Ahdistaa päiväkodin suhtautuminen lapseemme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on että kaikista ei koskaan tule yhteyskuntakelpoisia. Hankaluutta on kaikessa.

Ap:n kannattaisi unohtaa lapsensa "erityinen temperamentti" ja keskittyä kasvattamaan lastansa siihen, että omaksuu ne taidot mitä elämässä tarvitaan.

Tähän on ilmeisesti tarjottu jo apua.

Toki tämäkään ei takaa sitä, että lapsi voisi paremmin. Tosiasia on, että kaikkia ei voi auttaa.

Totta. Pärjäämiseen vaikuttaa perimä, kasvuympäristö ja vanhemmat/huoltajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se ikävä, jos yksi mukula huutaa ja raivoaa niin, että muiden päät halkeaa. Ei "erilainen temperamentti" tai "tulisieluisuus" ole lupa häiritä muita. Minunkin lapseni päiväkodissa on tuollainen lapsi, ja kuulen kyllä lapselta, että ei kukaan saanut nukuttua päikkäreitä, kun se yksi vain raivosi ja mesosi, ja hiljaista nurkkausta rauhalliseen leikkimiseen ei löytynyt mistään.

Ei tämä lapsemme ole sellainen että kokoajan huutaa ja häiritsee. Hermostuu kyllä välillä mutta ei me voida häntä kotihoitoonkaan ottaa kun töissä on käytävä. Olen sanonut että jos saa raivarin jostain niin antakaa huutaa niin kyllä se siitä rauhoittuu ku ei huutamalla saa tahtoaan läpi. Ap

Kuinka usein tuo raivari toistuu? Alkaahan se vaikuttaa muihin jos tuollaisia raivokohtauksia on usein. Ei kukaa halua kuunnella yhden raivareita päivästä toiseen.

Riippuu päivästä. Jos on hyvin nukutut yöt, ei saa yhtään raivaria. Jos on väsynyt ja vieras hoitaja, saattaa saada yhden tai kaksikin raivaria. Ei tietenkään jokakerta huuda kauaa ja joskus menee helposti ohitse. Vaihtelee. Eikö muiden lapsilla ole ollut uhmaikää? Kyllä tuolla puistossa on näkynyt muidenkin lasten raivareita harvase päivä.

Meidän lapsilla on ollut isoja raivareita, mutta vain vanhempien läsnäollessa, lähinnä kotona. Eivät ole uskaltaneet vieraiden seurassa, vaikka kiivastemperamenttisia ovatkin. Hyvä juttu on ollut se, että sentään kotona saa ja uskaltaa näyttää tunteitaan. Äitikin myöntää olevansa temperamentiltaan välillä räiskyvä ja melko tiukka. Ikinä ei kuitenkaan koulusta tai päiväkodista ole tullut muuta kuin positiivista sanottavaa lapsista, kehuja vain.

Ap voisi nähdä positiivisena että lapsi uskaltaa raivota päiväkodissa. Se voi olla myös turvallisuuden merkki. Ottaisin huolen käytöksestä kuitenkin todesta, ovathan hoitajat nähneet lapsia aika paljon ja vertailukohtia löytyy. Liikaa on niitä vanhempia jotka selittävät oman lapsensa huonon käytöksen, kiusaamisen ynnä muun jollakin diagnoosilla, fiksuudella, huonoilla hoitajilla jne.

Minun päiväkotiryhmässäni on 24 lasta (4-6-v.), jotka jaetaan päivätoimintaan neljään pienempään ryhmään. Ruokailut ja päiväunet ja vessat ovat yhteiset, ja saman käytävänpätkän varrella ovat nämä pikkuhuoneet, joissa pienemmissä ryhmissä toimitaan. Leikkiaikoina saa mennä mihin huoneeseen haluaa, sillä eri huoneissa on eri leluja. Samoin retkille mennään kokonaisena porukkana.

Olisipa hauskaa, jos yksi noista 24:stä saisi päivittäin 2 kertaa täydellisen raivokohtauksen, ja hänen pitäisi vain antaa huutaa ja mesota ja raivota pitkin käytäviä, kuten ap ehdottaa. Pitäisikö varmemmaksi vakuudeksi antaa mennä vielä käytävää eteenpäin seuraaviinkin soluihin häiritsemään, jotta koko päiväkodilla olisi oikein mukava olla?

Jos lapsella on vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa, siirto vanhempien seuraan ei auta yhtään. Siellähän hän on pienin ja taidoissaan kuitenkin jäljessä muita (vaikka kuinka osaisi jo lukea), ja raivokohtauksia tulisi vain entistä enemmän. Ennemminkin lapsi tarvitsisi tunnetilaharjoituksia erityisopettajan kanssa kahdenkeskisissä tapaamisissa muutaman kerran viikossa.

Ap, jos tunnet tarvetta puhua lapsesi asioista, päiväkodin henkilökunta varmasti järjestää aikaa siihen.

Saat kuulla miten lapsesi käyttäytyy silloin kun sinä et ole paikalla. Todella tärkeää tietoa jokaiselle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että halutaan kaikista samanlaisia ja jos joku erottuu joukosta, ollaan lähettämässä jatkotutkimuksiin. En suostu että tervettä fiksua tyttöä tutkitaan jossain terapiassa, lapsikin säikähtää että on jotenkin outo. Miettivät vielä että olisiko hyvä siirtää isompien joukkoon kun on kehittynyt ja pomottaa helposti pienempiään. Mielestäni se ei ole hyvä idea koska tunne-elämältään on vielä täysin ikäisensä. Päiväkodin vaihto ei onnistu kun täällä on kovat jonot kaikkialle. Ystäviä on myös saanut. Helposti tuskastuu kun ehdottaa kivoja leikkejä joillekin ja jos eivät lähdekään mukaan tai vastaa hänelle niin saattaa hermostua. Siitä tosin ei saa raivaria kuitenkaan. Ap

Mulla on täsmälleen saman ikäinen tyttö (just 4), joka on myös tulinen ja saa kotona jäätäviä raivareita, ei päiväkodissa kuitenkaan, mutta muiden lasten kanssa on just tuota, että haluaa että muut leikkivät hänen keksimäänsä leikkiä juuri niin kuin hän haluaa ja jos (kun) eivät, niin leikkii sitten yksin. Kompromisseihin ei pysty. Ja mä olen kyllä ottanut tuon tiedon niin, että yritän kannustaa tyttöä kompromisseihin, jopa niin, että joskus yrittäisi leikkiä just niin kuin joku toinen haluaa. Ei ne omat kivat leikit välttämättä ole kivoja muille, ja muidenkin leikit voi olla kivoja.

Tietty tuo lapsen patologisoiminen on aivan turhaa ja ärsyttävää, mutta tällaista lasta kannattaa kyllä mielestäni ohjata joustavuuteen. Toisaalta olen kyllä myös sitä mieltä, että aika parantaa sosiaalisia taitoja näissä asioissa ihan itsestään. Sano vaan, että ette koe tarpeelliseksi neuvolan ohjausta mutta tiedostatte kyllä tytön temperamentin tai jotain.

Onko esikoinen? Meillä toka, mutta 5v ikäero edelliseen eli on aika lailla "toisen esikoisen" asemassa ja oli ekat 3v kotona eli on aika pitkälle tottunut siihen, että kaikki menee hänen mielensä mukaaan.

Minusta mennään täysin metsään, että lapselle opetetaan tuollaista shoppailua: Jos nää lapset ei suostu leikkimään kutek sinä määräät, äiti etsii sulle uuden ryhmän.

Ei. Ei. Ei. Lapsen pitää oppia joustamaan, odottamaan, myöntymään, leikkimään muidenkin leikkejä.

Mitä se koulussa tekee jos ope ei olekaan mieleen tai vierustoveri on tyhmä? Entäs jos siihen viereen tuleekin jostain toisesta päiväkotiryhmästä samanlainen despootti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti ikävä fiilis, eihän se kivalta tunnu kun oma laspi kyseessä, en kuitenkaan usko että hoitajat ihan turhasta sanoisi negatiivista, ei se ole heillekään mieluisaa, mutta se on heidän tehtävä jos joku ryhmästä poikkeaa käytöksellään muista.

Millaisia raivarit sitten on?

”Jos joku ryhmästä poikkeaa käytökseltään muista” niin siihen on puututtava eli tämä on sitä sosialistien levittämää aivopesua pahimmillaan. johon kukaan järkevä, yksilöllinen ihminen ei suostu eikä myöskään altista lastaan tällaiselle yksilöllisyyden nujertamiselle.

Ei kukaan tässä maassa pakota laittamaan lasta päiväkotiin. Jos niin kuitenkin tekee niin 24 lapsen ryhmässä ei voi ottaa 100% ajasta huomioon jokaisen lapsen jokaikistä tunne-elämän vivahdetta, vaikka lapsia todellakin nykyään kohdellaan päiväkodeissa yksilöinä.

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

K kirjoitti:

99% lapsista pärjää ja tulee toimeen tavallisessa kunnallisessa päiväkodissa tavallisten hoitajien ja tavallisten muiden lasten kanssa.

Miksi tämän palstan akkojen lapsilla on ihan vit..ti ongelmia aina lastensa päivähoidon kanssa.

Pitäisikö katsoa peiliin?

Ei mulla ole ollut. Toki olen avoin, fiksu ihminen, joka tiedostaa vanhemmuuteen liittyvät velvoitteet.

Päiväkodin tai koulun henkilökunnan palautteseen en suhtaudu "syyttelynä" kuten ap.

He ovat ne ihmiset, jotka viettävät lapseni kanssa 8 tuntia. Totta kai haluan kuulla heidän huomionsa liittyen mm lapsen kehitykseen.

No sitten kun palautetta tulee niin vedetään herne niin syvälle sieraimeen ettei ihan heti sieltä nouse.

Päättäkää jo!

Monet meistä ovat ihan tavallisia vanhempia, jotka osaavat keskustella, eivätkä koe lapsesta kerrottuja asioita kritiikkinä vanhemmuutta kohtaan.

Toki on näitäkin, jotka ovat kokoajan puolustuskannalla ja näkevät riidanaihetta joka asiassa.

Näinhän se on muutenkin elämässä.

Lapsi on juuri täyttänyt 4 vuotta ja täällä puhutaan että lapsi on kasvatettu väärin, hänellä on ongelmia sosiaalisessa kanssa käymisessä, joutuu ehkä suljetulle tulevaisuudessa jne. Hei haloo! Ei tuon ikäiset osaa vielä leikkiä kunnolla yhdessä eikä hillitä itseään vaan elävät vielä uhmaa. Ja kyllä se uhmaikä monella kestää kauemmin kuin sen yhden vuoden niinkuin joku sanoi. Sehän myös vaihtelee, välillä on hyviä jaksoja ja sitten otetaan taas takapakkia. Mutta av:llahan kaikki vanhemmat ovat huonoja vanhempia, sehän on nähty.

Täällä on nyt kehitelty hieno kuva lapsesta. Tyttö osaa ottaa huomioon muutkin, ehdottelee leikkejä eikä suinkaan aina hermostu jos joku ei tule mukaan. Eikä huuda kokoaikaa eikä hermostu jatkuvasti. Ehkä kirjoitin sitten huonosti jos näin ymmärrettiin. Puheen ymmärtämisessä tuskin on ongelmaa, käyttää kieltä erittäin monipuolisesti ja taitavasti. Osaa sanoittaa tunteitaan myös. On empaattinen eikä aina komentele. Hänellä on ihan oikeita ystäviä jo eikä aina heitä komentele. Kyse on siitä että silloin kun raivostuu väsyneenä, saattaa saada ison rivarin jolloin huutaa lattialla. Ei jokapäivä kaikissa tilanteissa kuten täällä nyt on spekuloitu. Uskaltaa näyttää meille vanhemmille hyvin tunteensa mutta kotona meininki on rauhallista. Tottakai tunnesäätelyssä on vielä puutteita, onhan hän todella pieni lapsi vielä ja kouluikäänkin on vielä monta vuotta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt kehitelty hieno kuva lapsesta. Tyttö osaa ottaa huomioon muutkin, ehdottelee leikkejä eikä suinkaan aina hermostu jos joku ei tule mukaan. Eikä huuda kokoaikaa eikä hermostu jatkuvasti. Ehkä kirjoitin sitten huonosti jos näin ymmärrettiin. Puheen ymmärtämisessä tuskin on ongelmaa, käyttää kieltä erittäin monipuolisesti ja taitavasti. Osaa sanoittaa tunteitaan myös. On empaattinen eikä aina komentele. Hänellä on ihan oikeita ystäviä jo eikä aina heitä komentele. Kyse on siitä että silloin kun raivostuu väsyneenä, saattaa saada ison rivarin jolloin huutaa lattialla. Ei jokapäivä kaikissa tilanteissa kuten täällä nyt on spekuloitu. Uskaltaa näyttää meille vanhemmille hyvin tunteensa mutta kotona meininki on rauhallista. Tottakai tunnesäätelyssä on vielä puutteita, onhan hän todella pieni lapsi vielä ja kouluikäänkin on vielä monta vuotta. Ap

Käyttää kieltä ja sanoittaa. Mutta ymmärtääkö?

Pahoittelut ap en lukenut koko ketjua, mutta lto:na sanoisin pari asiaa:

1) Kun jonkin lapsen käytös päivähoidossa on haastavaa, niin se on päivähoidon "ongelma", vaikka yhteistyössä asiaa ratkotaan. On epäammattimaista sysätä vastuuta vain vanhemmille, sillä esimerkiksi vasukeskustelun idea on keksiä juuri sinun lapselle sopivat pedagogiset ratkaisut päivähoitoon. Ja näitä pedagogisia ratkaisuja pitäisi nimenomaan henkilökunnan käyttää siellä päivähoidossa.

2) Sinäkään et välttämättä ymmärrä, kuinka paljon lapsesi huutokohtaukset vaikeuttavat siirtymätilanteita ja koko ryhmän ohjaustilanteita. Jos lapsesi vaatii yhden hoitajan rauhoittuakseen, niin kyseessä voi olla ryhmän toiminnan näkökulmasta isokin ongelma, ja henkilökunta voi oikeasti tarvita välineitä eltolta tms. näihin tilanteisiin. Yritä päästä yli ajatuksesta, että se olisi loukkaus lastasi kohtaan, vaan lähesty asiaa enemmänkin niin, että sinun lapsesi tarvitsee enemmän tukea selviytyäkseen tässä iässä ryhmässä ja tulevaisuuden kannalta on todella hyvä että hän sitä saa näin aikaisessa vaiheessa. Mutta tietenkään ei ole ok, että saatte vain negatiivista palautetta ja lapsen kuullessa asiasta. Ammattitaitoa on sekin, ettei lapsen kuullen käydä jatkuvasti negatiivisia asioita läpi, vaan niitä otetaan puheeksi vain silloin tällöin ja mieluiten niin että lapsella on vielä leikki kesken kaverin kanssa.

Ehdotan, että pyydät ylimääräistä varttikeskustelua oman hoitajan/lton kanssa. Siellä voisit tuoda esille, että sinua harmittaa kun aina puhutaan vain negatiivisista asioista, ja kysy suoraan millaisia ratkaisuja itse henkilökunta ehdottaa noihin huutotilanteisiin? Mikäli ehdottavat jotain yhteistyöpalaveria, niin älä pidä sitä minään mörkönä. Henkilökunnankin voisi olla hyvä kuulla elton ja neuvolan mielipide, kuten myös sinunkin. Todennäköisestihan ongelma on sellainen, että syksyyn mennessä ratkeaa itsestään lapsen kasvun myötä ja päivähoitoon tottumisenkin myötä. Hyvinkin voi käydä niin, että palaverin jälkeen hoitajat voivat pistää lapsen käytöstä enemmän perspektiiviin ja te voitte yhdessä muodostaa sekä kotona että päivähoidossa käytettäviä toimintamalleja noihin huutokohtauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut ap en lukenut koko ketjua, mutta lto:na sanoisin pari asiaa:

1) Kun jonkin lapsen käytös päivähoidossa on haastavaa, niin se on päivähoidon "ongelma", vaikka yhteistyössä asiaa ratkotaan. On epäammattimaista sysätä vastuuta vain vanhemmille, sillä esimerkiksi vasukeskustelun idea on keksiä juuri sinun lapselle sopivat pedagogiset ratkaisut päivähoitoon. Ja näitä pedagogisia ratkaisuja pitäisi nimenomaan henkilökunnan käyttää siellä päivähoidossa.

2) Sinäkään et välttämättä ymmärrä, kuinka paljon lapsesi huutokohtaukset vaikeuttavat siirtymätilanteita ja koko ryhmän ohjaustilanteita. Jos lapsesi vaatii yhden hoitajan rauhoittuakseen, niin kyseessä voi olla ryhmän toiminnan näkökulmasta isokin ongelma, ja henkilökunta voi oikeasti tarvita välineitä eltolta tms. näihin tilanteisiin. Yritä päästä yli ajatuksesta, että se olisi loukkaus lastasi kohtaan, vaan lähesty asiaa enemmänkin niin, että sinun lapsesi tarvitsee enemmän tukea selviytyäkseen tässä iässä ryhmässä ja tulevaisuuden kannalta on todella hyvä että hän sitä saa näin aikaisessa vaiheessa. Mutta tietenkään ei ole ok, että saatte vain negatiivista palautetta ja lapsen kuullessa asiasta. Ammattitaitoa on sekin, ettei lapsen kuullen käydä jatkuvasti negatiivisia asioita läpi, vaan niitä otetaan puheeksi vain silloin tällöin ja mieluiten niin että lapsella on vielä leikki kesken kaverin kanssa.

Ehdotan, että pyydät ylimääräistä varttikeskustelua oman hoitajan/lton kanssa. Siellä voisit tuoda esille, että sinua harmittaa kun aina puhutaan vain negatiivisista asioista, ja kysy suoraan millaisia ratkaisuja itse henkilökunta ehdottaa noihin huutotilanteisiin? Mikäli ehdottavat jotain yhteistyöpalaveria, niin älä pidä sitä minään mörkönä. Henkilökunnankin voisi olla hyvä kuulla elton ja neuvolan mielipide, kuten myös sinunkin. Todennäköisestihan ongelma on sellainen, että syksyyn mennessä ratkeaa itsestään lapsen kasvun myötä ja päivähoitoon tottumisenkin myötä. Hyvinkin voi käydä niin, että palaverin jälkeen hoitajat voivat pistää lapsen käytöstä enemmän perspektiiviin ja te voitte yhdessä muodostaa sekä kotona että päivähoidossa käytettäviä toimintamalleja noihin huutokohtauksiin.

Kiitos asiallisesta vastauksestasi jossa et syyllistä. Ap

Ei aina hermostu, jos joku ei tule mukaan leikkiin..

Pomottelee, ei aina komentele..

Heittäytyy välillä lattialle huutamaan kovaa...

Saa raivokohtauksia...

Oletko ap aivan varma, että kaikki on ok? Voi ollakin, mutta minä ainakin miettisin, miten lapsen persoonallisuuden kehitystä voisi tukea ja seurata ja juuri sitä varten nuo erityisasiantuntijat ovat olemassa. Varmistamassa, että kehitys kulkee oikeaan suuntaan. Kyllä tuossa ainakin riskejä on, mutta oikeanlaisella tuella ne saadaan mininoitua. Ota nyt ihmeessä apu vastaan, jos sitä tarjotaan. Lapsesi epäsosiaalinen käytös voi kostautua hänelle myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on juuri täyttänyt 4 vuotta ja täällä puhutaan että lapsi on kasvatettu väärin, hänellä on ongelmia sosiaalisessa kanssa käymisessä, joutuu ehkä suljetulle tulevaisuudessa jne. Hei haloo! Ei tuon ikäiset osaa vielä leikkiä kunnolla yhdessä eikä hillitä itseään vaan elävät vielä uhmaa. Ja kyllä se uhmaikä monella kestää kauemmin kuin sen yhden vuoden niinkuin joku sanoi. Sehän myös vaihtelee, välillä on hyviä jaksoja ja sitten otetaan taas takapakkia. Mutta av:llahan kaikki vanhemmat ovat huonoja vanhempia, sehän on nähty.

Jos vanhempien lähestymistapa päiväkodin ja tulevaisuudessa koulujen ja harrastusten kautta saatuun palautteesen on se, että ne koetaan syyttelynä, lapsen elämänpolku on vaikea.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että halutaan kaikista samanlaisia ja jos joku erottuu joukosta, ollaan lähettämässä jatkotutkimuksiin. En suostu että tervettä fiksua tyttöä tutkitaan jossain terapiassa, lapsikin säikähtää että on jotenkin outo. Miettivät vielä että olisiko hyvä siirtää isompien joukkoon kun on kehittynyt ja pomottaa helposti pienempiään. Mielestäni se ei ole hyvä idea koska tunne-elämältään on vielä täysin ikäisensä. Päiväkodin vaihto ei onnistu kun täällä on kovat jonot kaikkialle. Ystäviä on myös saanut. Helposti tuskastuu kun ehdottaa kivoja leikkejä joillekin ja jos eivät lähdekään mukaan tai vastaa hänelle niin saattaa hermostua. Siitä tosin ei saa raivaria kuitenkaan. Ap

Ei lasta nyt ilman syytä terapiaan lähetetä. Mitä haittaa olisi ottaa asiaa puheeksi neuvolassa? On lapsen etu, että hänen tilannettaan kartoitetaan tarkemmin. Jos mitään ei löydy niin ei hänestä väkisin tehdä "erityistä". Harvoin tuonikäisille muutenkaan jaellaan diagnooseja kovinkaan helposti vaan mielummin odotetaan.

Kuinka paljon noita raivareita oikein on? Miten hän hermostuu, jos muut lapset eivät suostu pomotettaviksi?

Hyvä ap. lapsesi ryhmän aikuiset ovat huolissaan lapsestasi. Voimakkaat raivokohtaukset saattavat olla jopa kehityksen este. Ne eivät tee hyvää lapsellesi eikä muille lapsille. Toki lapsesi on vasta 4v mutta se juuri on ikä jolloin pitää viimeistään alkaa opetella tunnesäätelyä ja voi olla että lapsesi tarvitsee siihen apua. Hän voi tarvita esim. erityislastentarhanopettajan ohjausta. Ja sitä lapsesi ei saa ellei ensin henkilökunta ole jutellut asiasta vanhemmille. 24 lapsen ryhmässä pienempiä pompottava ja raivokohtauksia saava lapsi voi näyttäytyä lapsena joka tarvitsee erityistä tukea ja apua. Ota se tuki aja apu vastaan.

"En suostu että tervettä fiksua tyttöä tutkitaan jossain terapiassa, lapsikin säikähtää että on jotenkin outo. Miettivät vielä että olisiko hyvä siirtää isompien joukkoon kun on kehittynyt ja pomottaa helposti pienempiään. "

Ei älykkyys ja esim. neurologiset ongelmat sulje toisiaan pois.

Meillä on älykäs tokaluokkalainen poika, joka myös oppi lukemaan 4-vuotiaana.

Hän on ollut pienestä saakka todella "tempperamenttinen" ja ongelmia on todella ollut siirtymätilanteissa, jakamisessa, vuoron odottamisessa ja muiden pompottamisessa.

Pahin vaihe oli juurikin 4-vuotiaana ja silloin eltot/keltot tms. kävivät seuraamassa lasta päikyssä ja kävimme kerran psykologiallakin.

Diagnoosi oli silloin, että "koska kognitiiviset tietotaidot ovat niin edellä, niin tunnesäätely ja pettymysten sietokyky on jäänyt jälkeen".

Nyt ollaan opettajan suosituksesta käymässä adhd-testeissä ja diaknoosin pitäisi tulla piakkoin..

Raivarit ovat harventuneet iän myötä, mutta ovat edelleen rajuja ja poika on aivan poikki niiden jälkeen.

Pointtini tässä on, että niin vain ne "tarhatädit" olivat aivan oikeassa jo vuosia sitten, kun ehdottivat tutkimuksia. Ja kaikkeen olimme halukkaita, koska kyseessä tosiaan toinen lapsemme ja huomasin hänessä kyllä eron esikoiseen verrattuna.

Ja on siis kielellisesti ja matemaattisesti lahjakas, mutta ongelmia koulussa silti.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt kehitelty hieno kuva lapsesta. Tyttö osaa ottaa huomioon muutkin, ehdottelee leikkejä eikä suinkaan aina hermostu jos joku ei tule mukaan. Eikä huuda kokoaikaa eikä hermostu jatkuvasti. Ehkä kirjoitin sitten huonosti jos näin ymmärrettiin. Puheen ymmärtämisessä tuskin on ongelmaa, käyttää kieltä erittäin monipuolisesti ja taitavasti. Osaa sanoittaa tunteitaan myös. On empaattinen eikä aina komentele. Hänellä on ihan oikeita ystäviä jo eikä aina heitä komentele. Kyse on siitä että silloin kun raivostuu väsyneenä, saattaa saada ison rivarin jolloin huutaa lattialla. Ei jokapäivä kaikissa tilanteissa kuten täällä nyt on spekuloitu. Uskaltaa näyttää meille vanhemmille hyvin tunteensa mutta kotona meininki on rauhallista. Tottakai tunnesäätelyssä on vielä puutteita, onhan hän todella pieni lapsi vielä ja kouluikäänkin on vielä monta vuotta. Ap

Eli sun mielestä kaikki on vaan ihan fine ja päiväkodilta ahdistellaan teitä ihan suotta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on juuri täyttänyt 4 vuotta ja täällä puhutaan että lapsi on kasvatettu väärin, hänellä on ongelmia sosiaalisessa kanssa käymisessä, joutuu ehkä suljetulle tulevaisuudessa jne. Hei haloo! Ei tuon ikäiset osaa vielä leikkiä kunnolla yhdessä eikä hillitä itseään vaan elävät vielä uhmaa. Ja kyllä se uhmaikä monella kestää kauemmin kuin sen yhden vuoden niinkuin joku sanoi. Sehän myös vaihtelee, välillä on hyviä jaksoja ja sitten otetaan taas takapakkia. Mutta av:llahan kaikki vanhemmat ovat huonoja vanhempia, sehän on nähty.

Jos vanhempien lähestymistapa päiväkodin ja tulevaisuudessa koulujen ja harrastusten kautta saatuun palautteesen on se, että ne koetaan syyttelynä, lapsen elämänpolku on vaikea.

Varmasti näin