Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen vanhemmat vähättelevät, painostavat ja syyllistävät
18.04.2018 |
Lapseni oli integroidussa päiväkotiryhmässä ns. tukilapsena. Koska monien erityislasten on vaikeaa saada ystäviä, pyysimme erästä tarhakaveria kotiimme leikkimään ja autoimme hänen vanhempiaan vastikkeetta lastenhoidossa. Lapsella oli haasteita tunteiden hallinnassa eikä hän oikein kestänyt pettymyksiä, joten meillä oli aina aikuinen kuulolla lasten leikkiessä. Koulun alettua lapset menivät eri luokille. Lapsemme elämänpiiri luonnollisesti laajeni, mutta emme siitä huolimatta katkaisseet välejä entiseen päiväkotikaveriin.
Ongelmallista on ollut, että erityislapsen vanhemmat vähättelevät "vahinkoja", esim, kun heidän lapsensa malttinsa menetettyään kaataa lapsemme niin, että hän lyö päänsä tai kun hän rikkoo meillä joko suuttuessaan tai leikissä yli-innostuessaan jotakin. He kommentoivat, että meillä on erityislapsia syrjivä asenne ja että harrastamme lasten henkistä pahoinpitelyä, koska emme anna lasten leikkiä keskenään ilman, että aikuinen on kuulolla. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa ei ole paras kaveri, vaan että hän on yksi lapsemme kavereista. Jos lapsemme leikkii muiden ystäviensä kanssa, esim. koulukavereittensa kanssa, se on vanhempien mielestä heidän lapsensa syrjintää. He haluaisivat eristää lapsemme muista ystävistään. Vanhemmat ovat tulleet haistattelemaan ja huutamaan meille jopa julkisissa paikoissa, kuten koulussa ja lasten harrastuksissa lapsemme läsnäollessa. Lapsemme on kokenut tilanteet pelottavina.
Tuntuu kuin erityislapsen vanhemmat yrittäisivät pakottaa perheemme jonkinlaiseen kohtuuttomaan symbioosiin heidän perheensä ehdoilla uhkailemalla, mustamaalaamalla, esittämällä perättömiä syytöksiä ja karjumalla aiheuttaen häiriötä julkisilla paikoilla.
Koulun alettua yhteistoiminnan sopiminen on ollut erityisvanhempien käytöksen ja asenteen takia erittäin hankalaa. Olen yrittänyt keskustellen sovitella asiaa - tuloksetta. Olisiko hyviä neuvoja?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.
Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona.Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.
Onpa ikävää luettavaa. Oma lapseni on erityislapsi ja me emme ole mieheni kanssa kajahtaneita. Eikä kukaan, erityislapsen vanhempi, jonka tunnemme.
Me puolestamme jo olemme kajahtaneita, erityislasten vanhemmat uuvutetaan yhteiskunnan toimesta erittäin tehokkaasti kaikenlaisen byrokratian rattaissa. On mitä erilaisimpia lomakkeita kouluun, kelaan, sairaalaan, kunnalle jne. ja niistä päätöksistä sitten vielä oikaisupyynnöt ja valitukset kaupan päälle, jotta lapsi saisi ne terapiat ja palvelut, jotka hänelle lain mukaan kuuluvat. Ihan diagnosoidusti ollaan siis jo kajahtaneita ja juuri ja juuri vielä työkykyisiä. Ehkä seuraava kelan lappu onkin jo sitten se viimeinen pisara.
Minusta yhteiskunnalla on velvollisuus tällaisen säästöhenkisen byrokratian oloissa maksaa myös uhriensa puolustusasianajajien kulut. Ja palkata esim. erityislasten vanhemmille edustaja, joka työkseen hoitaa nuo tappelemiset.
Olisi silloin jokin intressi yhteiskunnallakin hillitä byrokratian paisumista hirviömittoihin, kun sen kustannukset myös jouduttaisiin maksamaan omasta pussista. Jolloin ne tulisivat näkyvämmiksi. Samaten pitäisi olla esim. kunnallisia kiertäviä ja myös päivystäviä lastenhoitajia, jotka pystyisi pyytämään hätiin kun hermo palaa täysin.
Voisiko mitenkään olla mahdollista, että tuollaisia toimintoja kehitettäisiin ensin potilasyhdistysten taholta? Osittain tämä tapahtuisi kolmannen sektorin rahoituksella, osittain vanhempien varoista ja tähän tarkoitukseen voitaisiin suunnata myös hyväntekeväisyysrahaa ja mainostaa sitä kohteena, jossa se ei varmasti mene hukkaan. Ja kun toiminta saadaan alkuun, hinattaisiin julkista valtaa osallistumaan kustannuksiin? Taitaisi kuitenkin säästää tällaisen toiminnan kehittäminen lopulta rahaa, jos vankila- ja sijoituspäivät vähenevät.
Kumma, kun maassa on kaikenlaisia ammattilaisia työttömänä. Että eikö voitaisi jättää näiden pupuhyppelyt vähemmälle ja silläkin rahalla palkata näihin hommiin ihmisiä ihan oikeille tuloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityislasten vanhempia on laidasta laitaan. Osa on erittäin hyviä, osa tavallisia ja sitten toisessa ääripäässä umpityhmät ja pahimmillaan kaupan päälle aktiiviset. Meinaa taju lähteä sen porukan kanssa. Näiden kamalien vanhempien lapset ei yleensä edes välttämättä ole oikeasti erityislapsia vaan kasvattamattomia terroristeja, jotka pyörittää vanhempiaan ja koko yhteiskuntaa. Mitä vanhemmaksi tulevat, sen kamalampaa se on. Teini-ikäinen, älykäs lapsi osaa jo pelata, vaikka oikeasti tarvisi vain nyrkkiä pöytään ja vaihtoehtona joku hirveä rankku.
Ja normilasten vanhemmat on kaikki tosi fiksuja ja hyväkäytöksisiä. Ei ole yhtään kajahtanutta joukossa, ei. Vai mitenkähän lienee..?
Eihän tuossa väitetty, että kaikki normilasten vanhemmat olisivat fiksuja. Tässä keskustellaan nyt erityislasten vanhemmista. Pysy aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jahas, Henna on tullut keskustelemaan...älä ap välitä omituisista kommenteista.
Ap, todellakin ottakaa reilusti etäisyyttä tähän perheeseen. Ikävää erityislapsen kannalta, mutta tuo on vahingollista omallenne.
Etkö sinä tajua että ERITYISLASTA ei voi syyttää jos se on vaikka alle kouluikäisenä tai 7v ikäisenä niin raju että vahingossa rikkoo tavaran taikka sitten tönäiaee vahingossa toisen lapsen?
Ei sellainenlapsi VOI MITÄÄN sille jos niin tekee? Erityisnuori ja erityisaikuinen ehkäosaa hilltä itsensä niin ettei satuta toista tai rikotavaroita mutta HALOO, pieni lapsi: normaalia hitaammin kehittyvä ja joka on 7v tai alle seniän motorisesti sitä tasonmitä tavis on parivuotiaana!!!
Ettehän te valittaisi jos tavis parivuotias rikoo vahingossa tavaran tai tönäsee taika jos nelivuotias kaataa maitolasin?
AP, SINÄ OLET LIAN VAATIVA!!!! MIKSI VAADIT TÄYDELISYYTTÄ SAIRAALTA JOKA EI VOI ITSELLEEN MITÄÄN? Kuten siltä viatomalta erityislapselta? Olen raivoissani sinulle!!!!
Ei mikään ihme että nuo vanhemmat suhtautuvat sinuun ap vihamielisesti. Minullaon nimittäin itselläni kokemusta kun minua on joskus moitittu asioista joita en ymmärrä, joile en voi mitään ja joissaq en näe mitään sen kummemmin oikeaa kuin väärääkään ja joita oon vaan tehny sen kummemmin tajuamatta.
Vahinkoja sattuu lapsille: maitolaseja kaatuu ja muuta sellaista.
Kauheita itsekäitä hirviöitä ap ja sinun ukosi kun syylistätte viatonta Down-tai muuta kehitysvammaista lasta tai autisti, adhd tai mikä lapsi onkaan!!!
SE EI OLE OMITUINEN KOMMENTTI JOS SANOO ETTEI autistilta tai kehitysvammaselta voi vaatia samaa kuin muilta.
Miksi te sitten otitte sen erityislapsen teile hoitoon?
Olisitte sanoneet lapsellenne että sen lapsen kanssa ei hänen pidä leikkiä eikä jutella ja että riittää kun näkee tarhassa sitä tai koulussa? siinä olisitte säästyneetmonelta vaivalta jos etteolis laskenu erkkalasta teille sisään vaan olisitte jättäneet erkkalapsen kanssa leikkimisen sellaisten perheiden lapsille joissa kärsivälisemmät vanhemmat tai sitten niin ettäerkkalapsele olis hankittu jokin tukiperhe yms jossa on koulutuksen saaneet vanhemmat mitkä osaavat asiantuntevasti vastata kehitysvammaisen tai autistin tarpeisiin ja huomioida ne asianmukaisesti.
Tuollainen viliapsen auttaminen on suorastaan typeryyttä jo. jos ette ole ammattilaisia tai muuten erityisen kärsivällisiä niin jättäkää erkkalapset muiden riesaksi. teiläkin on oikeus sanoa ei ja olla terveelä tavalla itsekkäitä ja valita lapsellenne normaalit lapset kavereiksi.
Eihän kukaan ole vaatinut mitään tältä erityislapselta?? Ap kysyy neuvoa siihen, että ko. lapsen vanhemmat käyttäytyvät uhkaavasti ja rajattomasti.
Oma lapseni on erityinen, mutta ei hän ole saanut sillä perusteella kohdella muita ihmisiä huonosti. Meillä on ollut onni, että koulussa opettajat ovat käyttäneet paljon aikaa konfliktien selvittämiseen niin että kun lapseni on tulistunut, tilanne on selvitetty juurta jaksain ja,anteeksi on pyydetty puolin ja toisin. Kun lapsi on ollut minun valvonnassani, huolehdin aina vähän liikaakin siitä, että lapseni kanssa leikkivällä lapsella on kaikki ollut hyvin. Lapsestani onneksi on kasvanut empaattinen oikeudentuntoinen nuori.
Ymmärrän näiden möykkäävien vanhempien tunteita kyllä, on erittäin raastavaa vanhempana käydä läpi se, että oma lapsi ei pärjää, ei saa kavereita, ei ole kuin muut. Varsinkin jos on itse kokenut samaa omassa lapsuudessaan, tuska on kaksinkertainen. Silti huono käytös ja vaatiminen on väärin ja erittäin huonoa esimerkkiä omalle lapsellekin siitä, miten tilanteet hoidetaan. Rajoja saa ja täytyykin vetää, aina kun tarvetta on. Jospa silloin tällöin kaveruus onnistuisi lpsen tähden vanhemmista huolimatta? Vanhempien hyvän käytöksen sentään kyllä asettaisin tälle ehdoksi. Ja sen, että vanhemmat ottavat viestin vastaan vastuullisesti, jos lapsi toimii kyläillessä vahingoittavasti.
Eiköhän ole selvä miksi lapsi on erityislapsi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan lapsi ei ryhtyisi omasta tahdostaan tukilapseksi, vaan äidin mieliksi. Tukilapsi on maailmanparantaja-äidille kilpi, trophy ja egobuusteri.
Ap, voit vain pyytää omalta lapseltasi anteeksi ja taata perusturvallisuuden.
Ja paskaväelle voit todeta: Ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan lapsi ei ryhtyisi omasta tahdostaan tukilapseksi, vaan äidin mieliksi. Tukilapsi on maailmanparantaja-äidille kilpi, trophy ja egobuusteri.
Ap, voit vain pyytää omalta lapseltasi anteeksi ja taata perusturvallisuuden.
Ja paskaväelle voit todeta: Ei kiinnosta.
Integroitu päiväkotiryhmä on tavallista ryhmää pienempi. Siellä on osaava henkilökunta, jota on enemmän lapsimäärää kohti kuin muissa ryhmissä. Integroiduissa ryhmissä on monenlaisista syistä pienryhmästä ja erityislastentarhan opettajan tuesta hyötyviä lapsia. Osalla voi olla puheen viivästymää. Kaikilla ei ole haasteita tunteiden hallinnan kanssa. Joskun päiväkodeissa meno voi olla villimpää niissä isoissa ryhmissä kuin integroiduissa ryhmissä riippuen päiväkodista/ryhmästä/henkilökunnasta.
Päiväkotilapset ovat aika pieniä silloin kun asiasta päätetään. Vanhemmat ovat tästä syystä voineet ajatella, että pieni ryhmä voi olla ihan hyväkin vaihtoehto.
Tässä on kyse yksittäisistä erityislapsen vanhemmista ja heidän käytöksestään tukilasta ja hänen perhettään kohtaan kun koulu on alkanut ja lapset ovat eri luokilla.
Heidän käytöksensä ei ole ollut tavanomaista tai ollut ennalta arvattavissa ryhmää valittaessa.
Mutta tässä tilanteessa valinta voi toki kaduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omien, monivuotisten kokemusten perusteella, koskapa työskentelen erityislasten kanssa, olen huomannut, että suurin osa heidän vanhemmistaan ovat ihan kajahtaneita. Vingutaan ja vaaditaan, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat kaiken vanhempien puolesta. Ja herranen aika, että niitä palveluita ja tukia onkin. Silti valitus ja kitinä, haukkuminen ja urputus on ihan käsittämätöntä. Itse ei kanneta vastuuta yhtään niistä lapsista, mutta ei kelpaa muidenkaan tekemiset.
Koskaan ei mikään ole hyvä ja oikein. Kiitosta ei tule, että heidän lapsiaan kaitsetaan, koulutetaan, tukiperheillään ja terapioidaan jopa 12-15h vuorokaudessa yhteiskunnan toimesta. Ei ei, ollaan niin perkeleen kovia äitejä ja isiä, vaikka se yhteinen aika lapsen kanssa rajoittuu lapsen nukkumiseen kotona.Ihan seinähulluja valittajia lähes kaikki.
Oletko sinä selvin päin?
Mistä tuollainen oksennus oikein kumpusi?
Ensinnäkin: erityislapsia on todella monenlaisia. Diabeetikot ja dysfaatikot ja kuulovammaisetkin ovat erityislapsia. Tulit tuossa niputtaneeksi kaikki samaan läjään.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että blondien lasten vanhemmat ovat liki kaikki enemmän tai vähemmän kajahtaneita, minä tiedän, kun olen "työskennellyt blondien lasten kanssa".
Toiseksikin: erityislasten tuki EI ole runsasta, eikä muualla kuin laitoksessa lapsia hoideta 12-15 tuntia vuorokaudessa. Esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa ei saa kuin vaikeavammaiselle lapselle, ja hänenkin työaikansa ei kata (koulu poislukien) 15 h päivässä.
Valtaosa erityislapsista saa ainoastaan erityistä tukea päivähoidossa ja koulussa, mikä yleensä ei tarkoita yhtään mitään. Integroitu erityislapsi saa viikossa luokkaan LUOKKAVUSTAJAN neljäksi tunniksi. Siis todellakin, neljäksi tunniksi koko viikossa, ja senkin ajan luokka-avustaja auttaa kaikkia lapsia tarvittaessa.
Ei muuta. Kelan terapioiden ja vammaistukien saamista on koko ajan kiristetty, niitäkään eivät monet erityislapset saa lainkaan. Omalle autistiselle lapselleni esimerkiksi en saanut missään vaiheessa edes Kelan maksamia terapioita, vaikka HUS:n autismiklinikka suositteli sekä toiminta-, että puheterapiaa.
Ja tuosta on linja koko ajan kiristynyt.
Kolmanneksikin: miksi ihmeessä ei saa valittaa, jos laissa luvattuja tukimuotoja ei kunta järjestä, koska haluaa säästää? Kyse ei ole mistään yhdentekevästä asiasta, jos lapsi jää esimerkiksi ilman erityisluokkapaikkaa, koska kunta haluaa säästää sullomalla kaikki erityislapset normaaliluokalle. Siinä pilataan sen erityislapsen koulunkäynti, mutta myös sillä normiluokalla opiskelevien normioppilaiden koulunkäynti.
Jos vaikka työttömälle ei maksettaisi tukea, johon laki hänet oikeuttaa, mutta kunta haluaa laittomin keinoin säästää, olisiko sinusta sekin ihan "vinkumista ja vaatimista, että yhteiskunta ja sen tarjoamat tukiverkot hoitavat elatuksen työttömän puolesta"?
Minua ei koskaan lakkaa hämmentämästä täällä palstailevien ihmisten erityislapsia ja heidän vanhempiaan kohtaan tuntema viha ja kateus.
Kokeilkaa jumalauta edes hetken verran asettua heidän asemaansa. Tukia leikataan, työelämä ei jousta pätkääkään, huoli lapsen pärjäämisestä on valtava.
Ja sitten tosiaan vielä täällä ilmaistaan koko ajan, että "se on sun vika, sä olet vääränlainen, lapsesi on kusipää".
En kenenkään lapselle toivo onnettomuutta, jonka seurauksena hänestä tulisi erityislapsi. Mutta toivon, ettäm kaltaistenne kaunaisten vihaajien silmät edes joskus aukeaisivat.
Ihmisten hiusten värin, silmien värin, ihon värin yms. ulkoisteet piirteiden pohjalta ei voi tehdä profilointia. Tai no, jotkut tekevät. Heitä sanotaan rasisteiksi.
Erityislapsen vanhemmat tarkastelevat tilannetta omien etujen näkökulmasta.
Kun lapsi vaihtaa ryhmää, on luonnollista, että se vaikuttaa ystävyyssuhteisiin. Nämä aikuiset eivät taida ymmärtää sitä. Ei koululaista voi syyllistää siitä, että hän haluaa leikkiä koulukavereiden kanssa. Eihän hän pienenä lapsena ole voinut valita päiväkotiryhmäänsä ja todennäköisesti aikuiset olivat sopineet keskenään siitä, että päiväkotikaveri voi tulla kylään. Tukilapsiksi pyydetään mukautuvia ja sosiaalisesti lahjakkaita lapsia, joten lapsi ei ole voinut vapaasti valita seuraansa, vaan hän on mukautunut tilanteeseen parhaansa mukaan.
On itsekästä syyllistää ja painostaa toisen lapsen vanhempia. Lasten kaverin vanhempia ei voi velvoittaa toimimaan ilmaisina lastenvahteina ja syyttää syrjinnästä, jos nämä eivät siihen suostu. Ihmettelen suuresti, miten nuo aikuiset kuvittelivat edistävänsä lasten ystävyyttä haistattelemalla ja huutelemalla julkisissa paikoissa? En keksi muuta syytä kuin koston siitä hyvästä, että toisen lapsen vanhemmat eivät suostu heitä määräänsä enempää palvelemaan ja pakottamaan lastaan heidän lapsensa viihdyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämänntapaisia tilanteita usenkin vai ono tämä yksittäistapaus?
Mieti niitä raukka parkoja jotka ovat eka lastentarhassa töissä, sitten äitiys "lomalla" ja sitten lastentarhassa ja töiden jälkeen äitinä illan. Ei käy kateeksi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämänntapaisia tilanteita usenkin vai ono tämä yksittäistapaus?
Taitaa olla tosi spesiaalitapaus. Mutta Porvoossa sattuu ja tapahtuu.
ps. Mitä itse tekisit jos lapsesi kaverin vanhemmat lähettelisi postissa sulle mt-diagnoosejaan? Ja haukkuisivat teidät harrastustapahtumassa? Kyselisit täällä että ollaanko kohtuuttomia kun olemme vähentäneet kanssakäymistä? ;DD just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämänntapaisia tilanteita useinkin vai onko tämä yksittäistapaus?
Taitaa olla tosi spesiaalitapaus. Mutta Porvoossa sattuu ja tapahtuu.
ps. Mitä itse tekisit jos lapsesi kaverin vanhemmat lähettelisi postissa sulle mt-diagnoosejaan? Ja haukkuisivat teidät harrastustapahtumassa? Kyselisit täällä että ollaanko kohtuuttomia kun olemme vähentäneet kanssakäymistä? ;DD just.
Mitä huvittavaa tilanteessa tai tänne kirjoittamisessa mielestäsi on? Itsekin kirjoittelet tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas nähdään se, että "erityislapsen" takana on usein lapsen vanhemmat. Varsinaiset neurologiset poikkeavuudet ovat paljon harvinaisempia kuin se, että vanhempien toiminta luo "erityislapsen". Myös niiden kohdalla, joilla on neurologinen poikkeavuus, kodin merkitys on suuri lapsen pärjäämisen kannalta.
Ap:n tapauksessa miettisin kyllä tarkasti, kannattaako oma lapsi traumatisoida olemalla laupias samarialainen. Aikuinen kyllä kestää nuo tilanteet, mutta lapselle ne ovat hyvin pelottavia. Omilla lapsillani on ollut kavereina erityislapsia, mutta pelisäännöt ovat olleet ihan samat kuin muidenkin kohdalla, eli mitään raivoamisia ei katsella keneltäkään. On myös erityislapsen etu oppia, miten ihmisten kanssa toimitaan, jos kotona eivät sitä oppia saa.
Gonamies kirjoitti:
Ap:n tapauksessa miettisin kyllä tarkasti, kannattaako oma lapsi traumatisoida olemalla laupias samarialainen. Aikuinen kyllä kestää nuo tilanteet, mutta lapselle ne ovat hyvin pelottavia.
Juuri tämä!!! Ketjun jokaista viestiä lukematta, kommentoin silti. Nyt ap lopeta oman lapsesi tähden kanssakäyminen tämän lapsen ja hänen perheensä kanssa. Älä anna lapsesi olla koe-eläimenä. Olet yrittänyt ja saanut kiittämättömyyttä takasin. Anna olla, koko maailmaa ei voi pelastaa. Ajattele omaa lastasi ja hänen tulevaisuuttaan, ei ole sen arvoista tuo touhu.
Ja tarkoitan tätä pelkästään hyvällä! Nostan teille hattua, olette todella yrittäneet! Mutta nyt taitaa mennä "helmet sioille". Antakaa heidän olla, eivät näytä arvostavan muutenkaan.
Kaikkea hyvää teidän perheelle! :) Älä uhraa aikaasi ja energiaasi kiittämättömille.
Olet huonosti kohdeltu heidän taholtaan. Tämä ei ole oikein.
Minulla oli edellisessä työpaikassa autistin äiti, joka vaati itselleen erityiskohtelua kaikessa vaikka oli huono työssään ja laiska muutenkin. Oli varmaan oppinut tämän vaativan tyylin erityislapsensa äitinä.
Kuulostaa ihan vähän siltä, että tuossa on ruvettu sinisilmäisesti tukiperheeksi ajatellen, että kun tekee tällaista hyväntekeväisyyttä, niin tuen saajien osa on olla kilttejä ja kiitollisia ja kaikilla on hyvä mieli.
Kun ei niin olekaan, vaan tuon lapsen perhe on nyt alkanut vaatia mahdottomia, niin nyt ollaan ymmyrkäisinä.
Lähtökohtaisesti tuollaiset asetelmat että aletaan tukea ja auttaa jotakuta siksi, kun sillä on vaikeaa ovat hankalia. Ellei roolit välillä muutu toisin päin, siis apua tai tukea puolin ja toisin, niin se avun saajapuoli yleensä väistämättä muuttuu tyytymättömäksi, alkaa syytellä, katkeroituu ja auttajaosapuoli syyllistyy ja hämmentyy ja lopulta alkaa inhota sitä autettavaa osapuolta. Tämä johtuu siitä, että suhde ei ole muuttunut tasavertaiseksi.
Teidän pitää siis joko lopettaa tuo homma tai jotenkin muuttaa koko juttu sellaiseksi, että olette oikeasti kavereita perheen kanssa ja se ei ole mikään yksisuuntainen juttu, jossa he odottavat teiltä loputtomiin apua ja ymmärrystä antamatta mitään takaisin. Siihen kuuluu myös se, että te lopettate suhtautumisen heihin hyväntekeväisyyskohteena ja alatte pitää tasavertaisina tuttuina.
Jos siihen ei ole edellytykisä, niin parempi lakata kokonaan olemasta tekemisissä toistenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan vähän siltä, että tuossa on ruvettu sinisilmäisesti tukiperheeksi ajatellen, että kun tekee tällaista hyväntekeväisyyttä, niin tuen saajien osa on olla kilttejä ja kiitollisia ja kaikilla on hyvä mieli.
Kun ei niin olekaan, vaan tuon lapsen perhe on nyt alkanut vaatia mahdottomia, niin nyt ollaan ymmyrkäisinä.
Lähtökohtaisesti tuollaiset asetelmat että aletaan tukea ja auttaa jotakuta siksi, kun sillä on vaikeaa ovat hankalia. Ellei roolit välillä muutu toisin päin, siis apua tai tukea puolin ja toisin, niin se avun saajapuoli yleensä väistämättä muuttuu tyytymättömäksi, alkaa syytellä, katkeroituu ja auttajaosapuoli syyllistyy ja hämmentyy ja lopulta alkaa inhota sitä autettavaa osapuolta. Tämä johtuu siitä, että suhde ei ole muuttunut tasavertaiseksi.
Teidän pitää siis joko lopettaa tuo homma tai jotenkin muuttaa koko juttu sellaiseksi, että olette oikeasti kavereita perheen kanssa ja se ei ole mikään yksisuuntainen juttu, jossa he odottavat teiltä loputtomiin apua ja ymmärrystä antamatta mitään takaisin. Siihen kuuluu myös se, että te lopettate suhtautumisen heihin hyväntekeväisyyskohteena ja alatte pitää tasavertaisina tuttuina.
Jos siihen ei ole edellytykisä, niin parempi lakata kokonaan olemasta tekemisissä toistenne kanssa.
Kukaan toinen lasten kaverin perhe tai edes omat sukulaiset eivät ole ripustautuneet meihin samalla tavalla, nimitelleet, karjuneet ja haistatelleet.
Perheen isä ja äiti lupailevat vastavuoroisuutta siinä vaiheessa kun he haluavat meidän toimivan lastenvahtina. Viime kesänä ne harvat kerrat, jolloin he olivat vastuussa lapsista osoittautuivat katastrofeiksi. Osoittautui, että isä livisti harrastuksiinsa tai baariin ja yksin jäätyään rouva sitten soitteli ja vaatii meitä palaamaan lastenvahdeiksi. Rouva on myös poistunut paikalta jättäen minun lapseni uima-altaaseen ilman valvontaa, kun lähdin käyttämään hänen lastaan vessassa. Lapseni on soittanut meille ja pyytänyt palaamaan, kun toinen lapsi on menettänyt malttinsa ja nämä toiset vanhemmat löhösivät sohvalla vastamelukuulokkeet korvilla eivätkä reagoineet mitenkään, vaikka lapseni oli tönitty maahan ja hän on lyönyt päänsä. Kuinka voin uskoa lapseni vastavuoroisesti näille ihmisille?
Kun asioista on yrittänyt keskustella heidän kanssaan, nämä vanhemmat vähättelevät asioita ja syyttävät, että meillä on ennakkoluuloja ja harrastamme lasten henkistä pahoinpitelyä, koska perheemme ja lapsemme ei ole heidän intressiensä mukaisesti aina käytettävissä. Hänen mielestään lapsemme tulisi leikittää heidän lastaan aina kun he niin haluavat, koska hän on nimennyt lapset parhaiksi kavereiksi. Ja se on jokapäiväistä.
Lapsemme mukaan kyseessä on kuitenkin päiväkotikaveri, joka on yksi hänen kavereistaan, mutta ei paras. Lapsemme haluaisi viettää aikaansa koulukavereiden ja perheensä kanssa eikä aikuisten asettamana jonkun toisen lapsen seuraneiti, jolloin suhde ei ole tasapuolinen. Jos toinen tekee jotakin, josta hän ei pidä, hänen oletetaan kokoajan vain ymmärtävän ja antavan anteeksi eikä toisen käytökseen saa puuttua. Eli jos ei aina anna periksi tai kieltää toista tönimästä, huutamasta, heittelemästä leluja tai naarmuttamasta kodin lattiaa, on paha lapsi. Kun lapseni on kasvanut, hän on ennen nukkumaan menoa alkanut pohtimaan näitä tuntemuksiaan ääneen.
Sama asia liittyy myös näihin aikuisiin. Lisäksi minun on hyvin vaikeaa yrittää pitää tasavertaisina tuttuina ihmisiä, jotka eivät pidä lupauksiaan, ovat yhteyksissä vain kun haluavat jotakin, nimittelevät, karjuvat ja haistattelevat. He käyttäytyvät huonommin kuin lapsensa.
Mä olen tehnyt paljon töitä graavien autistien ja erityisen tuen tarpeessa olevien lasten kanssa, ja olen silti sitä mieltä ettei omaa lasta saa uhrata. Vanhemmalla on velvollisuus suojella omaa lasta ja osoittaa hyvää esimerkkiä ja jos ja kun se ei kys. erityislapsen ja vanhempiensa kanssa onnistu niin sitten otetaan etäisyyttä ja kerrotaan rehellisesti syy. On myös uskomatonta erityislapsen aliarvioimista olla pitämättä minkäänlaisia sääntöjä ja rajoja lapselle, erityislapsi niitä tarvitsee enemmän kuin kukaan muu ja kärsivällisyyttä selittää tilanne kerta toisensa jälkeen. Pölhöt ja ymmärtämättömät tässä on ne erityislasten vanhemmat eikä ap...