Lue keskustelun säännöt.
Lasten äänet, tarvitsevuus ja käyttäytyminen ärsyttää, kannattaako edes harkita omia?
22.04.2018 |
Olen 34, joten ei ole ihan älyttömästi aikaa miettiä, mutta niin moni asia lapsissa ärsyttää. En kestä oikein heidän tuottamiaan ääniä, itsekkyyttä, tarvitsevuutta ja huomionhakuisuutta. Koko ajan keskeyttävät vanhempiaan ja vaativat huomiota omille, epäkiinnostaville jutuilleen.
Rakastan omaa rauhaa todella paljon, en ole oikein millään tasolla kiinnostunut lapsijutuista tai perinteisestä perhe-elämästä, mutta kai sitä perhe-elämääkin voi elää omalla tavallaan ilman suurempaa hypeä ja kaiken uhraamista. Ja lapsethan kasvavat, onneksi. Pikkulapsivaihe on varmasti rasittavaa, mutta isomman lapsen kanssa nauttisin varmasti.
Olisi tietty helppo sanoa, että en oikeasti halua lasta, mutta ei se ole ihan niinkään. Saattaisin 40 jälkeen kaivatakin perhettä. Nyt olen vielä nuorehko ja paljon tekemistä, mutta elämä tuppaa hidastumaan ja muuttumaan, katuisinko silloin?
Joka paikkaa tursuaa synnyttämistä, vauvoja ja täydellistä, yhdenmukaista äitiyttä. Ihan kuin se lapsi olisi aina pieni ja naisen oma projekti, jolle uhrataan aivan kaikki. Ja joka pitää tehdä juuri tietyllä tavalla, normien mukaan. Naisella ei saisi olla persoonallisuutta, hän on vain geneerinen äiti. Pitäisi olla niin maan kiinnostunut synnytyslaulusta, perhepedistä, lapsentahtisuudesta, rintakumeista, lasten vaatteista, muskareista ja ties mistä.
Eikö sitä lasta voisi vain hankkia siihen perheenjäseneksi ja elää normaalia elämää. Sillain, että olisi edelleen ne omat jutut, tyyli ja persoonallisuus. Eikä tarvitsisi harrastaa äitiyttä.
Kommentit (30)
En suosittele sinua hankkimaan lapsia, koska sitä hankintaa ei voi perua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankitko?
Tosiaan ap on nyt 41 ja tuskin tulee enää raskaaksi, eli lapsia on joko saatu tai sitten ei
Hyvä vanhempi voi olla monella tavalla, mutta se on edellytys, että pystyy laittamaan lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle. Ei se tarkoita, että ostetaan lapselle jäätelöä aamupalaksi, koska tämä haluaa. Mutta se tarkoittaa sitä, että tekemisesi keskeytetään, et pääse mihinkään, jos et saa hoitajaa, et ehkä pääse töihinkään, jos lapsi sairastaa, nukut mahdollisesti selvästi vähemmän kuin pitäisi jne. Luulen, että venyminen tuohon kaikkeen on rakennettu ihmisen biologiaan, mutta usein sitä vähätellään. Minulle lapset ovat tärkeintä elämässäni. Eivät he sitä ole helpottaneet, mutta merkityksellisyys ja helppous eivät ole sama asia. Minulle olisi sulaa hulluutta valita vaikka runsas matkustelu lasten sijaan. Ymmärrän kyllä, että joku toinen valitsee toisin, me ollaan erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ihan sama fiilis, kun olin n. 25-27 v, toivotun esikoisen sain 31 v iässä. Tajusin, että oman lapsen kanssa moni asia on ihan erilainen. Joo, on turhauttavaa elää vaikka korvatulehduskierrettä, mutta joku räkäisen nenän niistäminen ei ole läheskään niin kamalaa, kun etukäteen kuvittelin. Oman lapsen kohdalla monet asiat eivät ota samalla tavalla päähän kuin muiden lasten kanssa. Sitten taas joku toinen asia voi tuskastuttaa enemmän oman lapsen kanssa kuin olisi uskonutkaan. Mutta lapset ja vanhemmat ovat erilaisia. Ei äitiyttäkään ole pakko suorittaa tietyn normin mukaan.
Taustatietona: olen siis introvertti ja kaipaan päivittäin omaa aikaa. Vauva-aika oli tukalaa, kun lapsi valvoi allergioiden takia paljon, mutta sittemmin helpotti. Nyt kotona on 3 v ja omaa aikaa saa ihan eri tavalla. Iltaisin jää useampi tunti omille puuhille, kun lapsi nukkuu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kun on oman lapsen saanut niin joillakin on mielipide muuttunut. Voi myös olla että sen kokemuksen kautta sinusta tulee vieläkin kovempi lastenvihaaja... Who knows!
Kyllähän se oma on varmasti eri asia, ja hormonitoimintakin sitä säätelee.
Minä kaipaan vanhoja aikoja, kun lapsensaannista ei tehty älytöntä numeroa ja vanhemmat näyttivät suunnan ja määräsivät tahdin. Raskaana olevat eivät kalastelleet tykkäyksiä somessa vatsakuvillaan, jokaisesta lapsen tekemisestä ei raportoitu koko maailmalle. Lasten ei annettu terrorisoida joka paikassa suvaitsevaisuuden verukkeella.
Ap
Sama minulla. Jos asiat olisivat edelleen kuvailemallasi tavalla, olisin hankkinut lapsia. Minusta lapsen on paljon parempi kasvaa tuollaisessa ympäristössä, jossa lasta rakastetaan ja laitetaan myös selvät rajat. Aikuisilla on omaakin elämää ja kaikki ei pyöri vain lapsen ympärillä, mikä vie myös vastuuta pois lapsen hartioilta. Lapsi saa olla lapsi turvallisessa aikuisten maailmassa.
Näinhän ei nykyään ole, joten olen jättänyt lapset hankkimatta ja keskittynyt muihin asioihin elämässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kun on oman lapsen saanut niin joillakin on mielipide muuttunut. Voi myös olla että sen kokemuksen kautta sinusta tulee vieläkin kovempi lastenvihaaja... Who knows!
Kyllähän se oma on varmasti eri asia, ja hormonitoimintakin sitä säätelee.
Minä kaipaan vanhoja aikoja, kun lapsensaannista ei tehty älytöntä numeroa ja vanhemmat näyttivät suunnan ja määräsivät tahdin. Raskaana olevat eivät kalastelleet tykkäyksiä somessa vatsakuvillaan, jokaisesta lapsen tekemisestä ei raportoitu koko maailmalle. Lasten ei annettu terrorisoida joka paikassa suvaitsevaisuuden verukkeella.
Ap
Sinun ei tarvitse tehdä lapsensaannista numeroa. Voit näyttää suunnan ja määrätä tahfon. Kukaan ei estä sinua kasvattamasta mahdollista lastasi siten kuin itse haluat. Sinun ei myöskään tarvitse seurata muita vanhempia somessa, raportoida lapsesi tekemisistä tai lukea muiden raportteja. Sinun ei tarvitse antaa lapsesi terrorisoida ketään missään. Voit olla ihan omannäköisesi vanhempi. T. N ja kolme lasta
Henkilökohtainen näkemys on se, että jos/ kun lapsen päättää saattaa maailmaan niin on kyllä jollain tasolla myös vastuussa panostamaan siihen. Voipi olla radikaali näkemys, mutta pari semmoista äitiä nähnyt jotka oikeasti kokee lapset pelkkänä rasitteena ja ei ole ollut kaunista katseltavaa seurata sitä yhtälöä
Lasten hankkiminen on itsekeskeistä ja itsekästä, oman tarpeen takia niitä hankitaan.