Lue keskustelun säännöt.
Miksi ujo ja hiljainen mies ei syrjäytyisi?
27.04.2018 |
Mitä järkeä kouluttautua, tehdä töitä jne. kun nämä luonteenpiirteet ovat niin isoja turn offeja naisille, että ei kuitenkaan kelpaa ja jää kuitenkin perheettömäksi?
M23
Kommentit (81)
Luonteenpiirteet ja sosiaaliset taidot ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäisiä voi itse aktiivisesti opetella, se tietysti vaatii omaa aktiivisuutta ja erityisesti epämukavuusalueelle menemistä. Lisäksi mitään ei opi hetkessä, eli pitää varautua epämukaviin toistoihin ja outoihin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Jos et ole seksiä harrastanut, et edes tiedä mitä kaivata. Mitä tulee läheisyyteen, se huuma ei kovin kauaa kestä ennen kuin arki koittaa ja siihen läheisyyteen hieman jopa ärsyyntyy.
Elin itse vuosikausia sun ikäisenä ilman seksiä ja suhdetta ja vakiinnuin vasta vanhempana. Koita keksiä jotain muuta ajateltavaa kuin seksinpuute, se seksi kun ei oikeasti paljon käteen vetämisestä loppupelissä eroa. Lopeta kotona makaaminen ja aktivoidu, koska en ole kuullut että ketään ois kotoa haettu suhteeseen. Sulla on ihan vääriä olettamuksia joka joku typerä fiilis että maailma ois sulle jotain velkaa.Ei ole. Negatiivisuus vetää puoleensa vain negatiivisuutta. Kun muutin oman ajatusmaailmani ja arkeni rutiineja, parisuhdemahdollisuuksia alkoi tupsahdella eteen. Sä vaan valitat, kitiset ja uhriudut. Silleen menee se viimeinenkin mahis suhteeseen. Ja muista, seksi ei ole se maailman tärkein juttu. Jos sä lähet seksi eellä puutteessa jahtaamaan naisia ja vetoat siihen että sulla miehenä ois siihen joku automaattinen oikeus, saat vain mustanpekan käteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Erittäin moni nainen välttää syrjäytymisen sillä, että hankkii itselleen lapsia. Miehillä ei vastaavaa mahdollisuutta ole, koska heillä lasten hankinta vaatii parisuhteen.
Hyvin, hyvin, hyvin harva nainen hankkii lapsia yksin. Lapsen kasvattaminen on niin iso urakka, että siinä on hyvä olla toinen täysipäinen aikuinen rinnalla. Ja jos nainen saa lapsia, niin onhan siihen tarvittu myös mies eli lapsen isä. Tosin eihän miehet lapsia halua, täälläkin sitä paperiaborttia vaaditaan niin pontevasti ja usein.
YH-naisia on valtavasti. Ja moni on sellainen, jolla ehkä hetken oli poikaystävä joskus nuorena, mutta ei ainakaan enää sen jälkeen kun lapsi syntyi.
Niin? Ei ketään pysty pitämään väkisin parisuhteessa, jos mies huomaakin, että perhe-elämä ei olekaan häntä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Tämä on niin no brainer. Menet kouluun ja hankit ammatin. Jos et pysty, masennuksesi tai muu psyykkinen ongelmasi vaatii hoitoa. Hoidon tuella pystyt jossain vaiheessa hankkimaan itsellesi ammatin. Vielä ei ole mitään menetetty, mutta kohta on, jos päätät jäädä makaamaan vielä vuosiksi. Pystyt selittämään aukot cv:ssä vielä, mutta et enää kauaa. Toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ujoja ja hiljaisia miehiä jotka ovat pariutuneet.Tollasella luurseriasenteella sä varmaan pärjäätki, not.
Syrjäytyminen ei muuten tarkoita parisuhteettomaksi jäämistä.Ota selvää sanojen merkityksestä ennen niiden käyttöä. Nyt jätän sut säälimään itseäsi. Toki voit myös lakata valittamasta ja tehdä oman tulevaisuutesi eteen vaikka mielikuvaharjoittelua jotta susta tulee salonkikelpoinen.
Kouluttamisessa ja töiden tekemisessä on se hyvä juttu että sillä palkalla pääsee vaikka matkailemaan kavereiden kanssa. Valtaosa parisuhteessa olevista miehistä nimittäin kaipaa sitä aikaa kun voi matkustaa poikaporukalla tarvitsematta kysyä siihen hallituksen suostumusta.
Millä ihmeen poikaporukalla? Ei meillä syrjäytyneillä ole mitään kaveriporukkaa. Itse vieraannuin kaikesta kaverielämästä jo ala-asteiässä.
Omista valinnoista on turha syyttää maailmaa. Kyllä sullekin viitekehys ja kaveriporukka löytyy mutta kuten jo sanoin, se vaatii sitä omaa työtä ja mielikuvaharjoittelua. Opiskelu ja työnteko kannattaa aina koska palkkatuloilla elää leveämmin kun toimeentulotuella ja palkka mahdollistaa monia kivoja asioita. Lopeta se itsesi sääliminen. Terapia vois auttaa sua mutta sekin vaatii sitä työtä ja omien ajatusmallien muokkaamista. Jos sä olet päättänyt olla luuseri, susta tulee sellainen. Sulla on myös mahis päättää toisin ja toimia tavalla joka vahvistaa sitä toisenlaista päätöstä.Passiivisuus ja nariseminen ei ole koskaan ketään auttanut.
Monet asiat ovat sellaisia, että jos niistä on vieraantunut jo lapsena, niin niitä on hyvin vaikea saada aikuisenakaan takaisin. Jos ei koskaan ole ollut missään kaveriporukassa muuta kuin alle kouluikäisenä, niin koko sellaisen toiminnan vaatimat taidot ja ajatusmalli puuttuvat ihmiseltä, eikä niitä taiota takaisin tuosta vaan.
Muutenkin kun elämä on ollut lähes pelkkää epäonnistumista (esim. olen saanut neljä kertaa potkut ammattikoulusta) niin sitä on hyvin vaikea enää uskoa mahdollisuuksiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Koska miehet pitävät naisia pilvilinnoissa ja häärivät kulissien takana siihen malliin, että naisille "vain tapahtuisi". Nainen voi olla syrjäytynyt ja saada silti konkreettista ihailua adonikselta, kun taas mies ei saa mitään ellei tee jotain erityistä noin keskimäärin.
Moni nainen pitää rauhallisista miehistä. Itsevarmuus on muuten sellainen juttu että se kehittyy iän myötä ja ihmisiä kohtaamalla, älä huoli. Tärkeintä on, että olet ystävällinen ja huomioonottava naiselle mutta uskaltaudut sanomaan mielipiteesi asioista kun tarvitsee. Olet vielä tosi nuori. Kyl se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Sitten sun on kultapieni mentävä oman mukavuusalueesi yli ja tehtävä asioita jotta saat CN:n täyttymään, uuden ammatin ja opit markkinoimaan itseäsi.Tajuatko?Sä et kehity jos et mene epämukavuusalueelle ja haasta itseäsi.Niin ne menestyjät ovat tehneet. Älä selitä että et ole tottunut, sun on opeteltava jos haluat saada jotain aikaan. Yksin ollessasi opiskele,vaikka verkosta uutta kieltä.Pääasia että teet jotain hyödyllistä ja luot sitä perustusta tulevien vuosien menestykselle. Hae kouluun ja jos pääset, lähde vaihtoon.Avartaa kummasti maailmaa ja lisää itseluottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Sitten sun on kultapieni mentävä oman mukavuusalueesi yli ja tehtävä asioita jotta saat CV:n täyttymään, uuden ammatin ja opit markkinoimaan itseäsi.Tajuatko?Sä et kehity jos et mene epämukavuusalueelle ja haasta itseäsi.Niin ne menestyjät ovat tehneet. Älä selitä että et ole tottunut, sun on opeteltava jos haluat saada jotain aikaan. Yksin ollessasi opiskele,vaikka verkosta uutta kieltä.Pääasia että teet jotain hyödyllistä ja luot sitä perustusta tulevien vuosien menestykselle. Hae kouluun ja jos pääset, lähde vaihtoon.Avartaa kummasti maailmaa ja lisää itseluottamusta.
Muoks.typo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja saa kyllä lisää rohkeuttaa kun ikääntyy - suurin ujous kuluu pois, kun joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemissä esim. työelämässä.
Lisäksi naisissakin on ujoja ja hiljaisia, etenkin juuri nuoremmissa.
Tsemppiä ja parempaa asennetta kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ujoja ja hiljaisia miehiä jotka ovat pariutuneet.Tollasella luurseriasenteella sä varmaan pärjäätki, not.
Syrjäytyminen ei muuten tarkoita parisuhteettomaksi jäämistä.Ota selvää sanojen merkityksestä ennen niiden käyttöä. Nyt jätän sut säälimään itseäsi. Toki voit myös lakata valittamasta ja tehdä oman tulevaisuutesi eteen vaikka mielikuvaharjoittelua jotta susta tulee salonkikelpoinen.
Kouluttamisessa ja töiden tekemisessä on se hyvä juttu että sillä palkalla pääsee vaikka matkailemaan kavereiden kanssa. Valtaosa parisuhteessa olevista miehistä nimittäin kaipaa sitä aikaa kun voi matkustaa poikaporukalla tarvitsematta kysyä siihen hallituksen suostumusta.
Millä ihmeen poikaporukalla? Ei meillä syrjäytyneillä ole mitään kaveriporukkaa. Itse vieraannuin kaikesta kaverielämästä jo ala-asteiässä.
Omista valinnoista on turha syyttää maailmaa. Kyllä sullekin viitekehys ja kaveriporukka löytyy mutta kuten jo sanoin, se vaatii sitä omaa työtä ja mielikuvaharjoittelua. Opiskelu ja työnteko kannattaa aina koska palkkatuloilla elää leveämmin kun toimeentulotuella ja palkka mahdollistaa monia kivoja asioita. Lopeta se itsesi sääliminen. Terapia vois auttaa sua mutta sekin vaatii sitä työtä ja omien ajatusmallien muokkaamista. Jos sä olet päättänyt olla luuseri, susta tulee sellainen. Sulla on myös mahis päättää toisin ja toimia tavalla joka vahvistaa sitä toisenlaista päätöstä.Passiivisuus ja nariseminen ei ole koskaan ketään auttanut.
Monet asiat ovat sellaisia, että jos niistä on vieraantunut jo lapsena, niin niitä on hyvin vaikea saada aikuisenakaan takaisin. Jos ei koskaan ole ollut missään kaveriporukassa muuta kuin alle kouluikäisenä, niin koko sellaisen toiminnan vaatimat taidot ja ajatusmalli puuttuvat ihmiseltä, eikä niitä taiota takaisin tuosta vaan.
Muutenkin kun elämä on ollut lähes pelkkää epäonnistumista (esim. olen saanut neljä kertaa potkut ammattikoulusta) niin sitä on hyvin vaikea enää uskoa mahdollisuuksiinsa.
Miksi sait potkut ammattikoulusta? Mikä tahansa syy onkin, jo ensimmäisen kerran jälkeen olisi ollut syytä lähteä työstämään ammattilaisen avulla niitä syitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Tämä on niin no brainer. Menet kouluun ja hankit ammatin. Jos et pysty, masennuksesi tai muu psyykkinen ongelmasi vaatii hoitoa. Hoidon tuella pystyt jossain vaiheessa hankkimaan itsellesi ammatin. Vielä ei ole mitään menetetty, mutta kohta on, jos päätät jäädä makaamaan vielä vuosiksi. Pystyt selittämään aukot cv:ssä vielä, mutta et enää kauaa. Toimi.
On tietysti aina parempi tehdä jotain aikaisin kuin myöhään, mutta ei noin kannata ajatella.
Ei ole olemassa mitään virallista pistettä, josta ei ole enää paluuta menestykseen ja pärjäämiseen ja CV:täkin lukemassa voi olla aivan erilaisia ihmisiä, joista osalla on paha asenne ja toisilla ei. Vuosien päästä ap voi olla atleetti, jolla on ainakin joitakin hyviä saavutuksia, mutta se CV:tä lukeva 60-luvun tuote keskittyy kaljamahansa takaa tenttaaamaan niistä tyhjistä kohdista eikä huomioi niitä saavutuksia ollenkaan, koska tuntee alemmuutta ja haluaa käyttää valtaa pitääkseen egonsa kasassa. Tai sitten suhtautuminen voi olla positiivista ja tsemppaavaaa. Joka tapauksessa omalle mielenterveydelle ja itsetunnolle on hyväksi tehdä jotain ja olla ylpeä siitä mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Sitten sun on kultapieni mentävä oman mukavuusalueesi yli ja tehtävä asioita jotta saat CN:n täyttymään, uuden ammatin ja opit markkinoimaan itseäsi.Tajuatko?Sä et kehity jos et mene epämukavuusalueelle ja haasta itseäsi.Niin ne menestyjät ovat tehneet. Älä selitä että et ole tottunut, sun on opeteltava jos haluat saada jotain aikaan. Yksin ollessasi opiskele,vaikka verkosta uutta kieltä.Pääasia että teet jotain hyödyllistä ja luot sitä perustusta tulevien vuosien menestykselle. Hae kouluun ja jos pääset, lähde vaihtoon.Avartaa kummasti maailmaa ja lisää itseluottamusta.
En ymmärrä miksi pitää olla noin alentuva. Jos sinä olet tehokas maailmannainen niin se ei tarkoita että kaikki sitä ovat tai tulevat koskaan olemaan. On ihan ok olla ujo ja hiljainen. Ihminen muuttuu joka tapauksessa iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ujot ja hiljaiset naiset eivät syrjäydy? Varmaan siksi, että he tajuavat voivansa vaikuttaa itse elämäänsä. Opiskelu kannattaa siksi, että se on itsestä kivaa ja se edesauttaa työpaikan saamisessa. Opiskelu vain siksi, että saa puolison on jo ajatuksena kummallinen. 23-vuotias on hirmu nuori, joten jos syrjäytyä aikoo, niin se kannattaa tehdä vasta viisikymppisenä. Oma elämä menee pilalle, jos odottaa jonkun toisen pelastavan sen.
Koska miehet pitävät naisia pilvilinnoissa ja häärivät kulissien takana siihen malliin, että naisille "vain tapahtuisi". Nainen voi olla syrjäytynyt ja saada silti konkreettista ihailua adonikselta, kun taas mies ei saa mitään ellei tee jotain erityistä noin keskimäärin.
Mitä ihmettä :D. Millä lailla miehet pitivät minua ujoa ja hiljaista pilvilinnoissa, kun koulussa pidin huolta siitä että sain hyvän toikkarin, luin ahkerasti pääsykokeisiin, pääsin yliopistoon ja vietin siellä helvetilliset 5 vuotta joiden aikana liika ujous ja hiljaisuus karsiutui minusta, koska oli pakko avata suunsa joka ikinen päivä vaikka se oli epämukavaa potenssiin sata. Ja sitten kun minulla oli tutkinto, työllistyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnen ujoja ja hiljaisia miehiä jotka ovat pariutuneet.Tollasella luurseriasenteella sä varmaan pärjäätki, not.
Syrjäytyminen ei muuten tarkoita parisuhteettomaksi jäämistä.Ota selvää sanojen merkityksestä ennen niiden käyttöä. Nyt jätän sut säälimään itseäsi. Toki voit myös lakata valittamasta ja tehdä oman tulevaisuutesi eteen vaikka mielikuvaharjoittelua jotta susta tulee salonkikelpoinen.
Kouluttamisessa ja töiden tekemisessä on se hyvä juttu että sillä palkalla pääsee vaikka matkailemaan kavereiden kanssa. Valtaosa parisuhteessa olevista miehistä nimittäin kaipaa sitä aikaa kun voi matkustaa poikaporukalla tarvitsematta kysyä siihen hallituksen suostumusta.
Millä ihmeen poikaporukalla? Ei meillä syrjäytyneillä ole mitään kaveriporukkaa. Itse vieraannuin kaikesta kaverielämästä jo ala-asteiässä.
Omista valinnoista on turha syyttää maailmaa. Kyllä sullekin viitekehys ja kaveriporukka löytyy mutta kuten jo sanoin, se vaatii sitä omaa työtä ja mielikuvaharjoittelua. Opiskelu ja työnteko kannattaa aina koska palkkatuloilla elää leveämmin kun toimeentulotuella ja palkka mahdollistaa monia kivoja asioita. Lopeta se itsesi sääliminen. Terapia vois auttaa sua mutta sekin vaatii sitä työtä ja omien ajatusmallien muokkaamista. Jos sä olet päättänyt olla luuseri, susta tulee sellainen. Sulla on myös mahis päättää toisin ja toimia tavalla joka vahvistaa sitä toisenlaista päätöstä.Passiivisuus ja nariseminen ei ole koskaan ketään auttanut.
Monet asiat ovat sellaisia, että jos niistä on vieraantunut jo lapsena, niin niitä on hyvin vaikea saada aikuisenakaan takaisin. Jos ei koskaan ole ollut missään kaveriporukassa muuta kuin alle kouluikäisenä, niin koko sellaisen toiminnan vaatimat taidot ja ajatusmalli puuttuvat ihmiseltä, eikä niitä taiota takaisin tuosta vaan.
Muutenkin kun elämä on ollut lähes pelkkää epäonnistumista (esim. olen saanut neljä kertaa potkut ammattikoulusta) niin sitä on hyvin vaikea enää uskoa mahdollisuuksiinsa.
Potkut ammattikoulusta ovat ihan oman toiminnan seurausta. Ketään ei sieltä syyttä potkita neljää kertaa. Kertoo ilmeisestä motivaation puutteesta mikä taitaa olla se pääasiallinen ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen pitää rauhallisista miehistä. Itsevarmuus on muuten sellainen juttu että se kehittyy iän myötä ja ihmisiä kohtaamalla, älä huoli. Tärkeintä on, että olet ystävällinen ja huomioonottava naiselle mutta uskaltaudut sanomaan mielipiteesi asioista kun tarvitsee. Olet vielä tosi nuori. Kyl se siitä.
Jep.
Olisiko ajateltavissa, että naisiakin on erilaisia, ja naisilla erilaisia miesmakuja?
On niitä, joille miehen pitää olla ennen muuta hauska, saada nainen nauramaan. On niitä, jotka haluavat itsevarman menestyjän. On jännämiehenkin hakijoita. Mutta sitten on niitäkin, jotka etsivät kunnollista hyvää perheenisää. Ne harvemmin vain pitävät itsestään suurta meteliä niin jäävät ehkä huomaamatta.
Jos on ujo ja hiljainen niin kyllä sen hiljaisuuden voi kääntää vahvuudeksikin naismarkkinoilla: voi kehittyä mieheksi, joka kuuntelee. Ei tarvitse itse olla suuna päänä, kunhan on kiinnostunut naisenkin jutuista.
Ja tuo on totta että oma mielipide kannattaa uskaltaa silti sanoa, silloin kun tarvitsee. Vaikkei edes ole mitään mieltä niin valita joku niistä tasavahvoista vaihtoehdoista, niin voi olla joustavinaan :).
Miksi täällä jyrätään nuoret ihmiset jotka kysyvät apua ongelmiinsa. EI jaksa ymmärtää tuollaisia naisia. Nainen olen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Sitten sun on kultapieni mentävä oman mukavuusalueesi yli ja tehtävä asioita jotta saat CN:n täyttymään, uuden ammatin ja opit markkinoimaan itseäsi.Tajuatko?Sä et kehity jos et mene epämukavuusalueelle ja haasta itseäsi.Niin ne menestyjät ovat tehneet. Älä selitä että et ole tottunut, sun on opeteltava jos haluat saada jotain aikaan. Yksin ollessasi opiskele,vaikka verkosta uutta kieltä.Pääasia että teet jotain hyödyllistä ja luot sitä perustusta tulevien vuosien menestykselle. Hae kouluun ja jos pääset, lähde vaihtoon.Avartaa kummasti maailmaa ja lisää itseluottamusta.
En ymmärrä miksi pitää olla noin alentuva. Jos sinä olet tehokas maailmannainen niin se ei tarkoita että kaikki sitä ovat tai tulevat koskaan olemaan. On ihan ok olla ujo ja hiljainen. Ihminen muuttuu joka tapauksessa iän myötä.
Jos se kerran on ok niin sitten sellaisen ihmisen pitää tyytyä siihen eikä tulla tänne valittamaan kun maailmaa tai parisuhdetta ei ojenneta kultalautasella.Eikö vain?
Aina on olemassa se vaihtoehto että tekee itse pieniä asioita jotka vievät elämässä eteenpäin, sen sijaan että vain olisi virran vietävänä ilman omaa tahtoa ja aloitteellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas haluaisin kysyä, miksi naisen "saaminen" (oli kyse sitten niin seksistä kuin parisuhteestakin) tuntuu olevan niin monelle miehelle se ainoa merkityksellinen asia elämässä, tai vähintäänkin siellä listan kärjessä lähestulkoon kaiken muun edellä?
Yst.terv. 25-vuotias "ikisinkku" neitsytnainen
Siksi, koska yksinäisyys sekä läheisyyden ja seksin täydellinen puute ovat yhdistelmä joka imee ihmisestä pois halun pyrkiä eteenpäin.
On täysin eri asia maata yksinään kotona kaiket päivät miettien asioita ja nähden vain seiniä (sekä kuvainnollisesti että konkreettisesti) ympärillään kuin että on joku toinen ihminen jonka kanssa jakaa elämänsä.
Yksinäisenä tuntee ettei pysty mihinkään ja että kaikki on toivotonta.
Olet masentunut, hanki siihen nyt ensiksi apua. Ja seuraavaksi yksinäisyyteen. Ei naisystävä ole ainoa asia jolla lievitetään yksinäisyyttä. Oikeasti nyt, ihan ensiksi töihin. Sillä lailla pääset jo eroon pahimmasta yksinäisyydestä. Sitten jälkeen jotain mielekästä harrastusta. Liikuntaa, kunnon ruokaa. Sitten alat olla siinä kuosissa että naisen löytymisestä tulee mahdollista. Mutta mitään noista et pysty tekemään ilman että masennustasi aletaan hoitamaan jollain tavalla, joten tilaa tänään aika. Vaadi apua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.
Sitten sun on kultapieni mentävä oman mukavuusalueesi yli ja tehtävä asioita jotta saat CN:n täyttymään, uuden ammatin ja opit markkinoimaan itseäsi.Tajuatko?Sä et kehity jos et mene epämukavuusalueelle ja haasta itseäsi.Niin ne menestyjät ovat tehneet. Älä selitä että et ole tottunut, sun on opeteltava jos haluat saada jotain aikaan. Yksin ollessasi opiskele,vaikka verkosta uutta kieltä.Pääasia että teet jotain hyödyllistä ja luot sitä perustusta tulevien vuosien menestykselle. Hae kouluun ja jos pääset, lähde vaihtoon.Avartaa kummasti maailmaa ja lisää itseluottamusta.
Sitä on helppo sanoa, että ryhdy tekemään asioita vaikka tuntuu pahalta tai että haasta itsesi. Mutta oikeassa elämässä sitä on tosi vaikea kohdata esim. voimakasta pelon, alakuloisuuden tai ahdistuksen tunnetta yksinään. Ehkä jos olisi joku henkilökohtainen orjapiiskuri olemassa joka pakottaisi, niin sitten voisi onnistua.
Ei kyse ole masennuksesta. Jos olen toisten ihmisten seurassa (esim. sukulaisten luona tai aiemmin työkokeilupaikassa) niin olen todella aktiivinen ja aikaansaava. Yksin ollessa taas passivoidun enkä tee välttämättä viikkokausiin mitään konkreettista.
Töitä on vaikea saada, kun CV on käytännössä pelkkä tyhjä paperi, ammattia ei ole eikä ole hyvä markkinoimaan itseään tai omaa "supliikkia". Kavereitakaan ei tuosta vaan löydetä kun ei ole tottunut sellaiseen ja ylipäätään on huono olemaan ihmisten kanssa.