Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on raskaana ja täysin eri ihminen kuin enne raskautta
23.04.2018 |
Otsikossa tuo oleellisin tulikin. Eli vaimo on toivotusti raskaana. En vaan olisi kuvitellut tämän olevan tällaista, enkä edes tiedä onko tämä normaalia.
Ennen raskautta vaimo oli sosiaalinen, energinen, iloinen, urheili monta kertaa viikossa ja seksikin maittoi. Nyt tuntuu kuin tuo nainen olisi muisto vain. Ymmärrän että alkuun ei energiaa riittänyt ja mielikin oli maassa, kun hän oksensi lähes kokoajan ekat kolme kuukautta.Ei oksenna enää, mutta on vaan väsynyt ja itkuinen kokoajan. Mieli heittelee vuoristorataa ja minä saan kaiken paskan niskaani. Ei ihminen voi olla noin jumalattoman väsynyt ja saamaton kokoajan: Nuokkuu sohvalla, eikä jaksa kotitöiden lisäksi tehdä yhtään mitään. Ei tule mukaan sosiaalisiin tapahtumiin, ei käy tapaamassa ystäviään. Kun tulee töistä kotiin, rösähtää sohvalle. Ikää vaimolla 36 vuotta, voiko tämä vaikuttaa? Syyt siihen ettei lähde urheilemaan tuntuvat jotenkin tekosyiltä: tietysti väsymys ykkössyynä aina, mutta milloin ei väsytä on kipuja nivusissa, tai hermosärkyä jalassa nesteenkertymisen takia. Aina jotain.
Ja sitten tämä itkuisuus. Tuntuu että vaimo suuttuu ja pahoittaa mielensä aivan mitättömistä asioista nykyään. Ennen niin itsevarma ja iloinen nainen tuntuu olevan epävarma hermoraunio nykyään.
Onko tämä normaalia ja sanokaa joku että saan vielä joskus vaimoni takaisin tämän kiukuttelevan sohvalla nuokkujan sijaan.
M- 34
Kommentit (1190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Erohan se on aina ratkaisu. Entä kompromissi?
Hanki harrastuksia ja sovi ukkos kanssa että hän soittelee sillä välin kun sinä et ole kotona vaan harrastuksissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Olet siis aina kotona. Miksi ihmeessä?
Vierailija kirjoitti:
Siis täh? Teurastetaan tämän aloituksen vuoksi? Miksi? Olen aidosti hädissäni siitä onko vaimoni lopullisesti menetetty kiukuttelulle ja nukkumiselle? Kotona ei itseäni huvita olla enää lainkaan kun tuntuu ettei ole mitään puhuttavaakaan vaimon kanssa enää.
M- 34
Älä huoli. Et tule saamaan entisenlaista vaimoasi takaisin. Turhaan sillä enää päätäsi vaivaat.
Jossain vaiheessa ehkä hieman helpottaa, mutta sitä onnea ja auvoa et tule enää kokemaan.
Pyri sen sijaan ottamaan kaikki irti lapsesi kasvamisesta. Tulet arvostamaan tätä neuvoa.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Erohan se on aina ratkaisu. Entä kompromissi?
Hanki harrastuksia ja sovi ukkos kanssa että hän soittelee sillä välin kun sinä et ole kotona vaan harrastuksissasi.
Niin ettei vaan miehen tarvitse edes kerran kymmenessä vuodessa käyttää kuulokkeita, vasn naisen täytyy keksiä tekemistä häipyäkseen omasta kodistaan?
Teit juuri siitä erosta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon. Haluan kodin, jossa saan olla niin ettei ole pakolla lähdettävä pois tietyin väliajoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Olet siis aina kotona. Miksi ihmeessä?
Koska viihdyn kotona. Oikeastiko sekin on nykyään väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Erohan se on aina ratkaisu. Entä kompromissi?
Hanki harrastuksia ja sovi ukkos kanssa että hän soittelee sillä välin kun sinä et ole kotona vaan harrastuksissasi.Niin ettei vaan miehen tarvitse edes kerran kymmenessä vuodessa käyttää kuulokkeita, vasn naisen täytyy keksiä tekemistä häipyäkseen omasta kodistaan?
Teit juuri siitä erosta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon. Haluan kodin, jossa saan olla niin ettei ole pakolla lähdettävä pois tietyin väliajoin.
Taas nainen jolle ei mikään ehdotus kelpaa.
Itse olet siippasi sinäkin valinnut ja nyt kun ei ole kivaa, niin ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Olet siis aina kotona. Miksi ihmeessä?
Koska viihdyn kotona. Oikeastiko sekin on nykyään väärin?
Ja valitat miehesi harrastuksesta, joka tuli yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Erohan se on aina ratkaisu. Entä kompromissi?
Hanki harrastuksia ja sovi ukkos kanssa että hän soittelee sillä välin kun sinä et ole kotona vaan harrastuksissasi.Niin ettei vaan miehen tarvitse edes kerran kymmenessä vuodessa käyttää kuulokkeita, vasn naisen täytyy keksiä tekemistä häipyäkseen omasta kodistaan?
Teit juuri siitä erosta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon. Haluan kodin, jossa saan olla niin ettei ole pakolla lähdettävä pois tietyin väliajoin.
Taas nainen jolle ei mikään ehdotus kelpaa.
Itse olet siippasi sinäkin valinnut ja nyt kun ei ole kivaa, niin ero.
Juu, "vaihtoehdot" = mene ulos kotoasi / ole kotonasi peltorit päässä, jottei mies joudu itse joustamaan pätkääkään.
Kuten sanoin, niin EKAA KERTAA VUOSIIN pyysin käyttämään kuulokkeita kaiuttimen sijaan. Eli olin joustanut vuosia, kun itse pyysin kerrsn joustoa, niin tästä vedettiin dramaattiset herneet nenään.
Että sellaista tasavertaisuutta ja huomioonottoa.
Kummallisia naisia. Ei omia harrastuksia ja nipotetaan miesten harrastuksista.
Pienistä asioista tekin eroatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Olet siis aina kotona. Miksi ihmeessä?
Koska viihdyn kotona. Oikeastiko sekin on nykyään väärin?
Ja valitat miehesi harrastuksesta, joka tuli yllätyksenä?
No perhana, pitäneekin tosiaan aloittaa itsekin harrastus. Hommaan bassotuuban ja bassorummun, joilla treenaan samaan aikaan kun mies tekee musiikkiaan. Olen hidas oppimaan ja karsealta tulee kuulostamaan, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on.
Koska minä ja minun harrastukset, ei kiinnosta häiritseekö toista vai ei, kuten hyvin selititte.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Erohan se on aina ratkaisu. Entä kompromissi?
Hanki harrastuksia ja sovi ukkos kanssa että hän soittelee sillä välin kun sinä et ole kotona vaan harrastuksissasi.Niin ettei vaan miehen tarvitse edes kerran kymmenessä vuodessa käyttää kuulokkeita, vasn naisen täytyy keksiä tekemistä häipyäkseen omasta kodistaan?
Teit juuri siitä erosta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon. Haluan kodin, jossa saan olla niin ettei ole pakolla lähdettävä pois tietyin väliajoin.
Taas nainen jolle ei mikään ehdotus kelpaa.
Itse olet siippasi sinäkin valinnut ja nyt kun ei ole kivaa, niin ero.
Juu, "vaihtoehdot" = mene ulos kotoasi / ole kotonasi peltorit päässä, jottei mies joudu itse joustamaan pätkääkään.
Kuten sanoin, niin EKAA KERTAA VUOSIIN pyysin käyttämään kuulokkeita kaiuttimen sijaan. Eli olin joustanut vuosia, kun itse pyysin kerrsn joustoa, niin tästä vedettiin dramaattiset herneet nenään.
Että sellaista tasavertaisuutta ja huomioonottoa.
Pakkaa luutasi noita ja lennä vuorille sitten. Äläkä täällä valita "kun mies ei jousta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Olet siis aina kotona. Miksi ihmeessä?
Koska viihdyn kotona. Oikeastiko sekin on nykyään väärin?
Ja valitat miehesi harrastuksesta, joka tuli yllätyksenä?
No perhana, pitäneekin tosiaan aloittaa itsekin harrastus. Hommaan bassotuuban ja bassorummun, joilla treenaan samaan aikaan kun mies tekee musiikkiaan. Olen hidas oppimaan ja karsealta tulee kuulostamaan, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on.
Koska minä ja minun harrastukset, ei kiinnosta häiritseekö toista vai ei, kuten hyvin selititte.
Kiitos!
Tämä vahvistaa vain käsitystäni entisestään että naiset niitä ikuisia lapsia ovat.
Kiitos!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Erohan se on aina ratkaisu. Entä kompromissi?
Hanki harrastuksia ja sovi ukkos kanssa että hän soittelee sillä välin kun sinä et ole kotona vaan harrastuksissasi.Niin ettei vaan miehen tarvitse edes kerran kymmenessä vuodessa käyttää kuulokkeita, vasn naisen täytyy keksiä tekemistä häipyäkseen omasta kodistaan?
Teit juuri siitä erosta entistä houkuttelevamman vaihtoehdon. Haluan kodin, jossa saan olla niin ettei ole pakolla lähdettävä pois tietyin väliajoin.
Taas nainen jolle ei mikään ehdotus kelpaa.
Itse olet siippasi sinäkin valinnut ja nyt kun ei ole kivaa, niin ero.
Juu, "vaihtoehdot" = mene ulos kotoasi / ole kotonasi peltorit päässä, jottei mies joudu itse joustamaan pätkääkään.
Kuten sanoin, niin EKAA KERTAA VUOSIIN pyysin käyttämään kuulokkeita kaiuttimen sijaan. Eli olin joustanut vuosia, kun itse pyysin kerrsn joustoa, niin tästä vedettiin dramaattiset herneet nenään.
Että sellaista tasavertaisuutta ja huomioonottoa.
Pakkaa luutasi noita ja lennä vuorille sitten. Äläkä täällä valita "kun mies ei jousta".
Voi ei, minähän otin juuri neuvoista opikseni ja aloitan itsekin soittoharrastuksen :)
Kuinka kissanrääkkäysääni tulee ihan perusviulusta? Ajattelin samantien perustaa yhdennaisen bändin, jossa raastam viulua, hakkaan jalkapolkimella bassorumpua ja puhallan bassotuubaan (huuliharppukin tosin käynee).
Nyt odottamaan soittohetkiä 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, seuraatko yhä keskustelua? Anna jokin merkki itsestäsi! Vai uuvuttiko vaimon raskaus sinut tykkänään?
Ymmärsin tämän keskustelun perusteella, ettei isän rooli sovi minulle. Haluan kaikkea hyvää vaimolleni ja lapselleni. Aion päättää päiväni hyppäämällä Ruotsin laivalta mereen. Tällöin en pilaa lapseni elämää nyrpeällä asenteellani. Lesken- ja lapseneläkkeen turvin vaimoni ja lapseni voivat saada itselleen paremman elämän kuin minun kanssani.
Ap
No niin, sillä lailla, jos siis ei ole trolli.
Minunkaan miehelleni ei voi asiallisestikaan sanoa mistään epäkohdasta, kun ollaan jo teatraalisesti lähdössä "teijän on parempi ilman mua!".
Joka kerta totean, että tuon draamailuun käyttämän energian sijaan voisit kuunnella, mikä on vialla ja pohtia kanssani miten ne ratkaistaan. Mutta ei niin ei.
Eipä ole vielä lähtenyt, kaikki on mukavaa aina siihen asti, kun tulee vähäkään tiukempu paikka. Silloin ollaan taas niin lähdössä.Se on vaan, että joku kerta minä en enää jaksa sitä lähtödraamailua joka ongelman kohdalla, ja sitten tulee oikeasti se erisuuntiin lähtö.
Sinäkin voisit nyt ap ottaa tästä ketjusta oppia ja olla ebemmän sen vaimon tukena salille pakenemisen sijaan. Vaimosi tekee pahoinvoinneissaan teidän kaikki kotityöt palkkatyönsä lisäksi, joten reippaasti luuttua ja tiskiharjaa käteen ja jakamaan kotityöt tasan. Näillä ilmapiirin luulisi jo huomattavasti muuttuvan.
Miehet, nuo draamassa väkevät veljet! Miksi kohdata ongelmat, jos niitä voi paeta?
Naiset ne tuntuvat saavan riidan aikaan ihan vain, kun on astiat väärässä järjestyksessä kaapissa.
Kokemusta on.
Ei kiitos enää jonnin joutavista asioista kiukuttelua.Voi kuule, meillä riittää ihan se että pyydän kerran kuudessa vuodessa häntä käyttämään kuulokkeita musiikkiohjelmansa kanssa, kun samaa sointua oli paukutettu replaynä miljoona kertaa ja ekaa kertaa koko aikana en olisi jaksanut enää kuunnella.
Siitähän draamailtiin sitten kuukausia, miten hän ei kuulema musiikkiakaan enää saa tehdä kun siitäkin "jäkätetään".
Olisit itse laittanut peltorit päähän, niin ei olisi tarvinnut kuunnella.
Juu, sehän kuulostaa normaalilta kotielämältä, että täytyy olla peltorit päässä jottei toinen vaan edes kerran vuosikymmenessä joudu käyttämään kuulokkeita :)
Jos eroan, niin elämäni jatkuu kyllä loppuun asti sinkkuna. Olen jo oppinut, etteivät miehet kykene oikeudenmukaiseen ja molempia osapuolia kunnioittavaan yhteiselämään.
Eikö sulla ole omia harrastuksia ollenkaan?
Niin ettei omassa kodissaan saa olla, vaan pitäisi olla jossain harrasteissa?
Tätä juuri tarkoitin, ettei mitään kykyä ottaa huomioon asuinkumppania. Minä ja minun harrastukset, viis toisen kotirauhasta.
Olet siis aina kotona. Miksi ihmeessä?
Koska viihdyn kotona. Oikeastiko sekin on nykyään väärin?
Ja valitat miehesi harrastuksesta, joka tuli yllätyksenä?
No perhana, pitäneekin tosiaan aloittaa itsekin harrastus. Hommaan bassotuuban ja bassorummun, joilla treenaan samaan aikaan kun mies tekee musiikkiaan. Olen hidas oppimaan ja karsealta tulee kuulostamaan, mutta mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on.
Koska minä ja minun harrastukset, ei kiinnosta häiritseekö toista vai ei, kuten hyvin selititte.
Kiitos!
Tämä vahvistaa vain käsitystäni entisestään että naiset niitä ikuisia lapsia ovat.
Kiitos!!
Äläpä nurise kun juuri keksin harrastuksen, sehän oli äsken ongelma, harrastuksettomuus siis 😊
Ekan levyni nimeksi tulee "Ääni, joka saa pirunkin itkemään" 👌
Onpa vihaisia naisia. Miesviha kukoistaa.
Kun olette niin erinomaisia kaikki naiset.
Miksi olette naimisissa / parisuhteessa?
Pärjäätte varmaan ilman elareita, eikö vaan?
Vierailija kirjoitti:
Onpa vihaisia naisia. Miesviha kukoistaa.
Kun olette niin erinomaisia kaikki naiset.1.Miksi olette naimisissa / parisuhteessa?
2. Pärjäätte varmaan ilman elareita, eikö vaan?
1. Hyvä kysymys, jota itsekin pohdin usein
2. Eiköhän suurin osa pärjää ilman sitä 150€/kk, sitäpaitsi suurin osa eronneista päätyy yhteishuoltajuuteen. Lapsen puolesta harmittaisi vain jos isänsä katoaisi tämän elämästä kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa vihaisia naisia. Miesviha kukoistaa.
Kun olette niin erinomaisia kaikki naiset.Miksi olette naimisissa / parisuhteessa?
Pärjäätte varmaan ilman elareita, eikö vaan?
Alapeukuttaja ei pärjää....
Ei ole lapsena saanut tarpeeksi huomiota. Kuten ei ole moni kommentoijakaan.
"Huomioi vaimoasi ja ole enemmän hänen kanssaan" - paskaa.