Olenkohan lääkityksen tarpeessa?

Mulla on todettu aspergerin syndrooma ja ahdistuneisuushäiriö. Ikää 20v.

Ongelmani se, että jännitän ihmisten kohtaamista.
Tuntuu, että tämä menee vain pahemmaksi.
Suurimmaksi ongelmaksi ovat muodostuneet mun kehonkieli.
Pelkään näyttäväni epänormaalilta.

Mun vaikea katsoa keskustellessa silmiin ja samalla myös ahdistun siitä, että tiedän toisen näkevän sen.
En tiedä mihin silmäni oikein pistän ja olo tositukala.

Usein itsestäni tuntuu, että katseeni rupeaa harittamaan ja joku epäilee minun olevan jossain aineissa tai kännissä.

Aluksi tämä tälläinen esiintyi vain sosiaalisissa tilanteissa ..
Mutta nyt tätä ruvennut tulemaan jo ulkona yksin liikkuessakin.

Pelkään näyttäväni oudolta.
Alan mietti kävelyäni ja joka askelta ja minua rupeaa horjuttamaan. Pelkään näyttävän joltain aineidekäyttäjältä tai muuten oudolta.
Samalla tähän yhdistyy se katsekontaktin pelkääminen..

Jokainen vastaan tulija ahdistaa ja yritän katsoa esim. Maahan tai vaikka vilkaists keloa j uuri, kun joku tulee vastaan, että saisin huomioni muuaalle.

Tää on jotenkin ihan kamalaa. En enää pysty liikkua ihmisten keskellä.
Ensinnäkin kävely muuttuu horjuvaksi ja mun vaikea katsoa mihinkään.
Jos tuijotan maahan niin tiedän, että näytän tyhmältä, jos katson ihmisiä kohti näyttäväni tyhmältä koska se vaivaantuneisuus paistaa varmasti läpi minusta :0.
Ihmiset tuijottavat minua ja tää on ihan kamalaa D:

En oikeesti pysty liikkumaan kaupunkini keskustassa.

Myös omalla pihalla liikkuminen
Ahdistaa(kerrostalo), pelkään naapureiden tuijottavan ikkunasta ja luulevan, että olen kännissä tai muuten vammanen. Tää on ihan kamalaa.
Mitä oikee pitäisi tehdä :0?