Uskotko psykoterapiaan?
Oletko sitä mieltä, että psykoterapiasta olisi hyötyä? Onko sinulla kokemusta siitä?
Olen malli esimerkki rikkonaisen lapsuuden kasvattamasta ihmisestä: olen masentunut, teininä itsetuhoinen, epävakaa, välillä maaninen.. Tiedostan tämän kaiken itse. Tiedän mistä käytökseni johtuu, ja kuinka paljon äitini hylkäävä ja väkivaltainen käytös on vaikuttanut varhaislapsuuteni ja sitä kautta nykyhetkeeni. Tiedostan myös sen, että koska olen kasvanut turvattomassa ympäristössä, on vaikuttanut siihen, etten pysty luottamaan, olen epäluuloinen ja mustasukkainen.
Minun pitäisi nyt kuulemma etsiä terapeuttia ja aloittaa pitkä terapia. Mutta, koen etten tule saamaan siitä hyötyä. Tiedän miksi olen niin viallinen, mutta voiko sitä muka korjata istumalla jonkun kanssa tunniksi kerran viikossa alas ja juttelemaan äidistäní? Millaisia neuvoja sieltä saan tähän tilanteeseen tai.. Onko siinä edes mitään järkeä?
Voin ihan hyvin normaalisti, mutta välillä masennus nousee pintaan ja uuvun. Ehkä vain olen tälläinen? Viallinen ihminen?
Kommentit (89)
En oikeesti tiedä? Mitä se tyhjän jauhaminen auttaa, "Jaa, niin, ja miltä se sinusta tuntuu?" Tämmönen mulla tulee mieleen.
Vierailija kirjoitti:
En oikeesti tiedä? Mitä se tyhjän jauhaminen auttaa, "Jaa, niin, ja miltä se sinusta tuntuu?" Tämmönen mulla tulee mieleen.
Tätä juuri mietin ja se, että joudun aina palaamaan lapsuuteeni. En voi mitään mitä minulle lapsena tehtiin. En voi mitään sille, että äitini on niin tunnekylmä ja jätti minut yksin. Totta hitossa se on muokannut minusta tälläisen rikkonaisen sielun, mutta en oikein jaksa uskoa, että terapia saisi minua kursittua kasaan. Ainoastaan uusi lapsuus. Ap
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kokemusta 2 v + 3 v pätkät.
Koitko että siitä oli mitään hyötyä? Mukava, että joku kuunteli? Sai kaivettua jotain uutta sinusta? Ap
Miksi niitä vanhoja asioita pitää kaivella? Keskittyy siihen mikä on tämän päivän toiveet ja niitä kohti...Eikä terapeutti sitä elämää sun puolesta elä, kyllä sun elämä on omissa käsissäs ja ratkaisut samoin.
Valitkaa oikein terapiasuuntaus!
Minun elämäni hyvä terapeutti pelasti: hänen avullaan uskalsin lähteä väkivaltaisesta suhteesta. En ole jumissa myöskään surkean lapsuuteni kanssa. En toista vääriä käytösmalleja omien lasteni kanssa. Ilman terapiaa olisin ehkä jopa sairauseläkkeellä. Kyllä se jauhaminen vaan auttaa: täytyy uskaltaa kertoa kaikkein kipeimmätkin asiat. Kaikille terapia ei välttämättä sovi: täytyy jaksaa kohdata elämänsä uusimmat pisteet ja osata myös pukea ne sanoiksi. Kaikki terapeutit eivät ole hyviä. Älä tyydy huonoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Kokemusta 2 v + 3 v pätkät.
Koitko että siitä oli mitään hyötyä? Mukava, että joku kuunteli? Sai kaivettua jotain uutta sinusta? Ap
Eipä juuri. Olen koko elämäni analysoinut itseäni ja elämääni muutenkin. Ystävät kuuntelevat paremmin; tokikaan heitä en halua erityisemmin kuormittaa. Psykodynaamisessa terapeutti möllötti nurkassa eikä sanonut mitään välillä kuukausiin. Ihan vitsi.
Itse olen huomannut erään ihmisen kehitystä sivust seuranneena, enkä huomaahänessä juuri muuta kuin että hän käyttää lääkkeitä ja niiden vaikutuksen omaan käyttäytymiseensä.
Psykoterapia on erittäin hyödyllinen ala juuri ap:n kaltaisille ihmisille. Paluu lapsuuteen on välttämätöntä, jotta se trauma saadaan suoraan sieltä pois mistä se on peräisin, eli mielen syvimmistä perukoista. Pelkän nykytilanteen hoidolla ei saada hyviä tuloksia koska lapsuuden aikaiset traumat voivat tulla esiin koska tahansa, oli lääkitys tai nykytilanne mikä tahansa.
Psykoterapeutti kirjoitti:
Psykoterapia on erittäin hyödyllinen ala juuri ap:n kaltaisille ihmisille. Paluu lapsuuteen on välttämätöntä, jotta se trauma saadaan suoraan sieltä pois mistä se on peräisin, eli mielen syvimmistä perukoista. Pelkän nykytilanteen hoidolla ei saada hyviä tuloksia koska lapsuuden aikaiset traumat voivat tulla esiin koska tahansa, oli lääkitys tai nykytilanne mikä tahansa.
Mutta tuleehan sen elämänkin jollakin tavalla muuttaa muotoansakin.
Ja psyykkisen parantumisen lähtökohtana on aina potilaslähtöinen parantuminen, eli potilaan täytyy itse tiedostaa mikä on ongelmana ja löytää terapeutin avustuksella keinot miten siitä päästään yli. Psykiatri/psykologi/psykoter. ei voi kertoa mitä ihmisen pitää tehdä parantuakseen vaan yksilöjen mielistä ratkaisu löytyy henkilöltä itseltään, ammattihenkilö voi vain auttaa potilasta löytämään sen keinon.
Psykoterapeutti viestistä 10
Psykoterapian toimivuus riippuu mitä koulukuntaa psykoterapeutti edustaa, onko kyse lyhyt- vai pitkäkestoisesta terapiasta ja millainen on terapiaa etsivän tilanne. Silloin kun nämä kaikki ovat balanssissa keskenään psykoterapian toimivuus ei ole uskonasia vaan fakta.
Ensin kannattaa tutustua erilaisiin psykoterapian suuntauksiin, kuten esimerkiksi psykoanalyysiin tai kongnittiiviseen tai ratkaisukeskeiseen terapiaan. Sitten kun tietää mitä eri suuntaukset pitävät sisällään voi alkaa etsimään sopivaa psykoterapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutti kirjoitti:
Psykoterapia on erittäin hyödyllinen ala juuri ap:n kaltaisille ihmisille. Paluu lapsuuteen on välttämätöntä, jotta se trauma saadaan suoraan sieltä pois mistä se on peräisin, eli mielen syvimmistä perukoista. Pelkän nykytilanteen hoidolla ei saada hyviä tuloksia koska lapsuuden aikaiset traumat voivat tulla esiin koska tahansa, oli lääkitys tai nykytilanne mikä tahansa.
Mutta tuleehan sen elämänkin jollakin tavalla muuttaa muotoansakin.
Että jos se ei lähde siitä muokkautumaan niin väittäisin että tulee ns takapotkuja eli edelleen sama meno jatkuu ja ehkä jopa pahenee. Että tulee vain ajatelleeksi sitä että joitakin jokaiselle ihmiselle sellaisia peruselementtejä siinä ehkä laiminlyödään joistakin syistä joiden tulisi olla olennainen osa tuota prosessia.
Mulla on takana 3v kelan tukemaa psykoterapiaa ja työkykyni valitettavasti on edelleen heikko. Valitsin terapeutin hätäisesti ja intuitiolla. On ollut lähinnä tavallista tukea antavaa keskustelua jota psyk.sh (hänellä on tämä tausta) antaa. Koen että sekin on parempi kuin ei mitään. Mulla ei ole ketään kaveria tai perheenjäsentä jolle voi puhua tai joka viitsisi edes teeskennellä kiinnostunutta. Uskon silti terapiaan. Olisi pitänyt vain valita terapeutti huolellisemmin tai vaihtaa ajoissa toiseen. Mutta on vaikea arvioida terapeutteja, kun ei ole aiempaa kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapian toimivuus riippuu mitä koulukuntaa psykoterapeutti edustaa, onko kyse lyhyt- vai pitkäkestoisesta terapiasta ja millainen on terapiaa etsivän tilanne. Silloin kun nämä kaikki ovat balanssissa keskenään psykoterapian toimivuus ei ole uskonasia vaan fakta.
Ensin kannattaa tutustua erilaisiin psykoterapian suuntauksiin, kuten esimerkiksi psykoanalyysiin tai kongnittiiviseen tai ratkaisukeskeiseen terapiaan. Sitten kun tietää mitä eri suuntaukset pitävät sisällään voi alkaa etsimään sopivaa psykoterapeuttia.
EIkö tuon tulisi edetä ennemminkin niinpäin että ammatilaiset asiantuntemuksensa perustella arviovat, analysoivat erinäisin menetelmin ja tekevät päätöksensä perusteidensa pohjalta.
Jotta terapia toimii siihen täytyy olla itse motivoitunut ja sitoutunut.
Psykoterapiassa tärkeämpää kuin terapiasuuntaus on hyvä terapiasuhde. Ei ole hyviä vaan sopivia terapeutteja.
En jaksa nyt kirjoittaa pidemmästi, mutta suosittelen kokeilemaan edes vuoden ajan. Sitten voit vaikka lopettaa jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä vanhoja asioita pitää kaivella? Keskittyy siihen mikä on tämän päivän toiveet ja niitä kohti...Eikä terapeutti sitä elämää sun puolesta elä, kyllä sun elämä on omissa käsissäs ja ratkaisut samoin.
Valitkaa oikein terapiasuuntaus!
Minulle ei kuulemma sovellu ratkaisukeskeinen terapia, vaan pitkäaikainen psykoterapia. AP
En usko. Kokemusta 2 v + 3 v pätkät.