Aina toitotetaan että matkailu avartaa mut avartaako se kuitenkaan kovin paljoa loppujen lopuksi?

Mun hiilijalanjälki on keskivertoa pienempi vaikka matkustin ennen koronaa 2x vuodessa. Mutta mulla ei olekaan autoa, ei omakotitaloa, ei lapsia, en syö lihaa, kierrätän kaikki jätteet jne. Ei ole yhtään huono omatunto matkustelusta ja aion jatkaa sitä heti kun tilanne sallii.

Rantalomalla olen käynyt 90-luvulla kaksi kertaa, ei niissäkään mitään vikaa ole, mutta ei ole tarpeeksi kokemista ja nähtävää mulle. Käyn kaupunkilomilla Euroopassa ja nautin aina siitä todella paljon. 

Eipä avarra ei. 

Itse olen käynyt aika monessa maassa ja pidän niitä kaikkia melkoisina pyllynsilminä verrattuna Suomeen. Ainoastaan Saksasta olen tykännyt. Vähän kuin isompi ja rikkaampi Suomi (paremmat tiet ja siistimmät kaupungit). 

No, avarsi se kai siis tavallaan sen verran, että tietää, ettei kauheasti kannata ulista jos on sattunut Suomeen  syntymään. 

Vierailija kirjoitti:

Avartaa se. Ainoa syy käydä töissä on se, että raataminen mahdollistaa reissaamisen. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua nähdä uusia paikkoja, vaan nysväävät kotinurkilla koko ikänsä. Tai käyvät jossain Tallinnassa korkeintaan.

Sinä olet ehkä reissannut liian vähän, kun ajatusmaailmasi ei vielä ole avartunut sen vertaa, että ymmärtäisit ihmisten olevan erilaisia ja pitävän eri asioista kuin sinä :) Tai sitten matkailu ei edes avarra, kuten väitetään :)

Se on miten sen ottaa. Suomessa on asiat hyvin kun vertaa moneen muuhun paikkaan.

Riippuu kai tavasta miten matkustaa. Jos käy vain joillain pakettilomilla, niin aika kapeaksi jää se oppiminen.

Eipä nuo matkailijat erityisen avartunutta porukkaa ole.

Suurin osa tutustuu vain turistipaikkoihin ja syö sitä samaa mäkkäriä kuin missä vaan.

Ihan yhtä lailla kauhistellaan erilaisia tapoja ympäri maailman, vaikka oltaisiin oltu paikan päällä ja vaikka näistä löytyy tietoa netistä sivukaupalla ihan kenelle vaan kenelle tulee mieleen tutustua aiheeseen.