Lue keskustelun säännöt.
Tuntuupa pahalta että en omista mitään
27.04.2018 |
Olen kyllä kriiseillyt ennenkin tämän asian kanssa, että en omista oikeastaan mitään, kallein on varmaan läppäri, lamppu ja muutaman satasen rannekello. Ei siis taloa tai autoa tai edes pyörää. Ja ikää on 36v.
Elämä on mennyt tähän pisteeseen monien (!) vaikeiden vaiheiden ja sairastumisen kautta. Huomasin tuossa, että mulla ei ole ainoatakaan korua, mikä tuntuu jotenkin erityisen pahalta nyt. Korvareiätkin on varmaan menneet jo umpeen. Kauhean paljas olo, koska ei tämän ikäinen nainen viitsi enää ihan rihkamaakaan kantaa. Yksi vähän arvokkaampi riipus oli, mutta sekin oli myytävä. Haluaisin niin laittaa hampaani kuntoon, koska oikominen meni nuorena pieleen.
Joutais jo hautaan täältä.
Enkä ole sillä tavalla materialisti, mulle riittäisi ihan normaali elämä. Mutta sitä en tule saamaan.
Kommentit (86)
Kerro vielä ap miksi pyörä olisi niin kiva? Etkö pääse kulkemaan julkisilla tai jalkaisin? Etkö asu palveluiden lähellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro vielä ap miksi pyörä olisi niin kiva? Etkö pääse kulkemaan julkisilla tai jalkaisin? Etkö asu palveluiden lähellä?
Sanoin tuossa jo aiemmin, että ei ole pyörä se just tärkein hankittavien listalla. Heitin vain esimerkkinä että pyörääkään ei ole. Se olisi kiva olla silloin kun lapsi kulkee pyörällä. Olen itse sitten kävellyt aika pitkiäkin matkoja perässä. Kun ei ole terveys kohdillaan, mulla menee näistä pitkistä kävelyistä toipumiseen välillä useita päiviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyri hankkimaan se pyörä. Kyseenalaista jopa lapsesi tarpeet sitä vastaan. Joo - pidän, rakastan, polkupyöriä.
Kynnys on tietenkin valtava, omistusasunto maksaa peijakkaasti ja tuottaa aitoa hyötyä asumiskulujen pienuuden vuoksi, mutta kyseenalaista materian omistaminen ja suosi ja arvosta likvidiä varallisuutta. Käteistä. Ja jos kertyy niin sijoituksia. Materiasta on kuten on kommentoitu monesti pelkkää huolta ja stressiä sekä kustannuksia. Kalliitakin asioita kannattaa mieluummin vuokrata muutaman kerran vuodessa, elämässään, kuin hankkia jatkuvaksi vaivaksi itselleen.
Mitenhän tuo luovuutesi pääsisi valloilleen nyt täysin riippumatta siitä mikä on taloudellinen tilanne? Ne eivät välttämättä kulje käsi kädessä kuin toimintakyvyn, inspiraation ja energian kautta.
Melkein alkoi hymyilyttää tuo ajatus, mutta ei, kyllä nyt hankin lapselle ensin pyörän sillä entinen on jo liian pieni. Ei se pyörä just tässä itselleni ole se kaikkein tärkein kuitenkaan, asun kävelymatkan päässä kaikesta ja olen ihan hyvä siinä kävelemisessä.
Miten saisi luovuuden valloilleen.. Hyvä kysymys. Se vaatii tietynlaisen ympäristön ja suht stressittömän olon, näin olen sen itse kokenut. Tämän hetkinen elämä on kaoottista. Muutto painaa päälle enkä tiedä vielä seuraava kotia. Mulla on myös vaikeasti sairas toinen vanhempi ja sisarukset tuottaa murhetta omilla ongelmillaan, vaikkakin välttelen heitä kun en jaksa kaikkea ottaa vastaan.
Välillä tulee sellaisia inspiraation tynkiä, joihin tarttumalla just sillä hetkellä saattaisi jotain jopa syntyä. Mutta eihän mulla ole mitään välineitä tällä hetkellä.
ApEn halua bessewisseröidä, mutta tuo ei ole koko totuus. Olet varmasti törmännyt uutisissa luoviin ihmisiin jotka tekevät kauniita teoksia ja käyttötavaroitakin toisten ihmisten roskista ja jätteistä. Olennaisempaa kuin se, että sinulla ei ole välineitä (ostaa) on se, että sinulla on inspiraatio kadoksissa (koska ei ole rahaa). Samaistun sinuun koska itsellä virtaa riittää vain musiikin tekemiseen vaikka tiedän että optimiolosuhteissa pystyisin luomaan kaikenlaista muutakin.
Ahaa vielä jatkuu ketju. Kiva että tämä asia herättää keskustelua. Joo, onhan se totta että tarpeeksi luova keksii kaikenlaista. Itse en osaa kuin maalata. Kiinnostaisi kyllä jossain määrin esim. kiviartesaanin ammatti tai keramiikkamuotoilu, sitä pitäisi sitten alkaa opiskella jos rahkeet riittää. Ei ole minkäänlaista koulutusta myöskään kuvataiteeseen, olin vain kympin tyttö koulussa. Itse en uskonut erityisemmin itseeni, mutta nämä opettajat oli sitä mieltä että musta tulisi taiteilija. Kun sairastuin nuorena, se halu maalata loppui siihen. Koin sen vain liian tuskalliseksi, enkä sitten ole maalannut enää. Harmihan se on..
Sen sijaan lapsi osoittaa luovuuden merkkejä ja meillä kämppä täynnä upeita piirroksia pöydillä.
Ap
Ohis....kaverillani on aivan käsittämättömän upea koti. Ei uskoisi, että kaikki huonekalut on hankittu ilmaiseksi ja vain maalattu toisiinsa sopiviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei omista mitään, niin silloin oikeastaan omistaa koko valtion. Verovaroista saa kaiken tarvitsemansa tukina tekemättä mitään. Tuilla elävät ikäänkuin myös omistavat kaikki työtätekevät. Työtätekevät veronmaksajat maksavat tuillaelävien kaiken elämän, joten tuillaelävät ovat tavallaan työntekijöiden pomoja ja hyötyjiä.
Tämähän oli aika hyvää filosofiaa. Jos joku on esim. työtön omasta tahdostaan eikä edes pahemmin kärsi tilanteesta niin kuka on tilanteen herra? Se joka on työtön vai se joka maksaa ja mahdollistaa sen.
Paitsi että työtön joutuu karenssin uhalla kaikenlaisiin pupukursseihin ja "työkokeiluihin" ilman palkkaa.
Omistaminen ei auta mitään. Kun puuttuu työpaikka, parisuhde ja perhe, se on pahinta. Mielenterveys menee siinä samassa.
Tämähän oli aika hyvää filosofiaa. Jos joku on esim. työtön omasta tahdostaan eikä edes pahemmin kärsi tilanteesta niin kuka on tilanteen herra? Se joka on työtön vai se joka maksaa ja mahdollistaa sen.