.
Voihan se olla toki, että on olemassa jotain suurempaa sielunveljeyttä jota yritän kieltää koska olen pelkuri (luuseriksi niinkuin kirjoitit en suostu leimautumaan, vaikka en olekaan mielestäni menestynyt elämässä lähellekään niin hyvin kuin halusin). Nyt kun ajattelen niin aina kun olen ollut lähistöllä niin vähän liian nopeasti hän on tiedostanut läsnäoloni, vaikka olisi selkä minuun päin. Tuollaistakaan ole koskaan kelannut ja olen varma että nyt muisti tekee kepposet tässä kirjoitellessa, joten eiköhän tämä mietiskely ole aika päättää.
Ei ole normaalia että kun alkaa kirjoittamaan niin tarinaa vaan tulee ilman sen suurempaa ajattelua. Ja siis kyllä mua hävettää ihan saatanasti kirjoitella jonnekin naisille tarkoitetulle keskustelupalstalle tunteista. Olkoonkin Suomen suosituin foorumi.
Hyvää äitienpäivää kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ongelmat ovat?
Jos minua tarkoitat, siis minua jota syyteltiin liiasta huumorista ja käskettiin vakavoitua asioiden äärelle katselemaan mitä tapahtui, niin en oikeastaan tiedä mitä ongelmani ovat.
Ehkä sopeutumaton luonne.
En osaa pelätä oikein mitään, en ole pelännyt kuolemaa edes pientä hetkeä koko elämäni aikana tai säikähdä, jos näkymätön työntää ovea selkääni vasten, rymistelee talossani tai susi juoksee kauempaa tiellä pientareelta toiselle.
En pelkää jos minua kohti ammutaan enkä pelkää, jos minua jahdataan.
Hiiriä ja sammakoita ällöän, mutta en pelkää.
Pelkoa esiintyy pitkälti vain ihmissuhdeasioissa (romanttisissa) ja niissäkin vain, jos tilanne menee sellaiseksi, että jää tyhjiö jonka täyttää juupas-eipäs-jahkailulla ja loputtomilla lähinnä spekulaatioon perustuvilla analyyseilla.
Tunnelukko-testissä on tullut aina tulokseksi sama: kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoa ja pari heikkoa, loput ”ei tunnelukkoa”.
Ja ne kaksi erittäin vahvaa on oikeutus ja alistuneisuus, eli toistensa vastakohdat.
En tosiaan tiedä mikä on ongelmani ja onko sellaista (omasta mielestäni ei), mutta ehkä nämä analysaattorit täällä osaavat kertoa.:)
Vierailija kirjoitti:
Jos hän sanoisi että hän ei halua olla enää tekemisissä kanssasi, miten reagoisit siihen?
Varmaan hetken mielijohteesta avaisin jonkun ennen typerältä kuulostaneen kaipausketjun ja vinkuisin sinne muutaman sanan kaipuusta. Joskus vuodattaisin muutaman kyyneleen lenkillä ja sanoisin, että allergiat vaivaa silmiä. Ja jatkaisin ketjussa vierailua epäsäännöllisen säännöllisesti, kunnes alkaisi helpottaa. Niin varmaan tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ongelmat ovat?
Jos minua tarkoitat, siis minua jota syyteltiin liiasta huumorista ja käskettiin vakavoitua asioiden äärelle katselemaan mitä tapahtui, niin en oikeastaan tiedä mitä ongelmani ovat.
Ehkä sopeutumaton luonne.
En osaa pelätä oikein mitään, en ole pelännyt kuolemaa edes pientä hetkeä koko elämäni aikana tai säikähdä, jos näkymätön työntää ovea selkääni vasten, rymistelee talossani tai susi juoksee kauempaa tiellä pientareelta toiselle.
En pelkää jos minua kohti ammutaan enkä pelkää, jos minua jahdataan.
Hiiriä ja sammakoita ällöän, mutta en pelkää.
Pelkoa esiintyy pitkälti vain ihmissuhdeasioissa (romanttisissa) ja niissäkin vain, jos tilanne menee sellaiseksi, että jää tyhjiö jonka täyttää juupas-eipäs-jahkailulla ja loputtomilla lähinnä spekulaatioon perustuvilla analyyseilla.Tunnelukko-testissä on tullut aina tulokseksi sama: kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoa ja pari heikkoa, loput ”ei tunnelukkoa”.
Ja ne kaksi erittäin vahvaa on oikeutus ja alistuneisuus, eli toistensa vastakohdat.En tosiaan tiedä mikä on ongelmani ja onko sellaista (omasta mielestäni ei), mutta ehkä nämä analysaattorit täällä osaavat kertoa.:)
Käsitit että sinua "syytetään", mutta en nyt tartu siihen. Oletko koskaan miettinyt että miksi et pelkää mainitsemisia asioita ja miksi pelkäät juuri romanttisissa suhteissa jotakin - ja mitä. Mielenkiintoista, luultavasti et ole kaivattuni, mutta jos voi kysyä. Mitä pelkäät romanttisissa suhteissa? Mitä se pelko siellä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ongelmat ovat?
Jos minua tarkoitat, siis minua jota syyteltiin liiasta huumorista ja käskettiin vakavoitua asioiden äärelle katselemaan mitä tapahtui, niin en oikeastaan tiedä mitä ongelmani ovat.
Ehkä sopeutumaton luonne.
En osaa pelätä oikein mitään, en ole pelännyt kuolemaa edes pientä hetkeä koko elämäni aikana tai säikähdä, jos näkymätön työntää ovea selkääni vasten, rymistelee talossani tai susi juoksee kauempaa tiellä pientareelta toiselle.
En pelkää jos minua kohti ammutaan enkä pelkää, jos minua jahdataan.
Hiiriä ja sammakoita ällöän, mutta en pelkää.
Pelkoa esiintyy pitkälti vain ihmissuhdeasioissa (romanttisissa) ja niissäkin vain, jos tilanne menee sellaiseksi, että jää tyhjiö jonka täyttää juupas-eipäs-jahkailulla ja loputtomilla lähinnä spekulaatioon perustuvilla analyyseilla.Tunnelukko-testissä on tullut aina tulokseksi sama: kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoa ja pari heikkoa, loput ”ei tunnelukkoa”.
Ja ne kaksi erittäin vahvaa on oikeutus ja alistuneisuus, eli toistensa vastakohdat.En tosiaan tiedä mikä on ongelmani ja onko sellaista (omasta mielestäni ei), mutta ehkä nämä analysaattorit täällä osaavat kertoa.:)
Milloin tuota eipäs-juupas -jahkailua tulee? Sellaisissa tapauksissako, joissa toinen ihminen on sinulle vääränlainen, mutta et kuitenkaan haluaisi lopettaa suhdetta/mahdollista sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinua jännittää? 😏
No kyllä! Hyvä tunniste..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ongelmat ovat?
Jos minua tarkoitat, siis minua jota syyteltiin liiasta huumorista ja käskettiin vakavoitua asioiden äärelle katselemaan mitä tapahtui, niin en oikeastaan tiedä mitä ongelmani ovat.
Ehkä sopeutumaton luonne.
En osaa pelätä oikein mitään, en ole pelännyt kuolemaa edes pientä hetkeä koko elämäni aikana tai säikähdä, jos näkymätön työntää ovea selkääni vasten, rymistelee talossani tai susi juoksee kauempaa tiellä pientareelta toiselle.
En pelkää jos minua kohti ammutaan enkä pelkää, jos minua jahdataan.
Hiiriä ja sammakoita ällöän, mutta en pelkää.
Pelkoa esiintyy pitkälti vain ihmissuhdeasioissa (romanttisissa) ja niissäkin vain, jos tilanne menee sellaiseksi, että jää tyhjiö jonka täyttää juupas-eipäs-jahkailulla ja loputtomilla lähinnä spekulaatioon perustuvilla analyyseilla.Tunnelukko-testissä on tullut aina tulokseksi sama: kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoa ja pari heikkoa, loput ”ei tunnelukkoa”.
Ja ne kaksi erittäin vahvaa on oikeutus ja alistuneisuus, eli toistensa vastakohdat.En tosiaan tiedä mikä on ongelmani ja onko sellaista (omasta mielestäni ei), mutta ehkä nämä analysaattorit täällä osaavat kertoa.:)
Milloin tuota eipäs-juupas -jahkailua tulee? Sellaisissa tapauksissako, joissa toinen ihminen on sinulle vääränlainen, mutta et kuitenkaan haluaisi lopettaa suhdetta/mahdollista sellaista?
Siitäkö on pohjimmiltaan kyse?
Niin... mitä se eipä-juupas jahkailu on? Mitä se on ja miksi? Onkohan kaivattusi reagoinut tohon (ja asiat on nyt sitten miten ovatkaan)?
K kirjoitti:
Rakas, jaksa odottaa, jaksathan. Kaikki kääntyy vielä hyväksi... tai paremmaksi.
Kenelle?
Voit sanoa ihan rehellisesti. En suutu!
Ketju on lukittu.
Millaisia ongelmat ovat?