Miksi mies ei saisi olla kiinnostunut pelimaailmasta ja pelaamisesta?
Voisiko joku kertoa miksi tuollainen ei voi olla harrastuksena miehellä ilman, että mies leimataan epäkiihottavaksi, mieslapseksi jne?
Naisille on ominaista olla kiinnostunut somemaailmasta, reality-TV:sta ja saippuasarjoista. Miksi esimerkiksi blogien, Instan ja Facebookin seuraaminen on hienompaa kuin pelaaminen?
Kommentit (28)
Saa toki. Mun 40v miehelle tulee Pelit-lehtikin ja pelaan itsekin. 18v yhdessä, kolmas lapsi tulossa.
Jos joku (mies/nainen) pelaa yökaudet eikä esim . pelaamisen takia hoida yhteisiä lapsia, niin se ymmärrettävästi ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa olla, mutta sitten on parempi pysyä sinkkuna sen sijaan että huijaa itselleen äitihahmon muka tyttäystäväksi. Pelihullut eivät ole parisuhdemateriaalia koska kaikki muu jää toiseksi. Eli ovat ne mieslapsia eikä sellainen nyt vaan ole naisnäkökulmasta kiihottavaa.
Niin, pelatahan ei voi järkevästi vaan täytyy käyttää siihen kaikki vapaa-aikanasa ja syrjäytyä kotiin.
En ole ainuttakaan järkevästi pelaavaa vielä tavannut, kyllä niiden kaikkien elämä näytön ympärillä pyörii.
Me (40v pariskunta, 3 lasta) pelataan yhdessä, tyypillisesti 1-2 tuntia illassa lasten mentyä nukkumaan. Silloin kun on joku hyvä peli tarjolla, ei jatkuvasti.
Meillä muija somettaa ja mä pelaan. Ja muija aina valittaa kun mä vaan "pelaan". Luuri on liimautunut muijan käteen kiinni niin että sitä ei saa irti edes vessakäynnin ajaksi.
Kyllä mies (ja nainen) saa täysin vapaasti olla kiinnostunut pelaamisesta, kunhan se ei ole koko elämä.
Itsekkin tykkään pelata, joskin lähinnä tarinavetoisia yksinpelejä tyyliin Last of Us tai Hellblade, ja ne ovat ihan hyvää rentoutumista esim. työpäivän jälkeen. Pelaamme miesystävän kanssa yleensä yhdessä niin, että toinen pelaa ja toinen katselee samalla vieressä.
Verkkopelejä (esim. World of Warcraft) emme kumpikaan kovinkaan usein harrasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pelaa molemmat yhtä innokkaasti. Ollaan it-alan ammattilaisia ja koneista innostuneita. Molemmilla omat virtuaalilasit, toisella HTC:t, toisella Oculus Riftit, ja tuntikausia päivässä pelataan. Kuten myös lapset.
Nyt olen kyllä kateellinen! Olisi mahtavaa löytää mies, jonka kanssa voisi pelata yhdessä. Se ei vain päälle nelikymppisillä tunnu olevan kovin yleinen harrastus.
Kyllä se vaan on. Toinen juttu vain oletko valmis joustamaan jykevistä leuoista ja 190cm pituus vaatimuksestasi?
Kokemukseni mukaan kyllä ne pelit usein liikaa houkuttelee. Aina joka välissä voi vähän pelata. Ärsyttävää. Ihminen joka pelaa, on huonosti läsnä muille. Siihen vielä puhelimessa roikkuminen ja tv:n katselu päälle, niin huh huh... Siinä saa odottella vuoroaan.
Olen itse nainen, ja tykkää pelaamisesta, mutta en ole kiinnostunut tosi-tv:stä tai saippuasarjoista.
Sen sijaan tiedän sellaisia miehiä(kin) jotka pitävät videopelien pelaamista typeränä ajankäyttönä, mutta ovat itse pasiivisia television katsojia. Oma isänkin on sitä mieltä, että pelaaminen on lapsellista (erityisesti aikuisena), mutta itse kuitenkin ei vapaa-ajallaan tee juuri muuta, kuin tuijottaa Putousta ja Temptation Islandia (on itse tämän myöntänyt).
Eli löytyy niitä kulttuurivihamielisiä pelin vastustajia myös miehistäkin, ja peleihin positiivisesti suhtautuvia ihmisiä naisista.
Kuten tuo yksi kirjoittaja ensimmäisellä sivulla totesi, ei noista huutelijoista tarvitse välittää.
-