Tuntuupa pahalta että en omista mitään
Olen kyllä kriiseillyt ennenkin tämän asian kanssa, että en omista oikeastaan mitään, kallein on varmaan läppäri, lamppu ja muutaman satasen rannekello. Ei siis taloa tai autoa tai edes pyörää. Ja ikää on 36v.
Elämä on mennyt tähän pisteeseen monien (!) vaikeiden vaiheiden ja sairastumisen kautta. Huomasin tuossa, että mulla ei ole ainoatakaan korua, mikä tuntuu jotenkin erityisen pahalta nyt. Korvareiätkin on varmaan menneet jo umpeen. Kauhean paljas olo, koska ei tämän ikäinen nainen viitsi enää ihan rihkamaakaan kantaa. Yksi vähän arvokkaampi riipus oli, mutta sekin oli myytävä. Haluaisin niin laittaa hampaani kuntoon, koska oikominen meni nuorena pieleen.
Joutais jo hautaan täältä.
Enkä ole sillä tavalla materialisti, mulle riittäisi ihan normaali elämä. Mutta sitä en tule saamaan.
Kommentit (86)
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. 40v ja asun alivuokralaisena miehen kämpässä. Kaupungin kämpässä. Ei koruja, autoa, designia... 😔
Ei Helvetti, mä oon jo 41 😫
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Minä olen siis 50-vuotias nainen, enkä omista mitään merkittävää. Rasittavaahan se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Kyllä valitettavasti olen harvinaisen tosissani. En kyllä välttämättä kaipaa omistusasuntoa tai velkaa. Mutta että kun tässä on kerta ihminen eikä mikään metsäneläin, niin olisi ihan oman mielenterveyden kannalta hyvä olla kohtuullinen toimeentulo. Kun olen myös äiti, luonnollisesti lapsi saa ensimmäisenä kaiken tarpeellisen.
Ap
Sama täällä. Olen 33v ammattitaidoton, työtön mielenterveyspotilas kaupungin vuokraläävässä. Ei toivoakaan töihinpääsystä ja tavallisesta elämästä. Taustalla koulukiusaamista jne. En voi väittää ettenkö olisi katkera...Omaisuutta ei tule koskaan olemaan
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Omistamalla voit vaikkapa ostaa bisnesluokat liput Karibialle loistohotelliin koko perheelle keskellä synkintä talvea.
Minusta se tuntuu lähinnä vapauttavalta. Ei tule kriisiä vaikka potkut tulisikin töistä, ei tarvitse ylläpitää tai huolehtia mistään.
No jaa, mä oon 45v ja eron jälkeen omistan tonnin auton. Asun vuokralla. Tilillä on jonkin verran rahaa mut voin sanoo että elän elämäni parasta aikaa.
Kun ei omista, voi elää huolettomana ja keskittyä olennaisiin asioihin elämässä. Oletteko huomanneet, että on kevät ja valoa!
Vierailija kirjoitti:
Minusta se tuntuu lähinnä vapauttavalta. Ei tule kriisiä vaikka potkut tulisikin töistä, ei tarvitse ylläpitää tai huolehtia mistään.
Juuri näin. Hyvä, että löytyy muitakin selväpäisiä :)
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. 40v ja asun alivuokralaisena miehen kämpässä. Kaupungin kämpässä. Ei koruja, autoa, designia... 😔
Osanotto. Toivotaan että joskus tuonpuoleisessa sitten tasaantuu. Ehkä se meneekin niin että silloin osat vaihtuu.
Ap
Jos omistat terveyden, omistat jo todella paljon. Olkaamme kiittollisia jokaisesta päivästä, jona saamme elää terveinä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Olen 33v ammattitaidoton, työtön mielenterveyspotilas kaupungin vuokraläävässä. Ei toivoakaan töihinpääsystä ja tavallisesta elämästä. Taustalla koulukiusaamista jne. En voi väittää ettenkö olisi katkera...Omaisuutta ei tule koskaan olemaan
Halaus ❤️ ajattele että onneksi et ole yksin, meitä on muitakin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos omistat terveyden, omistat jo todella paljon. Olkaamme kiittollisia jokaisesta päivästä, jona saamme elää terveinä.
En omista terveyttä. Jos omistaisin terveyden omistaisin muutakin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Omistamalla voit vaikkapa ostaa bisnesluokat liput Karibialle loistohotelliin koko perheelle keskellä synkintä talvea.
No se vähän riippuu mitä omistaa. Jos omistat ylimääräistä likvidiä omaisuutta, voit tosiaan tehdä noin (ja pääset osasta sitä omaisuutta eroon) Jos omistat kuitenkin asuntosi ja siitä on vielä lainaa, ei tuo onnistu sen paremmin kuin vuokralla-asujaltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Olen samaa mieltä koska omistamat asiat velvoittavat huolehtimaan niistäkin. Vapaus on menetetty kun omistaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Olen samaa mieltä koska omistamat asiat velvoittavat huolehtimaan niistäkin. Vapaus on menetetty kun omistaa jotain.
Jos tuo on jonkun tyhjätaskun defenssikeino köyhyydelleen niin huh huh...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tosissasi? Miten elämä paranisi omistamalla? Sehän vain vaikeutuu.
Olen samaa mieltä koska omistamat asiat velvoittavat huolehtimaan niistäkin. Vapaus on menetetty kun omistaa jotain.
Jos tuo on jonkun tyhjätaskun defenssikeino köyhyydelleen niin huh huh...
Minä ainakin matkustelen kaikki rahani. En minä halua omistaa.
Sama täällä. 40v ja asun alivuokralaisena miehen kämpässä. Kaupungin kämpässä. Ei koruja, autoa, designia... 😔