Lue keskustelun säännöt.
Lasten koulukavereiden hysteeriset vanhemmat - en jaksa enää!
19.04.2018 |
Mä olen kurkkuani myöten täynnä lasten ikätoverien hysteerisiä vanhempia, jotka lähestyvät iltaisin viesteillä milloin minkäkin elämää suuremman ongelman kanssa.
Näitä vanhempia on onneksi vain pari, mutta mitta alkaa silti uhkaavasti täyttyä. Meillä on eskarilainen poika sekä ekaluokkalainen tyttö ja nää kaverit on siis heidän ikätovereita.
Ennen kuin täällä aletaan viisastella, voin kertoa, että lasten opettajat ovat miettineet keinoa tämän viestirumban välttämiseksi. Hekin taas tahollaan saavat sitä aivan samaa pommitusta, kuten myös muut eskareiden ja tämän yhden ekaluokan vanhemmat - milloin mistäkin asiasta. Ei siis ole kyse siitä, että lapsemme olisivat kiusaajia tms.
Valitettavasti sekä eskareiden että ekojen vanhemmilla on whatsappryhmä, johon näitä viestejä pukkaa ihan avoimesti joko niin, että asia on kaikille yhteinen tai jopa ihan niin, että jonkun lapsi on "syytetyn" penkillä. Kukaan muu tällaista oikeasti turhaa viestittelyä puolin tai toisin ei harjoita, kuin nämä hysteerikot.
Valituksenaiheet ovat seuraavanlaisia:
- Poika on pelannut innokkaasti välitunnilla jalkapalloa eikä ole kuullut, kun Niko-Petteri on koettanut huhuilla jotain. Nikolle on tullut tästä kovin paha mieli.
- Niko-Petteri on pahoittanut mielensä, koska poika on sanonut ettei tänään tule leikkimään vapaalla yhtään mihinkään, koska lähtee käymään mummolla ja vaarilla.
- Niko-Petteri on pahoittanut mielensä, kun pojalla oli leikit kesken kaukaa tulleiden serkkujen kanssa ja oli sanonut Nikolle, että tällä kertaa meille ei voi tulla kun on serkkuja käymässä.
- Niko-Petteri oli pahoittanut mielesä, kun poika oli pyöräillyt kouluun Santerin kanssa. Nikoa ei tosin ollut näkynyt missään mutta asia oli tullut puheeksi koulussa. Pojilla ei siis tästä mitään keskinäistä sopimusta ole mutta ovat menneet yhdessä mikäli ovat tiellä kohdanneet.
- Niko oli pahoittanut mielensä, koska poika meni Santerille käymään.
- Niko pahoitti mielensä kun poikaporukka oli löytänyt kastemadon ja joku ehti heittää sen menemään ennen kuin paikalle hieman myöhemmin tullut Niko ehti näkemään sen. Kastemato olisi pitänyt kaivaa esille, mutta ei auttanut vaikka pojat ovat selittäneet asian Nikolle - kysehän on päivänselvästä kiusaamisesta ja siitä että Nikolle ei vain haluta näyttää samoja asioita kuin muille.
Tai:
- Jemina pahoitti mielensä, kun 14 tytön ryhmästä kutsuttiin murto-osa sisäleikkipuistossa järjestettäville synttäreille. Siinä oli joku määritelty kiintiökin, mutta mitäs tuota suotta ymmärtämään.
- Jemina pahoitti mielensä, kun meidän Kaisa ja naapurin Elli eivät leikkineet hänen kanssaan välitunnilla. Mitäpä siitä, että Kaisa ja Elli olivat olleet kumpikin Jeminan kanssa tiiviisti viimeiset kaksi viikkoa haluten nyt olla muidenkin kanssa - ja mitäpä siitäkään, että Jeminalle kuitenkin löytyi välkällä muuta seuraa eikä tarvinut olla yksin.
- Jemina pahoitti mielensä, kun ei saanut päättää leikistä. Leikkiä oli suunniteltu yhdessä ja myös Jeminan mielipide oli huomioitu, mutta pari pientä asiaa oli tehty toisin. Tämän vuoksi Jemina ei halua tulla kouluun, kun ei saa KOSKAAN päättää.
- Jemina ei ollut halunnut osallistua Ninjago- leikkiin ja olisi halunnut leikkiä tämän sijasta jotain muuta. Leikki oli jo alkanut eikä leikkimässä ollut porukka ollut halunnut muuttaa leikkiään. Jemina oli pahoittanut mielensä. Samaan aikaan samassa pihassa oli meneillään hippaleikki, mutta ilmeisesti väärien lasten leikkimä...
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Kommentit (179)
Nykyvanhemmat ei voi millään päästää lapsiaan itsenäistymään kiitos näiden ikuisesti napanuorana toimivien puhelimien ja vanhempien wap-ryhmien.
Ap voisit parantaa tilannetta pudottautumalla koko ryhmästä. Ilman selityksiä. Jos sitten joku kyselee sanot että sulla on niin vanha puhelin että ei se enää tue koko wappia joten jouduit poistamaan sovelluksen.
Ja anna se muksusi hoitaa asiansa ihan itse siellä koulussa ja eskarissa.
(Mä jouduin poistamaan omasta puhelimestani wapin koska puhelin ei enää tukenut systeemiä enkä jaksa viitsi halua ostaa uutta puhelinta tähän hätään... ja elämän laatuni ei muuten ainakaan huonontunut tämän wapittomuuteni vuoksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida tuota välituntijuttua. Meillä eskari on alakoulun yhteydessä. Ja on luokka muiden joukossa. Eli on tunti ja sitten välitunti. Päivät on 4-tuntisia paitsi perjantaina kolme. Ja aamulla pyöräillään niinkuin isommatkin kouluun. Ja jäädään ulos odottamaan että kello soi sisään.
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ei voi millään päästää lapsiaan itsenäistymään kiitos näiden ikuisesti napanuorana toimivien puhelimien ja vanhempien wap-ryhmien.
Ap voisit parantaa tilannetta pudottautumalla koko ryhmästä. Ilman selityksiä. Jos sitten joku kyselee sanot että sulla on niin vanha puhelin että ei se enää tue koko wappia joten jouduit poistamaan sovelluksen.
Ja anna se muksusi hoitaa asiansa ihan itse siellä koulussa ja eskarissa.
(Mä jouduin poistamaan omasta puhelimestani wapin koska puhelin ei enää tukenut systeemiä enkä jaksa viitsi halua ostaa uutta puhelinta tähän hätään... ja elämän laatuni ei muuten ainakaan huonontunut tämän wapittomuuteni vuoksi)
Että viidakonlait käyttöön? Olen samaa mieltä noista ryhmistä, mut ainakin vanhemmat ovat lastensa asioista kiinnostuneita. Noin pienet lapset tarvitsevat aikuisen apua sosiaalisissa tilanteissa. Siitä se tunneäly ja yhteistyökyky kehittyvät, että asioita käydään läpi eri osapuolten näkökulmasta ja päästään oikeudenmukaiseen lopputulokseen.
Jos lapset itse hoitavat asiansa, niin siellä syntyy roolijaot, joissa joku on aina määräävässä asemassa (koska on isoin/vanhin/vahvin/verbaalisesti kehittynein/pisin/psykopaattisin you name it) ja joku aina siellä alisteisessa asemassa. Nämä roolijaot jatkuvat tulevaisuudessa...
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ei voi millään päästää lapsiaan itsenäistymään kiitos näiden ikuisesti napanuorana toimivien puhelimien ja vanhempien wap-ryhmien.
Ap voisit parantaa tilannetta pudottautumalla koko ryhmästä. Ilman selityksiä. Jos sitten joku kyselee sanot että sulla on niin vanha puhelin että ei se enää tue koko wappia joten jouduit poistamaan sovelluksen.
Ja anna se muksusi hoitaa asiansa ihan itse siellä koulussa ja eskarissa.
(Mä jouduin poistamaan omasta puhelimestani wapin koska puhelin ei enää tukenut systeemiä enkä jaksa viitsi halua ostaa uutta puhelinta tähän hätään... ja elämän laatuni ei muuten ainakaan huonontunut tämän wapittomuuteni vuoksi)
Siis mikä teitä aikuisia ihmisiä vaivaa, ettei osata asioita selvittää ilman valehtelua? Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa, ettei enää jaksa/halua. Hyvää esimerkkiä näytätte lapsillenne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ei voi millään päästää lapsiaan itsenäistymään kiitos näiden ikuisesti napanuorana toimivien puhelimien ja vanhempien wap-ryhmien.
Ap voisit parantaa tilannetta pudottautumalla koko ryhmästä. Ilman selityksiä. Jos sitten joku kyselee sanot että sulla on niin vanha puhelin että ei se enää tue koko wappia joten jouduit poistamaan sovelluksen.
Ja anna se muksusi hoitaa asiansa ihan itse siellä koulussa ja eskarissa.
(Mä jouduin poistamaan omasta puhelimestani wapin koska puhelin ei enää tukenut systeemiä enkä jaksa viitsi halua ostaa uutta puhelinta tähän hätään... ja elämän laatuni ei muuten ainakaan huonontunut tämän wapittomuuteni vuoksi)
Siis mikä teitä aikuisia ihmisiä vaivaa, ettei osata asioita selvittää ilman valehtelua? Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa, ettei enää jaksa/halua. Hyvää esimerkkiä näytätte lapsillenne!
Voihan siitä ryhmästä poistua ihan ilman selityksiä. Sitte ei tarvi valehdellakaan.
Ihan kaikki ihmiset ei ole niin paatuneen rehellisiä, että haluaisivat suoraan sanoa että poistuin ryhmästä Jeminan idiootin äidin takia. Vaikka varmaan näitä näinkin rehellisiä on. Enpä sitten tiedä mitä kanssa niin upeasta rehellisyydestä ajattelisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun eskari kestää 4 tuntia joka päivä, meillä lapsi kulkee bussilla sinne, lähempänä asuvat kulkevat jo näin keväällä sinne itsenäisesti.
Varmaan nykyisten kaisojen, eemelien ja jemina-vilperttien vanhemmat perustaa vanhempien someryhmiä vielä kun ipanat ovat armeijassa, ja tunkevat itsensä yliopiston luentosalin takariviin seuraamaan että lastani ei nyt varmasti syrjitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat ei voi millään päästää lapsiaan itsenäistymään kiitos näiden ikuisesti napanuorana toimivien puhelimien ja vanhempien wap-ryhmien.
Ap voisit parantaa tilannetta pudottautumalla koko ryhmästä. Ilman selityksiä. Jos sitten joku kyselee sanot että sulla on niin vanha puhelin että ei se enää tue koko wappia joten jouduit poistamaan sovelluksen.
Ja anna se muksusi hoitaa asiansa ihan itse siellä koulussa ja eskarissa.
(Mä jouduin poistamaan omasta puhelimestani wapin koska puhelin ei enää tukenut systeemiä enkä jaksa viitsi halua ostaa uutta puhelinta tähän hätään... ja elämän laatuni ei muuten ainakaan huonontunut tämän wapittomuuteni vuoksi)
Siis mikä teitä aikuisia ihmisiä vaivaa, ettei osata asioita selvittää ilman valehtelua? Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa, ettei enää jaksa/halua. Hyvää esimerkkiä näytätte lapsillenne!
Voihan siitä ryhmästä poistua ihan ilman selityksiä. Sitte ei tarvi valehdellakaan.
Ihan kaikki ihmiset ei ole niin paatuneen rehellisiä, että haluaisivat suoraan sanoa että poistuin ryhmästä Jeminan idiootin äidin takia. Vaikka varmaan näitä näinkin rehellisiä on. Enpä sitten tiedä mitä kanssa niin upeasta rehellisyydestä ajattelisin.
Etkö tosiaan keksi mitään parempaa tapaa ilmaista itseäsi? Tuo tai valehtelu?
Vierailija kirjoitti:
Missään päin Suomea ei kyllä eskarit pyöräile keskenään kouluun. Jokaikisessä eskarissa saapuminen aamulla eskarille tapahtuu siten, että lapsi luovutetaan aikuiselta aikuiselle.
t. Lto
Meidän koulun yhteydessä olevaan eskariin lähellä asuvat lapset kulkevat itsenäisesti. Ei mitään ongelmaa. Enpä ole itsekään montaa kertaa eskariopea nähnyt, oma lapseni kulkee eskariin julkisilla niin kuin muutkin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän että kiusaaminen on ongelma, mutta miksi täällä niin monet ovat sillä kannalla että lapset pitäisi pakottaa olemaan jonkun kaveri?
Mä muistan näitä kuvioita myös omilta ala-aste ajoilta. Olivat ahdistavia ja muistan ajatelleeni että mitä olen tehnyt väärin kun en saanut leikkiä omien kavereideni kanssa vaan minun oli pakko leikkiä jonkun muun kanssa koska tämä oli käynyt valittamassa opettajalle. Tuo sai minut ja muut luokan lapset inhoamaan tuota oppilasta, vaikka aiemmin välit olivat ihan neutraalit.
Oman lapseni eskarissa oli myös tuollainen tapaus. Muut eivät halunneet leikkiä yhden lapsen kanssa koska tämä halusi määrätä aina mitä leikitään ja millä tavalla ja sai raivokohtauksia jos kaikki ei mennyt tämän mielen mukaan. Yhden lapsen kotisynttäreillä, joille koko eskari-ryhmä oli kutsuttu, tuo sai kohtauksen kun päivänsankaria huomioitiin enemmän, rikkoi päivänsankari lasisen disney patsaan ja syntymäpäivä sankari vietti loppu juhlat itkien omassa huoneessaan.
Vanhempainillassa tämän tytön äiti sitten otti tämän kiusaamisen puheeksi kun muut lapset eivät tahtoneet leikkiä tämän kanssa ja sen että muut tytön tapaavat myös vapaa-aikana,mutta tämä yksi on jätetty ulkopuolelle. Oli aika vaikea tilanne. Itse en halua että oma lapsi kiusaa ketään, mutten myöskään tahdo tätä jonkun toisen kynnysmatoksi pakottaa kun itsekin huomaan että tuolla lapsella ei ole mitään sosiaalisen kanssakäymisen taitoja, joita vaaditaan ystävyyssuhteiden luomiseen. Minusta on väärin pakottaa lapsi kaveeraamaan ihmisen kanssa jonka seuran tämä kokee ahdistavana ja epämiellyttävänä.
En itsekään olisi valmis tuollaiseen ihmissuhteeseen. Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, viisaammat voivat kertoa mitä mieltä itse ovat. Vinkkejä otetaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on ihan kummallisen alhainen kynnys pommittaa noita ryhmiä viesteillä. Ja pieni ongelma on niissä sekin, että ihmiset elävät erilaisilla rytmeillä, joten jotkut laittavat ryhmiin viestejä yölläkin. Yhtään toisia ihmisiä ajattelevien luulisi ymmärtävän, että on kohteliasta rauhoittaa myöhäinen ilta ja yöaika. Minullakin kuitenkin pakko olla puhelin äänillä yöllä.
Whatsapp-ryhmän voi hiljentää. Näin tein lapseni luokan vanhempien ryhmälle. Kyllästyin piippaaviin viesteihin aiheena kuinka monta keksipakettia kukin myy.. Helposti tulee ihmisille myös tunteet pintaan noissa ryhmissä. Parempi, kun hoidetaan kaikki opettajan kautta. Hänellä on ammattiinsa kuuluva neutraali ote asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vielä yläasteella näitä draamamagneetteja, eli joutunet vielä muutaman vuoden jaksamaan. Sori.
Viime vuonna jo koulu suositteli mammojen WhatsApp-ryhmän poistamista. Eihän nämä maailman navat semmoista kestä. Vähintään joka viikko kehittelevät siellä uutta draamaa jostain epäoleellisesta. Minä hiljensin ryhmän pysyvästi jo heti alkuun, enkä osallistu keskusteluun, mutta käyn joskus siellä hihittelemässä niille päättömille jutuille. Onneksi ensi vuonna vaihtuu koulu ja ainakaan esikoisen lukioluokalla eivät vanhemmat enää jaksaneet koukata.Oikeasti, yläasteella??? Millaisia asioita tuossa teidän ryhmässä on sitten käsitelty?
T: Ap
Oikeasti. Esim. viime vuonna puitiin viikkotolkulla sitä, että Kiia-Tuuliaa olivat jotkut luokkakaverit keksineet kutsua tämän toisella nimellä (tyyliin Maria). Tyttö oli tästä pahoittanut mielensä ja äitinsä raivosi sitten ryhmässä muille vanhemmille, joiden olisi kuulemma pitänyt puhutella lapsensa ettei tyttöä vaan enää kutsuttaisi toisella nimellään (!?).
Toinen äiti sitten pahoitti mielensä siitä, kun osa muista äideistä kieltäytyi valvomasta kirjoituksia teinien omassa WhatsApp-ryhmässä. Ajatelkaa, siellä oli kirosanoja! "Lapset" siis 15-vuotiaita.
Ryhmässä myös metsästetään edelleen äitien toimesta "lasten" kadonneita koulukirjoja ja - vihkoja.
Tähän päälle sitten opettajien, reksin ja koulun toiminnan (joissa ei tosiaankaan ole mitään vikaa) haukkuminen.
Esikoinen ei ole kuin 3 vuotta vanhempi, mutta jostain syystä hänen luokallaan ei ole alakoulun jälkeen ollut tällaista.
Onneks ei ole mitään appeja kun ei ole älypuhelintakaan. Mut saa kiinni ihan perinteisesti soittamalla, en vastaa tekstiviesteihin. Jos on mun lapsen käytökseen jotain puuttumista, niin sitten voi ihan rehellisesti soittaa niin voidaan keskustella. Jos ei uskalla soittaa, niin sitten pitää tyytyä siihen, että asiaa ei käsitellä.
Suosittelen lämpimästi irtisanoutumista kaikenmaailman sovelluksista, jotka ilmiselvästi aiheuttaa mielipahaa. Elämä on huomattavan paljon helpompaa näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että kiusaaminen on ongelma, mutta miksi täällä niin monet ovat sillä kannalla että lapset pitäisi pakottaa olemaan jonkun kaveri?
Mä muistan näitä kuvioita myös omilta ala-aste ajoilta. Olivat ahdistavia ja muistan ajatelleeni että mitä olen tehnyt väärin kun en saanut leikkiä omien kavereideni kanssa vaan minun oli pakko leikkiä jonkun muun kanssa koska tämä oli käynyt valittamassa opettajalle. Tuo sai minut ja muut luokan lapset inhoamaan tuota oppilasta, vaikka aiemmin välit olivat ihan neutraalit.
Oman lapseni eskarissa oli myös tuollainen tapaus. Muut eivät halunneet leikkiä yhden lapsen kanssa koska tämä halusi määrätä aina mitä leikitään ja millä tavalla ja sai raivokohtauksia jos kaikki ei mennyt tämän mielen mukaan. Yhden lapsen kotisynttäreillä, joille koko eskari-ryhmä oli kutsuttu, tuo sai kohtauksen kun päivänsankaria huomioitiin enemmän, rikkoi päivänsankari lasisen disney patsaan ja syntymäpäivä sankari vietti loppu juhlat itkien omassa huoneessaan.
Vanhempainillassa tämän tytön äiti sitten otti tämän kiusaamisen puheeksi kun muut lapset eivät tahtoneet leikkiä tämän kanssa ja sen että muut tytön tapaavat myös vapaa-aikana,mutta tämä yksi on jätetty ulkopuolelle. Oli aika vaikea tilanne. Itse en halua että oma lapsi kiusaa ketään, mutten myöskään tahdo tätä jonkun toisen kynnysmatoksi pakottaa kun itsekin huomaan että tuolla lapsella ei ole mitään sosiaalisen kanssakäymisen taitoja, joita vaaditaan ystävyyssuhteiden luomiseen. Minusta on väärin pakottaa lapsi kaveeraamaan ihmisen kanssa jonka seuran tämä kokee ahdistavana ja epämiellyttävänä.
En itsekään olisi valmis tuollaiseen ihmissuhteeseen. Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, viisaammat voivat kertoa mitä mieltä itse ovat. Vinkkejä otetaan vastaan.
Koulu on eri ympäristö kuin vapaa-ajan ympäristö. Siellä pitää vähintään tulla toimeen muiden kanssa (ja itse kyllä rohkaisisin myös ystävystymään tai ainakin olemaan ystävällinen muita kohtaan)
Ulkopuolelle sulkeminen on kyllä myös yhdenlaista kiusaamista. Mieti et sun oma lapses tulee itkien kotiin kun ei ole kavereita. Ketäänhän ei voi pakottaa, eihän? Mitäs tekisit?
Juuri tuosta syystä en perhekerhoile enkä perhekahvittele. En osallistu koulun toimintaan.
Hermoni eivät kestä hössöttäviä "aikuisia" ihmisiä yhtään.
"Jos on mun lapsen käytökseen jotain puuttumista, niin sitten voi ihan rehellisesti soittaa niin voidaan keskustella. Jos ei uskalla soittaa, niin sitten pitää tyytyä siihen, että asiaa ei käsitellä."
Hirvee tyranni. Ja minulle sopii vain pulloposti...
Käykö mielessä, et voi olla myös sinun lapsesi kannalta hyvä asia, et se asia selvitetään? Vai oletko tekeväsi palveluksen muille sillä et uhraat omaa aikaasi?
Vierailija kirjoitti:
"Jos on mun lapsen käytökseen jotain puuttumista, niin sitten voi ihan rehellisesti soittaa niin voidaan keskustella. Jos ei uskalla soittaa, niin sitten pitää tyytyä siihen, että asiaa ei käsitellä."
Hirvee tyranni. Ja minulle sopii vain pulloposti...
Käykö mielessä, et voi olla myös sinun lapsesi kannalta hyvä asia, et se asia selvitetään? Vai oletko tekeväsi palveluksen muille sillä et uhraat omaa aikaasi?
Sitten ottaa sen puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa. Jos asia on tärkeä niin silloin pitää olla munaa soittaa ja kohdata ihminen. En todellakaan aio hankkia älypuhelinta ja kallista liittymää siihen, että pääsen mukaan johonkin helvetin haukkumis- ja valitusryhmään. Jos todella on ihan oikeasta kiusaamisesta kyse, niin sellaiset asiat käydään läpi jossain ihan muualla kuin jossain whatsapp ryhmässä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että kiusaaminen on ongelma, mutta miksi täällä niin monet ovat sillä kannalla että lapset pitäisi pakottaa olemaan jonkun kaveri?
Mä muistan näitä kuvioita myös omilta ala-aste ajoilta. Olivat ahdistavia ja muistan ajatelleeni että mitä olen tehnyt väärin kun en saanut leikkiä omien kavereideni kanssa vaan minun oli pakko leikkiä jonkun muun kanssa koska tämä oli käynyt valittamassa opettajalle. Tuo sai minut ja muut luokan lapset inhoamaan tuota oppilasta, vaikka aiemmin välit olivat ihan neutraalit.
Oman lapseni eskarissa oli myös tuollainen tapaus. Muut eivät halunneet leikkiä yhden lapsen kanssa koska tämä halusi määrätä aina mitä leikitään ja millä tavalla ja sai raivokohtauksia jos kaikki ei mennyt tämän mielen mukaan. Yhden lapsen kotisynttäreillä, joille koko eskari-ryhmä oli kutsuttu, tuo sai kohtauksen kun päivänsankaria huomioitiin enemmän, rikkoi päivänsankari lasisen disney patsaan ja syntymäpäivä sankari vietti loppu juhlat itkien omassa huoneessaan.
Vanhempainillassa tämän tytön äiti sitten otti tämän kiusaamisen puheeksi kun muut lapset eivät tahtoneet leikkiä tämän kanssa ja sen että muut tytön tapaavat myös vapaa-aikana,mutta tämä yksi on jätetty ulkopuolelle. Oli aika vaikea tilanne. Itse en halua että oma lapsi kiusaa ketään, mutten myöskään tahdo tätä jonkun toisen kynnysmatoksi pakottaa kun itsekin huomaan että tuolla lapsella ei ole mitään sosiaalisen kanssakäymisen taitoja, joita vaaditaan ystävyyssuhteiden luomiseen. Minusta on väärin pakottaa lapsi kaveeraamaan ihmisen kanssa jonka seuran tämä kokee ahdistavana ja epämiellyttävänä.
En itsekään olisi valmis tuollaiseen ihmissuhteeseen. Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, viisaammat voivat kertoa mitä mieltä itse ovat. Vinkkejä otetaan vastaan.
Koulu on eri ympäristö kuin vapaa-ajan ympäristö. Siellä pitää vähintään tulla toimeen muiden kanssa (ja itse kyllä rohkaisisin myös ystävystymään tai ainakin olemaan ystävällinen muita kohtaan)
Ulkopuolelle sulkeminen on kyllä myös yhdenlaista kiusaamista. Mieti et sun oma lapses tulee itkien kotiin kun ei ole kavereita. Ketäänhän ei voi pakottaa, eihän? Mitäs tekisit?
Sivusta: itse en haluaisi, että oma lapseni olisi se jonka on aina pakko kaveerata sen metelöivän ja kiusaavan pojan kanssa tai sen komentelevan ja herkästi parkuvan tytön kanssa.
Ikävä kyllä oma sosiaalisesti lahjakas lapseni aikoinaan yhdessä päiväkodissa joutui tällaiseksi "tukilapseksi", koska hän PÄRJÄSI tätien mielestä näiden hankalien ipanoiden kanssa ja koska näiden hankaloiden ipanoiden vanhemmat myös tykästyivät sosiaalisesti lahjakkaaseen tyttäreeni ja halusivat lastensa pääsevän leikkimään meidän Tiinan kanssa. Tiina oli surullinen ja väsynyt päikkäpäivien jälkeen, ja sanomattakin on selvää, että tuollaiset yritän-pärjätä-tämänkin-hankalan-tyypin-kanssa -suhteet eivät todellakaan ole mitään todellista ystävyyttä.
Tilanne koheni kun vaihdettiin päiväkotia ja tuli kivampi ryhmä ja vähemmän kaverisuhteita ohjailevat tädit. Ehkä sillä päikkäryhmällä oli myös vähemmän vaativaiset vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että kiusaaminen on ongelma, mutta miksi täällä niin monet ovat sillä kannalla että lapset pitäisi pakottaa olemaan jonkun kaveri?
Mä muistan näitä kuvioita myös omilta ala-aste ajoilta. Olivat ahdistavia ja muistan ajatelleeni että mitä olen tehnyt väärin kun en saanut leikkiä omien kavereideni kanssa vaan minun oli pakko leikkiä jonkun muun kanssa koska tämä oli käynyt valittamassa opettajalle. Tuo sai minut ja muut luokan lapset inhoamaan tuota oppilasta, vaikka aiemmin välit olivat ihan neutraalit.
Oman lapseni eskarissa oli myös tuollainen tapaus. Muut eivät halunneet leikkiä yhden lapsen kanssa koska tämä halusi määrätä aina mitä leikitään ja millä tavalla ja sai raivokohtauksia jos kaikki ei mennyt tämän mielen mukaan. Yhden lapsen kotisynttäreillä, joille koko eskari-ryhmä oli kutsuttu, tuo sai kohtauksen kun päivänsankaria huomioitiin enemmän, rikkoi päivänsankari lasisen disney patsaan ja syntymäpäivä sankari vietti loppu juhlat itkien omassa huoneessaan.
Vanhempainillassa tämän tytön äiti sitten otti tämän kiusaamisen puheeksi kun muut lapset eivät tahtoneet leikkiä tämän kanssa ja sen että muut tytön tapaavat myös vapaa-aikana,mutta tämä yksi on jätetty ulkopuolelle. Oli aika vaikea tilanne. Itse en halua että oma lapsi kiusaa ketään, mutten myöskään tahdo tätä jonkun toisen kynnysmatoksi pakottaa kun itsekin huomaan että tuolla lapsella ei ole mitään sosiaalisen kanssakäymisen taitoja, joita vaaditaan ystävyyssuhteiden luomiseen. Minusta on väärin pakottaa lapsi kaveeraamaan ihmisen kanssa jonka seuran tämä kokee ahdistavana ja epämiellyttävänä.
En itsekään olisi valmis tuollaiseen ihmissuhteeseen. Tämä on nyt vain minun mielipiteeni, viisaammat voivat kertoa mitä mieltä itse ovat. Vinkkejä otetaan vastaan.
Koulu on eri ympäristö kuin vapaa-ajan ympäristö. Siellä pitää vähintään tulla toimeen muiden kanssa (ja itse kyllä rohkaisisin myös ystävystymään tai ainakin olemaan ystävällinen muita kohtaan)
Ulkopuolelle sulkeminen on kyllä myös yhdenlaista kiusaamista. Mieti et sun oma lapses tulee itkien kotiin kun ei ole kavereita. Ketäänhän ei voi pakottaa, eihän? Mitäs tekisit?
Sivusta: itse en haluaisi, että oma lapseni olisi se jonka on aina pakko kaveerata sen metelöivän ja kiusaavan pojan kanssa tai sen komentelevan ja herkästi parkuvan tytön kanssa.
Ikävä kyllä oma sosiaalisesti lahjakas lapseni aikoinaan yhdessä päiväkodissa joutui tällaiseksi "tukilapseksi", koska hän PÄRJÄSI tätien mielestä näiden hankalien ipanoiden kanssa ja koska näiden hankaloiden ipanoiden vanhemmat myös tykästyivät sosiaalisesti lahjakkaaseen tyttäreeni ja halusivat lastensa pääsevän leikkimään meidän Tiinan kanssa. Tiina oli surullinen ja väsynyt päikkäpäivien jälkeen, ja sanomattakin on selvää, että tuollaiset yritän-pärjätä-tämänkin-hankalan-tyypin-kanssa -suhteet eivät todellakaan ole mitään todellista ystävyyttä.
Tilanne koheni kun vaihdettiin päiväkotia ja tuli kivampi ryhmä ja vähemmän kaverisuhteita ohjailevat tädit. Ehkä sillä päikkäryhmällä oli myös vähemmän vaativaiset vanhemmat.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi, minullekkin kävi noin kun olin itse päiväkodissa aikanaan. Herkkä lapsi alkaa huutamaan täyttä kurkkua, täti sanoi: "käyppä sinä liisa puhumassa tuon matin kanssa kun se ei ikinä huuda sinulle" ja sen jälkeen opettaja oikein valvoi että olin matin seurassa koko päivän niin pääsivät itse helpommalla. Mutta oli todella rasittavaa leikkiä hänen kanssaan, leikkien piti mennä millilleen hänen mukaansa ja sitten kun ei jaksanut leikkiä niin piti puhua hänen kanssaan vain hänestä ja hänen kesälomastaan jossain ruotsissa jne. Yksikin virhe ja alkoi itku ja huuto... Jälkeenpäin tuntui kuin olisi ollut töissä siellä.
Aivan järkyttävää tuollainen että pakotetaan lapsi kaveriksi jonkun ongelmalapsen kanssa. Onhan sekin tietysti surullista, että joku ei löydä kaveria, mutta aikuisten ei pitäisi puuttua siihen siten, että joku/jotkut pakotetaan ottamaan hänet porukkaan mukaan. Ennemmin pitäisi rohkaista yksinäistä lasta ottamaan kontaktia muihin lapsiin jotta he itse ottaisivat tämän yksinäisen lapsen mukaan. Näin ne sosiaaliset taidotkin kehittyvät.
Oletko ihan varma, että juuri tuon syyn takia kiellettiin, kuulostaa meinaan niin oudolta, että olisi varmaan kannattanut rehtorilta asia tarkastaa.