Ahmatti sukulaislapsi juhlissa

Meillä sukulaisperhe joka menee ihan sillä mielin juhliin että syödään niin paljon että napa paukkuu ja ihan näin opettaneet lapsilleenkin. Ja bravuuri on se kuinka paljon he ovat kuluttaneet juhlissa verrattuna siihen mitä veivät. Vievät aina mahdollisimman halvan lahjan ja eivät ole rahattomia, tyhmiä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksi lapsi vetää lähes yksin tarjottavat, niin niitä ei ole tarpeeksi. Meillä on suvussa nyt paljon teini-ikäisiä poikia, jotka myös syövät isot määrät. Onneksi siihen on opittu varautumaan, ei tulisi mieleenkään alkaa ketään vierasta ojentamaan.

Pohjanmaalla kun ollaan oltu vieraisilla niin emäntä on kahvipöytään mennessä sanonut lapsiaan ahmimasta toppuutteleville vanhemmille : " antaa mukulooren syärä vaa niin jotta napa rutajaa".

Vieraita, eikä heidän lapsiaan todellakaan ojenneta kylässä emännän taholta. 

Lapset on vanhempiensa kasvattamia.

Ehkä tämä tapamme tulee sieltä, mummoni äiti oli myös Pohjanmaalta. Mummi on sitten opettanut äitiäni ja äitini minua. Vieraille pitää olla aina kunnon tarjottavat ja ne eivät saa loppua. Tarjolla on oltava vähintään seitsemää sorttia, mutta hyvä emäntä laittaa enemmän.

Tuo vieraanvaraisuus sielläpäin (pohjanmaalla)

on kyllä ihan omaa luokkaansa. 

Todettu on vieraisilla käydessä että on sen seitsemän sorttia eikä kakkupaloja lasketa. Napa tosiaan "rutajaa". Juhlissa sitten pitopöytä kirjaimellisesti notkuu herkuista, "kakaroolle" tarvittaessa vaikka oma pöytä josta saa "rohmuta" , mutta harvemmin "ahmuja" esiintyy kun useimmat lapset osaa olla "siipiänsä myören".

Sama karjalaisilla, pöytä laitetaan koriaksi vaikka keskellä yötä myöhäisille matkamiehille.

Makkaroita, piirakoita, päälle munavoita.....aaahhhh. 

Juhlissa jokainen katsoo oman jälkikasvunsa perään, emäntä & isäntä keskittyy seurusteluun ja katsoo 

ettei tarjottavat lopu kesken. Pököpää muksu taas on vanhempiensa häpeä. Fiksu muksu puolestaan ei ylpeys vaan itsestäänselvyys asiallisilla vierailla. Matkalla kyläpaikkaan kun yleensä voi lasten kanssa käydä läpi kuinka siellä vieraisilla sitten käyttäydytään.....

Näin se meillä meneekin. Juhlavieraita ovat niin lapset kuin aikuisetkin, pääasia, että kaikilla on kivaa ja tarjottavat ovat hyviä ja niitä on riittävästi! Ei ole emännän tarkoitus kytätä mitä kukanenkin söi ja minkä verran. Siksi tämä aloitus tuntuu ihan pöllöltä, että Ihanko oikeasti joku osaa sanoa, että tuo yksi lapsi olisi kaikki keksit syönyt! Kytätä nyt siinä, yks keksii, kaks keksii, paketti keksii! Mutta niin me tosiaan ollaan erilaisia kaikki 😊.

Vierailija kirjoitti:

Juhlaetikettiin kuuluu, että arvovieraat ja vanhimmat vieraat ottavat ensin.

Ei mitään voi jos teillä on juntteja vieraita...

Itse sanoisin emäntänä näille lapsille, että aikuiset ensin!

Kannattaa miettiä ketä kutsuu.

 

Olen samaa mieltä, joissakin perheissä tulee vanhemmille kamala paniikki jos omat lapset eivät saa mennä ottamaan ensin tai jopa mieluummin ennen kuin pöytään on kutsuttu. Hankala perustella omalle lapselle miksiei koskaan saa mennä ensin kun kotona pitää antaa vieraiden ottaa ja sitten kun kyläillään näillä niin taas joutuu ottamaan viimeiseksi kun emäntä ei mitenkään estä omia lapsiaan ryntäämästä pöytään jopa vanhoja ihmisiä ennen.

Niin, näistä ahmateista kasvaa sitten mun työkaveri. Se syö puolet tarjolle tuodusta kakusta tai piirakasta ennenkuin kukaan on ennättänyt päästä ottamaan edes sitä ensimmäistä palaa. Kun meillä on asiakastapahtuma, ja catering, se on jo kolmannella kierroksella, ennenkuin edes kaikki asiakkaat ovat ennättäneet ottaa sitä ensimmäistäkään. Kun se on poissa, karkkikulho hupenee ehkä viikossa. Sen läsnäollessa se sama kulho on tyhjä ennen iltapäivän kahvitaukoa. Tai jos joku tuo tullessaan kymmenen pullaa kymmenelle työntekijälle, on se ottamassa toista kierrosta, ellei joku huomauta, että äläpä ota, kaikki eivät ole vielä saaneet. 

Karkit ja piirakat on oma asiansa, mutta että esimies joutuu aikuiselle ihmiselle sanomaan ääneen, että "Hei, et ota ruokaa ennenkuin kaikki asiakkaat ovat saaneet" on musta jo noloa. Koska niillä cateringin ruokamäärillä kaikki saavat toki mahan täyteen, mutta jos yksi vetää viisi isoa annosta tai viisi jälkiruokakippoa, niin saattaapi olla, että joku jossain kohtaa jää ilman. Ja se vasta noloa onkin, jos se joku on asiakas. Tylsintä on, että samaa tyyppiä saa ojentaa jatkuvasti. Ehkä sen yhden päivän muistaa ohjeet, mutta kun seuraava päivä tulee ja lounasaika ja nälkä, sen katse lasittuu ja se unohtaa kaiken. Kirjaimellisesti. Siellä se on sitten taas kyynärpäät tanassa ensimmäisenä kauhomassa pihviä ja tulee toiselle kierrokselle viiden minuutin kuluttua. Pois alta risut, männynkävyt, asiakkaat, työkaverit ja lautaspinot. Ja kaikkeen on sen reaktio vain nauraa hohottaa ja todeta että "sellasta se on hehe". Sietämätön ihminen.

AIVAN uskomatonta, emäntä siis kyttää pöydän ympärillä mitä kukanenkin syö. Emännän tehtävä on kyllä viihdyttää vieraita, pitää huoli, että kaikilla on hyvä olla. Mutta että, kytätä tätä yhtä lapsivierasta, laskea syömänsä keksit ja marmattaa asiasta jossain vauvapalstalla.

Olet käyttäytynyt aikuisena huonosti. Lapset on lapsia, etkä voi tietää kotielämästään mitään. Huh Huh, toivottavasti en tunne sinua, myötähäpeä on liikaa. Noita.

Jos joku sortti loppuu pöydästä kesken, se on emännän häpeä. Ellet raski pistää pöytää koreaksi, älä kutsu vieraita ensinkään.

Jos kerran tiedät että on tulossa vieras joka syö paljon, ja arvaat vielä mitä, senkun varaudut siihen.

Meidän naapurissa asuu veljekset, jotka olivat pieninä kovia ahmatteja. Lastemme synttäreillä varauduin veljeksiä varten ihan omalla kakulla: poikien herkkua oli Frödingen prinsessakakku. Niinpä meillä oli aina pöydässä muiden herkkujen lisäksi ”Anttilan poikien prinsessakakku”. Pojat ottivat aina haasteen vastaan huumorilla ja söivät kakun kokonaan kahteen pekkaan.

Lapsille oma pieni pöytä, jossa on heille sallitut tarjottavat. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.

Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.

Jospa se pentu ei saa kotona ollessaan mitään herkkuja syödäkseen, niin se ahtaa sitäkin enemmän kuin tilaisuus kerran tarjoutuu. Tosin fiksusti käyttäytyvät ihmiset arvioivat oman syömisensä sen mukaan mitä on tarjolla eli jos on 5 syöjää, niin täytekakku tai kääretorttu voidaan periaattessa jakaa 5 osaan. Jos taas on tarjolla monenlaisia keksejä, niin on toki kohteliasta kysyä ovatko kaikki jo ottaneet oman osansa ja haluaako joku tai jotkut syödä esim. ne loput keksit. Ahneus on huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Sama karjalaisilla, pöytä laitetaan koriaksi vaikka keskellä yötä myöhäisille matkamiehille.

Makkaroita, piirakoita, päälle munavoita.....aaahhhh.”

Näin se vain on! Elämäniloisilla ja nauravaisilla karjalaisilla on aina tarjottavaa vieraalle vaikka keskellä yötä.

Isäntä on nukkunut raskaan työpäivän jälkeen alakerrassa, kun vieras on rasvannut antavaisen emännän piirakkaa munavoilla.

Kuuluu vieraanvaraisuuteen, meillä ei kato piparinsyöjiä tai pipareita suotta lasketa, kaikille tarpeen mukaan! Ilo silmäs!

Piparia maitihunnulla karjalaiseen tapaan!

Vierailija kirjoitti:

Te ahmattilasten vanhemmat. Voisi olla kuitenkin sen muksun kannalta edullista opettaa sitä joillekin tavoille noin ajoissa. Meinaan mun yhden miesystäväkandidaatin aikuinen poika teki muhun todella "vaikutuksen" kun juhlissa säntäsi etunenässä tarjoilupöytään kahmimaan parhaat herkut pöydästä itselleen. Hänen vaimonsa vain hihitteli älyttömästi ja pojan vanhempien mielestä tämä oli ilmeisesti ihan normaalia käytöstä heidän kolmekymppiseltä lapsoseltaan. Totesin jätkän vajakiksi vaikka vanhempiensa mielestä hän on ilmeisesti nero. Miesystäväkandidaatti oli muuten lupaava, mutta lemppasin hänet ihan tästä syystä... 

Aikuinen poika saattaa älykäs ollakin mutta kasvatus on mennyt niin perseelleen että mikään työpaikkakaan ei pysy alla. Hän kun toteuttaa tuota omaa viehättävää vapaata tahtoaan muillakin tavoin kuin ahmimalla pöydästä kaikki herkut. Viimeksi kun heistä kuulin hän oli perustanut firman. Jota äiskä ja iskä joutuvat vähän väliä supportoimaan ja pelastelemaan kultapupuaan pulasta.

Tämäkin tyyppi on nähty! Siis tuo kolmekymppinen tai jo tuon iän ylittänyt lapsikulta, jota ei koskaan ohjeistettu ihmisten tavoille. Tunnetaankohan sama tyyppi? Tuo kaveri oli pitkään toivottu ja monen keskenmenon jälkeen aikaansaatu vanhempiensa ainokainen. Vanhemmat sitten erosivat kun poika oli jo aikuinen, eikä ihme koska se perhekuvio oli aivan sairas...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Sama karjalaisilla, pöytä laitetaan koriaksi vaikka keskellä yötä myöhäisille matkamiehille.

Makkaroita, piirakoita, päälle munavoita.....aaahhhh.”

Näin se vain on! Elämäniloisilla ja nauravaisilla karjalaisilla on aina tarjottavaa vieraalle vaikka keskellä yötä.

Isäntä on nukkunut raskaan työpäivän jälkeen alakerrassa, kun vieras on rasvannut antavaisen emännän piirakkaa munavoilla.

Kuuluu vieraanvaraisuuteen, meillä ei kato piparinsyöjiä tai pipareita suotta lasketa, kaikille tarpeen mukaan! Ilo silmäs!

Näitä ahmattia on myös työelämässä. Meillä on asiakastarjoilua ja yhdeltä tyypiltä joudutaan piilottamaan kahvileivät, ettei söisi kaikkea.

Eikä itse edes tajua, kuinka juntilta se näyttää, vaikka pomo on huomauttanut asiasta. Joulun alla tarjoiltiin karkkia ja eikö tämä kouraissut kulhosta minkä käsiinsä sai ja pokkana kertoi ottavansa myös lapsilleen. Ja se näkyy myös olemuksesta, että syöty on.

Vierailija kirjoitti:

”Sama karjalaisilla, pöytä laitetaan koriaksi vaikka keskellä yötä myöhäisille matkamiehille.

Makkaroita, piirakoita, päälle munavoita.....aaahhhh.”

Näin se vain on! Elämäniloisilla ja nauravaisilla karjalaisilla on aina tarjottavaa vieraalle vaikka keskellä yötä.

Turha vedota karjalaiseen vieraanvaraisuuteen, sillä isäntäpari voi odottaa kutsuvieraaltaan alkeellisimpia käytöstapoja, eikä siihen todella kuulu ahminen, oli tarjonta miten runsas tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.

Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.

Jospa se pentu ei saa kotona ollessaan mitään herkkuja syödäkseen, niin se ahtaa sitäkin enemmän kuin tilaisuus kerran tarjoutuu. Tosin fiksusti käyttäytyvät ihmiset arvioivat oman syömisensä sen mukaan mitä on tarjolla eli jos on 5 syöjää, niin täytekakku tai kääretorttu voidaan periaattessa jakaa 5 osaan. Jos taas on tarjolla monenlaisia keksejä, niin on toki kohteliasta kysyä ovatko kaikki jo ottaneet oman osansa ja haluaako joku tai jotkut syödä esim. ne loput keksit. Ahneus on huonoa käytöstä.

Ja mitä ihmeen järkeä on antaa lapsen syödä kokonainen keksipaketti, muiden herkkujen lisäksi.

Jos lapsi mankuu lisää keksejä, niin hänellä on nälkä. Mksi vanhemmat eivät pyytäneet tarjoamaan vaikka voileipää, jos lapsi ei ennen vierailua ole saanut kotona kunnollista ateriaa.

Jos lapsella on säännölliset ruokailut, en usko tuollaiseen ahmimiseen tai että herkkuja syötäisiin ylenmäärin.

heh he näitä tarinoita. Kuka menee mihinkään juhliin "ahneuttaan"? Harvoin joku kakku, keksi & pulla setti on niin houkutteleva, että sen takia kannattaa saapua lahjapaketin kera paikalle... Vaikka niitä keksejä söisi kymmenenkin, niin ei siinä varsinaisesti "voitolle" jää. 

Jos kutsun vieraita, toivon heidän tulevan nälkäisinä, koska laitan ruokaa tai leivonnaisia heitä varten.

Toisaalta käy jollain tavalla sääliksi, a) jos aikuisen ihmisen hermot menee sukulaislapsen satunnaisesta vierailusta  b) jos lapsille aiheutetaan tällaisia syömishäiriöitä mitä tässä ketjussa kuvataan, että pennut ahmivat itsensä toistuvasti huonovointisiksi ja oksentelevat juhlien jälkeen. Itsekin muutamia lapsia ja lastenkutsuja pitäneenä en ole vielä moista nähnyt.  

Vierailija kirjoitti:

Näyttää siltä että tästä tehtiin nyt ikään kuin ap:n ongelma, vaikka nimenomaan vanhempien pitäisi katsoa lapsensa perään ja ohjeistaa tätä tarvittaessa. Nyt kuitenkin ongelma teidän mielestänne ratkeaa sillä että ostetaan lisää keksejä ja on vain ja ainoastaan ap:n velvollisuus kasvattaa ja ohjeistaa lasta. Oikeastaan ihan ap:n oma syy että sukulaislapsi on ahmatti. Tämähän etenee niinkuin kaikki tämän palstan keskustelut!

No kuka sitten tekisi tälle asialle jotain? Ahmatti ahmii kaiken tälläkin kertaa pöydästä jos ei kielletä ja vanhempansa tuskin tälläkään kertaa heräävät jotenkin ihmeellisesti lasta opastamaan kohtuuteen. Ainoa joka asialle voi tehdä jotain on ap, joko sanoa lapselle tai vanhemmille tai ostaa enemmän keksejä ja/tai vain kestää tilanne.

Minä tunnen tuollaisen vastaavanlaisen tapauksen, mutta kyseessä on ilmeisesti jollain tapaa kehitysvammainen aikuinen mies, joka syö aina valtavat määrät herkkuja kun hän on mukana juhlissa. Ei sitten ole ihme, että hän on sairaalloisen ylipainoinen, koska hän syö arkenakin aina liikaa, ainakin olen kuullut niin. Ei siis ihme, että häntä ei nykyään viitsitä kutsua mihinkään juhliin koska hän syö niin paljon ja sitten helposti muut eivät saa tarpeeksi tarjottavaa. Sitten saamme kuulla kuinka ilkeitä olemme häntä kohtaan ja kuinka hänelle tulee paha mieli, mutta ainakaan meidän perheellä ei ole varaa nyt kesällä pojan rippijuhlissa varata yksin tuolle "ihmiselle" kolmea palaa kakkua, parikymmentä keksiä, 2-3 pullanpalaa ja ainakin kahta kahvikuppia koska sitten jotkut paremmat vieraat eivät saisi tarpeeksi tarjottavaa. Syököön se herkkuperse kotonaan vaikka kokonaisen täytekakun ja kymmenen pakettia keksiä kunhan maksaa ne itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.

Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.

Minulla ei ollut lapsuudessa karkkipäivää. Meillä oli lähes aina jotain karkkeja tai muuta herkkua kaapeissa, mutta ihan todella jo pienenä opin säätelemään herkkujen syömisiä, kun niitä oli aina saatavilla. En syönyt herkkuja joka päivä, vaan silloin tällöin ja maltillisesti. Muistan kun kaverit aina ihmettelivät että miten ihmeessä teillä voi olla karkkia kaapissa ja sä et syö niitä. Olivat oikeasti ihan ihmeissään :) Tämä kasvatustapa toimi ainakin minun kohdallani erittäin hyvin.

Tämä ei toiminut meillä. Oli kamalaa teininä pakkovieroittaa itsensä vuosia kestäneestä sokerikoukusta.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sortti loppuu pöydästä kesken, se on emännän häpeä. Ellet raski pistää pöytää koreaksi, älä kutsu vieraita ensinkään.

Jos kerran tiedät että on tulossa vieras joka syö paljon, ja arvaat vielä mitä, senkun varaudut siihen.

Meidän naapurissa asuu veljekset, jotka olivat pieninä kovia ahmatteja. Lastemme synttäreillä varauduin veljeksiä varten ihan omalla kakulla: poikien herkkua oli Frödingen prinsessakakku. Niinpä meillä oli aina pöydässä muiden herkkujen lisäksi ”Anttilan poikien prinsessakakku”. Pojat ottivat aina haasteen vastaan huumorilla ja söivät kakun kokonaan kahteen pekkaan.

Tuollainen rohkaiseminen vetää makeaa ylettömästi ruokkii lapsilla alttiutta pahojen ahmimishäiriöiden kehittymiseen myöhemmällä iällä. En arvosta tuollaista toimintaa aikuisen taholta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos joku sortti loppuu pöydästä kesken, se on emännän häpeä. Ellet raski pistää pöytää koreaksi, älä kutsu vieraita ensinkään.

Jos kerran tiedät että on tulossa vieras joka syö paljon, ja arvaat vielä mitä, senkun varaudut siihen.

Meidän naapurissa asuu veljekset, jotka olivat pieninä kovia ahmatteja. Lastemme synttäreillä varauduin veljeksiä varten ihan omalla kakulla: poikien herkkua oli Frödingen prinsessakakku. Niinpä meillä oli aina pöydässä muiden herkkujen lisäksi ”Anttilan poikien prinsessakakku”. Pojat ottivat aina haasteen vastaan huumorilla ja söivät kakun kokonaan kahteen pekkaan.

Tuollainen rohkaiseminen vetää makeaa ylettömästi ruokkii lapsilla alttiutta pahojen ahmimishäiriöiden kehittymiseen myöhemmällä iällä. En arvosta tuollaista toimintaa aikuisen taholta.

No on se nyt perhana kun ei edes juhlissa kerran vuoteen voi hyvää tarkoittaen näin toimia..en ole tuo prinsessakakun tarjoaja, mutta näen tuon teon hyväntahtoisena ennemmin kuin minään laiminlyöntinä.

Sanoisin, että nuuka olet emäntä kun kyttäät kuka syö ja mitä. Tarjottavat on ymmärtääkseni syötäväksi tarkoitettu. Ja toisten lasten ”ojentaminen” heidän omaksi hyväkseen, etenkin koska koet itse olevasi jotenkin parempi kasvattaja on inhottavaa. Kyllä on murheet. Älä hyvä ihminen kutsu ihmisiä kylään jos se aiheuttaa ahdistusta. Itse haluan mieluusti että vieraat ottavat tarjottavia reilusti, ja mieluiten syövät kaikki, koska meillä ei herkkuja syödä. Pilaantuvat vain kun ei oma porukka syö.