Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV
Kommentit (4145)
Olen hieman vääränlainen ihminen sinulle kumppaniksi, eikö niin?
Niin monet ajatukset pyörivät päässä, kun sinua mietin. Voiko tämä olla edes totta, vai unelmoinko vain?
Taidan ymmärtää. Mielikuvitusmaailma on parempaa kuin todellisuus.
Voit sanoa sen ääneen. Se olisi parempi meille kummallekin. 💙
Olen sinulle vähän vääränlainen, eikö niin?
Voisitko sanoa miten asia on? Selvitetään tämä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ongelmat ovat?
Jos minua tarkoitat, siis minua jota syyteltiin liiasta huumorista ja käskettiin vakavoitua asioiden äärelle katselemaan mitä tapahtui, niin en oikeastaan tiedä mitä ongelmani ovat.
Ehkä sopeutumaton luonne.
En osaa pelätä oikein mitään, en ole pelännyt kuolemaa edes pientä hetkeä koko elämäni aikana tai säikähdä, jos näkymätön työntää ovea selkääni vasten, rymistelee talossani tai susi juoksee kauempaa tiellä pientareelta toiselle.
En pelkää jos minua kohti ammutaan enkä pelkää, jos minua jahdataan.
Hiiriä ja sammakoita ällöän, mutta en pelkää.
Pelkoa esiintyy pitkälti vain ihmissuhdeasioissa (romanttisissa) ja niissäkin vain, jos tilanne menee sellaiseksi, että jää tyhjiö jonka täyttää juupas-eipäs-jahkailulla ja loputtomilla lähinnä spekulaatioon perustuvilla analyyseilla.Tunnelukko-testissä on tullut aina tulokseksi sama: kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoa ja pari heikkoa, loput ”ei tunnelukkoa”.
Ja ne kaksi erittäin vahvaa on oikeutus ja alistuneisuus, eli toistensa vastakohdat.En tosiaan tiedä mikä on ongelmani ja onko sellaista (omasta mielestäni ei), mutta ehkä nämä analysaattorit täällä osaavat kertoa.:)
Käsitit että sinua "syytetään", mutta en nyt tartu siihen. Oletko koskaan miettinyt että miksi et pelkää mainitsemisia asioita ja miksi pelkäät juuri romanttisissa suhteissa jotakin - ja mitä. Mielenkiintoista, luultavasti et ole kaivattuni, mutta jos voi kysyä. Mitä pelkäät romanttisissa suhteissa? Mitä se pelko siellä on?
Niin, on sitä tullut mietittyä, kun onhan se vähän kai outoa ettei maailmassa ole olemassa niin ”suurta” tai ”pelottavaa” ihmistä tai instanssia johon suhtautuisin mitenkään jännityksellä (en tarkoita, että olisin ylimielinen vaan sitä, että olen kaikkien kanssa kuten olen vaikkapa perheeni kanssa, riippumatta siitä mikä ihmisen status tai asema minuun tai muihin nähden on), mutta sitten ihastusta pelkään enkä osaa olla.
Mutta en ole löytänyt mitään selkeää syytä.
Olen aina ollut tällainen, eli ei johdu myöskään mistään nuoruuden rakkaustraumasta tmv.
En oikein tiedä mikä siinä pelottaa, varmaan useampikin asia.
Silloinhan (jos on ”joku”) on jotain menetettävää, joutuu pakostikin jotenkin paljastamaan itsensä jne.
On se aika kuumottava ajatus, jos pitäisi päästää joku niin lähelle.
Toisaalta jos niin ei koskaan käy, onko aina jollain tasolla yksinäinen?
En kyllä oikeesti tiedä. Pitäisi kai perehtyä asiaan.:D
kuumalle naiselle kirjoitti:
Niin monet ajatukset pyörivät päässä, kun sinua mietin. Voiko tämä olla edes totta, vai unelmoinko vain?
Nyt on niin että laita mulle viestiä ja kerro noista ajatuksistasi? Voit vaikka heti laittaa, mulla on aina aikaa sulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ongelmat ovat?
Jos minua tarkoitat, siis minua jota syyteltiin liiasta huumorista ja käskettiin vakavoitua asioiden äärelle katselemaan mitä tapahtui, niin en oikeastaan tiedä mitä ongelmani ovat.
Ehkä sopeutumaton luonne.
En osaa pelätä oikein mitään, en ole pelännyt kuolemaa edes pientä hetkeä koko elämäni aikana tai säikähdä, jos näkymätön työntää ovea selkääni vasten, rymistelee talossani tai susi juoksee kauempaa tiellä pientareelta toiselle.
En pelkää jos minua kohti ammutaan enkä pelkää, jos minua jahdataan.
Hiiriä ja sammakoita ällöän, mutta en pelkää.
Pelkoa esiintyy pitkälti vain ihmissuhdeasioissa (romanttisissa) ja niissäkin vain, jos tilanne menee sellaiseksi, että jää tyhjiö jonka täyttää juupas-eipäs-jahkailulla ja loputtomilla lähinnä spekulaatioon perustuvilla analyyseilla.Tunnelukko-testissä on tullut aina tulokseksi sama: kaksi erittäin vahvaa tunnelukkoa ja pari heikkoa, loput ”ei tunnelukkoa”.
Ja ne kaksi erittäin vahvaa on oikeutus ja alistuneisuus, eli toistensa vastakohdat.En tosiaan tiedä mikä on ongelmani ja onko sellaista (omasta mielestäni ei), mutta ehkä nämä analysaattorit täällä osaavat kertoa.:)
Milloin tuota eipäs-juupas -jahkailua tulee? Sellaisissa tapauksissako, joissa toinen ihminen on sinulle vääränlainen, mutta et kuitenkaan haluaisi lopettaa suhdetta/mahdollista sellaista?
En tiedä mitä tarkoitat?
Ei minulla ole ollut mitään suhteita, mutta ainakin itselle on helpompaa ajautua tilanteisiin, kuin valita ne (tämä koskee myös muita elämän osa-alueita, esim. asuinpaikka, työelämä, opiskelu).
Jos jää miettimisaikaa, siitä tulee yleensä loputon suo.
Sivusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada selvyys tähän meidän "suhteeseen". Se, että yhteydenpito vähitellen hiipuu kokonaan ei ole selvä merkki. Voi olla kiire tai vaikea elämäntilanne taustalla. Siksi kaipaisinkin suoraa puhetta. Haluaisin tietää, välitätkö minusta enää ja millä tasolla. Jos tämän tiedon saisin, niin olisi helpompi suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin. Elämässäni on tällä hetkellä jälleen kerran kaikki "auki". En tiedä, missä olen vuoden päästä tai parin kuukauden. Mitä teen, missä asun ym.
Jos olet hän niin tunteeni eivät ole kadonneet minnekkään.
Jos olet se mun ”hän” niin ota yhteyttä koska mulla on sua niin kova ikävä että kohta en enää kestä.
Jos sä olet mun "hän", niin sä ymmärrät, että nyt on sun vuoro ottaa yhteyttä, koska mä olen ihan vähän aikaa sitten jo viestinyt sulle irl. Saat ottaa yhteyttä millä keinoin vaan, jos haluat.
Se olisi tosi kiva, jos mä saisin viestin sulta.
Vierailija kirjoitti:
Niin... mitä se eipä-juupas jahkailu on? Mitä se on ja miksi? Onkohan kaivattusi reagoinut tohon (ja asiat on nyt sitten miten ovatkaan)?
Ei johdu siitä, tää tilanne on ollut ihan hänen valinta eikä siihen sisälly todennäköisesti muita vaikuttimia kuin laihanlainen kiinnostus.
Muistatko vielä, missä sanoin sinua kuumaksi naiseksi?
kuumalle naiselle kirjoitti:
Muistatko vielä, missä sanoin sinua kuumaksi naiseksi?
Tästä on aikaa nyt jotain kuukausi kun tanssittiin ja kuiskasit sen mun korvaan?
Vierailija kirjoitti:
Osuinko oikeaan?
Et osunut..
Vierailija kirjoitti:
Sivusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada selvyys tähän meidän "suhteeseen". Se, että yhteydenpito vähitellen hiipuu kokonaan ei ole selvä merkki. Voi olla kiire tai vaikea elämäntilanne taustalla. Siksi kaipaisinkin suoraa puhetta. Haluaisin tietää, välitätkö minusta enää ja millä tasolla. Jos tämän tiedon saisin, niin olisi helpompi suunnitella omaa elämäänsä eteenpäin. Elämässäni on tällä hetkellä jälleen kerran kaikki "auki". En tiedä, missä olen vuoden päästä tai parin kuukauden. Mitä teen, missä asun ym.
Jos olet hän niin tunteeni eivät ole kadonneet minnekkään.
Jos olet se mun ”hän” niin ota yhteyttä koska mulla on sua niin kova ikävä että kohta en enää kestä.
Jos sä olet mun "hän", niin sä ymmärrät, että nyt on sun vuoro ottaa yhteyttä, koska mä olen ihan vähän aikaa sitten jo viestinyt sulle irl. Saat ottaa yhteyttä millä keinoin vaan, jos haluat.
Se olisi tosi kiva, jos mä saisin viestin sulta.
Mitä asiaa sun viesti koski?
Mikä on esteenä? Miksi et laita sp:a tai tekstaria?
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi hänelle sopii paremmin joku muu.
Se muu tulee olemaan aika onnekas, toivon vain että ansaitusti. Eli olisi hyvä tyyppi.Ja siis joo, olen todellakin luovuttanut.
Luovutin minäkin, turha haikailla varattujen perään. Seuraava tipuseni on blondi.
- Juha
Vierailija kirjoitti:
Voit sanoa ihan rehellisesti. En suutu!
Mitä pitää sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Taidan ymmärtää. Mielikuvitusmaailma on parempaa kuin todellisuus.
Mielikuvitusmaailma ON usein parempaa kuin ns. todellisuus.
Ja muut kuin kuolevaiset mielenkiintoisempia hahmoja.
K = kullia vailla. Nyt.