Kuka olet ihan oikeasti, sinä joka palstailet juuri nyt?

Olen 48-vuotias opettaja. Aloitin AV-palstalla odottaessani toiseksi nuorinta lastani v. 2000. Viidestä lapsestani kolme asuu vielä kotona. Jossain vaiheessa palstailin päivittäin, mutta nykyään oikeastaan tosi harvoin. Vuosien varrella täällä on tullut törmättyä hulvattoman hauskoihin ketjuihin ja nokkeliin kirjoituksiin, mutta myös ikävään nimittelyyn ja käsittämättömään kunnioituksen puutteeseen. Täällä pääsee hetkittäin kurkkaamaan muihin kupliin. Nykyään olen jo vieraantunut pikkulapsiarjesta (en ole vielä isoäiti), enkä tavoita nykyvanhemmuuden kaikkia nyansseja. 

Olen mt-kuntoutuja ja eläkkeellä, joten aikaa on. Välillä yritän vähentää palstalla käymistä, koska tämä syö älyttömästi uskoa ihmisiin. Toisaalta tämäkin palsta ihmisineen selittää, miksi meistä moni ei sopeudu tähän yhteiskuntaan. Täytyisi olla todella hullu, että sopeutuisi, luovisi tai jopa menestyisi maailmassa, jossa ilkeys, itsekkyys ja pahantahtoisuus on tällä tasolla.

3 lapsen 38v äiti, sosiaalialalla. Satunnainen palstailija,lähinnä luen muiden kirjoituksia.

29-vuotias nainen pk-seudulta. Olen ammatiltani opettaja, ja minulla on kokopäivätyö. Mieskin on (avioidumme tässä juuri ennen kesää) mutta toistaiseksi ei lapsia. Selaan palstaa päivittäin. Harrastan joogaa ja tanssia. Minulla on tällä hetkellä monin tavoin raskas suhde lapsuuden perheeseeni. Kärsin jonkinasteisesta uupumuksesta, ja minulla on kehonkuvaan liittyviä ongelmia. Olen myös kasvissyöjä. Ja aatteiltani virhe-vasemmistolainen. Sekä ammattini että ruokavalioni puolesta edustan ihmisryhmää, josta usein täällä kiihtyneeseen sävyyn keskustellaan. :)

Ihan tavis olen.

30 -vuotias korkeakouluopiskelija ja sosiaalialan keikkatyöläinen. Yksi lapsi ja mies, asumme lähiössä. Tykkään täyttää tällä palstalla tylsiä hetkiä, aivot saa narikkaan tän avulla.

Keski-ikäinen opettaja, naimisissa ja aikuiset lapset. Töissä nyt menossa raskas jakso, käyn täällä aina iltamyöhällä vähän nollaamassa päätä jotta uni tulee paremmin.

49 v nainen, jolla täysi-ikäset lapset. Palstalla vuodesta 2002 saakka, välissä muutan vuoden palstatauko.

Kokopäivätyötä teen ma-pe, harrastan ja liikun vapaa-ajalla. Huonossa parisuhteessa, mutta en pura turhautumisen tunnetta täällä ventovieraisiin.

Pääasiassa vain luen viestejä, harvoin teen aloituksia, mutta satunnaisesti vastailen viesteihin.

Tiedänkö itsekään. Elämä on niin absurdia. En olisi voinut nähdä tätä ennalta, enkä tiedä lainkaan kuka olen vuoden päästä

Yleisnero

32-vuotias nainen. Sosionomi ja lastentarhanopettaja, vakituisessa työsuhteessa. Avomies on, mutta omia lapsia ei ainakaan vielä. Ja harkitsen alan vaihtamista.

tunnettu muusikko

41-vuotias uusperheen uupunut äiti, jossa lapsia kuusi ikähaarukalla 0-17 vuotta. Johtotehtävissä, mies myös. Yhdistelmä on raskas. Käyn palstalla harvoin, joskus aikoinaan enemmän. Ajasta on jatkuvat pula, ja kotiin en voi jäädä kun omien lasten kulut pitää toki maksaa.

Tämän palstan taso on laskenut hurjasti siitä kuin esikoinen 17 vuotta sitten syntyi. Lähinnä täällä riidellään, haukutaan, moititaan ja kiusataan muita. Tänään etsin tietoa nuorimmaiseen liittyen, Google toi tälle palstalle ja sivusta huomasin tämän ketjun. Ajattelin, että ainoa keskustelu, jossa ei kenties kovin ala-arvoista keskustelua. Ihmisten kasvanut ilkeys, pahansuopaisuus, empatian puute ja jatkuvasti kasvava naisviha (tässä iässä olen jo nähnyt, mihin suunta on mennyt 20-25 vuodessa) saavat olon surulliseksi. Mieluiten muuttaisin pois Suomesta, tai Lappiin korpeen, jos olisi mahdollista. Vielä ei ole. Pääasiassa en halua käyttää arvokasta aikaani joutavuuksiin, kuten ikävien keskustelujen seuraamiseen, joista ei ainakaan mieli kohene. 

Pieneen liittyen löysin mitä halusin, joten poistun paikalta. Muuttaisin ihmiset ystävällisiksi, armollisiksi ja myötätuntoisiksi toisiaan kohtaan, jos voisin. Mutta koska en voi, pysyn tältä, ja suurimmasta osasta muustakin nykytörkykeskusteluista poissa. 

Masentunut lastenhoitaja .

40v. opiskelija nainen. Kun ei jaksa tehdä koulutöitä niin jumitun tänne, vaikka ei juurikaan löydy mielenkiintoisia keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Masentunut lastenhoitaja .

:(

Tsemppiä sinulle. Kyllä se elämä kantaa ja varmasti mukavia asioita on edessä❤️ älä luovuta! Kaikki kääntyy vielä paremmaksi, pidä toivo ja usko kokoajan mukanasi.

23v nainen, th-opiskelija. Tähtään työterveyshoitajaksi ja mahdollisesti vielä joskus opiskelemaan hoitotieteitä yliopistoon. Elän säännöllistä ja mukavaa elämää. Käyn aina välillä tuulettamassa päätä tällä palstalla, mutta en koskaan osallistu ilkeäsävytteisiin keskusteluihin. Lähinnä luen iloisempia juttuja.

Tämä on ylläpidolta loistava tapa yhdistää ip-isoitteet ja käyttäjän itsensä kirjoittama luonnehdinta iästä. Käyttäjätutkimus joka ei tunnu siltä ;)

29v nainen sairaslomalla ja raskaana rv16 ja niin voimakasta pahoinvointia että pelkään vaikuttavan jotenkin tulevaan vauvaanikiin. Mulla on tänään syntymäpäivä :( mies kävi ruokatunnilla kotona eikä muistanu synttäreitäni, valitti vain kun en tullu heti ovelle vastaan halaamaan enkä nykyään enää roiku kaulassa niinkuin ennen. Suurin osa vuorokaudessa menee vessassa kun niin heikko olo. Miten ihmeessä tuosta ihanasta ja hellästä miehestä tuli ilkeä valittaja heti kun pahoinvointini alkoi?

Kolmikymppinen yhden lapsen äiti. Olen täällä kun pitäisi tehdä kaikkea muuta.

Olen 46-vuotias nainen. Kaksi lastani ovat aikuisia. Sairastan pitkäaikaista masennusta ja käytän liikaa alkoholia. Opiskelen ammattikorkeakoulussa. Minulla on aiempi yliopistotutkinto.