Lue keskustelun säännöt.
Mietin lahjasoluilla syntyneitä; onko mahdollista, että tulee juridisia ongelmatilanteita esim perimisessä?
27.04.2018 |
Ihan vain pohdiskelen, ei ole mitään omaa tai lähipiirin tilannetta.
Monethan eivät huutele, että lapsi on saatu lahjasolujen avulla. Voiko vanhemmuus/perimisoikeus tai muu joutua uhatuksi? Jos vaikka lapsen isä ei ole kertonut omille vanhemmilleen, miten lapsi on saatu alulle. Ja tää isä kuoleekin ensin. Epäluuloiset isovanhemmat teettävät dna-testin ja päättävät, ettei lapsenlapsi ole ”heidän”. Voisivatko tehdä lapsen perinnöttömäksi näin?
Tai jos lapsen vanhemmat riitautuvat, voiko isä ”päästä eroon” vanhemmuudesta, koska ei geneettisesti isä?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
todennäköisesti ap on nainen joka on pettänyt miestään. lapsen "isä" on kuollut tai kuolemaisillaan. ap pelottaa että lapsen isän puoleiset isovanhemmat saavat tietää että lapsi ei ole heille biologista sukua. isovanhemmat on omaisuutta ja on todennäköistä että se testamentataan muille sukulaisille.
Höpö höpö. Lue kirjoitettu, jos se onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni isovanhempi tulee edes ajatelleeksi, että jonkun lapsenlapsen kohdalla pitäisi teettää DNA-testi, jotta perintö voitaisiin jakaa "oikein"?
Toivottavasti ei todellakaan moni! Aika heikosta ihmissuhdetilanteesta kertoisi. Mutta epäluuloisia persoonallisuuksia on.
Uskaltavatko kaikki puhua lahjasoluhoidoista isovanhemmille? Pelätäänkö, että hoitojen käyttäminen tuomitaan? Entä jos ei ole kerrottu... ja yksi lapsenlapsi vaan ”tuntuu erilaiselta”...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö ap samanlaisia tilanteita adoptiolapsien kohdalla, hekään eivät kanna vainajan dna:ta joten tämän logiikan mukaanhan heidät pitäisi heittää perinnönjaosta pois niin että tuuli vain korvissa suhisee... Kumma vaan että näin ei tunnu käyvän.
En ole ketään sulkemassa pois yhtään mistään.
Dna ei ole mulle mitään Jumalan sanaa.
Ehkä en tarpeeksi selvästi muotoillut mikä musta on problemaattista. Eli se, että voitaisiinko lahjasolulapsen ei-biologisen oikean vanhemman vanhemmuus vaarantaa. Jos on salattu miten lapsi saanut alkunsa ja lapsen vanhempi kuolee tms.
Siis luuletko oikeasti, että lahjasiittiöillä syntyneen lapsen ei-biologinen isä ei olisi ko. lapsen juridinen isä? Että pariskunta vain elelisi niin, että lapsella ei olisi juridista isää?
En. En luule, miten niin? Tietenkin hän on juridinen isä.
Mutta voidaanko se vaarantaa?
Sen verran tiedän, että avio-olettaman luoma isyys on tietyin edellytyksin teoriassa purettavissa miehen kuoleman jälkeen. Siis tilanteissa, joissa aviomies ei ole biologinen isä. Sitä en tiedä, onko tällaista oikeasti tapahtunut. Äärimmäisen harvinaista, jos on.
^24 oli siis taas ap.
Omat väärinkäsityksen kannan mieluusti, jos niitä on, en vaan ole muistanut kirjoittaa alle jokaista tekstiäni...
Jollain perusteella lapsi on merkitty isänsä virkatodistukseen lapseksi eikä sitä isovahempien uikutus muuta miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vahva pelkkä avio-olettama on? Hedelmöityshoidoistahan löytyy periaatteessa dokumentit. Muttei välttämättä aina. (Hoidot tehty ulkomailla, eikä arkistointi kunnossa tms.)
Ulkomaiden arkistoinnilla ei ole merkitystä, sillä lahjasolulapsi ei peri sitä, jolta lahjasolu on peräisin. Vain sillä on merkitystä, kenen tai keiden lapsi lapsi on virallisesti Suomessa.
Ap tässä. Tiedän toki, ettei lahjoittajaa peritä, ei siitä kyse.
Ongelma, jota mielessäni hahmottelin, voisi olla esim seuraavanlainen.
Suomalainen pariskunta asuu toisessa Euroopan maassa. Työt ja elämä siellä. Eivät saa lasta luomuna. Turvautuvat hoitoihin lahjasiittiöillä, ja tärppää. Suku ja kaverit Suomessa tietävät lapsettomuusongelmasta vähän, jos mitään.
Muuttavat perheenä takaisin Suomeen, kun työmahdollisuuksia täällä aukeaa. Isovanhempiakin nähdään enemmän. Perheen isä ollut ainoa lapsi, lahjasolulapsi nyt näille isovanhemmille ainoa lapsi.
Perheen isä kuolee yllättäen. Lapsi perii hänet. Lapsen isän puolen isovanhemmista toinen kuolee. Isovanhemmilla ei keskinäistä tai muutakaan testamenttia. Lapsenlapsi tulisi tässä isänsä sijaan rintaperillisen osaan. Elossa oleva isovanhempi teettää lapsen äidiltä salaa dna-testin. Voidaanko avio-olettamaan perustuva isyys kumota tämän perusteella, mikäli dokumentit hedelmöityshoidoista puuttuvat?Normaalit perimiset ja vanhemmuuden syntyminen lahjasoluilla on mulle selvää. Toivottavasti muillekin.
Perhe-oikeuden perusopinnoista jo aikaa. En tod oo asiantuntija, mutta perusasiat uskoisin jotenkin hanskaavani.Sen verran tälle kuvatulle tilanteelle voisi olla aineksia, että tunnen perheen, jonka lapset laitettu aluille Briteissä, ja syntyneet siellä. Tajusivat vuosia Suomeen paluun jälkeen, että lapsista on syntymätodistukset ja sairaalan paperit - ei mitään papereita hedelmöityshoidoista.
Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Juridiset vanhemmat ovat ja pysyvät juridisina vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vahva pelkkä avio-olettama on? Hedelmöityshoidoistahan löytyy periaatteessa dokumentit. Muttei välttämättä aina. (Hoidot tehty ulkomailla, eikä arkistointi kunnossa tms.)
Ulkomaiden arkistoinnilla ei ole merkitystä, sillä lahjasolulapsi ei peri sitä, jolta lahjasolu on peräisin. Vain sillä on merkitystä, kenen tai keiden lapsi lapsi on virallisesti Suomessa.
Ap tässä. Tiedän toki, ettei lahjoittajaa peritä, ei siitä kyse.
Ongelma, jota mielessäni hahmottelin, voisi olla esim seuraavanlainen.
Suomalainen pariskunta asuu toisessa Euroopan maassa. Työt ja elämä siellä. Eivät saa lasta luomuna. Turvautuvat hoitoihin lahjasiittiöillä, ja tärppää. Suku ja kaverit Suomessa tietävät lapsettomuusongelmasta vähän, jos mitään.
Muuttavat perheenä takaisin Suomeen, kun työmahdollisuuksia täällä aukeaa. Isovanhempiakin nähdään enemmän. Perheen isä ollut ainoa lapsi, lahjasolulapsi nyt näille isovanhemmille ainoa lapsi.
Perheen isä kuolee yllättäen. Lapsi perii hänet. Lapsen isän puolen isovanhemmista toinen kuolee. Isovanhemmilla ei keskinäistä tai muutakaan testamenttia. Lapsenlapsi tulisi tässä isänsä sijaan rintaperillisen osaan. Elossa oleva isovanhempi teettää lapsen äidiltä salaa dna-testin. Voidaanko avio-olettamaan perustuva isyys kumota tämän perusteella, mikäli dokumentit hedelmöityshoidoista puuttuvat?Normaalit perimiset ja vanhemmuuden syntyminen lahjasoluilla on mulle selvää. Toivottavasti muillekin.
Perhe-oikeuden perusopinnoista jo aikaa. En tod oo asiantuntija, mutta perusasiat uskoisin jotenkin hanskaavani.Sen verran tälle kuvatulle tilanteelle voisi olla aineksia, että tunnen perheen, jonka lapset laitettu aluille Briteissä, ja syntyneet siellä. Tajusivat vuosia Suomeen paluun jälkeen, että lapsista on syntymätodistukset ja sairaalan paperit - ei mitään papereita hedelmöityshoidoista.
Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Juridiset vanhemmat ovat ja pysyvät juridisina vanhempina.
Siis tossa kuvitteellisessa keississä? Ok.
Avio-olettamaan perustuvan isyyden kumoaminen isän kuoleman jälkeen on kuitenkin mahdollista, mutta ilmeisesti vain, jos se tehdään biologisen isän isyyden vahvistamiseksi. Onko tää se, mikä esimerkissä oli ratkaiseva ero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vahva pelkkä avio-olettama on? Hedelmöityshoidoistahan löytyy periaatteessa dokumentit. Muttei välttämättä aina. (Hoidot tehty ulkomailla, eikä arkistointi kunnossa tms.)
Ulkomaiden arkistoinnilla ei ole merkitystä, sillä lahjasolulapsi ei peri sitä, jolta lahjasolu on peräisin. Vain sillä on merkitystä, kenen tai keiden lapsi lapsi on virallisesti Suomessa.
Ap tässä. Tiedän toki, ettei lahjoittajaa peritä, ei siitä kyse.
Ongelma, jota mielessäni hahmottelin, voisi olla esim seuraavanlainen.
Suomalainen pariskunta asuu toisessa Euroopan maassa. Työt ja elämä siellä. Eivät saa lasta luomuna. Turvautuvat hoitoihin lahjasiittiöillä, ja tärppää. Suku ja kaverit Suomessa tietävät lapsettomuusongelmasta vähän, jos mitään.
Muuttavat perheenä takaisin Suomeen, kun työmahdollisuuksia täällä aukeaa. Isovanhempiakin nähdään enemmän. Perheen isä ollut ainoa lapsi, lahjasolulapsi nyt näille isovanhemmille ainoa lapsi.
Perheen isä kuolee yllättäen. Lapsi perii hänet. Lapsen isän puolen isovanhemmista toinen kuolee. Isovanhemmilla ei keskinäistä tai muutakaan testamenttia. Lapsenlapsi tulisi tässä isänsä sijaan rintaperillisen osaan. Elossa oleva isovanhempi teettää lapsen äidiltä salaa dna-testin. Voidaanko avio-olettamaan perustuva isyys kumota tämän perusteella, mikäli dokumentit hedelmöityshoidoista puuttuvat?Normaalit perimiset ja vanhemmuuden syntyminen lahjasoluilla on mulle selvää. Toivottavasti muillekin.
Perhe-oikeuden perusopinnoista jo aikaa. En tod oo asiantuntija, mutta perusasiat uskoisin jotenkin hanskaavani.Sen verran tälle kuvatulle tilanteelle voisi olla aineksia, että tunnen perheen, jonka lapset laitettu aluille Briteissä, ja syntyneet siellä. Tajusivat vuosia Suomeen paluun jälkeen, että lapsista on syntymätodistukset ja sairaalan paperit - ei mitään papereita hedelmöityshoidoista.
Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää. Juridiset vanhemmat ovat ja pysyvät juridisina vanhempina.
Siis tossa kuvitteellisessa keississä? Ok.
Avio-olettamaan perustuvan isyyden kumoaminen isän kuoleman jälkeen on kuitenkin mahdollista, mutta ilmeisesti vain, jos se tehdään biologisen isän isyyden vahvistamiseksi. Onko tää se, mikä esimerkissä oli ratkaiseva ero?
Suomessa isyyden kumoamiskanteen voivat panna vireille vain lapsen äiti, äidin aviomies tai lapsi itse (15-vuotiaasta alkaen; lähde: https://www.edilex.fi/he/20140091 )
Eli isovanhemmat eivät voi tuollaista kannetta panna vireille.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vahva pelkkä avio-olettama on? Hedelmöityshoidoistahan löytyy periaatteessa dokumentit. Muttei välttämättä aina. (Hoidot tehty ulkomailla, eikä arkistointi kunnossa tms.)
Niin, mutta kuinka vahva on lakipuhelässytysolettama?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat voivat onneksi päättää lapsenlapsen juridisesta tilanteesta. Jos on luonnonvastaisesti keinosiemennetty ei normaalisti saa rahaa kuolinpesästä.
Riippuu kumpaa puolta edustaa.
jos sinulla on lapsi joka on luovutetuista soluista, perii tietenkin sinut.
Jos olet luovuttanut, tuo lapsi ei peri sinua vaan kasvattivanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isovanhemmat voivat onneksi päättää lapsenlapsen juridisesta tilanteesta. Jos on luonnonvastaisesti keinosiemennetty ei normaalisti saa rahaa kuolinpesästä.
Näin se vain on! Ei normaalit isovanhemmat jätä perintöä tuntemattoman jälkeläiselle!
Ap tässä. Tiedän toki, ettei lahjoittajaa peritä, ei siitä kyse.
Ongelma, jota mielessäni hahmottelin, voisi olla esim seuraavanlainen.
Suomalainen pariskunta asuu toisessa Euroopan maassa. Työt ja elämä siellä. Eivät saa lasta luomuna. Turvautuvat hoitoihin lahjasiittiöillä, ja tärppää. Suku ja kaverit Suomessa tietävät lapsettomuusongelmasta vähän, jos mitään.
Muuttavat perheenä takaisin Suomeen, kun työmahdollisuuksia täällä aukeaa. Isovanhempiakin nähdään enemmän. Perheen isä ollut ainoa lapsi, lahjasolulapsi nyt näille isovanhemmille ainoa lapsi.
Perheen isä kuolee yllättäen. Lapsi perii hänet. Lapsen isän puolen isovanhemmista toinen kuolee. Isovanhemmilla ei keskinäistä tai muutakaan testamenttia. Lapsenlapsi tulisi tässä isänsä sijaan rintaperillisen osaan. Elossa oleva isovanhempi teettää lapsen äidiltä salaa dna-testin. Voidaanko avio-olettamaan perustuva isyys kumota tämän perusteella, mikäli dokumentit hedelmöityshoidoista puuttuvat?
Normaalit perimiset ja vanhemmuuden syntyminen lahjasoluilla on mulle selvää. Toivottavasti muillekin.
Perhe-oikeuden perusopinnoista jo aikaa. En tod oo asiantuntija, mutta perusasiat uskoisin jotenkin hanskaavani.
Sen verran tälle kuvatulle tilanteelle voisi olla aineksia, että tunnen perheen, jonka lapset laitettu aluille Briteissä, ja syntyneet siellä. Tajusivat vuosia Suomeen paluun jälkeen, että lapsista on syntymätodistukset ja sairaalan paperit - ei mitään papereita hedelmöityshoidoista.