Lue keskustelun säännöt.
Lastentarhanopettajat vaativat 3000 euron alkupalkaa. Monella sosiaalityöntekijällä alkuapalkka on alle tuon
27.04.2018 |
vaikka tekevät erittäin vastuullista työtä korkeammala koulutuksella. Pitääkö heidänkin vaatia 700 euron korotusta. Samoin sosionomeilla sosiaalityössä palkka on samaa luokka lastentarhanopettajien kanssa, heidänkin pitäisi vaatia korotusta. Monella naisvaltaisella alalla kunnalla on surkeat palkat.
Kommentit (140)
Vierailija kirjoitti:
Lastentarhanopettajan työn sisällön vaativuus ja työn määrä ovat kasvaneet paljon viime vuosina, mutta palkka ei lainkaan. Kaikkialla muualla työelämässä uudet vastuualueet ja vaatimukset nostavat palkkaa, mutta ilmeisesti pieniä lapsia opettavilla näin ei tarvitse olla?
Sano yksikin ammatti, jossa vaatimukset eivät ole kasvaneet viime vuosina? Mutta eivät kaikki saa palkankorotuksia, vaikka niin luulet. Ihan kaupankassakin joutuu opettelemaan veikkauspalvelut, monissa paikoissa tehdään myös Postin työt nykyään jne. Mutta onko palkka isompi kuin aikaisemmin?
Korkeaan koulutukseen vetoaminen ei auta, sillä tavoitteenahan on korkeakouluttaa koko väestöstä yli puolet (jokohan on toteutunut), mutta se korkeasti kouluttaminen vie rahaa, kun koulutus maksaa ja viivästyttää työelämään siirtymistä. Ja ei ole varaa maksaa lisää työntekijöille, vaikka he olisivat tohtoreita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Annetaan opettajille 3000e MUTTA TEKISIVÄT EDES TYÖNSÄ!
Lapseni on kunnallisessa päivähoidossa ja KOSKAAN, EI SIIS KOSKAAN iltavuoro osaa sanoa, onko nukkunut, kenen kanssa leikkinyt yms vaikka juuri LTO:n pitäisi nämä asiat havainnoida ja kirjoittaa ylös. En ole kertaakaan nähnyt kenenkään aikuisen leikkineen lapsien kanssa lattialla tai pihalla.
Joten jos LTO ei tee työtänsä niin miksi pitää palkka nostaa?
luulenpa että jos olisi sosionomi, niin silloin olisi leikkinyt lasten kanssa, eikä vain jutellut aidan vieressä
Vierailija kirjoitti:
Täällä tehdään väitöskirjaa ja saadaan siitä 1600 e/kk. Lisää palkkaa ja työttömyysturva myös apurahatutkijoille!
No oikeesti. Jos teet jotain nollatutkimusta omaan tahtiisi, miksi yhteiskunnan pitäisi siitä enemmän maksaa? Ei voi vastuullisen, yleishyödyllisen työn kanssa puhua edes samana päivänä.
3000 e on alkupaikaksi tosi kova.
eräsvaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annetaan opettajille 3000e MUTTA TEKISIVÄT EDES TYÖNSÄ!
Lapseni on kunnallisessa päivähoidossa ja KOSKAAN, EI SIIS KOSKAAN iltavuoro osaa sanoa, onko nukkunut, kenen kanssa leikkinyt yms vaikka juuri LTO:n pitäisi nämä asiat havainnoida ja kirjoittaa ylös. En ole kertaakaan nähnyt kenenkään aikuisen leikkineen lapsien kanssa lattialla tai pihalla.
Joten jos LTO ei tee työtänsä niin miksi pitää palkka nostaa?
luulenpa että jos olisi sosionomi, niin silloin olisi leikkinyt lasten kanssa, eikä vain jutellut aidan vieressä
Eipä aloiteta nyt taas tätä kandi vs sosionomi-sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina vedetään tämä kommentti "et tiedä päiväkotityöstä mitään".. Niin kertokaahan nyt niin mukamas ammattilaiset ihan konkreettisesti teet? Ja nyt ei mitään ympäri pyöreitä vastauksia siitä, kuinka tarkkailette yksilöiden kehitystä. Älkääkä pliis aloittako mitään marttyyrimäistä uhri itkua, vaan asiallisesti ja rehellisesti.
No päiväkodin arjesta ja lto:n työnkuvasta on vähän hankala kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei tunne varhaiskasvatuksen kenttää ja termistöä millään lailla. Lapsen kehityksen havainnointi on tärkeä osa työtä, se on ihan selvällä suomen kielellä ilmaistu asia, eikä siinä ole mitään ympäripyöreää. En voi mitään sille, jos sinulle tuottaa vaikeuksia ymmärtää ihan yksinkertaisia asioita.
Lto suunnittelee sitä varhaiskasvatusta (johon kuuluu hoito, kasvatus ja opetus) jota ryhmässä toteutetaan päivittäin. Suunnittelu perustuu havainnointiin - havainnoidaan sekä ryhmää että jokaista yksittäistä lasta. Toiminnassa otetaan huomioon lasten tarpeet, kehitysvaiheet ja kiinnostuksen kohteet.
Jos tässä oli jotain epäselvää, en valitettavasti voi auttaa. Google kääntäjässä tuskin on sellaista vaihtoehtoa, jossa suomen kielen perussanastoa voitaisiin kääntää palikkakielelle.
Viis kentästä ja termistöstä, sellainen joka ei osaa asiaa selittää ymmärrettävästi kelle vaan, ei sitä hallitse (tai halua avata). No, opettajana et ainakaan pärjäisi, siellä tämän ymmärtäminen on perusasia.
Minua kiinnostaisi tietää, kumman lastentarhanopettajat mieluummin valitsisivat:
1) lisää liksaa itselle;
2) lisää henkilökuntaa päiväkotiin
Jos nuo siis olisi samalla rahalla toteutettavissa. Eli jos kunta saisi enemmän rahaa päiväkotihenkilöston palkkaukseen, niin kumpaan sen haluaisivat käytettävän?
Kun valitetaan kiirettä ja ryysistä ja sitä ettei työtä ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaa niin eikö tuo lisähenkilösto siinä auttaisi parhaiten?
Sen ymmärrän, että esim. pääkaupunkiseudulla saattaa olla olemassaolevatkin vakanssit täyttämättä, kun pieni palkka ei houkuta pätevää henkilöstöä töihin.
Ja muuten kyllä joku 2300 euroa tuosta työstä on järkyttävän vähän. Itse koodaan tuplapalkalla ja työni on mielestäni helppoa eikä siinä ole likikään samaa vastuuta kuin päiväkodissa. "Se on ammatinvalintakysymys" -heittoihin sanoisin, että kysymys ei nyt ole yksittäisten ihmisten palkoista vaan siitä, miten kaikki yhteiskunnassa tärkeät tehtävät saataisiin hyvin hoidettua. Päivähoidon kohdalla tämä ei aina toteutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on aina yhä hupaisaa (olen oikeasti niin perverssi, että nautin siitä, ja näköjään täällä on joku toinenkin samanlainen), miten varhaiskasvatustiedettä opiskelleet kandit pyörittelevät sanoja ja kuvittelevat, että muut eivät ymmärrä heidän termejään. Se, mitä minä en ymmärrä on, miksi yksinkertaiset asiat pitää sanoa niin moninkertaisesti. Sekö on asiantuntijuutta?
Mua huvittaa myös tuo, että termit ovat muka vaikeita muille ymmärtää. Ensinnäkin asiantuntija valitsee käyttämänsä sanat/termi yleisön mukaan. Todellinen asiantuntija osaa siis jakaa asiantuntemustaan yleisölle yleisön taustoista huolimatta. Silloin, kun asiantuntemusta ei ole, yritetään näyttää hiennommilta käyttämällä "vaikeita" termejä.
Näin juuri. Palatakseni sosiaalityön osaamiseen, meillä pohditaan opinnoissa mm., kuinka tärkeää on valita tiedotuskavat ja -tavat viiteryhmien mukaan. Se ei ketään auta, että selitetään asiakkaille hienoin termein heidän ongelmiaan, tärkeää on myös asiakkaan horisontaalinen (;D) kohtaaminen. Myös lakien koukerot vaativat, että itse ymmärtää niiden tarkoituksen ja kertoo sen sitten mahdollisimmän käytännönläheisesti muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään
Tulin töihin kello 7. Otin oman ryhmäni viisi lasta mukaani ja siirryimme omaan ryhmätilaan. Pidin sylissä yhtä äitiään ikävöivää lasta, kuuntelin toisen mummolareissua, ohjasin kolme muuta leikkeihin. Puoli kahdeksaan mennessä lapsia oli yhdeksän. Otin heidät henkilökohtaisesti vastaan. Etsin yhden lapsen kadonnutta collegea, kun äiti halusi sen löytyvän heti. Vastasin kolmeen puheluun. Itkuinen lapsi oli koko ajan sylissäni, ei itkenyt, kun oli sylissä. Yksi lapsista kompastui lelulaatikkoon ja iski leukansa lattiaan. Lohdutin, en voinut lähteä hakemaan kylmäpussia sillä olin yksin.7.40 yksi lapsista oksensi. Muut tulivat parveilemaan ympärille, sain ohjattua heidät muihin puuhiin. Puhdistin oksentaneen lapsen, ohjeistin samalla sanallisesti oksennuksen lähelle pyrkiviä lapsia kauemmas. Sylissä ollut lapsi itki sohvalla. Samalla, kun pesin sairaan lapsen käsiä ja kasvoja, eräs isä toi lastaan ja halusi tietää, kenen kenkiin hänen lapsensa kengät ovat sekoittuneet. Kummissakaan ei ole nimeä. Isä oli tuohtunut, kun en tiennyt, enkä alkanut heti selvittää asiaa.
Siivosin oksennuksen ja pesin tossut lapselta, joka kielloista huolimatta oli juossut siihen. Soitin sairaan lapsen äidille.
Otin sairaan lapsen syliin, itkevän lapsen ohjasin piirtämään. Jatkoi siinä itkuaan. Luettiin kirjaa. Lapsi oksensi pari kertaa ämpäriin.
Ennen kahdeksaa tuli vielä neljä lasta lisää. Yhden äiti jäi kertomaan pitkäksi aikaa lemmikkikissastaan ja halusi näyttää kuvia. Kävin kesken äidin puheen selvittämässä lasten riitaa, jossa tyttö oli lyönyt poikaa, koska poika oli ottanut lelun häneltä. Äiti jatkoi juttuaan. Sairas lapsi oli koko ajsn sylissäni.
Yksi lapsista toi synttärikutsut neljälle lapselle, muut pahastuivat ja asiasta tuli riitaa, jota selvitin. Paria lasta itketti. Lohdutin heitä. Yksi äideistä ihmetteli minulle kovaan ääneen, miksi päiväkodissa saa jakaa kutsuja, kun kaikki eivät pääse. Koetin rauhoitella äitiä. Yksi lapsi kävi kakalla, toiselta kastui paita. Jätin sairaan lapsen hetkeksi tuolille ja kävin auttamassa heitä vessassa pitäen samalla muita silmällä. Lapsi oksensi ämpärin ohi. Siivosin lapsen ja lattian.Klo 8 toisen ryhmän työntekijä toi aamupalakärryn.
Sijainen oli tilattu mutta ei saatu (on tavallista ettei sijaisia ole). Työkaveri tuli töihin klo 9.36. Lapsia oli tänään 21, kaikki paikalla klo 8.20 mennessä.
Miksi esimerkkinä täytyy aina käyttää jotakin poikkeustilannetta? Vai saikuttaako teistä on yksi?
Tämä ei ollut poikkeustilanne. Ryhmässä joutuu olemaan yksin silloin, kun joku on lomalla / saikulla/ palaverissa jonkun 21 lapsen vanhemman, terapeutin tms kanssa/ auttamassa vielä enemmän pulassa olevaa viereistä ryhmää.
Onhan se nyt poikkeustilanne, jos normaalisti siellä on kolme työntekijää. Nuo kaikki mainitsemasi tilanteet ovat poikkeuksia. Ei kannattaisi liioitella noin paljon, jos haluaa vaikuttaa edes jossain määrin uskottavalta.
Normaalisti ryhmässä on kolme työntekijää n. klo 9-13 välisenä aikana, suurin osa lapsista on kuitenkin paikalla ainakin 8-16 välillä, eli suunnilleen puolet päivästä työskennellään kahdestaan kolmelle kasvattajalle mitoitetun lapsiryhmän kanssa. Aamuvuorossa ennen kahdeksaa ja iltavuorossa neljän on ihan normaalitilanne olla yksin yli 8 lapsen kanssa. > 8 lapsen kanssahan pitäisi olla jo kaksi kasvattajaa.
Työvuorojen rukkaukset tilanteet korjaamiseksi ovat kuin hölmöläisten peitonjatkamista, kun työntekijöiden työpäivän pituus on 7h45min, mutta suurella osalla lapsista hoidontarve on 8-9h. Jostain syystä uuteenkaan vaka-lakiin ei ole haluttu määritellä tuota "tilapäistä suhdeluvun ylitystä", saati että se kiellettäisiin. Mielestäni ei voida puhua tilapäisyydestä, jos tilanne toistuu päivittäin ja kestää puolet tai ylikin lasten läsnäoloajasta. Varsinkin nyt, kun lastentarhanopettajien suunnitteluaikaa lisättiin, kasvaa tuo suhdeluvun tilapäisen ylittymisen aika entisestään. Tilannehan korjaantuisi yksinkertaisella tavalla: ryhmään yksi kasvattaja lisää.
Miksi pitää jo pienten lasten kohdalla tehdä työtä sellaisella tehokkuudella, että henkilökuntaa on mieluummin liian vähän suurimman osan päivästä vs yksi työntekijä olisi lapsilukuun nähden "ylimääräinen" muutaman tunnin ajan päivästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä arvostan päiväkodin työntekijöitä ja ylipäänsä varhaiskasvatuksen työntekijöitä todella todella paljon, ei siitä ole kyse.
Jos tässä kuitenkin jollekin on varaa maksaa palkkaa lisää, niin kyllä minunkin mielestäni hoitajat ovat sitten ne, jotka ensisijaisesti sen palkan korotuksen ansaitsevat. Nimenomaan kaikki sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt, ensihoitajat. Noh, kyllä lähihoitajatkin palkan korotuksen ansaitsisivat. Ja poliisit, palomiehet yms.
Miten yhtäkkiä olisi varaa maksaa lto:lle lisää palkkaa, kun ei hoitajillekaan ole?
Hoito on ilmaista tai lähes ilmaista. Maksuja voisi korottaa roimasti. Ja maksaa käytetystä tuntimäärästä.
Eiköhän ihmiset siinä vaiheessa alkaisi etsimään muuta vaihtoehtoa lastenhoidolle. Kaikki virikelapset jäisivät ensimmäiseksi pois. Pääsisittepä tekin lastentarhanopettajat sitten maistamaan työttömyyttä.
Hyvä että alkaisivat etsiä. Tuskin työttömyyttä silti tulisi, sillä lapsia riittää aina. Ja aina myös vanhempia, jotka tajuavat eron laadukkaan varhaiskasvatuksen ja kenen tahansa tyypin tarjoaman hoivan välillä.
"laadukas varhaiskasvatus" on pelkkää sananhelinää. Ja syntyvyyshän tunnetusti laskee...
Syntyvyys tosiaan laskee. Ja ne vähemmät syntyvät lapset kasataan yhä suurempiin ryhmiin, kun ihmiset muttavat isoihin kaupunkeihin. Isoissa kaupungeissa taitaa näitä ongelmia sitten kasautua, erityislapset, maahanmuuttajataustaiset, eri äidinkieliset, vanhempien työpaikat kaukana päiväkodista ja kodista, kalliit asumiskulut, työttömyys ja syrjäytyminen jne. En jaksa uskoa, että yhden ammatin palkankorotukset poistaisivat työn raskautta ja vaativuutta. Päinvastoin, sillä sitä rahaa tarvittaisiin kipeästi jaettavaksi useammalle työntekijälle ja ne hoitajatkin tarvitsevat isompia palkkoja, miksi hoitajan pitäisi tulla Keravalta Helsinkiin töihin kun ei ole varaa maksaa Helsingin vuokraa? Ei se lto ole kuitenkaan sen parempi ihmisenä, että ansaitsee lyhyen työmatkan siinä missä hoitaja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3000 olisi AIVAN liikaa satuhetkien pitämisestä, pukemisesta, riisumisesta, syöttämisestä, päiväunille laittamisesta ja ringissä kännykän tuijottamisesta ja juoruilusta lasten leikkiessä pihalla parin metrin päässä. Tuollaista osaa kuka tahansa tehdä ilman mitään koulutusta ja palkkojen tulisi olla sen mukaisia. 2000 bruttona aivan absoluuttinen maksimi.
Täällä taas satuilee joku päiväkodin arjesta, vaikka ei tiedä siitä mitään :) Mielestäsi siis kuka tahansa osaa myös ilman mitään koulutusta esimerkiksi havaita lapsen varhaisen tuen tarpeen?
Ps.
Puhelinta tuijotetaan pihalla, koska lapset kirjataan puhelinsovelluksen kautta sisään päiväkotiin/ulos päiväkodista :))
Todellakin kuka tahansa osaisi havaita varhaisen tuen tarpeen. Esimerkiksi monet vanhemmat tuovat huoliaan esiin neuvolassa.
On aivan eri asia hoitaa yhtä tai kahta omaa lasta, kuin päiväkodissa 14-24 lasta, jossa koko ryhmän jokaisen lapsen kehitystä on seurattava ja tuettava oikealla tavalla.
Tätä on just tätä samaa höpöhöpö, mitä koko ajan jahnaatte. Tehän paimennatte niitä lapsia kuin karjaa, ette te mitään yksilöllisiä huomioita siellä tee. Ja mä en muutenkaan ymmärrä tätä, koska yhdessä päiväkotiryhmässä ei kovin montaa kehitysviiveistä lasta ole.
Mihin perustat nämä väitteesi? Oletko omin silmin nähnyt päiväkodin arkea?
Todellisuudessa et tiedä mitään siitä, millaista päiväkodissa työskentely on.
Oma lapseni on erityislapsi. Hänen tapauksessaan lääkäri suositteli ja kunta myöntyi ottamaan ylimääräisen ryhmäavustajan, ei siis vaan yhdelle lapselle, vaan koko ryhmälle. Tästä hyötyivät muutkin lapset. Se oli erinomainen ratkaisu, ja vei rahaa avustajan osapäivätyön palkan verran. Sitä en ollenkaan tajua nyt, että jos olisi annettu palkankorotus lto:lle, niin olisiko hän sitten tehnyt myös nuo avustajan työt, vai mitä se olisi hyödyttänyt?
Jokuhan ne avustajan työt on tehnyt siihenkin saakka, kunnes avustaja saadaan ryhmään. Erityistä tukea tarvitsevan tai haastavasti käyttäytyvän lapsen kohdalla useimmiten se joku on LTO.
Kyllä se avustaja palkattiin samaan aikaan kun lapsi aloitti päivähoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt #@&€?+&€%, en halunnut sosionomina LTO pätevyyttä, en vaadi päästä sosiaalityöntekijäksi enkä tarvitse isompaa palkkaakaan. Silti minä olen elämässäni opiskellut asioita ja saanut työelämässä käytännön kokemusta niin, että selviäisin varmasti kummastakin työstä hyvin.
En ymmärrä tätä kinastelua, enkä sitä, että tunnen kohta jo itseni täysin ammattitaidottomaksi mihin työhön tahansa, kun en ole tuhlannut aikaani yliopistossa, vaan olen tehnyt töitä. Voidaanko laittaa arvoisat yliopiskelijat johonkin teorioimaan keskenään ja otetaan työelämään takaisin oppipojat (anteeksi sukupuolineutraalisti epäkorrekti sana). Siten työssä oppisi ja etenisi ne, jotka työtä osaavat ja haluavat tehdä.
Minä en arvota ihmisen ammattitaitoa koulun nimen perusteella, vaan sen perusteella, osaako hän tehdä töitä, mutta olenkin tyhmä ja väärässä ja kouluttamaton.
Anteeksi, jos avautumiseni pahoitti mielesi, olen moukka duunari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään
Tulin töihin kello 7. Otin oman ryhmäni viisi lasta mukaani ja siirryimme omaan ryhmätilaan. Pidin sylissä yhtä äitiään ikävöivää lasta, kuuntelin toisen mummolareissua, ohjasin kolme muuta leikkeihin. Puoli kahdeksaan mennessä lapsia oli yhdeksän. Otin heidät henkilökohtaisesti vastaan. Etsin yhden lapsen kadonnutta collegea, kun äiti halusi sen löytyvän heti. Vastasin kolmeen puheluun. Itkuinen lapsi oli koko ajan sylissäni, ei itkenyt, kun oli sylissä. Yksi lapsista kompastui lelulaatikkoon ja iski leukansa lattiaan. Lohdutin, en voinut lähteä hakemaan kylmäpussia sillä olin yksin.7.40 yksi lapsista oksensi. Muut tulivat parveilemaan ympärille, sain ohjattua heidät muihin puuhiin. Puhdistin oksentaneen lapsen, ohjeistin samalla sanallisesti oksennuksen lähelle pyrkiviä lapsia kauemmas. Sylissä ollut lapsi itki sohvalla. Samalla, kun pesin sairaan lapsen käsiä ja kasvoja, eräs isä toi lastaan ja halusi tietää, kenen kenkiin hänen lapsensa kengät ovat sekoittuneet. Kummissakaan ei ole nimeä. Isä oli tuohtunut, kun en tiennyt, enkä alkanut heti selvittää asiaa.
Siivosin oksennuksen ja pesin tossut lapselta, joka kielloista huolimatta oli juossut siihen. Soitin sairaan lapsen äidille.
Otin sairaan lapsen syliin, itkevän lapsen ohjasin piirtämään. Jatkoi siinä itkuaan. Luettiin kirjaa. Lapsi oksensi pari kertaa ämpäriin.
Ennen kahdeksaa tuli vielä neljä lasta lisää. Yhden äiti jäi kertomaan pitkäksi aikaa lemmikkikissastaan ja halusi näyttää kuvia. Kävin kesken äidin puheen selvittämässä lasten riitaa, jossa tyttö oli lyönyt poikaa, koska poika oli ottanut lelun häneltä. Äiti jatkoi juttuaan. Sairas lapsi oli koko ajsn sylissäni.
Yksi lapsista toi synttärikutsut neljälle lapselle, muut pahastuivat ja asiasta tuli riitaa, jota selvitin. Paria lasta itketti. Lohdutin heitä. Yksi äideistä ihmetteli minulle kovaan ääneen, miksi päiväkodissa saa jakaa kutsuja, kun kaikki eivät pääse. Koetin rauhoitella äitiä. Yksi lapsi kävi kakalla, toiselta kastui paita. Jätin sairaan lapsen hetkeksi tuolille ja kävin auttamassa heitä vessassa pitäen samalla muita silmällä. Lapsi oksensi ämpärin ohi. Siivosin lapsen ja lattian.Klo 8 toisen ryhmän työntekijä toi aamupalakärryn.
Sijainen oli tilattu mutta ei saatu (on tavallista ettei sijaisia ole). Työkaveri tuli töihin klo 9.36. Lapsia oli tänään 21, kaikki paikalla klo 8.20 mennessä.
Miksi esimerkkinä täytyy aina käyttää jotakin poikkeustilannetta? Vai saikuttaako teistä on yksi?
Tämä ei ollut poikkeustilanne. Ryhmässä joutuu olemaan yksin silloin, kun joku on lomalla / saikulla/ palaverissa jonkun 21 lapsen vanhemman, terapeutin tms kanssa/ auttamassa vielä enemmän pulassa olevaa viereistä ryhmää.
Onhan se nyt poikkeustilanne, jos normaalisti siellä on kolme työntekijää. Nuo kaikki mainitsemasi tilanteet ovat poikkeuksia. Ei kannattaisi liioitella noin paljon, jos haluaa vaikuttaa edes jossain määrin uskottavalta.
No jos siellä ryhmässä on usein joku sairaslomalla, niin silloin tuo ei ole poikkeustapaus vaan viikoittaista. Ne kolme työntekijääkään eivät muuten kaikki ole koko päivää paikalla, kun aamuvuorolainen lähtee puolelta päivin kotiin.
Sitä toimintaa ei ole mitoitettu niin, että aina on yksi sairaslomalla vaan se on mitoitettu niin, että siellä on päivän aikana kolme työntekijää eli se, että joku on poissa ei ole normaali tilanne. Se, että teille siitä on tullut normaali tilanne on todella huolestuttavaa. Eikö esimies ole puuttunut toistuviin sairaslomiin?
Ja miten kolmen tonnin palkka näitä poikkeustilanteita edes helpottaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
vaikka tekevät erittäin vastuullista työtä korkeammala koulutuksella. Pitääkö heidänkin vaatia 700 euron korotusta. Samoin sosionomeilla sosiaalityössä palkka on samaa luokka lastentarhanopettajien kanssa, heidänkin pitäisi vaatia korotusta. Monella naisvaltaisella alalla kunnalla on surkeat palkat.
Pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, kumman lastentarhanopettajat mieluummin valitsisivat:
1) lisää liksaa itselle;
2) lisää henkilökuntaa päiväkotiin
Jos nuo siis olisi samalla rahalla toteutettavissa. Eli jos kunta saisi enemmän rahaa päiväkotihenkilöston palkkaukseen, niin kumpaan sen haluaisivat käytettävän?
Kun valitetaan kiirettä ja ryysistä ja sitä ettei työtä ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaa niin eikö tuo lisähenkilösto siinä auttaisi parhaiten?
Sen ymmärrän, että esim. pääkaupunkiseudulla saattaa olla olemassaolevatkin vakanssit täyttämättä, kun pieni palkka ei houkuta pätevää henkilöstöä töihin.
Ja muuten kyllä joku 2300 euroa tuosta työstä on järkyttävän vähän. Itse koodaan tuplapalkalla ja työni on mielestäni helppoa eikä siinä ole likikään samaa vastuuta kuin päiväkodissa. "Se on ammatinvalintakysymys" -heittoihin sanoisin, että kysymys ei nyt ole yksittäisten ihmisten palkoista vaan siitä, miten kaikki yhteiskunnassa tärkeät tehtävät saataisiin hyvin hoidettua. Päivähoidon kohdalla tämä ei aina toteutu.
Kolmas vaihtoehto: pienemmät ryhmäkoot. Ei lisähenkilöt auta jos ryhmät mammutteja. Äkkiä syntyy kaaos kun monta ihmistä työskentelee pienissä tiloissa. Näillä resursseilla toki lisäkädet hyödyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään
Tulin töihin kello 7. Otin oman ryhmäni viisi lasta mukaani ja siirryimme omaan ryhmätilaan. Pidin sylissä yhtä äitiään ikävöivää lasta, kuuntelin toisen mummolareissua, ohjasin kolme muuta leikkeihin. Puoli kahdeksaan mennessä lapsia oli yhdeksän. Otin heidät henkilökohtaisesti vastaan. Etsin yhden lapsen kadonnutta collegea, kun äiti halusi sen löytyvän heti. Vastasin kolmeen puheluun. Itkuinen lapsi oli koko ajan sylissäni, ei itkenyt, kun oli sylissä. Yksi lapsista kompastui lelulaatikkoon ja iski leukansa lattiaan. Lohdutin, en voinut lähteä hakemaan kylmäpussia sillä olin yksin.7.40 yksi lapsista oksensi. Muut tulivat parveilemaan ympärille, sain ohjattua heidät muihin puuhiin. Puhdistin oksentaneen lapsen, ohjeistin samalla sanallisesti oksennuksen lähelle pyrkiviä lapsia kauemmas. Sylissä ollut lapsi itki sohvalla. Samalla, kun pesin sairaan lapsen käsiä ja kasvoja, eräs isä toi lastaan ja halusi tietää, kenen kenkiin hänen lapsensa kengät ovat sekoittuneet. Kummissakaan ei ole nimeä. Isä oli tuohtunut, kun en tiennyt, enkä alkanut heti selvittää asiaa.
Siivosin oksennuksen ja pesin tossut lapselta, joka kielloista huolimatta oli juossut siihen. Soitin sairaan lapsen äidille.
Otin sairaan lapsen syliin, itkevän lapsen ohjasin piirtämään. Jatkoi siinä itkuaan. Luettiin kirjaa. Lapsi oksensi pari kertaa ämpäriin.
Ennen kahdeksaa tuli vielä neljä lasta lisää. Yhden äiti jäi kertomaan pitkäksi aikaa lemmikkikissastaan ja halusi näyttää kuvia. Kävin kesken äidin puheen selvittämässä lasten riitaa, jossa tyttö oli lyönyt poikaa, koska poika oli ottanut lelun häneltä. Äiti jatkoi juttuaan. Sairas lapsi oli koko ajsn sylissäni.
Yksi lapsista toi synttärikutsut neljälle lapselle, muut pahastuivat ja asiasta tuli riitaa, jota selvitin. Paria lasta itketti. Lohdutin heitä. Yksi äideistä ihmetteli minulle kovaan ääneen, miksi päiväkodissa saa jakaa kutsuja, kun kaikki eivät pääse. Koetin rauhoitella äitiä. Yksi lapsi kävi kakalla, toiselta kastui paita. Jätin sairaan lapsen hetkeksi tuolille ja kävin auttamassa heitä vessassa pitäen samalla muita silmällä. Lapsi oksensi ämpärin ohi. Siivosin lapsen ja lattian.Klo 8 toisen ryhmän työntekijä toi aamupalakärryn.
Sijainen oli tilattu mutta ei saatu (on tavallista ettei sijaisia ole). Työkaveri tuli töihin klo 9.36. Lapsia oli tänään 21, kaikki paikalla klo 8.20 mennessä.
Miksi esimerkkinä täytyy aina käyttää jotakin poikkeustilannetta? Vai saikuttaako teistä on yksi?
Tämä ei ollut poikkeustilanne. Ryhmässä joutuu olemaan yksin silloin, kun joku on lomalla / saikulla/ palaverissa jonkun 21 lapsen vanhemman, terapeutin tms kanssa/ auttamassa vielä enemmän pulassa olevaa viereistä ryhmää.
Onhan se nyt poikkeustilanne, jos normaalisti siellä on kolme työntekijää. Nuo kaikki mainitsemasi tilanteet ovat poikkeuksia. Ei kannattaisi liioitella noin paljon, jos haluaa vaikuttaa edes jossain määrin uskottavalta.
No jos siellä ryhmässä on usein joku sairaslomalla, niin silloin tuo ei ole poikkeustapaus vaan viikoittaista. Ne kolme työntekijääkään eivät muuten kaikki ole koko päivää paikalla, kun aamuvuorolainen lähtee puolelta päivin kotiin.
Sitä toimintaa ei ole mitoitettu niin, että aina on yksi sairaslomalla vaan se on mitoitettu niin, että siellä on päivän aikana kolme työntekijää eli se, että joku on poissa ei ole normaali tilanne. Se, että teille siitä on tullut normaali tilanne on todella huolestuttavaa. Eikö esimies ole puuttunut toistuviin sairaslomiin?
Ja miten kolmen tonnin palkka näitä poikkeustilanteita edes helpottaisi?
Esimies ei käytännössä voi tehdä toistuville sairaslomille mitään. Potkuja ei voi antaa siitä syystä, että sairastelee.
Eihän se isompi palkka olekaan parannus työolosuhteisiin vaan sitä havitellaan siksi, että lto:n palkka ei vastaa työtehtäviä ja vastuuta. Työolosuhteita parantaisi ryhmäkokojen pienentäminen ja esim. se, että saikuttelijoiden kohdalla mietittäisiin jotain järkevää ratkaisua, mutta sitä ei tule tapahtumaan. Lapsiryhmien kokoja on vuosien aikana vain suurennettu, joten eivätköhän ne tule vain paisumaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, kumman lastentarhanopettajat mieluummin valitsisivat:
1) lisää liksaa itselle;
2) lisää henkilökuntaa päiväkotiin
Jos nuo siis olisi samalla rahalla toteutettavissa. Eli jos kunta saisi enemmän rahaa päiväkotihenkilöston palkkaukseen, niin kumpaan sen haluaisivat käytettävän?
Kun valitetaan kiirettä ja ryysistä ja sitä ettei työtä ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaa niin eikö tuo lisähenkilösto siinä auttaisi parhaiten?
Sen ymmärrän, että esim. pääkaupunkiseudulla saattaa olla olemassaolevatkin vakanssit täyttämättä, kun pieni palkka ei houkuta pätevää henkilöstöä töihin.
Ja muuten kyllä joku 2300 euroa tuosta työstä on järkyttävän vähän. Itse koodaan tuplapalkalla ja työni on mielestäni helppoa eikä siinä ole likikään samaa vastuuta kuin päiväkodissa. "Se on ammatinvalintakysymys" -heittoihin sanoisin, että kysymys ei nyt ole yksittäisten ihmisten palkoista vaan siitä, miten kaikki yhteiskunnassa tärkeät tehtävät saataisiin hyvin hoidettua. Päivähoidon kohdalla tämä ei aina toteutu.
Ei kumpikaan noista, vaan pienemmät ryhmäkoot. Lisäavun palkkaaminen on tilapäinen ratkaisu, joka on verrattavissa tulehtuneen viisaudenhampaan antibioottikuurilla hoitamiseen - se tekee tilanteesta siedettävän, mutta ei kestävää.
Lapsille on stressaavaa olla jättiryhmissä - pieniin tiloihin ahdetussa valtavassa ryhmässä on ahdasta ja järkyttävä meteli. Aikuisten lisääminen auttaaa ehkä pitämään sen valtavan lauman jotenkin kurissa, mutta ei poista meteliä ja tilan ahtautta.
Tein juuri lto-opiskelijana harjoittelun eskariryhmään. 19 lasta oli ahdettu pieneen huoneeseen, mitään eriyttämisen mahdollisuuksia ei ollut. Lapset valittivat usein, että kauhea meteli, korviin sattuu, ei kuule mitään, ei ole tilaa leikkiä. Viikoittain oli yhteisiä tunteja viereisen ykkösluokan kanssa. Tällöin eskarit ja ykköset tungettiin tähän samaan sillipurkkiin, eli n. 40 lasta samassa tilassa. Meteli oli korviahuumaava. Osa lapsista tuskastui ja itki, ja jopa itseäni ahdisti - en voinut auttaa lapsia tehtävissä, koska en kuullut omaa ääntänikään, enkä voinut keskittyä siinä metelissä.
Tässä tilanteessa lisäaikuiset olisivat vain lisänneet ääntä ja vähentäneet tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään
Tulin töihin kello 7. Otin oman ryhmäni viisi lasta mukaani ja siirryimme omaan ryhmätilaan. Pidin sylissä yhtä äitiään ikävöivää lasta, kuuntelin toisen mummolareissua, ohjasin kolme muuta leikkeihin. Puoli kahdeksaan mennessä lapsia oli yhdeksän. Otin heidät henkilökohtaisesti vastaan. Etsin yhden lapsen kadonnutta collegea, kun äiti halusi sen löytyvän heti. Vastasin kolmeen puheluun. Itkuinen lapsi oli koko ajan sylissäni, ei itkenyt, kun oli sylissä. Yksi lapsista kompastui lelulaatikkoon ja iski leukansa lattiaan. Lohdutin, en voinut lähteä hakemaan kylmäpussia sillä olin yksin.7.40 yksi lapsista oksensi. Muut tulivat parveilemaan ympärille, sain ohjattua heidät muihin puuhiin. Puhdistin oksentaneen lapsen, ohjeistin samalla sanallisesti oksennuksen lähelle pyrkiviä lapsia kauemmas. Sylissä ollut lapsi itki sohvalla. Samalla, kun pesin sairaan lapsen käsiä ja kasvoja, eräs isä toi lastaan ja halusi tietää, kenen kenkiin hänen lapsensa kengät ovat sekoittuneet. Kummissakaan ei ole nimeä. Isä oli tuohtunut, kun en tiennyt, enkä alkanut heti selvittää asiaa.
Siivosin oksennuksen ja pesin tossut lapselta, joka kielloista huolimatta oli juossut siihen. Soitin sairaan lapsen äidille.
Otin sairaan lapsen syliin, itkevän lapsen ohjasin piirtämään. Jatkoi siinä itkuaan. Luettiin kirjaa. Lapsi oksensi pari kertaa ämpäriin.
Ennen kahdeksaa tuli vielä neljä lasta lisää. Yhden äiti jäi kertomaan pitkäksi aikaa lemmikkikissastaan ja halusi näyttää kuvia. Kävin kesken äidin puheen selvittämässä lasten riitaa, jossa tyttö oli lyönyt poikaa, koska poika oli ottanut lelun häneltä. Äiti jatkoi juttuaan. Sairas lapsi oli koko ajsn sylissäni.
Yksi lapsista toi synttärikutsut neljälle lapselle, muut pahastuivat ja asiasta tuli riitaa, jota selvitin. Paria lasta itketti. Lohdutin heitä. Yksi äideistä ihmetteli minulle kovaan ääneen, miksi päiväkodissa saa jakaa kutsuja, kun kaikki eivät pääse. Koetin rauhoitella äitiä. Yksi lapsi kävi kakalla, toiselta kastui paita. Jätin sairaan lapsen hetkeksi tuolille ja kävin auttamassa heitä vessassa pitäen samalla muita silmällä. Lapsi oksensi ämpärin ohi. Siivosin lapsen ja lattian.Klo 8 toisen ryhmän työntekijä toi aamupalakärryn.
Sijainen oli tilattu mutta ei saatu (on tavallista ettei sijaisia ole). Työkaveri tuli töihin klo 9.36. Lapsia oli tänään 21, kaikki paikalla klo 8.20 mennessä.
Miksi esimerkkinä täytyy aina käyttää jotakin poikkeustilannetta? Vai saikuttaako teistä on yksi?
Tämä ei ollut poikkeustilanne. Ryhmässä joutuu olemaan yksin silloin, kun joku on lomalla / saikulla/ palaverissa jonkun 21 lapsen vanhemman, terapeutin tms kanssa/ auttamassa vielä enemmän pulassa olevaa viereistä ryhmää.
Onhan se nyt poikkeustilanne, jos normaalisti siellä on kolme työntekijää. Nuo kaikki mainitsemasi tilanteet ovat poikkeuksia. Ei kannattaisi liioitella noin paljon, jos haluaa vaikuttaa edes jossain määrin uskottavalta.
No jos siellä ryhmässä on usein joku sairaslomalla, niin silloin tuo ei ole poikkeustapaus vaan viikoittaista. Ne kolme työntekijääkään eivät muuten kaikki ole koko päivää paikalla, kun aamuvuorolainen lähtee puolelta päivin kotiin.
Sitä toimintaa ei ole mitoitettu niin, että aina on yksi sairaslomalla vaan se on mitoitettu niin, että siellä on päivän aikana kolme työntekijää eli se, että joku on poissa ei ole normaali tilanne. Se, että teille siitä on tullut normaali tilanne on todella huolestuttavaa. Eikö esimies ole puuttunut toistuviin sairaslomiin?
Ja miten kolmen tonnin palkka näitä poikkeustilanteita edes helpottaisi?
Esimies ei käytännössä voi tehdä toistuville sairaslomille mitään. Potkuja ei voi antaa siitä syystä, että sairastelee.
Eihän se isompi palkka olekaan parannus työolosuhteisiin vaan sitä havitellaan siksi, että lto:n palkka ei vastaa työtehtäviä ja vastuuta. Työolosuhteita parantaisi ryhmäkokojen pienentäminen ja esim. se, että saikuttelijoiden kohdalla mietittäisiin jotain järkevää ratkaisua, mutta sitä ei tule tapahtumaan. Lapsiryhmien kokoja on vuosien aikana vain suurennettu, joten eivätköhän ne tule vain paisumaan lisää.
Sairaus on irtisanomisperuste siinä tapauksessa, jos työkyky on olennaisesti ja pitkäaikaisesti heikentynyt. Ja vaikka näin ei olisi, työnantajan pitäisi lähettää työntekijä työterveyteen ja siellä pitäisi selvittää, miksi työntekijä on jatkuvasti sairaslomalla ja tehdä työpaikkaselvitys jos syyt on työpaikasta johtuvia jne.
Palkkauksesta olen kanssasi täysin eri mieltä. Lastentarhanopettajien palkka vastaa täysin työnkuvaa ja on samassa tasossa muiden palkkojen kanssa. Vertaa vaikka palkkoja kvtessissä, niin huomaat sen itsekin. Esimerkiksi sairaanhoitajan peruspalkka on lastentarhanopettajan peruspalkkaa pienempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi tietää, kumman lastentarhanopettajat mieluummin valitsisivat:
1) lisää liksaa itselle;
2) lisää henkilökuntaa päiväkotiin
Jos nuo siis olisi samalla rahalla toteutettavissa. Eli jos kunta saisi enemmän rahaa päiväkotihenkilöston palkkaukseen, niin kumpaan sen haluaisivat käytettävän?
Kun valitetaan kiirettä ja ryysistä ja sitä ettei työtä ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaa niin eikö tuo lisähenkilösto siinä auttaisi parhaiten?
Sen ymmärrän, että esim. pääkaupunkiseudulla saattaa olla olemassaolevatkin vakanssit täyttämättä, kun pieni palkka ei houkuta pätevää henkilöstöä töihin.
Ja muuten kyllä joku 2300 euroa tuosta työstä on järkyttävän vähän. Itse koodaan tuplapalkalla ja työni on mielestäni helppoa eikä siinä ole likikään samaa vastuuta kuin päiväkodissa. "Se on ammatinvalintakysymys" -heittoihin sanoisin, että kysymys ei nyt ole yksittäisten ihmisten palkoista vaan siitä, miten kaikki yhteiskunnassa tärkeät tehtävät saataisiin hyvin hoidettua. Päivähoidon kohdalla tämä ei aina toteutu.
Ei kumpikaan noista, vaan pienemmät ryhmäkoot. Lisäavun palkkaaminen on tilapäinen ratkaisu, joka on verrattavissa tulehtuneen viisaudenhampaan antibioottikuurilla hoitamiseen - se tekee tilanteesta siedettävän, mutta ei kestävää.
Lapsille on stressaavaa olla jättiryhmissä - pieniin tiloihin ahdetussa valtavassa ryhmässä on ahdasta ja järkyttävä meteli. Aikuisten lisääminen auttaaa ehkä pitämään sen valtavan lauman jotenkin kurissa, mutta ei poista meteliä ja tilan ahtautta.
Tein juuri lto-opiskelijana harjoittelun eskariryhmään. 19 lasta oli ahdettu pieneen huoneeseen, mitään eriyttämisen mahdollisuuksia ei ollut. Lapset valittivat usein, että kauhea meteli, korviin sattuu, ei kuule mitään, ei ole tilaa leikkiä. Viikoittain oli yhteisiä tunteja viereisen ykkösluokan kanssa. Tällöin eskarit ja ykköset tungettiin tähän samaan sillipurkkiin, eli n. 40 lasta samassa tilassa. Meteli oli korviahuumaava. Osa lapsista tuskastui ja itki, ja jopa itseäni ahdisti - en voinut auttaa lapsia tehtävissä, koska en kuullut omaa ääntänikään, enkä voinut keskittyä siinä metelissä.
Tässä tilanteessa lisäaikuiset olisivat vain lisänneet ääntä ja vähentäneet tilaa.
Voi kun tämä menisi päättäjienkin tietoon ja Sannille myös. Tämä on se ongelma.
Paitsi, että uuden vasun myötä on tarkoitus keskittyä havainnoimaan ja tukemaan lasten vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita, ei ongelmia. Ja jos niitä "ongelmia" lapsen kehitykseen liittyen ilmenee, niin tavoitteet tilanteet ratkaisemiseksi/helpottamiseksi asetetaan kasvattajille, ei lapselle. Nähdään siis, että on aikuisten tehtävä auttaa lasta selviytymään hänelle haastavista tilanteista. Tähän kannattaa vedota, jos tuntuu, että vieläkin joku etsimällä etsii "ongelmia", ja pyytää konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kasvattajan toiminnalla tuetaan lasta.