Ahdistaa päiväkodin suhtautuminen lapseemme

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on että edelleen päiväkodissa ainoastaan yritetään taivuttaa, ja viime kädessä jopa ihan nujertaa samaan muottiin. Edelleenkään kukaan lapsi ei saa olla omanlaisensa, ellei ole sitten omanlaisensa niin kuin tarhatätit toivovat, eli aikuismainen, hiljainen ja pidättäytyvä, joka on ihan näkymätön, ja  toimii vain silloin kun täti haluaa häneltä jotain apua. 

-hauskita han tässä on se että lto:t haluaisivat nyt lisää palkkaa kun on niin paljon tuota varhaiskasvatusta tehtävänä, vaikka tosiasiassa tuo hieno varhaiskasvatus on vain sumutusta, jolla halutaan lisää palkkaa. 

Ystäväni on lto, ja hän on nyt vaihtamassa alaa, koska tarhoissa ei keretä tehdä mitään muuta kuin katsoa että lapset pysyvät hengissä. Hän myös sano ettei siinä palkankorotus auta, kun kaikkia aika tahto mennä hallinnollisiin hommiin, eikä hienoja suunnitelmiaan keretä toteuttaa missään vaiheessa.

No ei kyllä pidä paikkaansa. Päiväkodeissa otetaan yksilöllisyys nykyään huomioon mielestäni tosi hyvin. Yksilöllisyys ei kuitenkaan ole oikeutus sille että voi häiriköidä käytöksellään koko muuta ryhmää.

Opettajien palkkakeskustelut ei mielestäni liity tähän asiaan.

Laita metsäpäiväkotiin, niin rauhoittuu.

Adhd tai add ei samalla tavalla näy kaikissa lapsissa. Tytöt tuppaavat kääntymään jopa sisäänpäin. Pystyy kyllä keskittymään, mutta tarvitsee eri tavalla asioita elämässään, esim jatkuvaa musiikin kuulumista. Kiihtyy nollasta sataan minuutissa. Masentuu helposti. Uskoo helposti kaikenlaista uutta tietoa.. Innostuu helposti ja sitten asia unohtuu kokonaan.

Tässä on taas kehittymättömän äidin jeesustelua, kun omaa nuppua ei ymmärretä äidin mielestä oikein. Sitten ihmetellään miksi koululuokat on täynnä kusipäisiä huorittelijoita ja ties mitä käytöshäiriöisiä.

Tuletvat rikolliset nähdään jo päivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Tuletvat rikolliset nähdään jo päivähoidossa.

Ihan oikeestikko alat 4 vuotiasta sanomaan tulevaksi rikolliseksi?! Sinulla ei selkeesti omaa lasta olekaan jos kehtaat näin alkaa luokittelemaan.

Kyllä taisi olla ap provo. Ei kai tuollaisia äitejä ole olemassa, jotka olettavat, että raivarit päiväkodissa on normaalia käyttäytymistä 4-vuotiaalta. Eikä suostu ottamaan lapselleen apua vastaan.

Onko kenenkään muun mielestä outoa että nää "uhmaraivarit" eivät tapahdu kotona vaan hoidossa "varsinkin kun on vieras hoitaja"? Se mulla kalskahtaa koska kyllä lapset välillä saavat hepuleita, mutta yleensä vanhemmilleen. Ja yleensä dominoivakin lapsi kohtelee päiväkodin kavereita sääntöjen mukaan. Sen sijaan tolkuton raivoaminen ja pomottelu vieraissa tilanteissa kertoo säätelyongelmasta tms. turhautumisesta.

Itse olen koulumaailmassa nähnyt turhan monta tällaista pientä/pienehköä lasta (7-10v), joilla on vaikeuksia luokassa etenkin sosiaalisissa taidoissa ja tunteiden säätelyssä, ja varsin usein taustalla on vahvat vanhemmat, jotka eivät ole halunneet "leimata" lasta ottamalla erinäistä apua ja varhaista tukea vastaan jo päivähoidossa/eskarissa. Usein sitten koulussa vanhemmat ehkä näkevät tilanteen eri tavalla, kun "menestys" on kirjallisena paperilla ja Wilma-viestejä satelee (mikä on opettajalle/avustajillekin kurjaa, ei kukaan haluaisi olla se, joka negatiivista palautetta antaa), mutta lapsen haasteisiin on jo paljon vaikeampi vaikuttaa, kun taustalla on kenties vuosienkin vaikuttamattomuus.

Jos päiväkodissa epäillään jotain ja ehdotetaan tukitoimia (tai esim. elton/kelton vierailua) niin ottakaa hyvät vanhemmat se vastaan. Ei se ole teiltä tai keneltäkään pois, jos lasta AUTETAAN - ja jos mitään erityistä tarvetta ei olekaan, eikö ole hyvä että asia kuitenkin noteerattiin ja lapsesta välitettiin? Ei pk:n tarkoitus ole ketään vastaan hyökätä tai ketään leimata, vaan puuttua mahdollisiin ongelmiin niin varhain, kuin vain mahdollista.

Ennen vanhaan pikkuvanhoja ja harkitsevia lapsia arvostettiin, nyt ne ovat muka erityistuen tarpeessa... Vain villit itsekeskeiset mölyäjä-kiusaajat ovat nyky-yhteyskunnan ihannoimia, terveitä lapsia. Tämä sama pätee aikuisten maailmassakin. 

Hirveen vaikea sanoa mitään, kun ei tunne tapausta. Mutta ehdotan, että pidätte vasu-keskustelun ja keskustelette siinä, miten toimia, kun raivari tulee (jos lapsella ei muuta ongelmaa kuin raivari). Esim. miten henkilökunta ohjaa lasta toimimaan tilanteessa. esim. ohjataan mahdollisuuksien mukaan rauhalliseen tilaan vaiko otetaan syliin (holding) vai mitä. Ja pyydetään henkilökuntaa kirjaamaan ylös mitä raivaria ennen tapahtui (oliko liikaa meteliä, kosketusta tms). Vasu-keskustelua ennen voisit soittaa erityislastentarhanopettajalle (=elto tai veo) ja kysyä häneltä, miten raivaritilanteessa kannattaisi toimia. Eli johdattaisit vaikka itse henkilökuntaa käsittelemään asiaa siten, että miten AIKUISET toimivat kyseisessä tilanteessa, jotta raivarit saataisiin loppumaan. Eli miten rauhoittaa lasta, ettei raivareita edes tulisi. 

Koita itsekin olla avoin ja ratkaisukeskeinen. Usein vanhemmat muistavat vaan ne pahimmat henkilökunnan kommentit, jotka ovat satuttaneet, onhan kyse omasta rakkaasta lapsesta. Koita nähdä henkilökunnankin kannalta, että miksi he kertovat asiasta sinulle. Heitä saattaa uuvuttaa ja huolettaa raivarit, ja haluavat avoimesti kertoa sinulle. Erikoista on, jos kotona ei ikinä lapsi käyttäydy samalla tavalla. Kotona raivarit eivät toki niin haittaa, jos ei ole kiire eikä muita lapsia hoidettavana.

terv. elto

Mieti niitä raukka parkoja jotka ovat eka lastentarhassa töissä, sitten äitiys "lomalla" ja sitten lastentarhassa ja töiden jälkeen äitinä illan. Ei käy kateeksi!!!