En pääse yli kokemastani henkisestä väkivallasta
Olin suhteessa, jossa mies haukkui minua monin tavoin, nöyryytti ja pilkkasi. En edes tiennyt, että ihmistä voi pilkata ja kiusata niin monilla tavoilla. Tapahtuneesta on jokunen vuosi, mutta viime aikoina nuo asiat ovat nousseet epämiellyttävällä tavalla pintaan. Olen kireä, ahdistunut ja hermostunut ja itsetuntoni on huono. Pelkään ihmisiä enkä näe iloa juuri missään. Olen masentunut siitä, että ihmiset voivat kohdella muita noin julmasti.
Miten te muut olette toipuneet? Mikä on auttanut teillä?
Kommentit (50)
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Minä erosin narsistikusipäästä 20 vuotta sitten. Nyt minulla on toinen suhde hyvään ja kilttiin mieheen. Silti minulle tulee välillä takauma menneisyydestä ja menen aivan lukkoon. Saattaa vaikka jossain tilanteessa yhtäkkiä tulla mieleen, miten eksä olisi reagoinut tai sanonut tai tehnyt. Tai jostain syystä tulee mieleen jokin tilanne menneisyydestä, jos vaikka jossain elokuvassa on joku samankaltainen kohtaus. Se ahdistaa aivan helkutisti. Yritän järkeillä, että se oli toinen ihminen eikä minun enää koskaan tarvitse kohdata häntä ja nyt minä osaan tunnistaa tilanteet ja osaan pitää huolta itsestäni, mutta ei se auta. Tuntuu kuin joku pamauttaisi täysillä palleaan ja haukon vain henkeäni ja jäädyn. Onneksi mieheni antaa minun olla eikä ala kysellä ja inttää vaan antaa minun saada pääni kuntoon rauhassa. Kyllä se muutamassa tunnissa tokenee.
Minulla on samaa. Pienet asiat muistuttavat menneisyydestä, ja silloin ahdistus valtaa koko mielen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Varmaan siksi jotta sinäkin voisit löytää omasta toiminnastasi jotain vikaa, mutta kuten taas huomaamme, naiset ovat siihen kykenemättömiä. Kaikki vika on aina miehessä. Jos kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan henkisestä väkivallasta niin olisit itse pitänyt kirjoituksesi sukupuolineutraalina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Varmaan siksi jotta sinäkin voisit löytää omasta toiminnastasi jotain vikaa, mutta kuten taas huomaamme, naiset ovat siihen kykenemättömiä. Kaikki vika on aina miehessä. Jos kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan henkisestä väkivallasta niin olisit itse pitänyt kirjoituksesi sukupuolineutraalina.
Entäpä jos ap itsekin on mies ja kyse on homosuhteesta?
Jos nyt sattuu käyttämään varsin neutraalia termiä "mies" eikä puoliso tai kumppani tai kanssa-asuja tms. sanaa, jossa ei näy ollenkaan sukupuoli, onko se heti koko miessukupuolen mollaamista? Sinä vaikutat todella oudolta. Juuri sellaiselta häiriintyneeltä ihmiseltä, josta tässä ketjussa on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Varmaan siksi jotta sinäkin voisit löytää omasta toiminnastasi jotain vikaa, mutta kuten taas huomaamme, naiset ovat siihen kykenemättömiä. Kaikki vika on aina miehessä. Jos kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan henkisestä väkivallasta niin olisit itse pitänyt kirjoituksesi sukupuolineutraalina.
Entäpä jos ap itsekin on mies ja kyse on homosuhteesta?
Jos nyt sattuu käyttämään varsin neutraalia termiä "mies" eikä puoliso tai kumppani tai kanssa-asuja tms. sanaa, jossa ei näy ollenkaan sukupuoli, onko se heti koko miessukupuolen mollaamista? Sinä vaikutat todella oudolta. Juuri sellaiselta häiriintyneeltä ihmiseltä, josta tässä ketjussa on kyse.
Niin, itsekin mietin tuota, että oma sukupuoleni ei itse asiassa käynyt aloituksestani ilmi. Minähän voin olla mies, joka oli suhteessa miehen kanssa...
Mitä taas tulee tuohon omien vikojen näkemiseen: olen kyllä syyllistänyt itseäni paljonkin ja miettinyt, missä määrin tapahtunut oli omaa syytäni. Olen syyllistänyt itseäni mm. siitä, miksi edes aloitin suhteen sekä siitä, miksi en lähtenyt jo aikaisemmin.
- ap
Hienosti ap osaat puolustaa itseäsi ketjun sekoilijaa vastaan! Nyt samaa rohkeutta itsesi puolustamiseen jatkossakin. Sinä ansaitsen parisuhteen, jossa sinua ei kiusata ja sellaisen varmasti löydätkin. Paljon tsemppiä kevääseen! Kävely, ominen ajatusten kirjoittaminen ja terapia auttavat eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Varmaan siksi jotta sinäkin voisit löytää omasta toiminnastasi jotain vikaa, mutta kuten taas huomaamme, naiset ovat siihen kykenemättömiä. Kaikki vika on aina miehessä. Jos kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan henkisestä väkivallasta niin olisit itse pitänyt kirjoituksesi sukupuolineutraalina.
Entäpä jos ap itsekin on mies ja kyse on homosuhteesta?
Jos nyt sattuu käyttämään varsin neutraalia termiä "mies" eikä puoliso tai kumppani tai kanssa-asuja tms. sanaa, jossa ei näy ollenkaan sukupuoli, onko se heti koko miessukupuolen mollaamista? Sinä vaikutat todella oudolta. Juuri sellaiselta häiriintyneeltä ihmiseltä, josta tässä ketjussa on kyse.Niin, itsekin mietin tuota, että oma sukupuoleni ei itse asiassa käynyt aloituksestani ilmi. Minähän voin olla mies, joka oli suhteessa miehen kanssa...
Mitä taas tulee tuohon omien vikojen näkemiseen: olen kyllä syyllistänyt itseäni paljonkin ja miettinyt, missä määrin tapahtunut oli omaa syytäni. Olen syyllistänyt itseäni mm. siitä, miksi edes aloitin suhteen sekä siitä, miksi en lähtenyt jo aikaisemmin.
- ap
Et tuonut, mutta se oikein huokuu teksteistäsi että olet nainen.
Eli jos sinä valehtelet ja sinulle suututaan siitä, sinussa ei ole vikaa niinkö? Ihminen harvoin kun suuttuu ilman syytä, ymmärrätkö? Joillekin valehtelu on iso asia, ymmärrätkö?
En todellakaan usko etteikö sinussa olisi mitään muuta vikaa kuin nuo mitä toit esille sääli- ja sympatiapisteiden perässä jälleen vain miestä syyllistäen. Mene itseesi.
Vierailija kirjoitti:
Hienosti ap osaat puolustaa itseäsi ketjun sekoilijaa vastaan! Nyt samaa rohkeutta itsesi puolustamiseen jatkossakin. Sinä ansaitsen parisuhteen, jossa sinua ei kiusata ja sellaisen varmasti löydätkin. Paljon tsemppiä kevääseen! Kävely, ominen ajatusten kirjoittaminen ja terapia auttavat eteenpäin.
Kiitos paljon! Hyvää kevättä sinullekin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Varmaan siksi jotta sinäkin voisit löytää omasta toiminnastasi jotain vikaa, mutta kuten taas huomaamme, naiset ovat siihen kykenemättömiä. Kaikki vika on aina miehessä. Jos kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan henkisestä väkivallasta niin olisit itse pitänyt kirjoituksesi sukupuolineutraalina.
Entäpä jos ap itsekin on mies ja kyse on homosuhteesta?
Jos nyt sattuu käyttämään varsin neutraalia termiä "mies" eikä puoliso tai kumppani tai kanssa-asuja tms. sanaa, jossa ei näy ollenkaan sukupuoli, onko se heti koko miessukupuolen mollaamista? Sinä vaikutat todella oudolta. Juuri sellaiselta häiriintyneeltä ihmiseltä, josta tässä ketjussa on kyse.Niin, itsekin mietin tuota, että oma sukupuoleni ei itse asiassa käynyt aloituksestani ilmi. Minähän voin olla mies, joka oli suhteessa miehen kanssa...
Mitä taas tulee tuohon omien vikojen näkemiseen: olen kyllä syyllistänyt itseäni paljonkin ja miettinyt, missä määrin tapahtunut oli omaa syytäni. Olen syyllistänyt itseäni mm. siitä, miksi edes aloitin suhteen sekä siitä, miksi en lähtenyt jo aikaisemmin.
- ap
Et tuonut, mutta se oikein huokuu teksteistäsi että olet nainen.
Eli jos sinä valehtelet ja sinulle suututaan siitä, sinussa ei ole vikaa niinkö? Ihminen harvoin kun suuttuu ilman syytä, ymmärrätkö? Joillekin valehtelu on iso asia, ymmärrätkö?
En todellakaan usko etteikö sinussa olisi mitään muuta vikaa kuin nuo mitä toit esille sääli- ja sympatiapisteiden perässä jälleen vain miestä syyllistäen. Mene itseesi.
En jaksa kommentoida sinulle enää mitään. Toivotan sinulle hyvää illanjatkoa ja mukavaa kevättä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä selvisin lukemalla kirjoja. Esim verbally abusive relationship avasi silmäni.
Kiitos! Nouseeko sieltä mieleesi jokin oivallus, jonka haluaisit jakaa nyt?
Itse olen tajunnut, että parisuhteessa tapahtuvassa henkisessä väkivallassa on paljon samoja piirteitä kuin nuorten harjoittamassa koulukiusaamisessa. Esimerkiksi miehellä oli tapana vertailla minua eksiinsä: hän antoi minun ymmärtää, että muut ovat paljon parempia kuin minä ja että hän ja eksänsä kuuluvat johonkin parempien ihmisten kerhoon, johon minä en voi ikinä päästä. Tuossahan on kyse siitä, että hän pyrki tekemään minulle ulkopuolisen ja eristetyn olon. Lapset ja nuorethan tekevät ihan samaa jättäessään jonkun porukan ulkopuolelle.
Vertailu muihin tuntui toki pahalta, mutta huomasin kaavan melko aikaisessa vaiheessa. Asioiden järkeistäminen auttaa hieman. Silti elämänilo on pahasti kadoksissa...
- ap
Eikö sun vanhempasi vertailleet muita lapsia sinuun ja kertoneet, miten paljon paremmin nämä käyttäytyivät ym.? Eli oliko sulla kivat ja ystävälliset vanhemmat?
Varmasti vanhempani tekivät tuota joskus, mutta mitä tuo liittyy asiaan? Kysymyksesi vaikuttaa jotenkin irralliselta, en ymmärrä sitä.
- ap
Meinaan, että kuvio olisi ollut sillälailla tuttu, että olisit tajunnut, ettei sillä tarkoiteta pahaa tai jos kokee, että tarkoitetaan, niin kiertää samanlaiset ihmiset kaukaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suhteessa, jossa mies haukkui minua monin tavoin, nöyryytti ja pilkkasi. En edes tiennyt, että ihmistä voi pilkata ja kiusata niin monilla tavoilla. Tapahtuneesta on jokunen vuosi, mutta viime aikoina nuo asiat ovat nousseet epämiellyttävällä tavalla pintaan. Olen kireä, ahdistunut ja hermostunut ja itsetuntoni on huono. Pelkään ihmisiä enkä näe iloa juuri missään. Olen masentunut siitä, että ihmiset voivat kohdella muita noin julmasti.
Miten te muut olette toipuneet? Mikä on auttanut teillä?
Mitähän itse teit väärin suhteessa? Valehtelitko toistuvasti? Petitkö? Käytitkö hyväksi miehen lompakkoa?
On ne naiset niin vekkuleita kun itsessään ei ole ikinä mitään vikaa ja uhriudutaan kuten taas tässä näin. Mee terapiaan ja syö pillereitä!
En tehnyt mitään noista mainitsemistasi asioista. Ja vaikka olisinkin tehnyt, oikeuttaako se haukkumisen, uhkailut ja vainoamisen? Mies uhkasi mm. tappaa minut, koska olin hänen mielestään "ruma ärsyttävä h*ora".
Miehen mielestä olin maailman kamalin ihminen, mutta kummasti hän yritti ottaa yhteyttä vielä senkin jälkeen, kun olin lopettanut suhteen. Hän olisi ilmeisesti halunnut jatkaa kanssani vielä. Miksi hän halusi olla "ruman ärsyttävän h*oran" kanssa - en minä ainakaan haluaisi viettää aikaa sellaisen ihmisen kanssa, jota halveksin ja inhoan?
- ap
No eihän kaikki ole koko ajan mukavia. Myös jos kotona on ollut vanhempi, jota on inhonnut, siitähän tilanteesta ei pääse irti, eli moni on joutunut oppimaan, ettei sellainen ole mikään poikkeustilanne.
Kommentit 31 ja 32 ovat täysin käsittämättömiä ja ala-arvoisia.
Kiitos kaikille niille, jotka vastasivat ystävällisesti ja kannustavasti.
- ap
Minusta on hyvä että tässä ketjussa saatiin keskusteluakin aikaan. Jotenkin liiankin usein näiden aiheiden kohdalla vain sanotaan "mene terapiaan" mistä on tullu vakio tapa hoitaa vaikeista asioista puhuminen ja mitä kyllä toisteltiinkin ketjun alkupäässä. Mutta kun AP sitkeästi jatkoi niin tulihan tähän hyviäkin vastauksia ja asioita pohdittavaksi. Myös minulle, vaikka taustalla on vähän erilaista henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä että tässä ketjussa saatiin keskusteluakin aikaan. Jotenkin liiankin usein näiden aiheiden kohdalla vain sanotaan "mene terapiaan" mistä on tullu vakio tapa hoitaa vaikeista asioista puhuminen ja mitä kyllä toisteltiinkin ketjun alkupäässä. Mutta kun AP sitkeästi jatkoi niin tulihan tähän hyviäkin vastauksia ja asioita pohdittavaksi. Myös minulle, vaikka taustalla on vähän erilaista henkistä väkivaltaa.
Minusta oli hyvä, että sain kirjavinkkejä sekä myös ihan konkreettisia vinkkejä itseni rauhoitteluun. Joskus tarvitsee muistutuksen siitä, että nykyhetkessä kaikki on paremmin kuin silloin joskus. Kiitos sinullekin kommentista!
- ap
Kamppailu/itsepuolustuslajin peruskurssille esim Krav maga, niin saat itsevarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Entäpä itsehoitokeinot - miten voisin oppia arvostamaan nykyhetkeä, kun mieli elää menneessä? Miten opin iloitsemaan pienistä asioista?
- ap
Sun mieli ei nostais niitä vanhoja esille ellei sun olosi ois nyt niin turvallinen että voit alkaa työstämään noita juttuja. Mietipä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Entäpä itsehoitokeinot - miten voisin oppia arvostamaan nykyhetkeä, kun mieli elää menneessä? Miten opin iloitsemaan pienistä asioista?
- ap
Sun mieli ei nostais niitä vanhoja esille ellei sun olosi ois nyt niin turvallinen että voit alkaa työstämään noita juttuja. Mietipä sitä.
Tuo on varmaan totta. Kiitos.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää naiset itseenne kirjoitti:
Impulsiivinen luonne ei ole sama kuin narsistinen luonne.
Tämä uhriutuva itku kuullostaa niin kovasti exältäni joka otti vastaan tuhansien eurojen edestä asioita, mutta itse antoi vastineeksi.. no ei juuri mitään. Sanoja kuten "rakastan sinua" ja sanoi tuota paskaa vielä päivä ennen eroa vaikka oli suhteen alussa sanonut että "mulla on tapana sanoa ajoissa jos jokin hiertää" no sanoko, ei sanonut! Käytti hyväkseen minun rahoja vielä eron jälkeenkin.
Sitten nainen sanoo minun olevan väkivaltainen kun rikoin esineen vaikka nainen teki itse aivan samoin.
Vuosia eron jälkeen selviää, että on pitänyt kaikki antamani lahjat, mutta sanoi kavereilleen sekä sukulaisilleen heittäneensä kaiken minulta saamansa pois kun olin mukamas niin kauheat traumat aiheuttanut narsistipaska, joopa joo. Tästä valheesta kun jäi kiinni niin todennäkösesti alko varmaan ahdistaa taas voivoi.
Nainen valehtelei toistuvasti ja jäi niistä myös kiinni ja se ahdisti naista koska minulle valehteleminen oli vaikeaa eikä totuudessa osannut itse pysyä. Nainen jopa myönsi, että se ahdistaa, se että valheiden syöttäminen minulle oli vaikeaa enkä ostanut ihan mitä tahansa pajunköyttä tuosta noin vaan.
Sitten kun yritän lähestyä tätä hyväksikäyttävää kusettajaa sosiaallisessa mediassa, ei vastaa itse mitään vaan menee itkemään kavereilleen ja sukulaisilleen, loppujen lopuksi poliisille valehdellen että olen hänen nimissään ja kuvillaan luonut feikkiprofiilin mikä oli täys valhe.
Kannattais joskus katsoa sinne hemmetin peiliin muutenkin kuin kauneudenhoidon takia.
En oikein ymmärrä, miksi tulet minun ketjuuni avautumaan tuolla lailla - voit tehdä vaikka oman ketjun. Minä en ole myöskään nimittänyt ketään narsistiksi.
Tässä ei ole kyse miehet ja naiset -vastakkainasettelusta vaan parisuhteessa koetusta henkisestä väkivallasta.
- ap
Varmaan siksi jotta sinäkin voisit löytää omasta toiminnastasi jotain vikaa, mutta kuten taas huomaamme, naiset ovat siihen kykenemättömiä. Kaikki vika on aina miehessä. Jos kyse ei ole vastakkainasettelusta vaan henkisestä väkivallasta niin olisit itse pitänyt kirjoituksesi sukupuolineutraalina.
Entäpä jos ap itsekin on mies ja kyse on homosuhteesta?
Jos nyt sattuu käyttämään varsin neutraalia termiä "mies" eikä puoliso tai kumppani tai kanssa-asuja tms. sanaa, jossa ei näy ollenkaan sukupuoli, onko se heti koko miessukupuolen mollaamista? Sinä vaikutat todella oudolta. Juuri sellaiselta häiriintyneeltä ihmiseltä, josta tässä ketjussa on kyse.Niin, itsekin mietin tuota, että oma sukupuoleni ei itse asiassa käynyt aloituksestani ilmi. Minähän voin olla mies, joka oli suhteessa miehen kanssa...
Mitä taas tulee tuohon omien vikojen näkemiseen: olen kyllä syyllistänyt itseäni paljonkin ja miettinyt, missä määrin tapahtunut oli omaa syytäni. Olen syyllistänyt itseäni mm. siitä, miksi edes aloitin suhteen sekä siitä, miksi en lähtenyt jo aikaisemmin.
- ap
Et tuonut, mutta se oikein huokuu teksteistäsi että olet nainen.
Eli jos sinä valehtelet ja sinulle suututaan siitä, sinussa ei ole vikaa niinkö? Ihminen harvoin kun suuttuu ilman syytä, ymmärrätkö? Joillekin valehtelu on iso asia, ymmärrätkö?
En todellakaan usko etteikö sinussa olisi mitään muuta vikaa kuin nuo mitä toit esille sääli- ja sympatiapisteiden perässä jälleen vain miestä syyllistäen. Mene itseesi.
Mjaa että ihminen ei suutu ilman syytä. Aika vihaiselta sinäkin kuulostat, aika selvää on että olet syyttä suotta suuttunut vieraalle ihmiselle jonka asioita et lainkaan tunne. Sinä tietysti kyllä keksit tälle vihastukselle jonkun tekosyyn, mutta kolmantena osapuolena on aika helppo nähdä että sinulla tässä mopo keulii, selvästi projisoit omia huonoja kokemuksiasi tai yleistä naisvihaasi aloittajan. AP ei ole mitään tehnyt hyökkäyksiäsi ja syytöksiäsi ansaitakseen. Ja vielä on pokkaa kehottaa katsomaan peiliin! Anna mun kaikki kestää. 🤣🤣🤣
Ja AP, anna asialle aikaa. Siinä menee niin kauan kuin siinä menee. Ei ole mitään kiirettä mihinkään. Jos alkaa liikoja ahdistaa niin terapiaan, mutta ajoittaiset ahdistuskohtaukset kannattaa vaikka ohjata johonkin toimintaan, kuten ulkoiluun tai kotitöihin. Mieti mitä tarvitset ohjataksesi huomion pois pahasta olosta, testaile vaikka fyysistä ja mentaalista rasitetta.
Minä erosin narsistikusipäästä 20 vuotta sitten. Nyt minulla on toinen suhde hyvään ja kilttiin mieheen. Silti minulle tulee välillä takauma menneisyydestä ja menen aivan lukkoon. Saattaa vaikka jossain tilanteessa yhtäkkiä tulla mieleen, miten eksä olisi reagoinut tai sanonut tai tehnyt. Tai jostain syystä tulee mieleen jokin tilanne menneisyydestä, jos vaikka jossain elokuvassa on joku samankaltainen kohtaus. Se ahdistaa aivan helkutisti. Yritän järkeillä, että se oli toinen ihminen eikä minun enää koskaan tarvitse kohdata häntä ja nyt minä osaan tunnistaa tilanteet ja osaan pitää huolta itsestäni, mutta ei se auta. Tuntuu kuin joku pamauttaisi täysillä palleaan ja haukon vain henkeäni ja jäädyn. Onneksi mieheni antaa minun olla eikä ala kysellä ja inttää vaan antaa minun saada pääni kuntoon rauhassa. Kyllä se muutamassa tunnissa tokenee.