Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tekee yliopisto-ajasta masentavan/ahdistavan, jos tekee?
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja millä tavoin siitä puolestaan saisi onnellisen ja antoisan?
Ap
En mä tiedä liittyykö se mitenkään yliopistoon. Jos elämä kusee, se kusee. Oli yliopistossa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
yliopistolaiset
Miten niin? Eikö yliopistolaisia ole moneen lähtöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No useinhan se on taloudellisesti aika tiukkaa aikaa. Jos asuu solussa, sekin voi vähentää viihtyvyyttä. Jos huomaa, että onkin valinnut väärän alan, sekin varmaan on omiaan heikentämään viihtyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrys siitä että on humanistisella puolella ja koulun jälkeen todennäköisin työpaikka on mäkkärin kassa.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja millä tavoin siitä puolestaan saisi onnellisen ja antoisan?
Ap
Saamalla hyviä kavereita tai hyvän työpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No useinhan se on taloudellisesti aika tiukkaa aikaa. Jos asuu solussa, sekin voi vähentää viihtyvyyttä. Jos huomaa, että onkin valinnut väärän alan, sekin varmaan on omiaan heikentämään viihtyvyyttä.
Joo, varmaankin totta, rahapula kyllä ahdistaa. Eli pitäisi siis tehdä töitä, asua omassa asunnossa ja varmistua että ala on oikea :D
"Aidan toiselta puolelta" eli yo-opettajana sanoisin että ainakin liialliset vaatimukset itseään kohtaan. Monella on jo jotain mt-ongelmaa tai diagnoosia tullessaan ja itsenäinen pohdiskelu ei ainakaan masennusoireita helpota.. Sekin voi olla ongelma että vaikka ala tuntuisi omalta ei kaikilla synkkaa muiden opiskelijoiden kans. Eli jos on kaukana kotoa voi olla vähän yksinäistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on yksinäinen ja jää ulkopuoliseksi tai jopa kiusatuksi opiskeluryhmässä/opiskeluporukoissa. Jos kokee paljon omaa motivaatiota vaativan opiskelun stressaavaksi ja vaikeaksi, ja tuntee sitten itsensä huonoksi jos jää jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella se on eräänlainen maailmantuska, jota tuntuu esiintyvän eniten nuorilla fiksuilla aikuisilla. Onneksi aika parantaa.
Ei opiskelu saa olla liian tosikkomaista. Siinä iässä ihminen on nuori ja hänen pitääkin hieman ottaa välillä irti opiskelusta ja nauttia elämästä. Yliopistolta varmasti löytyy paljon ystäviä ja ympäri Suomea. Lisäksi on sitten monenlaista osakuntaelämää.
Minun vanhempani olivat aikoinaan enemmän huolissaan siitä jos uppouidin liikaa kirjoihin enkä käynyt missään tapaamassa opiskelukavereitani iltaisin. Sanoivat, että sinulla on vain yksi nuoruus.
Vierailija kirjoitti:
"Aidan toiselta puolelta" eli yo-opettajana sanoisin että ainakin liialliset vaatimukset itseään kohtaan. Monella on jo jotain mt-ongelmaa tai diagnoosia tullessaan ja itsenäinen pohdiskelu ei ainakaan masennusoireita helpota.. Sekin voi olla ongelma että vaikka ala tuntuisi omalta ei kaikilla synkkaa muiden opiskelijoiden kans. Eli jos on kaukana kotoa voi olla vähän yksinäistä
OT: Onko yliopistolla nykyään opettajia? Vuonna miekka ja kivi kun itse aloitin opintoni, ei vielä ollut. Laitoksemme professori, joka toivotti uudet opiskelijat tervetulleiksi, terotti tervetuliaspuheessaan kolmea asiaa:
1) yliopisto ei ole koulu
2) yliopistolla ei ole opettajia (vain proffia, assareita, tutkijoita jne. , joilla osalla opetusvelvollisuus)
3) yliopistolla ei teititellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aidan toiselta puolelta" eli yo-opettajana sanoisin että ainakin liialliset vaatimukset itseään kohtaan. Monella on jo jotain mt-ongelmaa tai diagnoosia tullessaan ja itsenäinen pohdiskelu ei ainakaan masennusoireita helpota.. Sekin voi olla ongelma että vaikka ala tuntuisi omalta ei kaikilla synkkaa muiden opiskelijoiden kans. Eli jos on kaukana kotoa voi olla vähän yksinäistä
OT: Onko yliopistolla nykyään opettajia? Vuonna miekka ja kivi kun itse aloitin opintoni, ei vielä ollut. Laitoksemme professori, joka toivotti uudet opiskelijat tervetulleiksi, terotti tervetuliaspuheessaan kolmea asiaa:
1) yliopisto ei ole koulu
2) yliopistolla ei ole opettajia (vain proffia, assareita, tutkijoita jne. , joilla osalla opetusvelvollisuus)
3) yliopistolla ei teititellä
En ole lainaamasi, mutta erään assaroimani kurssin vastuuopettaja (tämä nimitys on ihan virallisessa käytössä) on titteliltään yliopisto-opettaja. Opettavat assarit ovat sivutoimisia tuntiopettajia, mikä lukee ihan palkkakuitissakin
Puhekielessä käytän ilmaisua "menen kouluun" silloin kun menen yliopistolle opiskelemaan ja "menen töihin" silloin kun menen yliopistolle opettamaan. Kyseinen proffa kuulostaa vähän nihkeältä paitsi viimeinen kohta on hyvä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Aidan toiselta puolelta" eli yo-opettajana sanoisin että ainakin liialliset vaatimukset itseään kohtaan. Monella on jo jotain mt-ongelmaa tai diagnoosia tullessaan ja itsenäinen pohdiskelu ei ainakaan masennusoireita helpota.. Sekin voi olla ongelma että vaikka ala tuntuisi omalta ei kaikilla synkkaa muiden opiskelijoiden kans. Eli jos on kaukana kotoa voi olla vähän yksinäistä
OT: Onko yliopistolla nykyään opettajia? Vuonna miekka ja kivi kun itse aloitin opintoni, ei vielä ollut. Laitoksemme professori, joka toivotti uudet opiskelijat tervetulleiksi, terotti tervetuliaspuheessaan kolmea asiaa:
1) yliopisto ei ole koulu
2) yliopistolla ei ole opettajia (vain proffia, assareita, tutkijoita jne. , joilla osalla opetusvelvollisuus)
3) yliopistolla ei teititellä
Jooh, virallisesti tittelini on toki toinen, mutta en nyt jaksanut sitä tähän tunkea. Btw, yo-opettaja on myös ihan oikea titteli nykyään. Ajattelin että avautuisi näkökulma näinkin riittävästi eli että en ole opiskelija mutta säännöllisesti tekemisissä
Alue: Aihe vapaa
yliopistolaiset