Lue keskustelun säännöt.
Ahmatti sukulaislapsi juhlissa
20.04.2018 |
Meillä on eräs sukulaislapsi, joka ahmii ihan järjettömät määrät herkkuja joka juhlissa. Viimeksikin tämä kyseinen lapsi söi yksin oikeasti lähes koko keksipaketillisen keksejä, jotka olin laittanut tarjolle. Ja tämä tapahtui tosi nopeasti. Tämä on ärsyttävää, koska olisi kiva että muillekin jäisi, eikä yksi söisi kaikkea. Koskaan en ole huomannut että lapsen vanhemmat puuttuisivat tuohon touhuun. Korkeintaan kommentoivat että "oho söitkö sinä nyt ne kaikki!" tms. Minun mielestäni on huonoa käytöstä tuollainen, ja lapselle pitäisi opettaa että otetaan muutkin huomioon, ei rohmuta kaikkea itselle.
Meillä on aina montaa eri lajia tarjolla juhlissa, ja niitä on ihan runsaasti. Tarkoitus on myös että ainakin lähes kaikki herkut syötäisiin juhlissa, eikä kaappeihin jäiti kilotolkulla jotain keksejä ja karkkeja. Joten siksi en myöskään aio ostaa mitään ylettömiä määriä tarjottavaa. Ja minusta on todellakin mukava että vieraat syövät tarjottavat, eikä juhlissa pidä nipottaa siitä että ei sitten enempää kuin yksi keksi ja pala kakkua soo soo. Mutta joku raja nyt sentään. Taas on synttärit viikonloppuna edessä ja odotan että sama show kuin ennenkin.
Kommentit (234)
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi kyllä sanoa lapselle, että nyt riittää, jätetään muillekin. Usko tai älä, se ei nimittäin auta, että täällä valitat asiasta.
Kyllä täällä saa valittaa. Ap tarvitsee meidän kokeneiden vertaistukea. Vaatii vähän munaa ruveta kasvattamaan vierasta lasta juhlissa.
Samaa mieltä siitä, että tenavalle voi sanoa hyvin esim., että hän saa ottaa yhden joka lajia, kun kerran muutakin on tarjolla.
Voi kysyä, onko nälkä ja jos on, tarjoaa voileipää.
Jos vanhemmat eivät osaa eivätkä älyä, lapsi hyötyy siitä, että saa tapakasvatusta edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen voi kyllä sanoa lapselle, että nyt riittää, jätetään muillekin. Usko tai älä, se ei nimittäin auta, että täällä valitat asiasta.
Kyllä täällä saa valittaa. Ap tarvitsee meidän kokeneiden vertaistukea. Vaatii vähän munaa ruveta kasvattamaan vierasta lasta juhlissa.
Samaa mieltä siitä, että tenavalle voi sanoa hyvin esim., että hän saa ottaa yhden joka lajia, kun kerran muutakin on tarjolla.
Voi kysyä, onko nälkä ja jos on, tarjoaa voileipää.
Jos vanhemmat eivät osaa eivätkä älyä, lapsi hyötyy siitä, että saa tapakasvatusta edes joskus.
Meillä kotona tarjottiin lapsille aina makeaa niin paljon kuin mieli teki. Sen seurauksena yhdellä onkin sitten BIM-ahmimishäiriö ja ylipainoa kymmeniä kiloja. Arvostan tällaisia aikuisia, jotka eivät rohkaise lapsia ahmimiseen, vaan korostavat kohtuullisuutta ja terveellisiä elämäntapoja. Jokin järki on oltava herkuttelussakin!
Että niin. kirjoitti:
Minä tunnen tuollaisen vastaavanlaisen tapauksen, mutta kyseessä on ilmeisesti jollain tapaa kehitysvammainen aikuinen mies, joka syö aina valtavat määrät herkkuja kun hän on mukana juhlissa. Ei sitten ole ihme, että hän on sairaalloisen ylipainoinen, koska hän syö arkenakin aina liikaa, ainakin olen kuullut niin. Ei siis ihme, että häntä ei nykyään viitsitä kutsua mihinkään juhliin koska hän syö niin paljon ja sitten helposti muut eivät saa tarpeeksi tarjottavaa. Sitten saamme kuulla kuinka ilkeitä olemme häntä kohtaan ja kuinka hänelle tulee paha mieli, mutta ainakaan meidän perheellä ei ole varaa nyt kesällä pojan rippijuhlissa varata yksin tuolle "ihmiselle" kolmea palaa kakkua, parikymmentä keksiä, 2-3 pullanpalaa ja ainakin kahta kahvikuppia koska sitten jotkut paremmat vieraat eivät saisi tarpeeksi tarjottavaa. Syököön se herkkuperse kotonaan vaikka kokonaisen täytekakun ja kymmenen pakettia keksiä kunhan maksaa ne itse.
Ohihuomautuksena edellä mainittuun kommenttiin jollaintapaa liittyen -------> Esimerkiksi Brader-Willin Syndroomaan (BWS) liittyy lisääntynyt ruokahalu, siitä huolimatta että energiankulutus on normia vähäisempi. Tämä johtaa tahattomaan ahmimiseen ellei sitä (ravinnonsaantia) säädellä .
Porkkana-kurkku-suikaleita hummusdippiastioiden lomassa ja rusinapähkinäkulhoja kukkuroittain.
Täytekakku melonista ja mansikoista victoria bechamin tyyliin.
Ajatelkaa lasten terveyttä myös herkkupöydää kattaessa.
Että niin. kirjoitti:
Minä tunnen tuollaisen vastaavanlaisen tapauksen, mutta kyseessä on ilmeisesti jollain tapaa kehitysvammainen aikuinen mies, joka syö aina valtavat määrät herkkuja kun hän on mukana juhlissa. Ei sitten ole ihme, että hän on sairaalloisen ylipainoinen, koska hän syö arkenakin aina liikaa, ainakin olen kuullut niin. Ei siis ihme, että häntä ei nykyään viitsitä kutsua mihinkään juhliin koska hän syö niin paljon ja sitten helposti muut eivät saa tarpeeksi tarjottavaa. Sitten saamme kuulla kuinka ilkeitä olemme häntä kohtaan ja kuinka hänelle tulee paha mieli, mutta ainakaan meidän perheellä ei ole varaa nyt kesällä pojan rippijuhlissa varata yksin tuolle "ihmiselle" kolmea palaa kakkua, parikymmentä keksiä, 2-3 pullanpalaa ja ainakin kahta kahvikuppia koska sitten jotkut paremmat vieraat eivät saisi tarpeeksi tarjottavaa. Syököön se herkkuperse kotonaan vaikka kokonaisen täytekakun ja kymmenen pakettia keksiä kunhan maksaa ne itse.
Siis oikeastiko kolme palaa kakkua on liikaa, vai tarkoititko kolme kakkua? Ja 2-3 pullanpalaa ei ole paljoa sekään. Ja rumasti sanoit että jotkut on parempia vieraita. Ymmärtäisin jos ahmisi kolme kokonaista kakkua tai 12-13 pullanpalaa, mutta nyt kyllä rageat ihan turhasta. No, taisitkin provita vain ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa jaa, kyllä itselleni tulee mieleen eräs sukulaisperhe, joiden juhlissa ei ikinä ollut tarpeeksi tarjottavaa. Tarjoilut loppuivat melkeinpä poikkeuksetta kesken ja sitten jälkeenpäin ihmeteltiin asiaa kuin olisi ollut suurikin yllätys. Voisin hyvin kuvitella ap:n olevan tätä porukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että nuuka olet emäntä kun kyttäät kuka syö ja mitä. Tarjottavat on ymmärtääkseni syötäväksi tarkoitettu. Ja toisten lasten ”ojentaminen” heidän omaksi hyväkseen, etenkin koska koet itse olevasi jotenkin parempi kasvattaja on inhottavaa. Kyllä on murheet. Älä hyvä ihminen kutsu ihmisiä kylään jos se aiheuttaa ahdistusta. Itse haluan mieluusti että vieraat ottavat tarjottavia reilusti, ja mieluiten syövät kaikki, koska meillä ei herkkuja syödä. Pilaantuvat vain kun ei oma porukka syö.
Joillain lapsilla itsesäätely ei toimi, ottavat lisää vaikka ovat täynnä jo. Yksi tutun lapsi syö herkkuja kunnes oksentaa :/ Ei ole nuukuutta sanoa, että ota vaikka pari keksiä nyt ja hae sitten lisää, vaan ihan tavallista opettamista/ kasvattamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän koko suku on ahmatteja. Juhlat on hyviä ja ruoka niissä myös, sitä on myös aina enemmän ku tarpeeksi. Ollaan pohjanmaalta.
Itse olin lapsena tuommoinen ahmatti. Olen aina tykännyt syödä ja tykkään edelleen, sipsipussi häviää hyvin nopeasti silloin kuin sellaisen käsiini saan. Olen normaalipainoinen, sillä nyt aikuisena osaan rajoittaa syömistäni. Poikaystävä tietää tarvittaessa ostaa sitten vaikka pari pussia, ei tarvitse tapella. Lapsena en kuitenkaan edes tajunnut syöväni paljon, olin vaan etenkin juhlissa jotenki niin fiiliksissä herkuttelusta että unohduin mutustamaan. Muistan kerran juhlissa tutun naisen sanoneen, että pitäisi riittää muillekin kun ahmin karkkeja. Tajusin, mutta tädin tiukka sävy jäi mieleen. Oli sekin silti parempi kuin ne kyräilyt, joista pari kertaa kuuli jälkikäteen, että jonkun mielestä söin itsekkästi ahmimalla sipsejä. Se on voi voi jos ei voi lapselle sanoa silloin kun homma tapahtuu! Kuten jo mainittu, lapsen on hankala arvioida käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuohon kyttäämiseen tulee, Herra on suonut minun silmieni nähtäväksi senkin ihmeen että pöytään kutsuttaessa kaksi mukulaa laukkasi kiljuen pöydälle makaamaan ja kahmimaan kaksin käsin tarjottavia syliinsä. Sen kyllä huomasi ilman että oli tarvetta vartavasten kytätä.
Lapseni kaveri on ahmatti. Viimeksi hän joutui lähtemään lapseni synttäreiltä kesken pois, koska tuli paha olo, kun oli syönyt liikaa. Olen miettinyt tuota karkkipäiväjuttua, että pitäisikö meidänkin siitä luopua, ettei omille lapsille tule huonoja tottumuksia, koska ainakin tuon kaverin perheessä ollaan tosi tarkkoja, milloin saa syödä karkkia tai muita herkkuja, ja lapsi syö sitten kaiken makean mitä näkee. Joskus kiinnitin huomiota siihen, että hän tuli meille yleensä silloin, jos tiesi meillä olevan karkkia ja rohmusi niistä sitten suurimman osan. Mieheni kertoi nähneensä, että viime vierailullaan hän oli pistänyt taskuunsakin karkkia. Sanoin, että olisit kieltänyt, mutta jostain syystä ei halunnut vierasta lasta kieltää. Onneksi kyseinen lapsi muutti vähän kauemmas, niin ei enää kovin usein käy meillä, kun muutenkin tuntui koko ajan tulevan riitoja, jos hän ei saanut joka asiassa tahtoaan periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina, myös lapsena pystynyt syömään paljon. Kuvaus pahasta olosta ahmimisen jälkeen kuulostaa ihan oudolta. Koskaan en ole siitä kärsinyt. Olin lapsena täysin normaalipainoinen, vaikka pystyin silloin syömään 5 ison paistinpannun kokoista uunissa tehtyä pannukakkua kerralla.
Olen myös todella allerginen ja pöydästä löytyy yleensä 0-2 tuotetta, joita voin syödä. Silloin syön niitä reilummin ja ihan nälkäänkin. Yksissä juhlissa sain syödä vain lapsille tarjottuja karkkeja. Kaikelle muulle olin allerginen. Toivottavasti järjestäjät eivät pitäneet minua kauheana ahmattina, kun söin reilusti lapsille varattuja karkkeja. Tilaisuus kesti 10h. Yleensä syön tukevasti ennen juhliin menoa, mutta tuolloin se ei onnistunut majapaikan varustelun vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina, myös lapsena pystynyt syömään paljon. Kuvaus pahasta olosta ahmimisen jälkeen kuulostaa ihan oudolta. Koskaan en ole siitä kärsinyt. Olin lapsena täysin normaalipainoinen, vaikka pystyin silloin syömään 5 ison paistinpannun kokoista uunissa tehtyä pannukakkua kerralla.
Olen myös todella allerginen ja pöydästä löytyy yleensä 0-2 tuotetta, joita voin syödä. Silloin syön niitä reilummin ja ihan nälkäänkin. Yksissä juhlissa sain syödä vain lapsille tarjottuja karkkeja. Kaikelle muulle olin allerginen. Toivottavasti järjestäjät eivät pitäneet minua kauheana ahmattina, kun söin reilusti lapsille varattuja karkkeja. Tilaisuus kesti 10h. Yleensä syön tukevasti ennen juhliin menoa, mutta tuolloin se ei onnistunut majapaikan varustelun vuoksi.
Minulla on ollut bulimia. Yksi syy sen puhkeamiseen oli ehkä tuo kotoa lähtenyt herkkujen yletön tuputtaminen. Totuin silloin syömään paljon kaikkea, kun syömistä ei mitenkään rajoitettu. Syömisen kanssa on nyt siksi aikuisenakin oltava todella tarkkana. Sormet kurkussa oksentamisen olen saanut tahdonvoimalla lopetettua, mutta ahmimiseen saatan toisinaan vahingossa palata, jos itsekontrolli stressaantuneena pettää. Ruotsinsuomalaiset buffetin jälkeen olenkin sitten vielä aikuisiällä ihan spontaanisti oksentanut selvinpäin ollessa, kun kerta kaikkiaan söin liikaa.
Että kiitos vain kovasti tuosta lasten hemmottelusta herkuilla, rakkaat vanhemmat! Olisin pärjännyt elämässä mainiosti ilman tätä syömishäiriötäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta enemmän keksejä äläkä valita, jos et osaa sanoa lapselle, ettei saa syödä kaikkia keksejä. Ei se lapsi rikki mene, jos sanot sille.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä että tästä tehtiin nyt ikään kuin ap:n ongelma, vaikka nimenomaan vanhempien pitäisi katsoa lapsensa perään ja ohjeistaa tätä tarvittaessa. Nyt kuitenkin ongelma teidän mielestänne ratkeaa sillä että ostetaan lisää keksejä ja on vain ja ainoastaan ap:n velvollisuus kasvattaa ja ohjeistaa lasta. Oikeastaan ihan ap:n oma syy että sukulaislapsi on ahmatti. Tämähän etenee niinkuin kaikki tämän palstan keskustelut!
Mikäs olisi sinun ehdotuksesi tähän ongelmaan sitten? Lähetetään joukolla tämän lapsen perheelle kirje? Jeesustellaan täällä, kuinka kamala lapsi sukulaisilla on? AP aloitti tämän keskustelun ja purki nimenomaan omaa harmistustaan asiasta, kenelle tässä pitäisi ihmisten vastata? Jos henkilö avautuu jostain asiasta, niin kai hänelle tarjotaan mahdollisesti ratkaisuja, miten HÄN voi asian hoitaa - mistäs ne vanhemmat tietää, että heitä täällä neuvotaan, jos eivät lue tätä palstaa tai tiedä, että heidän kullanmurustaan on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Sama karjalaisilla, pöytä laitetaan koriaksi vaikka keskellä yötä myöhäisille matkamiehille.
Makkaroita, piirakoita, päälle munavoita.....aaahhhh.”Näin se vain on! Elämäniloisilla ja nauravaisilla karjalaisilla on aina tarjottavaa vieraalle vaikka keskellä yötä.
Turha vedota karjalaiseen vieraanvaraisuuteen, sillä isäntäpari voi odottaa kutsuvieraaltaan alkeellisimpia käytöstapoja, eikä siihen todella kuulu ahminen, oli tarjonta miten runsas tahansa.
Jos emännän piirakka on poikkeuksellisen runsas, sitä on ihan turha ruveta lipsuttelemaan.
Mikä siinä on ettei nykyään käytöstapoja arvosteta vaan pidetään niuhottamisena? Ei juhlissa ole todellakaan sopivaa antaa lapsen käyttäytyä noin huonosti. Kiva toisten lasten katsella vierestä kun yksi herkuttelee ja kun tämän tavat tietää niin kiirehän niille muille tulee sinne pöytään jos meinasivat jotain hyvää saada. En ihmettele yhtään että nykyään on niin paljon juhlia mihin lapsia ei kutsuta ja aika usein syy on juuri joku yksi lapsi joka ei käyttäydy mutta ei voi jättää vain yhtä pois niin sitten jäävät kaikki.
Sano lapsen vanhemmille, oon samaa mieltä jos lapselle on esimerkiksi opetettu karkkipäivä tms niin hän ei ymmärrä tekevänsä juhlissa väärin. Esimerkiksi mua aina kehuttiin lapsena kun on niin hyvä ruokahalu, otan lisää ja maistan kaikkea (ja olin hoikka kuin pajunvitsa). Joskus huomasin että joissain tilanteissa se ei ollutkaan hyvä juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsihan toimii juuri niin kuin on opetettu eli herkkuja ei saa syödä, mutta silloin kun niitä on (karkkipäivä tms.), niin rajoja ei ole, kaikki tarjolle asetettu on syötävissä. Tietenkin fiksu lapsi syö sitä, mikä maistuu parhaalta. Koska karkkipäivänä ei tarvitse ajatella muita (heille on omat herkkunsa), niin lapsi ei ihan oikeasti ymmärrä, että tekemisissään on mitään väärää tai kiellettyä.
Omat serkkuni tekivät noin joskus 15 vuotta sitten. Heille oli iskostettu karkkipäivän idea ja joka kerta mummolassa he söivät itsensä herkkuja täyteen, kun kerrankin oli tilaisuus. Mummo ei tosin tarjonnut kuin keksejä ja pullaa, ei mitään pitopöydällistä, mutta serkut tyhjensivät pöydän kymmenessä minuutissa.
Karkkipäivät on maailman huonoin kasvatusidea. Niillä opetetaan lapselle, että karkit on jotain hienoa, tavoiteltavaa ja upeaa. Sitten kun niitä saa, niin mätetään tätä kiellettyä herkkua kaksin käsin.
Meillä toimittiin toisin. Aina on karkkia vadissa olohuoneen pöydällä. Harvoin siitä kukaan mitään ottaa.
Juuri näin. Meillä on kolme lasta, nyt jo teiniä
ja taaperosta asti on ollut ruokapöydän lähellä olevassa hyllyssä jatkuvasti keksejä, suklaata ja makeisia ja melko rauhassa ovat saaneet olla, kun koskaan lapsia ole kielletty ottamasta, vaan ne ovat vapaasti kaikkien käytössä. Saattavat ottaa ruuan päälle makeisen tai suklaakonvehdin silloin tällöin. Vieläkin on avaamattomana jouluna saatuja suklaakonvehdirasioita.Kaikki kielletty kiehtoo niin lapsia kuin aikuisia. Mitään ei voi olla niin järjetöntä kuin karkki-ja herkkupäivät ja sitten syödään ahmimalla tai jopa karkkipussi kerralla.
Ootko tullut ajatelleeksi, että ihmisillä on erilaiset mielihalut? Esim. mun mies ei ole makean perään, mutta mä olen. Jos meillä olisi jatkuvasti makeaa saatavilla ja etenkin näkyvillä, mä kyllä söisin. Kun ei ole, en syö. Mä en tajua, miksi se ajatus on tuo, että jos ei ole karkkia tai keksiä koko ajan tarjolla jossain pöydällä, se tarkoittaa sitä, että silloin, kun makeaa syödään, sitä syödään hirveitä määriä.
Selitin tuolla edellisellä sivulla, että meillä on karkkipäivä, jolloin saa iltaruuan jälkiruuaksi karkkia. Meillä on myös aika usein lounaalla jälkiruokaa (tyyliin tummaa suklaata, nyt kevättalvella mämmiä niin kauan kuin sitä saa tai vaikka marjoja ja kermavaahtoa), mutta karkkia yleensä vain perjantaina. Kun kukaan ei ole vielä selittänyt, voisitko sinä selittää, mistä tuo ajatus tulee, että jos makeaa ei ole jatkuvasti saatavilla, ainoa vaihtoehto on syödä sitä hirveät määrät kerralla?
Eikö tuossa ole kyse enemmänkin itsehillinnästä? Jos teillä on karkkeja kaapissa tai pöydällä ja et vaan pysty olemaan syömättä niitä.[/
Ei se niin mene. Kun herkkuja voi ottaa aina kun haluaa, niin se ei enää ole hienoa, eikä sitä tee edes mieli.
Mielenkiintoinen teoria! Oletko koskaan lukenut vaikka täällä, miten jotkut kertovat, että syövät niin ja niin paljon herkkuja joka päivä ja lihovat lihomistaan? Miksi heidän kohdallaan ei toimi se, että kun herkkuja on aina saatavilla, herkuttelu ei lopukaan?
Ehkä nämä ovat näitä karkkipäivälapsia, joille on jo lapsena opetettu karkkien olevan jotain hienoa ja kiellettyä. Niitä saa vain yhtenä päivänä viikossa.
Luultavasti näin. Onko vielä nykyään karkkipäviä useissakin perheissä käytössä?
Mulla ei ole ollut mitään tiettyä karkkipäivää ja olen läski. Teorianne on naurettava.
Vaikka sinä olet lihava, niin mä uskon kyllä että ainakin tosi monelle toimisi sellainen herkkujen suhteen rento kasvatustyyli. Itse en näe sitä niin, että ostetaan huusholli varta vasten täyteen herkkuja ja kailotetaan kovaan ääneen lapselle että noniin sinä saat syödä näitä nyt niin paljon kuin haluat! Vaan pidetään sellainen linja että herkut eivät ole kiellettyjä, joskus voi ottaa jos siltä tuntuu, mutta täytyy opetella myös itsehillintää, niinkuin monessa muussakin asiassa.
Mä en ainakaan tiedä yhtäkään perhettä, joka toimisi siten, että talo ostetaan täyteen herkkuja ja lapset saa vetää niitä naamansa kuinka paljon tahansa. Karkkipäiväksi ostetaan yksi pieni herkku.
Mä kasvoin tuollaisessa perheessä. Meillä oli ns karkkikaappi josta sai vapaasti hakea herkkuja. Enemmän porukat niitä mässytti kuin minä. Itse en ollut koskaan sitten kovin perso makeille herkuille, varsinkaan karkeille, kun taas ystäväni joilla oli kotona karkkipäivät yrittivät rohmuta meidänkin kaapista kaikki herkut kun sen tajusivat. Näin jälkeenpäin tuntuu hassulta, että joskun penskana olen kieltänyt kavereita syömästä porukoiden karkkeja :D
Lapsilla on nykyään paljon sellaisia juhlia, joissa on tarjolla runsaasti herkkuja sekä herkkuja on tarjolla muissa tilanteissakin. Minusta tuo on aikuiselta vastuutonta toimintaa. Johan tuosta puolikkaasta kakusta tulee lapselle todella paha olokin.