Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveiset kaipaamallesi henkilölle IV
Kommentit (4145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joojoo. Tiedän, ettet tule ikinä kuunaan koskaan laittamaan mulle mitään viestiä, et edes sitä Moi, mitä kuuluu –viestiä. Et voi, et saa, et uskalla, et veny, et ehdi tai et viitsi, mutta oikeammin kai niin, ettet halua. Ja se on ihan okei, tykkään susta silti ja aivan varmasti moikkaan ja hymyilen, jos joskus tähdet osuvat kohdilleen ja suhun jossain törmään.
En vaan tiedä, miksi niin pitkään ajattelin, että susta vielä kuulisin, että haluaisit olla edes jonkinlaisessa yhteydessä. Ja kuitenkin olen koko ajan tiennyt. Ihminen nyt vaan on harhainen. Ketjun nimen voisi muuttaa “Harhan ylläpito – tee se itse” -ketjuksi.
Raivoisan taistelun tää rinnastani löytyvä elin on käynyt, jottet hiipuisi hiljaiseksi haikeudeksi jonnekin takaraivon sopukkaan, ja mun täytyy sitä vähän lepytellä. Suklaakakulla voisin aloittaa, viiniä sitten joskus. Pitkän ajan tavoitteeksi voisin asettaa, että kun joku jonain kauniina (?) päivänä lausuu nuo maagiset sanat ”Moi, mitä kuuluu”, niin voisin vilpittömästi vastata, että paskaaks tässä.
Ja tää oli sitten multa sulle, ettäs tiedät. :)
Kenelle?
Laitetaan nyt viihteen vuoksi alla oleva tehtävä, koska tää voittaa houkuttelevuudessaan siivouksen. Oikein arvannut pääsee toiselle kierrokselle, jossa on mahdollisuus voittaa lyijykynä. Ja olen mies tai nainen.
Meidän molempien etu- ja sukunimissä esiintyvien vokaalien (kaikki esiintymät lasketaan) aakkosten järjestysnumeron mukaisesta summasta vähennetään meidän entisen “yhteisen” osoitteen katunumero. Tästä vielä vähennetään luku, joka syntyy, kun otetaan sun iän ensimmäinen numero ja mun iän ensimmäinen numero ja pistetään peräkkäin, tässä järjestyksessä.
22?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit silloin niin vihainen?
Koska kuulin kolmannelta henkilöltä sanomisiasi, joita et kuitenkaan voinut suoraan kertoa.
Mä en ole sanonut mitään kyseenalaista eli olet joku muu. Tai sitten sulle on kerrottu satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joojoo. Tiedän, ettet tule ikinä kuunaan koskaan laittamaan mulle mitään viestiä, et edes sitä Moi, mitä kuuluu –viestiä. Et voi, et saa, et uskalla, et veny, et ehdi tai et viitsi, mutta oikeammin kai niin, ettet halua. Ja se on ihan okei, tykkään susta silti ja aivan varmasti moikkaan ja hymyilen, jos joskus tähdet osuvat kohdilleen ja suhun jossain törmään.
En vaan tiedä, miksi niin pitkään ajattelin, että susta vielä kuulisin, että haluaisit olla edes jonkinlaisessa yhteydessä. Ja kuitenkin olen koko ajan tiennyt. Ihminen nyt vaan on harhainen. Ketjun nimen voisi muuttaa “Harhan ylläpito – tee se itse” -ketjuksi.
Raivoisan taistelun tää rinnastani löytyvä elin on käynyt, jottet hiipuisi hiljaiseksi haikeudeksi jonnekin takaraivon sopukkaan, ja mun täytyy sitä vähän lepytellä. Suklaakakulla voisin aloittaa, viiniä sitten joskus. Pitkän ajan tavoitteeksi voisin asettaa, että kun joku jonain kauniina (?) päivänä lausuu nuo maagiset sanat ”Moi, mitä kuuluu”, niin voisin vilpittömästi vastata, että paskaaks tässä.
Ja tää oli sitten multa sulle, ettäs tiedät. :)
Kenelle?
Laitetaan nyt viihteen vuoksi alla oleva tehtävä, koska tää voittaa houkuttelevuudessaan siivouksen. Oikein arvannut pääsee toiselle kierrokselle, jossa on mahdollisuus voittaa lyijykynä. Ja olen mies tai nainen.
Meidän molempien etu- ja sukunimissä esiintyvien vokaalien (kaikki esiintymät lasketaan) aakkosten järjestysnumeron mukaisesta summasta vähennetään meidän entisen “yhteisen” osoitteen katunumero. Tästä vielä vähennetään luku, joka syntyy, kun otetaan sun iän ensimmäinen numero ja mun iän ensimmäinen numero ja pistetään peräkkäin, tässä järjestyksessä.
33!
Pitkästä aikaa kävin stalkaamassa somesta ja se oli sellainen loppusilaus näiden tunteiden hiipumiselle.
Aika selvästi kaipaili siellä eksäänsä johon on vissiin kussut taas välit tai jotain, ja nyt haluaisi päästä takaisin siihen kuplaan mikä heillä oli aiemmin.
Tuntuu niin TYHMÄLTÄ tajuta näin pitkän ajan jälkeen, että mikään ei vain ollut kuten minusta tuntui, vaan olin joku hetken laulu jossain sivussa ja heillä tosiaan oli/on se oma kupla ja minä olen yksin jotain typeränä kaipaillut ja tuhlannut aivan helvetisti energiaa.
Oon mä sen aina tavallaan tiennyt, mutta on ollut se ”mitä jos sittenkin” - joka kuoli nyt niin, että fyysisesti tuntuu ja todella YMMÄRRÄN realiteetit.
Että terveisiä vaan niille jotka tässä ketjussakin ovat epäilleet onko yksipuolista rakkautta olemassa; on sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit silloin niin vihainen?
Avaas vähän: missä, millainen tilanne, milloin? Naiselle vai miehelle?
No silloin kun nähtiin. Ihan kuin olisin tehnyt jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En katsele kaipaamani henkilön somea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletkohan jäänyt miettimään joitakin asioita?
Onko sinulla jäänyt joitakin asioita kysymättä tai vaivaamaan, joita olisit halunnut kysyä mutta et ole jostain syystä kysynyt?
On jäänyt paljonkin kysyttävää. Tuntuu että kaikki jäi kesken ja selvittämättä, enkä itsekään tiedä että mitä selvitettävää tässä edes on. Haluaisin tavata mutta tiedän että sekään ei ole hyvä idea eikä edes tule toteutumaan.
Tää henkilö täydellisesti muutti mun maailman.Miksi se ei ole mielestäsi hyvä idea? Miksi se ei voisi toteutua?
Ymmärrän, että siinä olisi tietyt riskinsä. Mutta itse ainakaan en tunnu pääsevän ikinä eteenpäin, kun asiat jäi selvittämättä. Vaivaat (hän vaivaa) mun mieltäni edelleen, ja tämä se vasta turhauttavaa on. Ei sillä lopputuloksella niin väliä, kun vain saisin tietää totuuden.
Entä jos lopputulos olisikin se, että molemmat ollaankin ihan rakastuneita toisiimme? Uskaltaako sitä riskiä ottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit silloin niin vihainen?
Koska kuulin kolmannelta henkilöltä sanomisiasi, joita et kuitenkaan voinut suoraan kertoa.
Kolmannelta henkilöltä! What???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alitajunta myös auttaa kun tarpeeksi pitkälle haikailu menee.
Ensin aloin nähdä unia jossa sillä oli kaikkia muita naisia, sitten en voinut enää fantasioida hänestä kun hetken haaveilun jälkeen ikäänkuin väliin tunki aina toinen nainen ja minut työnnettiin sivuun, sitten sain jo illalla nukahtamassa ollessani välillä sellaisia pornofilmipätkiä päähäni, joissa hänen elin menee sinne toisen naisen sisään jne.
Sitten menin sinne someen stalkkaamaan ja avot, jotain kuoli.
Ensimmäistä kertaa hänen kohtaamisensa jälkeen tuntuu, etten oikeasti enää edes haluaisikaan nähdä häntä.
Etten halua enää ikinä olla missään tekemisissä, koska siitä seuraa mitään hyvää.
Päinvastoin kamala murheenkryyni ja suuri suru - ja minun täytyy suojata itseäni sellaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olit silloin niin vihainen?
Koska kuulin kolmannelta henkilöltä sanomisiasi, joita et kuitenkaan voinut suoraan kertoa.
Miksi puhuitte asiasta? Miksi puhuitte minusta?
Vierailija kirjoitti:
En katsele kaipaamani henkilön somea.
Ei kannatakaan, mikäli haluat hillua kaipauksessasi.
Jos taas haluat kaipauksen tunteesta eroon, mene ja stalkkaa.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäselvyyksiä, niitä on jäänyt paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole 22, 33, 26 eikä 44.
55
Lol jorisen tänne kyyneleet poskilla omiani ja muut laittaa vaan jotain numeroita
Vierailija kirjoitti:
Kaappaisin sinut halaukseen, jos voisin. Kosketuksen kautta välittäisin sinulle, kuinka paljon sinua rakastan. Rakastan sinua ja haluan, että olet onnellinen, sitä kai toivoo toiselle parasta mitä voi olla. Sinä, joka et edes tiedä kuinka tärkeä olet.
Kaunis viesti, mutta itse tulen tällaisista surulliseksi. Mitä jos kaivattusi ei ole onnellinen ja hän kuolee huomenna auto-onnettomuudessa. Eikö sinua jäisi vaivaamaan, ettei hän tiennyt, kuinka tärkeä on?
Ketju on lukittu.
Niinhän sinä oletkin.