Olen oikeasti todella kaunis, vaikka itse sen sanonkin

Itselleni on tuttua, että minne tahansa ikinä menenkin, kaikki menevät ihan "sekaisin,"vaikka en mitään tekisi tai kellekään mitään puhuisi. Minua tuijotetaan, ympärilläni supistaan, minua mulkoillaan murhaavasti ja suljetaan sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle.Minusta on myös levitelty todella törkeitä perättömiä valheita selkäni takana.

Vähän väliä kuulen ulkonäkööni kohdistuvia kitkeriä kommentteja, vaikken ole pyrkinyt saamaan muita kiinnittämään ulkonäkööni huomiota, saati muiden mielipidettä ulkonäöstäni kysynyt.

Joskus kun jonkun naispuolisen kanssa on onnistunut vähän tutustumaan, kaveruus päättyy pian toisen täysin yllättäen tulleisiin selkään puukotuksiin, ilkeilyihin, haukkumiseen tai raivonpurkauksiin, joihin en keksi mitään muuta syytä kuin kateuden.

Tämä kuvio on toistunut aina, kaikkialla: koulussa, työpaikalla, harrastuksissa, vapaa-ajalla ja jopa seurakunnissa!

Kuvaavaa on, että yleensä tällaisiin avautumisiin saa kateellisilta naisilta vastaukseksi pilkallisia kommentteja, joissa kielletään täysin tällaisen ilmiön olemassaolo ja väitetään, kuinka jälleen kerran ylimieliset, itsestään liikoja kuvittelevat bitchit elelevät itsekeskeisissä harhamaailmoissaan.

Mutta tosiasia on se, että kauniit naiset allekirjoittavat tämän saman kokemuksen!Olen kuullut muilta vastaavia tarinoita.

Tämä on tabu, josta ei saa puhua, mutta täydellisen tuttua kaikille oikeasti todella kauniille naisille! Kaipa tästä ei saa puhua siksi, ettei tavallisennäköisille ja rumille naisille tulisi vielä pahempi olo itsensä kanssa