Ahdistaa päiväkodin suhtautuminen lapseemme

Vierailija kirjoitti:

"En suostu että tervettä fiksua tyttöä tutkitaan jossain terapiassa, lapsikin säikähtää että on jotenkin outo. Miettivät vielä että olisiko hyvä siirtää isompien joukkoon kun on kehittynyt ja pomottaa helposti pienempiään. "

Ei älykkyys ja esim. neurologiset ongelmat sulje toisiaan pois.

Meillä on älykäs tokaluokkalainen poika, joka myös oppi lukemaan 4-vuotiaana.

Hän on ollut pienestä saakka todella "tempperamenttinen" ja ongelmia on todella ollut siirtymätilanteissa, jakamisessa, vuoron odottamisessa ja muiden pompottamisessa.

Pahin vaihe oli juurikin 4-vuotiaana ja silloin eltot/keltot tms. kävivät seuraamassa lasta päikyssä ja kävimme kerran psykologiallakin.

Diagnoosi oli silloin, että "koska kognitiiviset tietotaidot ovat niin edellä, niin tunnesäätely ja pettymysten sietokyky on jäänyt jälkeen".

Nyt ollaan opettajan suosituksesta käymässä adhd-testeissä ja diaknoosin pitäisi tulla piakkoin..

Raivarit ovat harventuneet iän myötä, mutta ovat edelleen rajuja ja poika on aivan poikki niiden jälkeen.

Pointtini tässä on, että niin vain ne "tarhatädit" olivat aivan oikeassa jo vuosia sitten, kun ehdottivat tutkimuksia. Ja kaikkeen olimme halukkaita, koska kyseessä tosiaan toinen lapsemme ja huomasin hänessä kyllä eron esikoiseen verrattuna.

Ja on siis kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas, mutta ongelmia koulussa silti.

ADHD ei kyllä tällä meidän lapsella ole, on perusluonteeltaan rauhallinen eikä mitenkään vilkas. Jaksaa keskittyä esimerkiksi lukemiseen pitkiäkin aikoja. Ihan normaali lapsi jolla vaan väsyneenä menee tilanne yli. Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Ap

Aika ristiriitaista kun osaat ap noin tarkkaan korjailla muita kirjoittajia ettei lapsesi suinkaan aina määrää leikeissä eikä aina suutu jos ei saa tahtoaan läpi mutta kuitenkin kerrot myös että kuulet päiväkodilta vain negapalautetta. Eli joko sä saat lapsestasi paljon myös muuta palautetta ja kuulet hyviäkin asioita tai sitten sä vaan koitat vakuutella meitä että ei se nyt aina niin tee. Ehkä itseäsikin. 

Olen itse huomannut että erityisesti voimakastahtoiset ja omatoimiset tytöt saavat helposti erityisen leimoja. Meillä oli myös päiväkodin taholla kovasti yritystä tehdä lapsesta erityistä, ravattiin neuvolapsykologilla ja pidettiin palavereita jne. Sitten tuli työn vaihdon myötä muutto toiselle paikkakunnalle ja kas kummaa, kukaan ei ole maininnut lapsen erityisyydestä yhtään mitään. Leikit sujuvat hyvin, oppii asioita ja mainitut vaikeudet eivät ole uudelle henkilökunnalle erottuneet. Joskus siis on kyse nähtävästi siitä että lapsi joutuu silmätikuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt kehitelty hieno kuva lapsesta. Tyttö osaa ottaa huomioon muutkin, ehdottelee leikkejä eikä suinkaan aina hermostu jos joku ei tule mukaan. Eikä huuda kokoaikaa eikä hermostu jatkuvasti. Ehkä kirjoitin sitten huonosti jos näin ymmärrettiin. Puheen ymmärtämisessä tuskin on ongelmaa, käyttää kieltä erittäin monipuolisesti ja taitavasti. Osaa sanoittaa tunteitaan myös. On empaattinen eikä aina komentele. Hänellä on ihan oikeita ystäviä jo eikä aina heitä komentele. Kyse on siitä että silloin kun raivostuu väsyneenä, saattaa saada ison rivarin jolloin huutaa lattialla. Ei jokapäivä kaikissa tilanteissa kuten täällä nyt on spekuloitu. Uskaltaa näyttää meille vanhemmille hyvin tunteensa mutta kotona meininki on rauhallista. Tottakai tunnesäätelyssä on vielä puutteita, onhan hän todella pieni lapsi vielä ja kouluikäänkin on vielä monta vuotta. Ap

Eli sun mielestä kaikki on vaan ihan fine ja päiväkodilta ahdistellaan teitä ihan suotta?

Kyllä. Olisin huolissani jos lapseni vielä kuusi vuotiaana ei osaisi säädellä tunnereaktioitaan mutta kyse on juuri 4 vuotta täyttäneestä lapsesta joka reagoi voimakkaasti väsyneenä. Ja yleensä tällöin on ollut vielä uusi hoitaja päiväkodissa tai sijainen jota ei tunne hyvin. Mielestäni liian helposti annetaan erityislapsen leima otsaan, jos lapsi on muuten normaalisti kehittynyt ja on vain temperamentiltaan kiivas ja tunnesäätelyssä vielä keskeneräinen pieni lapsi. Ap

Ihan jokainen lapsi on temperamenttinen.

Temperamentti on joukko ihmisen synnynnäisiä valmiuksia, taipumuksia tai reaktiotyylejä.

Temperamentti on persoonallisuuden biologinen ja pysyvä perusta, ja vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat temperamentista persoonallisuuden.

Nyt siis ap voisi alkaa kasvattaa ja kuunnella myös ympäristöä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen lapsi on temperamenttinen.

Temperamentti on joukko ihmisen synnynnäisiä valmiuksia, taipumuksia tai reaktiotyylejä.

Temperamentti on persoonallisuuden biologinen ja pysyvä perusta, ja vasta kasvatus ja ympäristö muokkaavat temperamentista persoonallisuuden.

Nyt siis ap voisi alkaa kasvattaa ja kuunnella myös ympäristöä.

Temperamentti ei siis tarkoita raivoavia lapsia. Se tarkoittaa ihan kaikkia lapsia. Hiljaisella ja rauhallisella lapsella on myös temperamentti.

Ap:n asenteessa on paljon sellaista, missä itse näen jotain outoa.

Hän luokittelee lapsensa temperamentiseksi. Mitä tuo hänen mielestään tarkoittaa?

Jokainen lapsi on temperamenttinen.

Pyrkiikö hän omalta osaltaan tekemään yhteistyötä niiden henkilöiden kanssa, jotka pitävät huolta hänen lapsestaan kahdeksan tuntia?

En välittäisi päiväkodin tätien höpinöistä tuon taivaallista.

Tuollaista se on kuin ylikoulutetut mukaosaajat alkavat päteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En suostu että tervettä fiksua tyttöä tutkitaan jossain terapiassa, lapsikin säikähtää että on jotenkin outo. Miettivät vielä että olisiko hyvä siirtää isompien joukkoon kun on kehittynyt ja pomottaa helposti pienempiään. "

Ei älykkyys ja esim. neurologiset ongelmat sulje toisiaan pois.

Meillä on älykäs tokaluokkalainen poika, joka myös oppi lukemaan 4-vuotiaana.

Hän on ollut pienestä saakka todella "tempperamenttinen" ja ongelmia on todella ollut siirtymätilanteissa, jakamisessa, vuoron odottamisessa ja muiden pompottamisessa.

Pahin vaihe oli juurikin 4-vuotiaana ja silloin eltot/keltot tms. kävivät seuraamassa lasta päikyssä ja kävimme kerran psykologiallakin.

Diagnoosi oli silloin, että "koska kognitiiviset tietotaidot ovat niin edellä, niin tunnesäätely ja pettymysten sietokyky on jäänyt jälkeen".

Nyt ollaan opettajan suosituksesta käymässä adhd-testeissä ja diaknoosin pitäisi tulla piakkoin..

Raivarit ovat harventuneet iän myötä, mutta ovat edelleen rajuja ja poika on aivan poikki niiden jälkeen.

Pointtini tässä on, että niin vain ne "tarhatädit" olivat aivan oikeassa jo vuosia sitten, kun ehdottivat tutkimuksia. Ja kaikkeen olimme halukkaita, koska kyseessä tosiaan toinen lapsemme ja huomasin hänessä kyllä eron esikoiseen verrattuna.

Ja on siis kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas, mutta ongelmia koulussa silti.

ADHD ei kyllä tällä meidän lapsella ole, on perusluonteeltaan rauhallinen eikä mitenkään vilkas. Jaksaa keskittyä esimerkiksi lukemiseen pitkiäkin aikoja. Ihan normaali lapsi jolla vaan väsyneenä menee tilanne yli. Kiitos kokemuksesi jakamisesta. Ap

Ei meidänkään lapsemme ole mitenkään erityisen vilkas ja hän tykkää myös lukea pitkiäkin aikoja. Keskittyy todella hyvin asiaan, josta on kiinnostunut. Ihan muista asioista johtuen hänellä nyt adhd:ta epäillään ja osa niistä oli samoja kuin mainitsit omalla lapsellasi olevan.

En siis todellakaan tarkoita, että tässä nyt diagnosoin tytärtäsi lyhyen tekstin perusteella. Tarkoitin vain, että kyllä päivähoidon työntekijöillä voi olla kokemusta tämän tyyppisis asioista, eikä heidän näkemystään kannata tyrmätä.

Niistä raivareista vielä.. Onko tytön vaikeaa päästä tunnetiloistaan pois?

Meillä poika jumiutuu tunnetiloihin helposti, eli suuttuessa vaikea rauhoittua ja sama pätee myös positiivisiin tunteisiin esim. jos riekkuu kaverin kanssa ja kaveri jo rauhoittuisi ja vaihtaisi leikkiä, niin meidän pojalla jää "levy päälle".

Neurologisia ongelmia on myös muita kuin adhd ja kaikki niistä voivat olla hyvin eri asteisia.

Meille opettaja sanoi, että vaikka lapsi saisikin diagnoosin, niin ei hän erityisluokalle edes pääse/joudu, koska ei ole niin "erityinen". Saisimme vain paremmin tukea tulevaisuudessa ja tulevien opettajien olisi otettava lapsemme ongelmat tietyissä tilanteissa huomioon.

Ehkä teidänkin kannattaisi ottaa ehdotettu tuki tms. Eihän siitä haittaakaan voi olla?

En ymmärrä näitä vanhempia, jotka ottaa nokkiinsa heti jos ammattilainen ilmaisee huolensa lapsesta. Ei se ole mitään leimaamista enkä itse näe sitä edes mitenkään kovin ihmeellisenä asiana, että ehdotetaan esim. toimintaterapiaa, jota meidän molemmille lapsille on siis ehdotettu ja ovat toimintaterapiassa käyneetkin.

En ota sitä loukkauksena tai leimaamisena, vaan apuna ja tukena, jotta myöhemmässä elämässä lapsella olisi helpompaa.

Sitten näin mainintana, että on paljon jotain melko pieniäkin asioita, jotka saattaa ammattilaista "huolestuttaa", mutta muista se on normaalia, koska me ei ymmärretä niitä yhteyksiä näiden pieniltä tuntuvien asioiden ja lapselle tyypillisen käytöksen välillä.

Jostain toimintaterapiasta esimerkiksi ei taatusti ole ainakaan haittaa kenellekään lapselle, eikä ne sinne turhaan aikoja anna jos ei ole hyötyäkään.

Meillä vanhempi lapsi nyt siis vuosi toimintaterapian aloituksesta pikkuryhmässä päiväkodissa ja ADHD:sta viitteitä, pienempi aloitti toimintaterapian ja ADD viitteitä.

Vanhempi lapsi saattaa nyt toki olla pikkuryhmässä, mutta sen ansiosta voi olla, että vaikka koulun aloittaa tavallisessa luokassa. Toisin voisi olla, jos ei nyt olisi pikkuryhmään päässyt, mutta ei toki siitä voi vielä tietää.

Ajatteletko, ap, että lapsesi on egosi jatke? Jos hänestä sanotaan jotain negatiivista, koet sen henkilökohtaisena loukkauksena? Jos lastasi kehutaan, nìin silloin kokisit itseäsi kehuttavan? Olisiko sinulle erityisen häpeällistä, jos lapsesi ei olisikaan "normaali", vaan tarvitsisi tukea?

Ap vetoaa siihen, että lapsi on vielä pieni. Niin ovat muutkin ryhmän lapset. Lapsen käytös poikkeaa siitä, mitä se on muilla saman ikäisillä.

En kieltäytyisi avusta.

Jos lapsi on jo täyttänyt neljä vuotta, niin teillä varmaan on ollut ns. nelivuotiastestit päiväkodissa ja neuvolassa. Kävikö niissä ilmi mitään erityistä seurattavaa?

En välittäisi hoitajien kommenteista, uskon että fiksu vanhempi tietää oman lapsensa tilanteen paremmin. Omastakin ja monesta tuttujeni hyvin fiksusta lapsesta yritettiin vääntää erityistä ja apua tarvitsevaa. Ehkäpä se hieman tavallista poikkeuksellisempi älykkyys on juuri se mihin hoitajat takertuu omien havaintojen mukaan hanakasti. Omalla ja näiden kyseisten tuttujen lapsilla ei ole ollut sitten ongelmia koulussa. Kuitenkin niillä, joita pudettiin päiväkodissa normaaleina, on löytynyt luonnollisesti oppimishäiriöitä, lukihäiriötä, käytöshäiriötä, aspergeria jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että halutaan kaikista samanlaisia ja jos joku erottuu joukosta, ollaan lähettämässä jatkotutkimuksiin. En suostu että tervettä fiksua tyttöä tutkitaan jossain terapiassa, lapsikin säikähtää että on jotenkin outo. Miettivät vielä että olisiko hyvä siirtää isompien joukkoon kun on kehittynyt ja pomottaa helposti pienempiään. Mielestäni se ei ole hyvä idea koska tunne-elämältään on vielä täysin ikäisensä. Päiväkodin vaihto ei onnistu kun täällä on kovat jonot kaikkialle. Ystäviä on myös saanut. Helposti tuskastuu kun ehdottaa kivoja leikkejä joillekin ja jos eivät lähdekään mukaan tai vastaa hänelle niin saattaa hermostua. Siitä tosin ei saa raivaria kuitenkaan. Ap

Ei lasta nyt ilman syytä terapiaan lähetetä. Mitä haittaa olisi ottaa asiaa puheeksi neuvolassa? On lapsen etu, että hänen tilannettaan kartoitetaan tarkemmin. Jos mitään ei löydy niin ei hänestä väkisin tehdä "erityistä". Harvoin tuonikäisille muutenkaan jaellaan diagnooseja kovinkaan helposti vaan mielummin odotetaan.

Kuinka paljon noita raivareita oikein on? Miten hän hermostuu, jos muut lapset eivät suostu pomotettaviksi?

Jos käytös ryhmässä on ongelmallista niin silloin se ryhmä on ongelmallinen.

Sama kuin perheissä: tyypillisesti se musta lammas oireilee muidenkin edestä ja loput perheenjäsenet saavat olla rauhassa "normaaleja" kun yksi sätkii muidenkin edestä.

Jos päiväkodin palaute ahdistaa, niin kannattaa kehittää omia valmiuksia selvitä ihan siitä noormaalista elämästä

Aika monilla lapsilla on tunteidensäätelyssä ja pettymyksensiedossa hankaluuksia. Silloin päiväkodissa yritetään lasta auttaa pedagogisten tukitoimien avulla, eikä kyse ole vielä tehostetusta tai erityisestä tuesta. Jos lapsi saa monissa arjen tilanteissa raivokohtauksia, eikä hän pysty rauhoittumaan niistä, niin lapsi tarvitsee silloin jonkintasoista apua, sillä ei ole tavallista, että nelivuotiaan kanssa joutuu pitkin päivää vääntämään tavanomaisista asioista päiväkodissa. Eiköhän siellä päiväkodissa pyritä auttamaan lasta eteenpäin kehityksessä hänen itsensä takia, se on lapsen etu, ja vanhemman kannattaisi yhteistyössä miettiä, miten päiväkodissa henkilökunta voisi auttaa lasta tunteiden sietämisessä ja että toimintatavat olisivat yhtenevät sekä kotona että päiväkodissa. 

Minullakin samanikäinen tyttö. Omatoiminen, vahvatahtoinen, muita selvästi edellä. Ollut jo kaksivuotiaasta saakka.

Samanlaisia ongelmia meillä ei silti ole. Kuulostaa siltä että lapsesi tarvitsee tukea ryhmässä toimimiseen ja tunnesäätelyyn. Kannattaa ottaa se vastaan. Poikani taas oli samassa iässä hyvin kiivas temperamenttinen, on nyt 6 v ja voin kertoa ettei ne kiukkukohtaukset mihinkään ole itsellään hävinneet kahdessa vuodessa. Ihan koko ajan on saatu töitä tehdä että saadaan ne hallittua. Jos kyse on "kiivaasta temperamentista" niin se ei "korjaannu" lapsen kasvulla, vaan lapselle tulee aktiivisesti opettaa tunnesäätelyä ja pettymysten sietokykyä.

Lapselta puuttuu keinot kertoa, mikä häntä ahdistaa. Kyseessä on hyvin kehittynyt lapsi eikä kotona ole vaikeuksia. Silloin täytyy ajatella, mikä päiväkotiryhmässä aiheuttaa tämän purkauksen vai johtuuko raivoaminen siitä, että hän saa näin henkilökohtaista huomiota. Tunteeko lapsi yksinäisyyttä ja erilaisuutta muiden joukossa. Pyydä päiväkodista tarkka selvitys, minkälaisissa tilanteissa raivoaminen alkaa. Mitä olivat tekemässä, mitä muut lapset tekivät, miten sosiaalinen kanssakäyminen sujuu toisten lasten kanssa, onko joku hyvä kaveri. Tärkeää on, mihin aikaan päivästä tämä raivoaminen alkaa. Onko kyseessä stressi, väsyminen, turhautuminen. Jotakin asiaa hän yrittää käytöksellään ratkaista. Sujuuko syöminen ja saako juotavaa päivän aikana riittävästi. Esim. Puoli lasillista maitoa jossakin vaiheessa päivää ylimääräisenä. Sillä voisi tasata veren sokeria. Jos sokeritasapaino vaihtelee, se aiheuttaa aggressiivisuutta aikuisillekin.

Niinhän se on että edelleen päiväkodissa ainoastaan yritetään taivuttaa, ja viime kädessä jopa ihan nujertaa samaan muottiin. Edelleenkään kukaan lapsi ei saa olla omanlaisensa, ellei ole sitten omanlaisensa niin kuin tarhatätit toivovat, eli aikuismainen, hiljainen ja pidättäytyvä, joka on ihan näkymätön, ja  toimii vain silloin kun täti haluaa häneltä jotain apua. 

-hauskita han tässä on se että lto:t haluaisivat nyt lisää palkkaa kun on niin paljon tuota varhaiskasvatusta tehtävänä, vaikka tosiasiassa tuo hieno varhaiskasvatus on vain sumutusta, jolla halutaan lisää palkkaa. 

Ystäväni on lto, ja hän on nyt vaihtamassa alaa, koska tarhoissa ei keretä tehdä mitään muuta kuin katsoa että lapset pysyvät hengissä. Hän myös sano ettei siinä palkankorotus auta, kun kaikkia aika tahto mennä hallinnollisiin hommiin, eikä hienoja suunnitelmiaan keretä toteuttaa missään vaiheessa.