Lue keskustelun säännöt.
Tuntuupa pahalta että en omista mitään
27.04.2018 |
Olen kyllä kriiseillyt ennenkin tämän asian kanssa, että en omista oikeastaan mitään, kallein on varmaan läppäri, lamppu ja muutaman satasen rannekello. Ei siis taloa tai autoa tai edes pyörää. Ja ikää on 36v.
Elämä on mennyt tähän pisteeseen monien (!) vaikeiden vaiheiden ja sairastumisen kautta. Huomasin tuossa, että mulla ei ole ainoatakaan korua, mikä tuntuu jotenkin erityisen pahalta nyt. Korvareiätkin on varmaan menneet jo umpeen. Kauhean paljas olo, koska ei tämän ikäinen nainen viitsi enää ihan rihkamaakaan kantaa. Yksi vähän arvokkaampi riipus oli, mutta sekin oli myytävä. Haluaisin niin laittaa hampaani kuntoon, koska oikominen meni nuorena pieleen.
Joutais jo hautaan täältä.
Enkä ole sillä tavalla materialisti, mulle riittäisi ihan normaali elämä. Mutta sitä en tule saamaan.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä. Minulla taas on mammonaa, mutta puuttuu perhe ja lapsi, joten minä koen sen puutteeksi ja kivuksi.
Minulla voisi olla pari huonekalua lahjoitettavaksi, mutta eivät välttämättä ole riittävän kauniita tai oikeanlaisia.
Mulla ei ole rahaa eikä perhettä eikä mielenterveyttä. Välillä fantasioin että teen muiden elämästä yhtä paskaa kuin omani on, mutta sekin menisi kuitenkin pieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet nuori ja tilanne voi vielä muuttua.
Lisää pari tappavaa sairautta, vuosien sairausloma ja ikää yli 50 vuotta, niin päädyt minuun.
Eikö olekin kiva, kun voi verrata muihin? :D
Vierailija kirjoitti:
Ei omaisuus tuo onnea, mutta se luo toden totta turvaa.
Olen ollut tilanteessa, jossa en omistanut mitään, ja ikääkin oli jo 30+ . Ahdisti, oli turvaton olo, häätö olisi ollut muutaman maksamattoman vuokran takana, mitään arvokasta ei ollut, autokin oli lähinnä sen arvoinen, kuinka paljon bensaa tankissa kulloinkin oli. Vanhoissa farkuissa oli sanonnan mukaisesti pelkkä tuulen huuhtoma p*rse, lompakko ja taskut siis suurimman osan ajasta tyhjät.
Nyt asiat on paremmin, velkaakin on, mutta omaisuutta 3-kertainen määrä siihen verrattuna. On turvatumpi olo, kun on oma koti omalla tontilla, oma, toimiva auto alla ja rahaksi muutettavaa omaisuutta muutenkin.
Hyvä!
Voisitko kertoa, mitä teit, jotta tilanne muuttui?
ohis
Pyri hankkimaan se pyörä. Kyseenalaista jopa lapsesi tarpeet sitä vastaan. Joo - pidän, rakastan, polkupyöriä.
Kynnys on tietenkin valtava, omistusasunto maksaa peijakkaasti ja tuottaa aitoa hyötyä asumiskulujen pienuuden vuoksi, mutta kyseenalaista materian omistaminen ja suosi ja arvosta likvidiä varallisuutta. Käteistä. Ja jos kertyy niin sijoituksia. Materiasta on kuten on kommentoitu monesti pelkkää huolta ja stressiä sekä kustannuksia. Kalliitakin asioita kannattaa mieluummin vuokrata muutaman kerran vuodessa, elämässään, kuin hankkia jatkuvaksi vaivaksi itselleen.
Mitenhän tuo luovuutesi pääsisi valloilleen nyt täysin riippumatta siitä mikä on taloudellinen tilanne? Ne eivät välttämättä kulje käsi kädessä kuin toimintakyvyn, inspiraation ja energian kautta.
Olet siis minimalisti. Jos sua kauheesti kiinnostais omistaa jotain, sulla ois jo jotain "omistuksia". Ihmiset haalii usein liikaa kamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri osa suomalaisista "omistusasujista" omistaa lähinnä velkaa. Auto puolestaan pn Suomessa lähinnä ylimääräinen rahareikä, ei sen omistamisella mitään nettoa.
Vierailija kirjoitti:
Pyri hankkimaan se pyörä. Kyseenalaista jopa lapsesi tarpeet sitä vastaan. Joo - pidän, rakastan, polkupyöriä.
Kynnys on tietenkin valtava, omistusasunto maksaa peijakkaasti ja tuottaa aitoa hyötyä asumiskulujen pienuuden vuoksi, mutta kyseenalaista materian omistaminen ja suosi ja arvosta likvidiä varallisuutta. Käteistä. Ja jos kertyy niin sijoituksia. Materiasta on kuten on kommentoitu monesti pelkkää huolta ja stressiä sekä kustannuksia. Kalliitakin asioita kannattaa mieluummin vuokrata muutaman kerran vuodessa, elämässään, kuin hankkia jatkuvaksi vaivaksi itselleen.
Mitenhän tuo luovuutesi pääsisi valloilleen nyt täysin riippumatta siitä mikä on taloudellinen tilanne? Ne eivät välttämättä kulje käsi kädessä kuin toimintakyvyn, inspiraation ja energian kautta.
Melkein alkoi hymyilyttää tuo ajatus, mutta ei, kyllä nyt hankin lapselle ensin pyörän sillä entinen on jo liian pieni. Ei se pyörä just tässä itselleni ole se kaikkein tärkein kuitenkaan, asun kävelymatkan päässä kaikesta ja olen ihan hyvä siinä kävelemisessä.
Miten saisi luovuuden valloilleen.. Hyvä kysymys. Se vaatii tietynlaisen ympäristön ja suht stressittömän olon, näin olen sen itse kokenut. Tämän hetkinen elämä on kaoottista. Muutto painaa päälle enkä tiedä vielä seuraava kotia. Mulla on myös vaikeasti sairas toinen vanhempi ja sisarukset tuottaa murhetta omilla ongelmillaan, vaikkakin välttelen heitä kun en jaksa kaikkea ottaa vastaan.
Välillä tulee sellaisia inspiraation tynkiä, joihin tarttumalla just sillä hetkellä saattaisi jotain jopa syntyä. Mutta eihän mulla ole mitään välineitä tällä hetkellä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei omaisuus tuo onnea, mutta se luo toden totta turvaa.
Olen ollut tilanteessa, jossa en omistanut mitään, ja ikääkin oli jo 30+ . Ahdisti, oli turvaton olo, häätö olisi ollut muutaman maksamattoman vuokran takana, mitään arvokasta ei ollut, autokin oli lähinnä sen arvoinen, kuinka paljon bensaa tankissa kulloinkin oli. Vanhoissa farkuissa oli sanonnan mukaisesti pelkkä tuulen huuhtoma p*rse, lompakko ja taskut siis suurimman osan ajasta tyhjät.
Nyt asiat on paremmin, velkaakin on, mutta omaisuutta 3-kertainen määrä siihen verrattuna. On turvatumpi olo, kun on oma koti omalla tontilla, oma, toimiva auto alla ja rahaksi muutettavaa omaisuutta muutenkin.
Hyvä!
Voisitko kertoa, mitä teit, jotta tilanne muuttui?
ohis
Kolme onnenpotkua. Setäni kuoli, ja testamentin kautta perin häneltä ok-talon. Remppasin ja myin sen, maksoin perintöverot ja ostin sijoitusasunnon jäljellejääneillä rahoilla. Sain melko edullisesti sen tuottavalta sijainnilta Tampereelta.
Sain useiden pätkien jälkeen vakiduunin, ostin puolisoni kanssa oman kolmion halvalla (asumme pikkukaupungissa).
Maksoimme asunnon myyntihinnan nopeasti pois, ja saimme asuntomme kaupaksi vähän isommalla summalla kuin mitä olimme maksaneet! Säästetty raha riitti omarahoitusosuudeksi ok-taloon. Säästämällä palkoista ja sijoitusasunnon tuotoista teimme isohkoja remontteja taloomme, useamman vuoden aikana.
Remonttien jälkeen asumiskustannukset pienenivätja talo parani. Saimme lisää rahaa säästöön ja ostimme vajaa vuosi sitten toisen sijoitusasunnon, halvan tosin, pienestä kotikaupungistamme. Saimme siihen heti vuokralaisen! Nyt maksamme sijoitusasunnosta pientä lainaa ja loppupuolikasta okt-lainastamme.
Noista tiukista vuosista on aikaa alle 10 vuotta, olen vieläkin alle 40 v. Autokin on vaihdettu parempaan, kaksi lasta on syntynyt ja uskallamme käyttää rahaa vähän elämiseen - lähdemme ensi kuussa Lontooseen koko porukka! Kaksi sijoitusasuntoa raksuttaa meille yhteensä kuussa verojen jälkeen noin 600€, molemmat olemme saaneet vakityön, vuokralaisemme ovat kunnollisia ja elämä menee eteenpäin.
30 v ins. tässä moi. Tienaan 4k eur bruttona kk. Tilillä ja sijoituksissa lepää 35k eur. Omistan vain muutaman tonnin auton ja muutamia elektroniikkalaitteita. En tunne, että omistamisella saisin lisää onnea elämääni.
Nykyinen elämäntilanteeni mahdollistaa todella mukavan ja vaihgelevan elämän. Voin esim.löhteä matkalle etelän lämpöön ekstemporee eikö tarvitse miettiä mitään seuraamuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa köyhyys on valinta, ainakin tuon ikäisillä.
Ei pidä paikkaansa. Suomessa tavallisen palkansaajan on vaikea rikastua jos ei ole perinyt, tai voittanut mitään.
Toisaalta en ymmärrä miksi pitäisi hävetä ettei omista paljoa materiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei omaisuus tuo onnea, mutta se luo toden totta turvaa.
Olen ollut tilanteessa, jossa en omistanut mitään, ja ikääkin oli jo 30+ . Ahdisti, oli turvaton olo, häätö olisi ollut muutaman maksamattoman vuokran takana, mitään arvokasta ei ollut, autokin oli lähinnä sen arvoinen, kuinka paljon bensaa tankissa kulloinkin oli. Vanhoissa farkuissa oli sanonnan mukaisesti pelkkä tuulen huuhtoma p*rse, lompakko ja taskut siis suurimman osan ajasta tyhjät.
Nyt asiat on paremmin, velkaakin on, mutta omaisuutta 3-kertainen määrä siihen verrattuna. On turvatumpi olo, kun on oma koti omalla tontilla, oma, toimiva auto alla ja rahaksi muutettavaa omaisuutta muutenkin.
Hyvä!
Voisitko kertoa, mitä teit, jotta tilanne muuttui?
ohis
Kolme onnenpotkua. Setäni kuoli, ja testamentin kautta perin häneltä ok-talon. Remppasin ja myin sen, maksoin perintöverot ja ostin sijoitusasunnon jäljellejääneillä rahoilla. Sain melko edullisesti sen tuottavalta sijainnilta Tampereelta.
Sain useiden pätkien jälkeen vakiduunin, ostin puolisoni kanssa oman kolmion halvalla (asumme pikkukaupungissa).
Maksoimme asunnon myyntihinnan nopeasti pois, ja saimme asuntomme kaupaksi vähän isommalla summalla kuin mitä olimme maksaneet! Säästetty raha riitti omarahoitusosuudeksi ok-taloon. Säästämällä palkoista ja sijoitusasunnon tuotoista teimme isohkoja remontteja taloomme, useamman vuoden aikana.
Remonttien jälkeen asumiskustannukset pienenivätja talo parani. Saimme lisää rahaa säästöön ja ostimme vajaa vuosi sitten toisen sijoitusasunnon, halvan tosin, pienestä kotikaupungistamme. Saimme siihen heti vuokralaisen! Nyt maksamme sijoitusasunnosta pientä lainaa ja loppupuolikasta okt-lainastamme.
Noista tiukista vuosista on aikaa alle 10 vuotta, olen vieläkin alle 40 v. Autokin on vaihdettu parempaan, kaksi lasta on syntynyt ja uskallamme käyttää rahaa vähän elämiseen - lähdemme ensi kuussa Lontooseen koko porukka! Kaksi sijoitusasuntoa raksuttaa meille yhteensä kuussa verojen jälkeen noin 600€, molemmat olemme saaneet vakityön, vuokralaisemme ovat kunnollisia ja elämä menee eteenpäin.
Hyvä onnenpotku. Onnittelen! Mutta ilman tuota perintöä se olisikin ollut vaikeampaa. Itselläni ei ole tiedossa rahaa perintönä mistään, joten sitäkään toivoa ei ole. Pitäisi vain pystyä luomaan tyhjästä jotain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48-vuotias nainen, enkä omista yhtikäs mitään. Talon kyllä haluaisin, mutta ei ole varaa. Joten ei sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin eilen siivotessani radio-ohjelmaa, jossa kerrottiin kriisien vaikutuksesta psykologiseen joustavuuteen eli resilienssiin. Ohjelmassa ihmiset kertoivat, miten olivat selvinneet kriiseistä (joista osa oli samalla tavalla pitkän aikavälin vaikean tilanteen aiheuttamia, samoin kuin sinulla). En tiedä, olisiko sinulle apua ohjelman kuuntelemisesta, mutta jos kiinnostaa, tässä se on: https://areena.yle.fi/1-4380373
Kriiseissä tarvitaan rahaa. Meille tapahtui jo yli vuosikymmen sitten suuri kriisi (yksityiskohdilla ei ole väliä), minkä takia olimme yli puoli vuotta työkyvyttöminä.
Jos meillä ei olisi ollut säästöja sukulaisten tukea olisi asuntokin mennyt alta. Yhteiskunnan apua on turha odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 v ins. tässä moi. Tienaan 4k eur bruttona kk. Tilillä ja sijoituksissa lepää 35k eur. Omistan vain muutaman tonnin auton ja muutamia elektroniikkalaitteita. En tunne, että omistamisella saisin lisää onnea elämääni.
Nykyinen elämäntilanteeni mahdollistaa todella mukavan ja vaihgelevan elämän. Voin esim.löhteä matkalle etelän lämpöön ekstemporee eikö tarvitse miettiä mitään seuraamuksia
Sehän on omistamista. Mieti jos sulla ei olisi sitä palkkaa eikä 35k lepäämässä sijoitettuna. Olisit pelkkä tyhjätasku silloin.
Ap
Kommenttini ap:lle. En itse pyöräile enkä edes halua omistaa pyörää joten en osaa ottaa osaa murheeseen. Kultakorut on vanhanaikaisia, ainakin sellainen look jossa ollaan paksut kultakäädyt yllä. Oikein huvittaa kun näkee jollain rumat mutta ilmeisen painavat kultakorut. Korut ovat myös huono sijoitus, koska niiden realisoiminen rahaksi ei kannata toisin sanoen saat vain murto osan takaisin. Nykyään on muotia tyylikkäät korut jotka ovat usein rihkaman. Koruilla ei kannata yrittää näyttää että rahaa riittää tai hyvin pyyhkii.
Omistusasunto olis aina kiva, mutta ei ainakaan minulle mikää elämän tarkoitus tai päämäärä. Paljon tärkeämpi että asunto olisi muuten mieluisa. Auto? Ihanaa jos asuu alueella jossa auto ei ole välttämättömyys. Itse esim. tykkään istua bussissa mielummin kun ajella ruuhkissa. Tosin joku bemari voisi olla kiva. Jos saisin sellaisin myisin sen ja ottaisin rahat. Vinoja hampaita ei ole joten siihen en osaa sanoa mitään.
Itselläni on 1 euron kestolotto. Todennäköisyydet on huonot, mutta joskus on kiva ajatella, mitä rahoilla tekisi.
Olen itseasiassa joskus tajunnut jotain hyödyllistäkin näitä miettiessäni, eli asoita joihin onkin varaa ilman lottovoittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyri hankkimaan se pyörä. Kyseenalaista jopa lapsesi tarpeet sitä vastaan. Joo - pidän, rakastan, polkupyöriä.
Kynnys on tietenkin valtava, omistusasunto maksaa peijakkaasti ja tuottaa aitoa hyötyä asumiskulujen pienuuden vuoksi, mutta kyseenalaista materian omistaminen ja suosi ja arvosta likvidiä varallisuutta. Käteistä. Ja jos kertyy niin sijoituksia. Materiasta on kuten on kommentoitu monesti pelkkää huolta ja stressiä sekä kustannuksia. Kalliitakin asioita kannattaa mieluummin vuokrata muutaman kerran vuodessa, elämässään, kuin hankkia jatkuvaksi vaivaksi itselleen.
Mitenhän tuo luovuutesi pääsisi valloilleen nyt täysin riippumatta siitä mikä on taloudellinen tilanne? Ne eivät välttämättä kulje käsi kädessä kuin toimintakyvyn, inspiraation ja energian kautta.
Melkein alkoi hymyilyttää tuo ajatus, mutta ei, kyllä nyt hankin lapselle ensin pyörän sillä entinen on jo liian pieni. Ei se pyörä just tässä itselleni ole se kaikkein tärkein kuitenkaan, asun kävelymatkan päässä kaikesta ja olen ihan hyvä siinä kävelemisessä.
Miten saisi luovuuden valloilleen.. Hyvä kysymys. Se vaatii tietynlaisen ympäristön ja suht stressittömän olon, näin olen sen itse kokenut. Tämän hetkinen elämä on kaoottista. Muutto painaa päälle enkä tiedä vielä seuraava kotia. Mulla on myös vaikeasti sairas toinen vanhempi ja sisarukset tuottaa murhetta omilla ongelmillaan, vaikkakin välttelen heitä kun en jaksa kaikkea ottaa vastaan.
Välillä tulee sellaisia inspiraation tynkiä, joihin tarttumalla just sillä hetkellä saattaisi jotain jopa syntyä. Mutta eihän mulla ole mitään välineitä tällä hetkellä.
Ap
En halua bessewisseröidä, mutta tuo ei ole koko totuus. Olet varmasti törmännyt uutisissa luoviin ihmisiin jotka tekevät kauniita teoksia ja käyttötavaroitakin toisten ihmisten roskista ja jätteistä. Olennaisempaa kuin se, että sinulla ei ole välineitä (ostaa) on se, että sinulla on inspiraatio kadoksissa (koska ei ole rahaa). Samaistun sinuun koska itsellä virtaa riittää vain musiikin tekemiseen vaikka tiedän että optimiolosuhteissa pystyisin luomaan kaikenlaista muutakin.
Jos ei omista mitään, niin silloin oikeastaan omistaa koko valtion. Verovaroista saa kaiken tarvitsemansa tukina tekemättä mitään. Tuilla elävät ikäänkuin myös omistavat kaikki työtätekevät. Työtätekevät veronmaksajat maksavat tuillaelävien kaiken elämän, joten tuillaelävät ovat tavallaan työntekijöiden pomoja ja hyötyjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyri hankkimaan se pyörä. Kyseenalaista jopa lapsesi tarpeet sitä vastaan. Joo - pidän, rakastan, polkupyöriä.
Kynnys on tietenkin valtava, omistusasunto maksaa peijakkaasti ja tuottaa aitoa hyötyä asumiskulujen pienuuden vuoksi, mutta kyseenalaista materian omistaminen ja suosi ja arvosta likvidiä varallisuutta. Käteistä. Ja jos kertyy niin sijoituksia. Materiasta on kuten on kommentoitu monesti pelkkää huolta ja stressiä sekä kustannuksia. Kalliitakin asioita kannattaa mieluummin vuokrata muutaman kerran vuodessa, elämässään, kuin hankkia jatkuvaksi vaivaksi itselleen.
Mitenhän tuo luovuutesi pääsisi valloilleen nyt täysin riippumatta siitä mikä on taloudellinen tilanne? Ne eivät välttämättä kulje käsi kädessä kuin toimintakyvyn, inspiraation ja energian kautta.
Melkein alkoi hymyilyttää tuo ajatus, mutta ei, kyllä nyt hankin lapselle ensin pyörän sillä entinen on jo liian pieni. Ei se pyörä just tässä itselleni ole se kaikkein tärkein kuitenkaan, asun kävelymatkan päässä kaikesta ja olen ihan hyvä siinä kävelemisessä.
Miten saisi luovuuden valloilleen.. Hyvä kysymys. Se vaatii tietynlaisen ympäristön ja suht stressittömän olon, näin olen sen itse kokenut. Tämän hetkinen elämä on kaoottista. Muutto painaa päälle enkä tiedä vielä seuraava kotia. Mulla on myös vaikeasti sairas toinen vanhempi ja sisarukset tuottaa murhetta omilla ongelmillaan, vaikkakin välttelen heitä kun en jaksa kaikkea ottaa vastaan.
Välillä tulee sellaisia inspiraation tynkiä, joihin tarttumalla just sillä hetkellä saattaisi jotain jopa syntyä. Mutta eihän mulla ole mitään välineitä tällä hetkellä.
ApEn halua bessewisseröidä, mutta tuo ei ole koko totuus. Olet varmasti törmännyt uutisissa luoviin ihmisiin jotka tekevät kauniita teoksia ja käyttötavaroitakin toisten ihmisten roskista ja jätteistä. Olennaisempaa kuin se, että sinulla ei ole välineitä (ostaa) on se, että sinulla on inspiraatio kadoksissa (koska ei ole rahaa). Samaistun sinuun koska itsellä virtaa riittää vain musiikin tekemiseen vaikka tiedän että optimiolosuhteissa pystyisin luomaan kaikenlaista muutakin.
Ahaa vielä jatkuu ketju. Kiva että tämä asia herättää keskustelua. Joo, onhan se totta että tarpeeksi luova keksii kaikenlaista. Itse en osaa kuin maalata. Kiinnostaisi kyllä jossain määrin esim. kiviartesaanin ammatti tai keramiikkamuotoilu, sitä pitäisi sitten alkaa opiskella jos rahkeet riittää. Ei ole minkäänlaista koulutusta myöskään kuvataiteeseen, olin vain kympin tyttö koulussa. Itse en uskonut erityisemmin itseeni, mutta nämä opettajat oli sitä mieltä että musta tulisi taiteilija. Kun sairastuin nuorena, se halu maalata loppui siihen. Koin sen vain liian tuskalliseksi, enkä sitten ole maalannut enää. Harmihan se on..
Sen sijaan lapsi osoittaa luovuuden merkkejä ja meillä kämppä täynnä upeita piirroksia pöydillä.
Ap
Ymmärrän ap:tä. Minulla taas on mammonaa, mutta puuttuu perhe ja lapsi, joten minä koen sen puutteeksi ja kivuksi.
Minulla voisi olla pari huonekalua lahjoitettavaksi, mutta eivät välttämättä ole riittävän kauniita tai oikeanlaisia.