Raju uudistus leipäjonoihin? Köyhät halutaan syömään yhdessä, leipäjonot putsataan pääkaupunkiseudun kaduilta – Keskustele

Kaikki köyhät eivät ole yksinäisiä tai kädettömiä. Monelle ruuan valmistaminen ja ateriointi yhdessä perheen kanssa on tärkein asia päivässä. Nytkö tämäkin ollaan ottamassa pois ja pakottamassa väki passiiviseen laitosruokauluun.

Ei ruokajonon väki ole homogeenista puliukkoväkeä, vaikka rikkaat niin luulevat.

Leipäjonoissa on osittain kyse samasta kuin ämpärijonoissa, aina löytyy jonottajia kun jotakin annetaan ilmaiseksi. Ja ainakin deekujen kohdalla se mikä leipäjonossa käymällä säästyy juodaan kurkusta alas, kärjistäen siis leipäjono (ja ilmainen ruuan jakelu) toimii dokaamisen mahdollistajana.

Leipäjono ei ole järkevä avustusmuoto kenenkään kannalta. Jos ihmisen tilanne on sellainen, ettei omin voimin sosiaalituet riitä elämiseen, hänen elämäntilanteensa pitäisi käydä läpi ja katsoa mistä ongelma johtuu. Jos dokaa ruokarahat niin se on voi voi, katkaisuhoitoa voidaan tarjota mutta lisäraha tai ilmainen ruoka vain pahentaa kierrettä. Jos kyse on elämänhallinnan puutteesta, niin henkilökohtaisesti tarjottu sosiaalityö olisi oikea apu. Vaikka en leipäjonojen tilannetta tarkemmin tunne, niin arvelen ettei kokkikurssi kovin monen tilannetta ratkaise.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä Suomi on sivistynyt maa kun halutaan tappaa köyhät nälkään :) Onnea Suomi!

Halutaan tappaa köyhä nälkään tarjoilemalla nokan eteen valmiiksi tehty ruoka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja pahasti mielenterveysongelmainen. Olen saanut välillä haettua ruokakassin, mutta mihinkään yhteisruokailuihin en kykene. Miten ne tuolla systeemillä kuvittelee saavansa minusta jotenkin yhteisöllisen, kun en ole sitä vuosien terapian ja lääkityksen jälkeenkään? 

Ikävää sanoa tämä ääneen, mutta päättäjät haluavat, että kuolet kotiisi. Minä en sitä toivo, mutta minä en ole päättäjän asemassa :( Näinhän vanhuksille tehdään jo. Kotihoito käy vaan tarkistamassa milloin raadot on aika kerätä.

Luultavasti. Olenhan minä kieltämättä yhteiskunnalle melkoinen kuluerä. Minä olen sen verran lannistunut, että luultavasti tyydynkin kuolemaan kotona, mutta rikollisuus tulee kyllä lisääntymään todella paljon. Kyllä meissä syrjäytyneissä riittää niitäkin, jotka eivät lannistu, vaan alkavat varastamaan ruokansa jos eivät saa sitä ilmaiseksi. 

Mitäs jos van käyttäisit ne tukieurosi siihen mihin ne on tarkoitettu, eli ruoan ostoon?

Leipäjonoja tulee olemaan niin kauan kuin joku taho jakaa ilmaista ruokaa. Suomessa riittää pihejä ja ahneita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja pahasti mielenterveysongelmainen. Olen saanut välillä haettua ruokakassin, mutta mihinkään yhteisruokailuihin en kykene. Miten ne tuolla systeemillä kuvittelee saavansa minusta jotenkin yhteisöllisen, kun en ole sitä vuosien terapian ja lääkityksen jälkeenkään? 

Tsemppiä.Toivottavasti toi uudistus ei mene läpi. Pitäisi olla vaihtoehtoina kumpaa haluaa: ruokakassin vai yhteisruokailun. Vaikka en tunne sinua, tiedän että olet arvokas ihminen. Älä anna periksi. Elämä on pitkä, yritä jaksaa taistella.

Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa- suomalainen jonottaa vaikka muovisankoja jos ilmaiseksi saa.Oma setäni kulki ryysyissä, lopulta jäi rekan alle pyöräillessään lumituiskussa kun ei raaskinut ostaa bussilippua.Perillisille jäi sitten se 800 000 markkaa joka oli tilillään.

Niin kauan kun parempiosaiset ylläpitävät hyvyydessään ( ylimielisyydessään,olen parempi kuin sinä) näitä jonoja,niin kauan on jonottajia.Suomessa ( jossa en asu enää itse) on esim.tähän maahan verrattuna niin loistelias sosiaaliturva että tämän maan kouluissa opetetaan Suomen kuumuvan sosialistisiin valtioihin.

Luusereita on aina ollut mutta nyt määränsä on räjähtänyt kasvuun,yhtenä osatekijänä rajaton tyhmyys maksaa/antaa kaikki ilmaiseksi ja samalla uhriuttaa ihmiset ulos omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja pahasti mielenterveysongelmainen. Olen saanut välillä haettua ruokakassin, mutta mihinkään yhteisruokailuihin en kykene. Miten ne tuolla systeemillä kuvittelee saavansa minusta jotenkin yhteisöllisen, kun en ole sitä vuosien terapian ja lääkityksen jälkeenkään? 

Ikävää sanoa tämä ääneen, mutta päättäjät haluavat, että kuolet kotiisi. Minä en sitä toivo, mutta minä en ole päättäjän asemassa :( Näinhän vanhuksille tehdään jo. Kotihoito käy vaan tarkistamassa milloin raadot on aika kerätä.

Luultavasti. Olenhan minä kieltämättä yhteiskunnalle melkoinen kuluerä. Minä olen sen verran lannistunut, että luultavasti tyydynkin kuolemaan kotona, mutta rikollisuus tulee kyllä lisääntymään todella paljon. Kyllä meissä syrjäytyneissä riittää niitäkin, jotka eivät lannistu, vaan alkavat varastamaan ruokansa jos eivät saa sitä ilmaiseksi. 

Mitäs jos van käyttäisit ne tukieurosi siihen mihin ne on tarkoitettu, eli ruoan ostoon?

Niin käytänkin. En polta tupakkaa tai käytä alkoholia. Kaikki raha minkä saan, menee  asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin ja lääkäri/terapiakäynteihin. Sinulle sitä on varmaan turha selittää, koska elät siinä kuplassa, että Suomessa ei voi nähdä nälkää ja tukirahat riittäisivät kaikkeen. Jos asuminen ei olisi niin kallista ja olisin terve, niin riittäisiväthän ne. Ruoan hinta ja asuminen vaan kallistuu kaiken aikaa, joten ei nuo rahat oikein enää takaa sitä, että saisin joka päivä kunnon ruoan. Siksi välillä olen käynyt ruoka-avussa. 

Miten esim. yh:n ruokailut? Pienen lapsen kanssa samaan tilaan narkkareiden ym. kanssa? Mahtaa ruokakin maistua hyvältä, kun samassa pöydässä kiroillaan, valitetaan ja mahdollisesti myös riehutaan...lisäksi, miten se yksi ateria riittää vrt. ruokakassi, jolla voi pärjätä jopa viikon kerrallaan? Onko tarkoitus rampata lähes päivittäin syömässä? Millä rahoilla? Matkustaminen kun tuppaa maksamaan.

Tuntuu, että on kova tarve saada kaikki vastikkeelliseksi ja uskoa naiivisti, että näin ihminen saadaan osaksi yhteiskuntaa. Mutta totuus on kaukana tästä.

Ps. Olen itse mt-kuntoutuja enkä todellakaan mene jatkossa syömään yhteisiin pöytiin. En ole kristitty, joten en tahdo kuunnella "sanaa" saadakseni ruokaa, se on kiristystä! Isoin syy on kuitenkin se, että koska olen alkoholisti-perheestä, en enää koskaan halua viettää vapaaehtoisesti aikaa heidänlaistensa ihmisten kanssa. Ja niitähän tuo hanke suorastaan pursuilee jatkossa...

Jos tämä uudistus menee läpi, noista ruokailupaikoista tulee laittomien huumeiden myyntipaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Hätönen on huolissaan yhteisöllisyysbuumin keskellä moniongelmaisista.

– Esimerkiksi mielenterveyskuntoutuja voi miettiä kolme päivää, jaksaako hän avata ulko-oven, kipittää tänne meille hakemaan ruokakassin ja äkkiä kotiin takaisin.

Tämä tuli itsellä kans heti mieleen. Ihmiset, jotka tekevät näitä päätöksiään, eivät ole yhtään perillä siitä, millaisten ongelmien kanssa ihmiset kamppailevat. Tietynlaisten mt-ongelmien kanssa kamppailevat näkevät jopa nälkää siinä vaiheessa, jos hänet pakotetaan yhteisöllisyyteen, johon hän ei yksinkertaisesti henkisesti kykene. Pelko ihmisten kohtaamisesta lamaannuttaa kotiin ja ruuat jäävät kokonaan hakematta.

Juuri näin. Itse en leipäjonossa käy, mutta minulla on todella paljon elämää hankaloittava mt-ongelma, ja jos minut pakotettaisiin johonkin toimintaan sillä uhalla että rahantulo loppuu, niin ennemmin kuolisin nälkään. En vain yksinkertaisesti pysty tehdä samoja asioita kuin terve ihminen.

Voi olla, etten kahteen viikkoon poistu kotoa. Eikä siihen pakko auta kun kyse on sairaudesta.

Minulla on mielenterveysongelmia, joista yksi on pakkomielteisyys koskien mm. ruoan hygieniaa. En pysty syömään toisten tekemiä ruokia käytännössä ollenkaan, joten minuakaan ei tulla näkemään tuollaisessa paikassa sitten. :( Ruokajonosta olen kelpuuttanut vain sellaista, joka säilyy huoneenlämmössä, koska en luota kylmäketjuun sielläkään.

Itse en edes söisi sitä sontaa mitä siinä ruoka-apukassissa on . Jotain kinkkupasteijaa tuubissa ja ties mitä 'ei eu -alkuperää' olevaa lihasäilykettä.

Ennemmin kuolen nälkään.

Joku makarooni ja herneet ok . Onko siellä koskaan hedelmiä, vihanneksi ,juureksia?

Vierailija kirjoitti:

Itse en edes söisi sitä sontaa mitä siinä ruoka-apukassissa on . Jotain kinkkupasteijaa tuubissa ja ties mitä 'ei eu -alkuperää' olevaa lihasäilykettä.

Ennemmin kuolen nälkään.

Joku makarooni ja herneet ok . Onko siellä koskaan hedelmiä, vihanneksi ,juureksia?

Riippuu ihan kunnasta. Helsingissä voi saada kaikkea sushista tuoreisiin marjoihin, sitten taas joku pienempi paikkakunta jakaa vain eilistä leipää ja vanhaa maitoa (on kokemusta molemmista!).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja pahasti mielenterveysongelmainen. Olen saanut välillä haettua ruokakassin, mutta mihinkään yhteisruokailuihin en kykene. Miten ne tuolla systeemillä kuvittelee saavansa minusta jotenkin yhteisöllisen, kun en ole sitä vuosien terapian ja lääkityksen jälkeenkään? 

Ikävää sanoa tämä ääneen, mutta päättäjät haluavat, että kuolet kotiisi. Minä en sitä toivo, mutta minä en ole päättäjän asemassa :( Näinhän vanhuksille tehdään jo. Kotihoito käy vaan tarkistamassa milloin raadot on aika kerätä.

Luultavasti. Olenhan minä kieltämättä yhteiskunnalle melkoinen kuluerä. Minä olen sen verran lannistunut, että luultavasti tyydynkin kuolemaan kotona, mutta rikollisuus tulee kyllä lisääntymään todella paljon. Kyllä meissä syrjäytyneissä riittää niitäkin, jotka eivät lannistu, vaan alkavat varastamaan ruokansa jos eivät saa sitä ilmaiseksi. 

Mitäs jos van käyttäisit ne tukieurosi siihen mihin ne on tarkoitettu, eli ruoan ostoon?

Niin käytänkin. En polta tupakkaa tai käytä alkoholia. Kaikki raha minkä saan, menee  asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin ja lääkäri/terapiakäynteihin. Sinulle sitä on varmaan turha selittää, koska elät siinä kuplassa, että Suomessa ei voi nähdä nälkää ja tukirahat riittäisivät kaikkeen. Jos asuminen ei olisi niin kallista ja olisin terve, niin riittäisiväthän ne. Ruoan hinta ja asuminen vaan kallistuu kaiken aikaa, joten ei nuo rahat oikein enää takaa sitä, että saisin joka päivä kunnon ruoan. Siksi välillä olen käynyt ruoka-avussa. 

kyllähän ne asumisen kulut saa toimeentulotukena kunhan ei kartanossa asu.

Tosi huono idea yhteisruokailu, siellä ilman muuta syntyisi kuppikuntia ja järjestyshäiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen köyhä ja pahasti mielenterveysongelmainen. Olen saanut välillä haettua ruokakassin, mutta mihinkään yhteisruokailuihin en kykene. Miten ne tuolla systeemillä kuvittelee saavansa minusta jotenkin yhteisöllisen, kun en ole sitä vuosien terapian ja lääkityksen jälkeenkään? 

Ikävää sanoa tämä ääneen, mutta päättäjät haluavat, että kuolet kotiisi. Minä en sitä toivo, mutta minä en ole päättäjän asemassa :( Näinhän vanhuksille tehdään jo. Kotihoito käy vaan tarkistamassa milloin raadot on aika kerätä.

Luultavasti. Olenhan minä kieltämättä yhteiskunnalle melkoinen kuluerä. Minä olen sen verran lannistunut, että luultavasti tyydynkin kuolemaan kotona, mutta rikollisuus tulee kyllä lisääntymään todella paljon. Kyllä meissä syrjäytyneissä riittää niitäkin, jotka eivät lannistu, vaan alkavat varastamaan ruokansa jos eivät saa sitä ilmaiseksi. 

Mitäs jos van käyttäisit ne tukieurosi siihen mihin ne on tarkoitettu, eli ruoan ostoon?

Niin käytänkin. En polta tupakkaa tai käytä alkoholia. Kaikki raha minkä saan, menee  asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin ja lääkäri/terapiakäynteihin. Sinulle sitä on varmaan turha selittää, koska elät siinä kuplassa, että Suomessa ei voi nähdä nälkää ja tukirahat riittäisivät kaikkeen. Jos asuminen ei olisi niin kallista ja olisin terve, niin riittäisiväthän ne. Ruoan hinta ja asuminen vaan kallistuu kaiken aikaa, joten ei nuo rahat oikein enää takaa sitä, että saisin joka päivä kunnon ruoan. Siksi välillä olen käynyt ruoka-avussa. 

kyllähän ne asumisen kulut saa toimeentulotukena kunhan ei kartanossa asu.

Tähän on kuntakohtaiset rajat ja ne ovat aika pienet varsinkin pääkaupunkiseudulla. Helsingissä tuo summa on yksinasuvalle 675€ ja tiedät varmaan, että Helsingissä on pulaa edullisista yksiöistä. En voi muuttaa Helsingistä pois, sillä minulla asuu ikääntyvät vanhemmat täällä ja ainoa asia joka pitää minut vielä jotenkin tolkuissani, on nuo vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä uudistus menee läpi, noista ruokailupaikoista tulee laittomien huumeiden myyntipaikkoja.

Mietin samaa. Samalla voi muutkin huono-osaiset tehdä uusia tuttavuuksia ja suunnitella rikosten toteuttamista, kun tukirahat ei riitä ja nöyryytetään aktivoinneilla ja yhteisruokailuilla. Ei suomalaisetkaan ihan kaikkeen alistamiseen ikuisesti suostu.

Nolot leipäjonot pois katukuvasta = ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mielenterveysongelmia, joista yksi on pakkomielteisyys koskien mm. ruoan hygieniaa. En pysty syömään toisten tekemiä ruokia käytännössä ollenkaan, joten minuakaan ei tulla näkemään tuollaisessa paikassa sitten. :( Ruokajonosta olen kelpuuttanut vain sellaista, joka säilyy huoneenlämmössä, koska en luota kylmäketjuun sielläkään.

Ja yhteiskunnan pitäisi sitten joustaa jokaisen hullun kohdalla?

Tämä on juuri se terveiden asenne mt-ongelmaisia kohtaa. Usein edes oma puoliso ei ymmärrä sairautta.

Surullista.

Vaikeasti masentunut, kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai vaikkapa pakko-oireista häiriötä sairastava EI TODELLAKAAN tietyissä tilanteissa tee valintaa tai päätä toimia jollakin tapaa . Ei kukaan halua elää näiden sairauksien kanssa hyvin rajoitettua elämää.

Kun mieli sairastuu, se sairastuu.

Olen usein itse toivonut mielummin olevani pyörätuolissa kuin psyykkisesti sairas. Koska pyörätuolissa istuessa muut näkevät rajoitteesi, ja ymmärtävät sen. Kun ongelma on psyykkinen, kukaan ei sitä ymmärrä.

Todella yksinäistä ja häpeää aiheuttavaa.

Minun elämäni on pilalla sitkeän mt-ongelman vuoksi. On kokeiltu lääkkeet ja terapiat.

En ikinä lähtisi yhteisruokailuun ja ruuanvalmistukseen tuntemattomien ihmisten kanssa. Jo syöminen kotona aiheuttaa ajoittain ahdistusta.

Minua kiinnostaa ihan hirveästi, kertoisitteko te alapeukuttajat, miten te näätte ihmisen, jolla on vaikea masennus tai vaikkapa ocd?

onko hän tahallaan vaikea ja ihan laiskuuttaan tekee elämästään vaikean?

millaisia kokemuksia teillä on mt-ongelmista ja esim.lääkkeistä?