Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen vanhemmat vähättelevät, painostavat ja syyllistävät
18.04.2018 |
Lapseni oli integroidussa päiväkotiryhmässä ns. tukilapsena. Koska monien erityislasten on vaikeaa saada ystäviä, pyysimme erästä tarhakaveria kotiimme leikkimään ja autoimme hänen vanhempiaan vastikkeetta lastenhoidossa. Lapsella oli haasteita tunteiden hallinnassa eikä hän oikein kestänyt pettymyksiä, joten meillä oli aina aikuinen kuulolla lasten leikkiessä. Koulun alettua lapset menivät eri luokille. Lapsemme elämänpiiri luonnollisesti laajeni, mutta emme siitä huolimatta katkaisseet välejä entiseen päiväkotikaveriin.
Ongelmallista on ollut, että erityislapsen vanhemmat vähättelevät "vahinkoja", esim, kun heidän lapsensa malttinsa menetettyään kaataa lapsemme niin, että hän lyö päänsä tai kun hän rikkoo meillä joko suuttuessaan tai leikissä yli-innostuessaan jotakin. He kommentoivat, että meillä on erityislapsia syrjivä asenne ja että harrastamme lasten henkistä pahoinpitelyä, koska emme anna lasten leikkiä keskenään ilman, että aikuinen on kuulolla. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa ei ole paras kaveri, vaan että hän on yksi lapsemme kavereista. Jos lapsemme leikkii muiden ystäviensä kanssa, esim. koulukavereittensa kanssa, se on vanhempien mielestä heidän lapsensa syrjintää. He haluaisivat eristää lapsemme muista ystävistään. Vanhemmat ovat tulleet haistattelemaan ja huutamaan meille jopa julkisissa paikoissa, kuten koulussa ja lasten harrastuksissa lapsemme läsnäollessa. Lapsemme on kokenut tilanteet pelottavina.
Tuntuu kuin erityislapsen vanhemmat yrittäisivät pakottaa perheemme jonkinlaiseen kohtuuttomaan symbioosiin heidän perheensä ehdoilla uhkailemalla, mustamaalaamalla, esittämällä perättömiä syytöksiä ja karjumalla aiheuttaen häiriötä julkisilla paikoilla.
Koulun alettua yhteistoiminnan sopiminen on ollut erityisvanhempien käytöksen ja asenteen takia erittäin hankalaa. Olen yrittänyt keskustellen sovitella asiaa - tuloksetta. Olisiko hyviä neuvoja?
Kommentit (110)
Yritetty on. On .monta kertaa sanottu suullisesti ja kirjallisesti, että nyt riittää. Emme halua olla teidän kanssa tekemisissä. Lapsetkin pelkäävät, kun ovikello soi. Onneksi portissa on näköpuhelin.
Koulukuraattorin valtuudet eivät yllä koulun ulkopuolelle kuulema ja poliisi on todennut, että "epämiellyttävään käytökseen" on rikosoikeudellisesti vaikea puuttua. Päinvastoin onpa yksi poliisi esittänyt, että haastamme riitaa, kun sanomme, että jättäkää meidät rauhaan, kun meidän luoksemme tullaan julkisissa paikoissa huutamaan ja jopa kulkutie pois tilanteesta suljetaan. Eikö siis saa yrittää poistua sinulle huutamaan tulevan henkilön luota? Pitäisikö jotenkin äänettömästi meditoiden siirtää itsensä pois tilanteesta? Kenties pitää kulkea vastamelukuullokkeet aina mukana ja laittaa ne vain tyynesti korville, kun mekastus alkaa. Saahan niitä myös lasten kokoa.
Sovittelussa olemme käyneet, tuloksetta. Maallikkosovittelijat itseasiassa esittivät, että meidän pitäisi tehdä kirjallinen tapaamissopimus siitä, että lapseni tulee säännöllisesti leikkiä tämän entisen eri luokalla olevan vuotta vanhemman erityislapsen kanssa, koska nämä toiset vanhemmat julistavat, että "lapset ovat parhaita ystäviä". Sopimusta ei syntynyt.
Parhaat ystävykset -väite ei pidä paikkaansa, koska lapsellamme on useita kavereita ja etenkin omalla luokalla oleva ystävä tuntuu olevan tärkeä. Mutta siitä ei välitetä, koska "se on vain meidän vanhempien syrjivä asenne".
Että näin. Lähestymiskieltoa kai sitten yritetään seuraavaksi. Epäilen, että todistajia voi tietenkin vaikea saada, vaikka heitä periaatteessa olisi, koska kukaan ei halua saada tätä kaksikkoa omaksi riesakseen. Ehkäpä julkisista tiloista olisi olemassa valvontakameran kuvaa ja pitää yrittää nauhoittaa seuraava tilanne.
Onko kokemuksia lähestymiskiellon hankkimisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritetty on. On .monta kertaa sanottu suullisesti ja kirjallisesti, että nyt riittää. Emme halua olla teidän kanssa tekemisissä. Lapsetkin pelkäävät, kun ovikello soi. Onneksi portissa on näköpuhelin.
Koulukuraattorin valtuudet eivät yllä koulun ulkopuolelle kuulema ja poliisi on todennut, että "epämiellyttävään käytökseen" on rikosoikeudellisesti vaikea puuttua. Päinvastoin onpa yksi poliisi esittänyt, että haastamme riitaa, kun sanomme, että jättäkää meidät rauhaan, kun meidän luoksemme tullaan julkisissa paikoissa huutamaan ja jopa kulkutie pois tilanteesta suljetaan. Eikö siis saa yrittää poistua sinulle huutamaan tulevan henkilön luota? Pitäisikö jotenkin äänettömästi meditoiden siirtää itsensä pois tilanteesta? Kenties pitää kulkea vastamelukuullokkeet aina mukana ja laittaa ne vain tyynesti korville, kun mekastus alkaa. Saahan niitä myös lasten kokoa.
Sovittelussa olemme käyneet, tuloksetta. Maallikkosovittelijat itseasiassa esittivät, että meidän pitäisi tehdä kirjallinen tapaamissopimus siitä, että lapseni tulee säännöllisesti leikkiä tämän entisen eri luokalla olevan vuotta vanhemman erityislapsen kanssa, koska nämä toiset vanhemmat julistavat, että "lapset ovat parhaita ystäviä". Sopimusta ei syntynyt.
Parhaat ystävykset -väite ei pidä paikkaansa, koska lapsellamme on useita kavereita ja etenkin omalla luokalla oleva ystävä tuntuu olevan tärkeä. Mutta siitä ei välitetä, koska "se on vain meidän vanhempien syrjivä asenne".Että näin. Lähestymiskieltoa kai sitten yritetään seuraavaksi. Epäilen, että todistajia voi tietenkin vaikea saada, vaikka heitä periaatteessa olisi, koska kukaan ei halua saada tätä kaksikkoa omaksi riesakseen. Ehkäpä julkisista tiloista olisi olemassa valvontakameran kuvaa ja pitää yrittää nauhoittaa seuraava tilanne.
Onko kokemuksia lähestymiskiellon hankkimisesta?
No huhhuh!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on juuri tälläistä erityisen kanssa, en ikinä antaisi leikkiä toisen lapsen vastuulla, vaan aina aikuinen mukaan, nää tilanteet ovat lapsille myös vaikeita, toinen ei oikein ymmärrä miten pitäisi käyttääntyä, niin tietysti siinä pitää olla aikuinen ohjaamassa. Eikä toisen lapsen tarvitse olla mikään nyrkkeilysäkki, vaan hänellä pitää olla myös turvallinen olo ja saada aikuisen tuki, jotta nää tilanteet voidaan mahdollisesti kokonaan välttää, aina ei ehkä onnistu, mutta aikuisena on tultava väliin ja selvitettävä tilanne. Ei erityislapsi opi miten pitäisi toimia, jos kukaan ei opeta, eikä se ole toisen lapsen tehtävä, tai vaikka juosta toisen perässä, kun hän ei osaa edes varoa liikennettä, niin kuin muut ikäisensä.
Kuulostat vastuullisesta vanhemmalta. Tämä on sellainen asenne, jota olisin toivonut näiltä vanhemmilta. Tukilapsikin väsyy, jos aikuiset säilyttävät vastuun erityisapsesta pienille hartioille. Ei sellainen ole oikein tukilasta kohtaan. Hän kärsii siitä, että häntä syyllistetään siitä, että hän haluaa viettää aikaa oman perheen ja muiden kavereiden kanssa. Hän ihmetteli sitä, että miksi tämä sama kaveri oli aina tulossa hänen kotiinsa ja jopa viikonlopuksi ja loma-ajoiksi.
Onko jotenkin niin, että vieläkin joidenkin ihmisten on vaikea hyväksyä sitä, että kiltit tytöt kieltäyvätkin tottelemasta ja alistumista heille asetettuun rooliin eli hoivaamaan ja palvelemaan muita? Eli tässä tapauksessa hoitamaan tämän mekastavan isän lasta, jotta hän saa vapaa-aikaa.
Miksi hän ei itse halua viettää aikaa oman lapsensa kanssa, vaan on kärräämässä häntä jatkuvasti toisille hoitoon. Häiritseekö oma lapsi isän harrastuksia?
Ilmeisesti ei ole harvinaista, että juuri näin käykin, että isät saattavat etääntyä ja jättää hoitovastuun erityislapsestaan jonkun muun, yleensä äidin vastuulle. Tämä ei ole provo, vaan luin asiasta tutkimukseen perustuvasta artikkelista.
https://ensijaturvakotienliitto.fi/enska/erityislapsen-aiti-kuormittuu-…
Mutta eihän sitä hoitovastuuta voi sysätä päiväkodin tukilapselle ja hänen vanhemmilleen ja painostaa heitä huuhtelemalla heille pitkin kyliä.
Tai ilmeisesti tämä yksi mies voi, mutta hänen hillittömän käytöksensä perusteella välien katkaisu ja etäisyyden ottaminen on varmastikin tukilapsen kannalta paras ratkaisu. Miehen käytös toista lasta ja hänen perhettään kohtaan on kohtuutonta
tukilapsen oikeuksia rikotaan aika rankasti. Mainitaanpa muutama kohta lastenoikeuksista ja tarkastellaan asiaa myös entisen tukilapsen näkökulmasta. Onhan hänkin lapsi.
2. Lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lasta ei saa syrjiä hänen tai hänen vanhempiensa ulkonäön, alkuperän, mielipiteiden tai muiden ominaisuuksien vuoksi.
*Tukilapsi ja hänen perheensä huomioivat edelleen tätä tarhakaveria ja lapset voivat tavata useita kertoja viikossa jopa koulun ulkopuolella yhteisissä.harrastuksissa huolimatta hänen vanhempiensa törkeästi toisten rajoja rikkovasta kohtuuttomasti käytöksestä.
3. Lasta koskevissa päätöksissä on aina ensisijaisesti harkittava lapsen etu.
"Tukilapsen vanhemmat ovat huomioineet oman lapsensa hyvinvoinnin, mutta myöskään tarhakaveria ei syrjitä, vaan lapset pitävät edelleen yhteyttä.
5. Valtion on kunnioitettava vanhempien tai muiden lapsen huoltajien vastuuta, oikeuksia ja velvollisuuksia lapsen kasvatuksessa.
*Poliisin ja tuomioistuinten tulisi turvata myös entisen tukilapsen hyvinvointi. Häntäkään ei saa syrjiä ja hänen oikeuksiaan vähätellä.
6. Jokaisella lapsella on oikeus elämään. Valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle.
* entinen tukilapsi on ihan tavallinen koululainen, jonka tulee saada keskittyä omaan elämäänsä. Häntä ei kohtuuttomasti saa painostaa lastenhoitajaksi tai seuraneidiksi. Hänellä on oikeus kasvaa ja kehittyä omalla tavallaan.
12. Lapsella on oikeus ilmaista omat mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa ja ne on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
13. Lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä, kunhan ne eivät loukkaa muiden oikeuksia.
*Entinen tukilapsi on kertonut, että kokee raskaaksi, että häntä ja hänen perhettään kiusataan etenkin hänen tarhakaverin vanhempien toimesta. Hän haluaa mennä elämässään eteenpäin koululaisen maailmaan, joka on tarhaa laajempi. Miksi hänen mielipidettään ei kunnioiteta? Hänellä on useampia ystäviä ja oma perhe, ei erityislapsella ja hänen vanhemmillaan ole erityissoikeutta häneen.
Kun tukilapsi valitaan integroituu ryhmään hän on niin pieni ettei ole voinut valita itse tarharyhmäänsä. Tiedän, että tässä tapauksessa tulevan tukilapsen paras kaveri, joka ei ollut erityislapsi, oli siirretty pois ryhmästä, jotta tukilapseksi valittu lapsi tutustuisi erityislapsiin. Tämä siirto oli tehty päiväkodin toimesta ketään kuulematta. Lapsi yleensä yrittää sitten leikkiä niiden kanssa, joita ryhmässä on kullakin hetkellä. Nyt entinen tukilapsi haluaisi olla osa omaa koululuokkaansa. Kun koulu alkaa ja lapsi kasvaa, ajankäyttö muuttuu.
16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kotirauhaan ja kirjesalaisuuteen. Hänen kunniaansa tai mainettaan ei saa halventaa.
*Mitä tämä harrastuksissa, koulun tapahtumissa yms huutelu ja mustamaalaus oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä vielä lasten oikeuksien tarkastelua tähän juttuun liittyen
18.Vanhemmilla on ensisijainen ja yhteinen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä lapsen edun mukaisesti. Valtion on tuettava vanhempia lasten kasvatuksessa.
*Siis ensisijainen vastuu oman lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Ei lapselta saa kieltää kasvamista, kehittymistä ja siirtymistä elämänvaiheessa toiseen.
19. Lasta on suojeltava kaikelta väkivallalta, välinpitämättömältä kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
* Näinhän entisen tukilapsen vanhemmat ovat tehneet. He ovat kohtuullistaneet tilannetta ja suojelleet lastaan.
23. Vammaisen lapsen erityistarpeet tulee huomioida ja hänen tulee saada nauttia täysipainoisesta ja hyvästä elämästä.
* Entinen tukilapsi tapaa säännöllisesti entistä tarhakaveria yhteisten harrastusten parissa ja pyytää leikkiin koulussa välituntisin. Hän siis edelleen huomioi erityislasta enemmän kuin moni muu keskimäärin. Syrjinnästä ei ole siis kysymys, päinvastoin. Ei lapselta voi estää siirtymistä elämänvaiheessa toiseen.
29. Koulutuksen tulee pyrkiä kehittämään lapsen kasvua täyteen mittaansa. Koulutuksen tulee edistää ihmisoikeuksien, lapsen vanhempien sekä oman ja muiden kulttuurien kunnioittamista.
*läksyjen tekemiseen ja mielyiseen lukuharrastukseen tarvitaan omaa aikaa. Ryhmäytyminen oman luokan kanssa tukee viihtyvyyttä koulussa.
31. Lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään.
* Myös entisellä tukilapsella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan. Tarhakaverin kanssa hän voi leikkiä pitkillä välitunneilla ja harrastaa yhteisissä liikunta- ja taideharrastuksissa.
32. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään.
* Vuotta vanhemmasta lapsesta huolehtiminen on tuon ikäiselle liian suuri vastuu. Ei saa olettaa tukilapsen tai entisen tukilapsen kannattelevan kaveriaan, joka on erityislapsi. Se on liian suuri vastuu, josta voivat kärsiä sekä kaverisuhteet (sekä erityislapseen että muihin kavereihin) että tukilapsen oma hyvinvointi.
Nämä erityislapsen vanhemmat voisivat hieman pohtia asiaa myös kohtuullisuuden ja entisen tukilapsen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Eivätkö erityislapsen omalla luokalla olevat kaverit ja ystävät kelpaa erityislapsen vanhemmille?
Miksi pitää kiusata toista perhettä ilmaisen lastenhoidon toivossa?
Aloitin opiskelun työn ohessa enkä jaksa pyörittää siinä ohessa kuin omaa huushollis Valitettavasti en kyllä jaksaisi/ ehtisi toimia naapurin ilmaisena lastenvahtina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lasten oikeuksien päivänä; up. Jotta keskustelu a voidaan käydä, demokratiassa tulisi kuulla myös tämä toinen näkökulma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämänntapaisia tilanteita usenkin vai ono tämä yksittäistapaus?
Taitaa olla tosi spesiaalitapaus. Mutta Porvoossa sattuu ja tapahtuu.
ps. Mitä itse tekisit jos lapsesi kaverin vanhemmat lähettelisi postissa sulle mt-diagnoosejaan? Ja haukkuisivat teidät harrastustapahtumassa? Kyselisit täällä että ollaanko kohtuuttomia kun olemme vähentäneet kanssakäymistä? ;DD just.
Minäkään en tajua miten tämä aloitus kammottavine tarinoineen on saanut niin paljon yläpeukkuja? Uskooko ihmiset tosiaan tällaista soopaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen entisen tarhakaverin isä iski jälleen. Tällä kertaa hän alkoi meuhkaamaan tavaratalossa. Sanoin hänelle, että jätä minut rauhaan ja jatkoin matkaani. Huuto vain kuului selän takaa. Menin vartijan luo, koska tämä isä on usein palannut uudelleen huutamaan minut huomattuaan. Siihen välikohtaus päättyi sillä kertaa.
Koulut ovat loppumassa, joten lastenhoito pitäisi järjestää. Kaverin isä on esittänyt, että meidän pitäisi ottaa hänen lapsensa hoitoon mennessämme toiselle paikkakunnalle mummolaan "koska lapset ovat kavereita". Lapseni on sanonut, ettei halua tätä tarhasta tuttua kaveria mummolaansa. Kaverin vanhemmat eivät uskoneet, kun kieltäydyimme, vaan tivasivat sitten asiasta vanhemmiltani, joita he eivät oikeastaan edes tunne. Ikääntyneet vanhempani eivät olleet asiasta innostuneita.
Miksi he eivät ilmoitta lastaan vaikka jollekin kesäleirille, jonne on menossa muitakin lapsia heidän lapsensa omalta luokalta? Voi sitä loukkaantumisen määrää, kun heidän mielestään myös iäkkäät vanhempani syrjivät heidän lastaan. Mistä alkaen tarhakaverin isovanhemmat ovat velvoitettuja hoitamaan ja ylläpitämään täysin vieraiden ihmisten lasta? Tarhakaverin isä on soitellut molempiin mummoloihin joissa asustaa sydäleikkauksesta toipuvia ihmisiä. Näiden yksittäisten vanhempien käytös ei lakkaa hämmästyttävästi minua. Kiusaaminen on siis viritetty koskemaan koko sukua.
Olisiko neuvoja miten toimia?
Siis ihanko totta te uskotte näitä juttuja?!!? Tämäkin sepustus on ihan pähkähullu ja sisältää kaikki provon merkit viimeistä neuvojen pyyntöä myöten. Tyypillinen provohan on sellainen, että esitetään jokin mieltäkuohuttava "vääryys" ja hulluuden rajamaita hipova tilanne (ja huonoissa provoissa täysin hullu, koska provoilija pitää palstalaisia niin typerinä, että he uskovat ihan mitä vaan hän keksii kirjoittaa), minkä lopuksi kysytään kylmän rauhallisesti "Mitä tekisit tilanteessa?" tai "Olisiko hyviä neuvoja?"
Monetko vanhemmat tällä erityislapsella oikein on, kun ap niin isosta joukosta kirjoittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monetko vanhemmat tällä erityislapsella oikein on, kun ap niin isosta joukosta kirjoittelee.
Valitettavasti kyseessä ovat samat vanhemmat. Aika ehtiväisiä ja pitkähihaisia ovat, sitä itsekin ihmettelen Korostan vielä, että kyse ei ole siis yleistyksestä, vaan yksistä samoista yksilöistä. Olisi todella hauskaa, jos tarina ei olisi totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monetko vanhemmat tällä erityislapsella oikein on, kun ap niin isosta joukosta kirjoittelee.
Valitettavasti kyseessä ovat samat vanhemmat. Aika ehtiväisiä ja pitkävihaisia ovat, sitä itsekin ihmettelen Korostan vielä, että kyse ei ole siis yleistyksestä, vaan yksistä samoista yksilöistä. Olisi todella hauskaa, jos tarina ei olisi totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Sovittelussa olemme käyneet, tuloksetta. Maallikkosovittelijat itseasiassa esittivät, että meidän pitäisi tehdä kirjallinen tapaamissopimus siitä, että lapseni tulee säännöllisesti leikkiä tämän entisen eri luokalla olevan vuotta vanhemman erityislapsen kanssa, koska nämä toiset vanhemmat julistavat, että "lapset ovat parhaita ystäviä". Sopimusta ei syntynyt.”
tuota... missähän utopiassa ihmiset voidaan pakottaa sopimalla olemaan kavereita keskenään? dystopian provolandiassa?
Vierailija kirjoitti:
”Sovittelussa olemme käyneet, tuloksetta. Maallikkosovittelijat itseasiassa esittivät, että meidän pitäisi tehdä kirjallinen tapaamissopimus siitä, että lapseni tulee säännöllisesti leikkiä tämän entisen eri luokalla olevan vuotta vanhemman erityislapsen kanssa, koska nämä toiset vanhemmat julistavat, että "lapset ovat parhaita ystäviä". Sopimusta ei syntynyt.”
tuota... missähän utopiassa ihmiset voidaan pakottaa sopimalla olemaan kavereita keskenään? dystopian provolandiassa?
Sitä minäkin ihmettelen.
Minustakin tilanne oli täysin absurdi, mutta näin todellakin tapahtui. Eihän siihen ollut mitään oikeudellista perustetta. Sovittelijathan ovat tavallisia vapaaehtoisia maallikoita. Lakiopintoja eikä kasvatustieteellistä taustaa vaadita. Eiväthän he voineet pakottaa meitä allekirjoittamaan kyseistä sovittelusopimusta, mutta sellaista he tosiaan meille tuputtivat. Täysin absurdia minustakin.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi kukaan pistäisi oman lapsen minkäännäköiseksi tukilapseksi? Siinähän tehdään omalla lapsella hyväntekeväisyyttä. Miksi joku käyttäisi omaa lastaan jonkun toisen lapsen auttamiseen?
Opetan omaa lastani auttamaan muita koska haluan että MINUN lapsestani tulee hyvä ihminen, en siksi että joku toinen saa apua. Mutta toivon ettei lapseni sentään niin ”epäitsekkääksi” kasva että käyttää tulevaisuudessa omaa lastaan oman itsensä jalustalle nostamiseen.
Miten niin itsensä jalustalle nostamiseen? Oletko oikeasti sitä mieltä, että esim. puheen viivästymisen takia pienryhmässä olevat lapset pitäisi eristää muista lapsista? Jos erityislapsi on pienryhmässä joukon jatkona ja osaavia aikuisia on tarpeeksi eikä toisten lasten tarvitse yli ikätasonsa kannatella erityislasta tilanne ei välttämättä poikkea tavallisesta ryhmästä muuten kuin kenties rauhallisuudellaan. On harmillista, että aika usein pienryhmiä ei perusteta säästöjen takia
Tässä tilanteessa ongelmallisia ovat tämän yksittäisen erityislapsen vanhemmat, jotka sälyttävät omaa vastuutaan pienelle lapselle eivätkä pysty näkemään mikä on kohtuullista. Miksi he eivät palkanneet lastenhoitoapua tai anoneet sitä sosiaalitoimesta tai joltakin järjestöltä, vaan häikäilemättä pyrkivät käyttämään toisia hyväkseen.
Kyllä tällä tukilapsella on oikeus kasvaa ja viettää aikaansa oman perheen ja koulukavereiden kanssa, sanoivat nämä tarhakaverin vanhemmat mitä hyvänsä.
Tässä siis on tämä meidän tarina siitä, kuinka yritimme huomioida erityislasta - ja varmaan myös samalla auttaa heidän vanhempiaan.
Valitettavasti tuntui, että mikään ei riittänyt. Perheemme ja tyttäremme olisi pitänyt olla heidän käytettävissään niin arkisin kuin lomalla. Loukkaavana koettiin se, että tyttäremme väsyi kannattelemaan kaveriaan alituisesti. Loukkaavana koettiin se, että me vanhemmat väsyimme toimimaan naapurin lapsenvahtina työpäivän jälkeen, viikonloppuisin ja lomilla. Tilanne oli tyttäremme ja perheemme osalta kohtuuton Koimme, että tilanteissa, joissa naapurin lapsi menetti tunteittensa hallinnan, aikuisen läsnäolo oli molempien lasten edun mukaista. Töiden jälkeen opiskelu plus kotityöt sekä koulun jälkeen läksyjen tekeminen vievät aikaa. Niin, meillä ei käy siivoojaa, kuten tällä pariskunnalla, joka vaatii, että tyttäremme (ja me hänen vanhempiaan) olisimme heidän lapsensa iltapäivähoidosta ja valvonnasta vastuussa heidän lomiensa ja harrastustensa aikana.
Lapselle voi olla aika raskasta, kun vaaditaan ja painostetaan, että tulee päivittäin viihdyttää toista, koska on ollut samassa päiväkotiryhmässä. Kun hän menee mummolaan lomalla, tulisi tämä naapurin lapsi ottaa myös sinne isovanhempien valvottavaksi toiselle puolelle Suomea. Jos tämä lapsi vahingossa rikkoi kodissamme paikkoja leikissä villiintyessään/hermostuessaan tai tönäisi lapsemme maahan malttinsa menettäessään, olemme ennakkoluuloisia, koska ajattelemme, että aikuista tarvitaan puuttumaan tilanteeseen ennen kuin lapsemme lyö taas päänsä tai jotain menee rikki. Emme ole ennakkoluuloisia, jos lapsemme saa viettää aikaansa yksin tai omien luokkakavereittensa kanssa, jos niin haluaa. Tyttäremme lukee mielellään kirjoja. Se ei ollut mahdollista, kun naapuri lähetti lapsensa meille päästäkseen kaupungille, kuntosalille ja pelaamaan tennistä tai halusi, että tyttäremme on lomillaan seuraneitinä 24 h/ vrk.
Koen, että kaupungin sosiaalitoimi, koulu ja päiväkoti ovat jättäneet tyttäremme ja perheemme oman onnensa nojaan. Eikö näille näille perhettämme ja lastamme painostaville vanhemmille ei ole löytynyt palveluohjausta ja tukea erityislapsestaan huolehtimiseen kaupungin taholta tai edes jonkun järjestön taholta? Perheeseemme kohdistuneen painostuksen pohjalta sellaiselle olisi ilmeinen tarve. . Tätä olen koulun kuraattorilta ja entisen päiväkodin henkilökunnalta pyytänyt. Edullista lastenhoitoa voisi tiedustella myös järjestöjen kautta sen sijaan, että laitetaan lapsi naapuriin.
Mielestäni tyttäreni ja me häntä suojelevina ja kohtuullisuutta edellyttäviä vanhempina olemme joutuneet tähän tilanteeseen, koska lastamme pyydettiin tukilapsiksi integroituu päiväkotiryhmään. Emme ymmärtäneet, että se että naapurin lapsi saa tulla leikkimään meille silloin tällöin johtaisi tilanteeseen, että lapsellamme ei näiden vanhempien mielestä saisi olla muuta elämää ja että hänen kaverisuhteensa ovat alisteisia naapureiden intresseille. Eikö pieni tyttö saa sanoa ei, en jaksa näin paljon? Hänen vanhempanaan täytyy nyt yrittää olla vahva ja asettaa suojarajat. Kohtuullisuus kun tuntuu olevan näille vanhempaisille vieras sana.
Jotenkin tuntuu, että kilttiä tyttöä ei haluta kuunnella eikä häntä kunnioiteta tasavertaisesti
Erityislapsen vanhemmat monesti ovat varmasti kun väsyneitä, mutta joskus tuntuu, että heidän lastensa kanssa haastavaan vuorovaikutustilanteeseen joutunut lapsi jää alakynteen, johon aikuiset tai elämäntilanne hänet asettavat. Jos joissakin tilanteissa erityislapsen reagoiminen ja käytös ovat haastavia ja pitkässä juoksussa väsyttävä myös aikuisille, voi se olla sitä samaa myös sisarukselle, tarhakaverille tai koulukaverille. Hieman outoa ja omahyväistä on sysätä vastuu erityislapsen hyvinvoinnista integroidusta päiväkotiryhmästä tutun vuotta nuoremman lapsen harteille.
Veikkaan, että poliisi tulee keskeyttämään esitutkinnan ja kieltäytyy kirjaamista ylös sitä, että toinen lapsi on vahingoittunut tai että tavaroita on rikottu. Ainoastaan näiden kovaäänisten vanhempien mielipide kuullaan ja kirjataan viranomaisten toimesta. Tämä on yleisesti tiedossa ja siksi moni pitää mieluummin etäisyyttä, koska pelkää kohtuuttomia vaatimuksia ja tilanteita. Eli viranomaiset ja ylireagoivat leijonavanhemmat sekä koulu omalla toiminnallaan vahingoittavat sekä erityisiä että heidän tarha- ja koulukavereitaan. Helppo on myös esittää vaatimuksiaan tälle seuraneidiksi vaaditulke pikkutytölle ja hänen vanhemmilleen, koska kyse ei ole omasta perheestä.
Aina kyse ei ole aikuisten kasvatustaitojen arvostelusta, kuten monet erityislapsen vanhemmat lehtien lööpeissä itkevät, vaan siitä, että koko muun maailman syyllistäminen sijaan voisi yrittää nähdä tilannetta myös muiden näkökulmasta. Toki erityisen vanhemmuus voi viedä voimia, ymmärrän sen. Tässäkin tapauksessa naapuriapu olisi voinut jatkua jossakin muodossa, jos pikkutytön ja hänen vanhempiensa hyväntahtoisuutta ei olisi ryhdytty ryöstöviljelemään. Jos erityisen vanhempi väsyy, niin mitä se, että ailahtelevasti käyttäytyvä kaveri tulee joka päivä kotiisi (ja jopa lomillesi) tai että sinun pitäisi mennä hänen kotiinsa ja kaikkiin harrastuksiin yhdessä, tekee pikkutytölle?
Tuntuu, että aikuiset laittavat sanoja hänen suuhunsa ja niitä sitten haetaan hänelle Ivan kuin niitä hakemalla siitä tulisi totta, koska vaatimukset, joita tälle pikkutytölle esitetään ovat järjestelmän ja sen kovaäänisen perheen etujen mukaisia. Muusta viis. Perustuslain tulisi suojella yksilöä valtiovallan ja viranomaisten pakkovallalta. Ehkä niin, jos et ole pieni tyttö, joka oli integroidun päiväkotiryhmän tukilapsi.
Girls just wanna have fundamendal civil rights.
...parhaaksi (nimimerkki katkesi kesken)
Up