Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa niin kovasti kun en "pääse" matkustelemaan seuran puutteen takia
22.04.2018 |
Tottakai yksin voi lähteä ja siihen kovasti kannustetaankin, mutten ole sen tyylinen ihminen. Käyn yksin esim syömässä, leffoissa ja kotimaassa toisissa kaupungeissa päiväreissuilla, missä huomaan että jaettu ilo on kyllä parempi ilo. Minulla vaan ei ole kaveria tai tuttua, jonka kanssa matkustaa :( miestäni ei kiinnosta kuin omat harrastukset, sisko reissaa oman miehensä kanssa, yksi kaveri on aina täysin rahaton ja haluaisi vain biletyslomille ja toinen kaveri taas on jahkailija, jonka kanssa mitään ei saa koskaan aikaiseksi ja vaarana että hän peruu. Tuntuu että elämästä puuttuu iso osa näin 25 vuotiaana kun elämäni koostuu töissäkäynnistä ja kerrostalokämpässä sohvaa kuluttaen ja haaveillen :(
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihtaisin miestä. Kuka haluaa tylsistyä jo 25 vuotiaana??
Miehen vaihtamiseen en ota kantaa, mutta tuosta tylsistymisestä olen täysin samaa mieltä. Laitetaan tuohon ikään ensin toiset 25 vuotta lisää ja katsotaan sitten sitä tylsistymistä uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin mielelläni yksin, mutta nyt kun on rahasta tiukkaa, lento+hotelliin kuuluva huone maksaa maltaita. Siis yhdeltä hengeltä kun ei ole sitä toista aikuista. Vaan kaipa keski-iän kypsemmällä puolella voi mennä hostelliin niin kuin nuorena tein.
Booking.com voi hakea huonetta yhdelle, joissain tapauksissa halvempi kuin kahden huone.
Joissain hostelleissa on myös 1 henk huoneita, voi olla jaettu vessa, mutta paljon halvempi sitten kuin hotellit.
Olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi matkustellut myös yksin. Mutta oma valinta. Pääasia, ettet joskus myöhemmin elämässä syyllistä miestäsi tai muita läheisiäsi omista ratkaisuistasi.
Minäkin menin ulkomaan lomalle 25-vuotiaana äidin kanssa, ja yhden kerran yksin niin että jaoin huoneen toisen naisen kanssa. Hän olikin mukavaa matkaseuraa, vaikka aluksi kovin jännitti kun olen vähän introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin pari muutakin jo mainitsi niin yksin on tosi kiva reissata, ainut kurja hetki on illallisen syöminen yksin.
Mun mielestä reissusta saa paljon paremmin irti kun voi mennä oman mielensä mukaan. Jos on muutaman kaverin porukka niin aina saa jotain odottaa. Ja sitten jokaisen nähtävyyden ja ravintolan kohdalla on sama kysymys: käyhän tää kaikille?
Niin että reippaasti matkaan vaan!
Kuulostaa oudolta, että ette muka miehesi kanssa saa minkäänlaista kompromissia aikaiseksi? En minäkään pakottaisi miestä shoppaulureissuun, ja kulttuuriakin jaksaa vain rajallisesti, mutta kyllä miehiäkin yleensä kiinnostaa rentoutuminen, ruoka, juoma, hotelli, romantiikka (lomaseksi?)... Jos mies ei halua viettää aikaa kanssasi, niin onko hän ihan tosissaan? Ei sen pitäisi olla mikään suuri vaiva olla rakastamansa ihmisen kanssa paikassa x. Aloittakaa jotakin helposta kohteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaa harkita hostelleja?
Reppureissaajiissa on paljon myös ns. yksin matkustavia, juttuseuraa (ja jopa elämänmittaisia ystäviä) löytyy helposti koska ihmiset ovat sosiaalisempia mitä hotelleissa.
Hostelleja on erilaisia, osa ei juuri hotelleista eroa. Itse en majoittuisi isossa salissa vaan ottaisin oman huoneen. Googlettamalla selviää enemmän, hostelleja on (kuten hotelleja) hyvin erilaisia, erityisesti sellaiset joissa on hyvät yhteiset tilat ("olohuone"/piha/puutarha) ja keskeinen sijainti (ei ole ns. puolityhjänä) niin on helppo tutustua muihin.
Bonuksena myös se, että usein saa tietää enemmän jutuista mitä ei matkaoppaissa lue, yleensä hostelleissa on enemmän tai vähemmän myös "hipahtavia" ihmisiä,jotka tietävät monia taidejuttuja/keikkoja ym. miatä ei muuten saa tietoa.
Hostelleja mäkin olin ehdottamassa. Itse tykkään majoittua nimenomaan isossa (tai muutaman hengen) salissa, koska se helpottaa muihin tutustumista, mutta tämä on makuasia. Monet hostellit järjestävät asiakkailleen myös illanviettoja ja retkiä, joilla ainakin tutustuu muihin. Pienet hostellit ovat siitä kivoja, että niissä henkilökunta on yleensä kiinnostunut asiakkaistaan ja kertoo mielellään nähtävyyksistä ja muista.
Suosittelen harkitsemaan myös sellaista reissua, jossa et ole koko ajan samassa kaupungissa vaan teet pienen kierroksen alueella ja voit päättää tarkemmat matkasuunnitelmat ja majapaikat fiiliksen mukaan tai vaikka toisten matkailijoiden suositusten perusteella. Silloin et ole jumissa yhdessä paikassa, jos hostelli ei vaikka olekaan kiva, ja toisaalta vaikket sattuisi tutustumaan keneenkään niin ainakin saat nähdä ja kokea paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin mielelläni yksin, mutta nyt kun on rahasta tiukkaa, lento+hotelliin kuuluva huone maksaa maltaita. Siis yhdeltä hengeltä kun ei ole sitä toista aikuista. Vaan kaipa keski-iän kypsemmällä puolella voi mennä hostelliin niin kuin nuorena tein.
Matkusta Itä-Eurooppaan, hotellihuone 10-15 €/yö, lentoja saa edullisesti ja voi mennä myös linja-autolla/junalla.
No hei, eikös sellainen lomaseuraa -sivusto ole jossain netissä, muistan nähneeni? Yksin matkustavat huhuilevat siellä kaveria ja voi hakea sopivan samanhenkisen matkakaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on ihan mukava reissata. Ei ole kuin omat murheet tai ilot. Ainoa huonompi puoli on se, että tulee kalliimmaksi kun yksin joudut maksamaan hotellihuoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakaan ei kannata lähteä matkaan sellaisen ihmisen kanssa, jota kiinnostaa ihan eri jutut kuin sinua. Teillä menee nopeasti molemmilla reissu pilalle - jos edes pääsette siihen asti, että löydätte molemmille sopivan kohteen.
Olen itse reissanut yksin vaikka missä, useita viikkojakin kerrallaan. En usko, että kadut, jos lähdet. Ota ensin joku matka vähän lähemmäksi ja kokeilet pari päivää, miltä se tuntuu. Saatat jäädä koukkuun ja haluta pidemmälle/pidemmäksi aikaa.
Sitten voi kyllä käydä niin kuin minulla kävi sinun iässäsi. Kun palasin jälleen yhdeltä reissulta, johon poikaystävä ei ollut halunnut lähteä mukaan, niin siitä tuli sitten entinen poikaystävä.
Sama juttu mulla. Ne pienetkin reissut jää tekemättä kun ei ole ketään kenen kanssa mennä. Saati sitten isommat.
Matkustaa onneksi voi kuitenkin niin kauan, kuin ikää ja terveyttä riittää.