Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin ostaa tuttujeni vanhan kodin, mutta en kehtaisi "viedä" lasten lapsuudenkotia
22.04.2018 |
Myyjät ovat siis tuttu pariskunta, joka on eronnut aikaa sitten. Koti oli vuokralla pitkään ja nyt se on vihdoin myynnissä. Olen aina tykännyt tuosta talosta kovasti. Musta jotenkin vaan tuntuu pahalta ja nololta tunkea sinne tuntemieni ihmisten kotiin. Perheen lapset ovat nuoria aikuisia joilla opiskelut kesken isoissa kaupungeissa, ja perheen äiti on kohta kuusissakymmenissä, jolle talo on ollut todella rakas, mutta ei varaa asua siellä enää. Haluaisin tuon kodin, ja käytännössä kenelläkään heistä ei ole mahdollisuutta/halua pitää sitä itsellään, mutta onko tämä nyt jotenkin huono idea? Miksi mulla on epävarma olo?
Kommentit (10)
No ei ne "lapset" siitä ole moksiskaan. Nainen saattaa kummastella, mutta onko sillä väliä, jos ette edes ole nähneet aikoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta pois. Sinä tykkäät talosta ja ovat kerran myymässä. Ne muistot pysyy muistoissa.
Jos hänellä itsellään ei ole varaa taloa ostaa niin eiköhän ole tyytyväinen jos joku tuttu pitää talosta hiolta / ”se on hyvissä käsissä”
Kyl musta tuntuis tuo henkiseltä raiskuulta. Ei nyt ehkä ihan noin kaukaisen tuttavan toimesta, jos ei tekemisissäkään enää olla, mutta jos läheisempi ostaisi talon jossa rakastin asua, mutta en taloudellisesti enää kykene, niin samalta tuntuisi kuin se että kys hlö alkaisi tapailemaan exmiestäni ja lasteni isää. Jos taas kyseessä olisi mies, niin aivan sama, koska emme olisi olleet "hyviäkin kavreita" koskaan.
Minä ottaisin asian puheeksi juuri noin kuten ajattelet.
"Moi, huomasin, että talonne on myynnissä. Olen aina pitänyt kovasti ihanasta talostanne ja olen ajatellut, että voisinko ostaa sen? Miltä teistä tuntuu ajatus, että minä tuttavananne asuisin vanhassa talossanne? Ajatus tuntuu itsestänikin hieman epävarmalta siksi, että tunnen teidät ja lapsenne, mutta en tiedä, mistä tuo epävarma tunne tulee.." Sitten voisivat sanoa,mitä ajattelevat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin asian puheeksi juuri noin kuten ajattelet.
"Moi, huomasin, että talonne on myynnissä. Olen aina pitänyt kovasti ihanasta talostanne ja olen ajatellut, että voisinko ostaa sen? Miltä teistä tuntuu ajatus, että minä tuttavananne asuisin vanhassa talossanne? Ajatus tuntuu itsestänikin hieman epävarmalta siksi, että tunnen teidät ja lapsenne, mutta en tiedä, mistä tuo epävarma tunne tulee.." Sitten voisivat sanoa,mitä ajattelevat..
Niinpä, asiasta kyllä kannattaisi puhua. Täytyy nyt miettiä tarkkaan ja kerätä rohkeutta. Ap
Vierailija kirjoitti:
No ei ne "lapset" siitä ole moksiskaan. Nainen saattaa kummastella, mutta onko sillä väliä, jos ette edes ole nähneet aikoihin?
Se kyllä häiritsisi itseäni, jos joku ajattelisi negatiivista minusta asian takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se on myynnissä, he menettävät sen joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos hänellä itsellään ei ole varaa taloa ostaa niin eiköhän ole tyytyväinen jos joku tuttu pitää talosta hiolta / ”se on hyvissä käsissä”
Niinpä, ja se ei ole sanottua, että asuisimme välttämättä talossa ikuisesti. Voihan käydä niinkin hassusti, että jossain vaiheessa heidän lapsensa haluaa ostaa talon minulta. Olen kyllä ajatellut kotia iäksi, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Alue: Aihe vapaa
Korjaan epäselvää aloitusta. Koti kuuluu siis tällä hetkellä miehelle, naisella ei siihen ole ollut osaa pitkään aikaan. Miehen kanssa en ole ollut koskaan läheinen, mutta naisen kanssa olemme olleet hyviäkin ystäviä, nyt tosin emme ole tavanneet pitkään aikaan.