Lue keskustelun säännöt.
Erityislapsen vanhemmat vähättelevät, painostavat ja syyllistävät
18.04.2018 |
Lapseni oli integroidussa päiväkotiryhmässä ns. tukilapsena. Koska monien erityislasten on vaikeaa saada ystäviä, pyysimme erästä tarhakaveria kotiimme leikkimään ja autoimme hänen vanhempiaan vastikkeetta lastenhoidossa. Lapsella oli haasteita tunteiden hallinnassa eikä hän oikein kestänyt pettymyksiä, joten meillä oli aina aikuinen kuulolla lasten leikkiessä. Koulun alettua lapset menivät eri luokille. Lapsemme elämänpiiri luonnollisesti laajeni, mutta emme siitä huolimatta katkaisseet välejä entiseen päiväkotikaveriin.
Ongelmallista on ollut, että erityislapsen vanhemmat vähättelevät "vahinkoja", esim, kun heidän lapsensa malttinsa menetettyään kaataa lapsemme niin, että hän lyö päänsä tai kun hän rikkoo meillä joko suuttuessaan tai leikissä yli-innostuessaan jotakin. He kommentoivat, että meillä on erityislapsia syrjivä asenne ja että harrastamme lasten henkistä pahoinpitelyä, koska emme anna lasten leikkiä keskenään ilman, että aikuinen on kuulolla. He eivät voi hyväksyä sitä, että heidän lapsensa ei ole paras kaveri, vaan että hän on yksi lapsemme kavereista. Jos lapsemme leikkii muiden ystäviensä kanssa, esim. koulukavereittensa kanssa, se on vanhempien mielestä heidän lapsensa syrjintää. He haluaisivat eristää lapsemme muista ystävistään. Vanhemmat ovat tulleet haistattelemaan ja huutamaan meille jopa julkisissa paikoissa, kuten koulussa ja lasten harrastuksissa lapsemme läsnäollessa. Lapsemme on kokenut tilanteet pelottavina.
Tuntuu kuin erityislapsen vanhemmat yrittäisivät pakottaa perheemme jonkinlaiseen kohtuuttomaan symbioosiin heidän perheensä ehdoilla uhkailemalla, mustamaalaamalla, esittämällä perättömiä syytöksiä ja karjumalla aiheuttaen häiriötä julkisilla paikoilla.
Koulun alettua yhteistoiminnan sopiminen on ollut erityisvanhempien käytöksen ja asenteen takia erittäin hankalaa. Olen yrittänyt keskustellen sovitella asiaa - tuloksetta. Olisiko hyviä neuvoja?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Uusi ennätys on rikottu. Nämä vanhempaiset tulivat avautumaan saman päivän aikana seitsemän kertaa. Näistä kuusi kertaa lasten koulun tapahtumassa. Ilman ulkopuolisten apua he eivät olisi taaskaan jättäneet meitä rauhaan. Kun siirryimme pois, he seurasivat perässä pajattaen.
Tolkutonta ja ylilyövää käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos erityislapsi josta ap puhuu on down tai muu kehitysvammainen, autisti tai adhd niin sellainen ei osaa arvioida tekojensa seurauksia eikä sellaista voi syyttää jos sellainen tönii nuorin teidän muksunne. Taidatte ap olla ukkosi kansa nirppanokkia. Usein yllä mainittujen erkkalasten kanssa sattuu ja tapahtuu eikä heiltä voi vaatia samaa kuin tavismuksuilta.
Niinpä älä sitten ihmettele että lapsesi kanssa ei leikitä.
Erityilapset pitäisi pitää omissa ryhmissään. Ja jos perheessä on myös normaalilapsia, pitäisi ajatella niiden hyvinvointia ja hakea sille erittislapselle laitospaikka. Ne erityislapsen sisarukset jäävät aina kärsijän osaan, kun erityislapsen ehdoilla elää koko perhe. Jos esikoinen on erityislapsi, on vastuutonta tehdä lisää lapsia.
Tämä entisen tarhakaverin isä tuli kadulla vastaan ja hän päätti taas avautua asiasta. Hänellä ei ole ilmeisesti mennyt vieläkään jakeluun, että hän ei voi säilyttää mielensä mukaan vastuuta omasta lapsestaan toiselle perheelle tai päiväkodin integroidun ryhmän tukilapselle.
Ymmärrän kyllä, että erityisasema vanhemmuus voi olla raskasta ja lähtökohtaisesti empatia erityislapsia kohtaan oli se syy, miksi suosituimme siihen, että lapsemme sijoitettiin päiväkodissa tukilapseksi integroituun ryhmään. Emme osanneet kuvitella, että kukaan ryhmän lasten vanhemmista alkaisi piinaamaan perhettämme tai että lapsemme vahingoittaminen toisen lapsen raivokohtauksen yhteydessä voisi jonkun mielestä olla hyväksyttävää. Mielestäni myös tukilapsella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Nyt lapsemme ei haluaisi mennä koulun tilaisuuksiin ja pelkää harrastuksiin sanoa menemistä, koska ei koskaan tiedä, milloin nämä tarhakaverin vanhemmat hyökkäävät huutamaan.
Mielestäni erityislasten vanhempien jaksamista tukevista apukanavista ja -muodoista voisi tiedottaa enemmän. Etenkin kouluun siirryttäessä vanhempien kanssa voitaisiin päiväkodissa tai koulussa käydä keskustelu tukimuodoista ja apukanavista.
Lastenhoitoapua on saatavissa muutenkin kuin säilyttämällä se päiväkodin integroidun ryhmän tukilapsen ja hänen perheensä niskaan. Ehkä silloin lapsemme ei tarvitsisi pelätä.
https://www.pelastakaalapset.fi/tyomme-kotimaassa/tukiperheet/hae-tukip…
https://stm.fi/kotihoito-kotipalvelut
https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasia…
https://www.mll.fi/vanhemmille/lastenhoitovalityspisteet/
http://www.erityisvanhemmuus.fi/elama/erityisvanhempien-mielenterveysoi…
Piti kirjoittamani "sälyttää" ei säilyttää. Myöskään koneen oikoluku ilmeisesti ei tunnistanut tätä sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä provo, oikein hyvä. En vain ymmärrä, että mikä voi olla syynä tähän, että halutaan haukkua erityislasten vanhempia, mutta huvinsa kullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap puhuu totta niin hänhän lyö vakavasti laimin oman lapsensa hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Ap:llä itselläänkin on joku mt-ongelma?
Selvästi on tuolla erityislapsella erityisvanhemmat. Olette tehneet ja sietäneet ihan tarpeeksi, ja enemmänkin! Perhe tarvitsee ammattiapua. Vanhemmat tuskin pystyvät omassa varassaan turvaamaan lapsensa kasvua ja kehitystä, kuulostaa siltä että ovat ennemminkin esteenä normaalille kehitykselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai noilla on lastensuojelukontakti? Ei hyvää päivää minkälaista porukkaa! Ei sillä lapsella ole tuollaisten vanhempien kanssa edes mahdollista kasvaa normaaliksi! Käytös olisi varmasti erittäin ”erityistä” vaikka mitään oikeaa neurologista poikkeavuutta ei olisikaan.
Tässä kuvattu näiden kyseisten erityislapsen vanhempien käytöstä ei voi yleistää. He eivät ole käyttäytyneet yhteistyökykyisesti. Kaikki erityislasten vanhemmat eivät käyttäydy niin.
Halu auttaa ja erityislasten huomioiminen ei ole mt-ongelma. Jos ongelmia on, ei niitä tule kieltää. Eivät ne siten häviä. Auttaessa on hyvä tunnistaa oman lapsen etu ja omat rajansa. Niin tässä on tehty. Niitä ei vain haluta kunnioittaa. Se on ongelmallista
Mielestäni tukimuotoja kartoittaminen ja niistä tiedottaminen on hyvä idea. Se ei ole kiusaamista, vaan välittämistä. Se olisi konkreettista toimintaa eikä vain sormella osoittamista suuntaan tai toiseen.
Loppuunpalamisessa tai väsymisessä ei ole mitään hävettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmille voi hakea lähestymiskieltoa, jos ovat käyttäytyneet uhkaavasti ja pelottavasti omaa lastanne kohtaan.
Meillä on juuri tälläistä erityisen kanssa, en ikinä antaisi leikkiä toisen lapsen vastuulla, vaan aina aikuinen mukaan, nää tilanteet ovat lapsille myös vaikeita, toinen ei oikein ymmärrä miten pitäisi käyttääntyä, niin tietysti siinä pitää olla aikuinen ohjaamassa. Eikä toisen lapsen tarvitse olla mikään nyrkkeilysäkki, vaan hänellä pitää olla myös turvallinen olo ja saada aikuisen tuki, jotta nää tilanteet voidaan mahdollisesti kokonaan välttää, aina ei ehkä onnistu, mutta aikuisena on tultava väliin ja selvitettävä tilanne. Ei erityislapsi opi miten pitäisi toimia, jos kukaan ei opeta, eikä se ole toisen lapsen tehtävä, tai vaikka juosta toisen perässä, kun hän ei osaa edes varoa liikennettä, niin kuin muut ikäisensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin pienenä tuollaisen erityislapsen "kaveri". Ja kaverilla tarkoitan sitä että minut pakotettiin leikkimään kovakouraisen ja välillä väkivaltaisen erityislapsen kanssa kun tämän äiti vain ihasteli kuinka kivaa oli kun hänen lapsellaan oli kaveri ja niin edelleen. Jos minulle sattui pahemmin, eli verta lensi, niin silloin vain todettiin että sattuuhan noita vahinkoja ja ei se XXX tarkoittanut. Lohdutti todella paljon.
Pelkäsin ja vihasin tuota lasta.
"Leikimme" aina heillä koska tuo tyttö tarvitsi äitinsä valvontaa ja tuon tytön äiti aina kertoi äidilline miten kivasti oli mennyt ja hauskaa oli ollut ja siksi äitini tajusi tilanteen vasta kun aloin kyselemään häneltä kotona että johtaako tytön vammaisuus kuolemaan ja milloin ja miksi ei ja olin kertonut että toivoisin että hän kuolisi pian.
Siis miksi kukaan pistäisi oman lapsen minkäännäköiseksi tukilapseksi? Siinähän tehdään omalla lapsella hyväntekeväisyyttä. Miksi joku käyttäisi omaa lastaan jonkun toisen lapsen auttamiseen?
Opetan omaa lastani auttamaan muita koska haluan että MINUN lapsestani tulee hyvä ihminen, en siksi että joku toinen saa apua. Mutta toivon ettei lapseni sentään niin ”epäitsekkääksi” kasva että käyttää tulevaisuudessa omaa lastaan oman itsensä jalustalle nostamiseen.
Lapsen entisen tarhakaverin isä iski jälleen. Tällä kertaa hän alkoi meuhkaamaan tavaratalossa. Sanoin hänelle, että jätä minut rauhaan ja jatkoin matkaani. Huuto vain kuului selän takaa. Menin vartijan luo, koska tämä isä on usein palannut uudelleen huutamaan minut huomattuaan. Siihen välikohtaus päättyi sillä kertaa.
Koulut ovat loppumassa, joten lastenhoito pitäisi järjestää. Kaverin isä on esittänyt, että meidän pitäisi ottaa hänen lapsensa hoitoon mennessämme toiselle paikkakunnalle mummolaan "koska lapset ovat kavereita". Lapseni on sanonut, ettei halua tätä tarhasta tuttua kaveria mummolaansa. Kaverin vanhemmat eivät uskoneet, kun kieltäydyimme, vaan tivasivat sitten asiasta vanhemmiltani, joita he eivät oikeastaan edes tunne. Ikääntyneet vanhempani eivät olleet asiasta innostuneita.
Miksi he eivät ilmoitta lastaan vaikka jollekin kesäleirille, jonne on menossa muitakin lapsia heidän lapsensa omalta luokalta? Voi sitä loukkaantumisen määrää, kun heidän mielestään myös iäkkäät vanhempani syrjivät heidän lastaan. Mistä alkaen tarhakaverin isovanhemmat ovat velvoitettuja hoitamaan ja ylläpitämään täysin vieraiden ihmisten lasta? Tarhakaverin isä on soitellut molempiin mummoloihin joissa asustaa sydäleikkauksesta toipuvia ihmisiä. Näiden yksittäisten vanhempien käytös ei lakkaa hämmästyttävästi minua. Kiusaaminen on siis viritetty koskemaan koko sukua.
Olisiko neuvoja miten toimia?
Onpa omahyväistä, kun kiusataan sydänsairaita vanhuksiakin. Tietääkö joku, milloin vainoamisen kriteerit täyttyvät?
Joidenkin on vaikeaa kestää sitä, että ei voi teettää palveluksia muilla. The World is My servant -asenteella varustetut ihmiset ovat pitkässä juoksussa raskaita.
Miksi ette ole tehnyt rikosilmoitusta? Lähestymiskielto takaisi, että saisitte olla rauhassa tai ainakin että saisivat rangaistuksen kieltoa rikkoessaan. Kaikki ahdistelun tunnusmerkit täyttyvät ja teillä on liuta todistajia. Tehkää nyt hyvät ihmiset selväksi ettette halua olla missään tekemisissä kyseisen perheen kanssa.
Joka kerta kun kuulen sanan "erityislapsi", tulee sellainen olo että ei taas. Meidän naapurissa asuu tällainen "erityinen" jolle nyt etsitään oikeaa diagnoosia, vaikka sokea kanakin näkee missä ongelma on. Tässä odotellessa on pitänyt ymmärtää, että aidan yli haistattelu, meidän lasten lelujen rikkominen ja roskien heittely meidän pihaan on vain oire, jota pitää ymmärtää. Päiväkodissa kuulemma satuttaa muita jatkuvasti, enkä ihmettele.
Koulussa on molempien lasten luokilla "erityisiä", joiden vuoksi tunnit menee plörinäksi ja toinen välillä pelkää mennä kouluun, koska yksi aina suuttuessaan käy kimppuun.
Kaikkien pahinta on koulun hyssyttely ja muiden vanhempien syyttely, että kyllä ne teidän tavislapset osaa ärsyttää. Joo, niin osaavat, kun sanovat tunnilla että ole hiljaa ja älä ota mun tavaroita, ja välitunnilla yrittävät pelata sääntöjen mukaan, ja vapaa-ajalla eivät vastaa viesteihin koska koulussa joutuu ihan tarpeeksi olla tekemisissä.
Välillä tekisi mieli huutaa, että teidän lapsissa ei ole mitään erityistä, vaan se on niin että teidän lapsenne pilaa ihan kaiken niiltä, jotka yrittävät normaaliudessaan sinnitellä ja pärjätä. Koulurauha on mennyttä, ja monessa paikassa myös piharauha. Ja joo, on teillä hankalaa ja rankkaa, ja teidän lapsilla on selvästi vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.
News flash: me tavallisten (tai jopa lahjakkaiden) lasten vanhemmat emme pidä teistä, emmekä halua teidän lapsianne samaan tilaan pilaamaan muiden rauhaa.
Uusi ennätys on rikottu. Nämä vanhempaiset tulivat avautumaan saman päivän aikana seitsemän kertaa. Näistä kuusi kertaa lasten koulun tapahtumassa. Ilman ulkopuolisten apua he eivät olisi taaskaan jättäneet meitä rauhaan. Kun siirryimme pois, he seurasivat perässä pajattaen.